Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[pampam]

Miksikäs ei olisi menty kirkossa naimisiin, kun kerran kirkkoon kuulutaan, vaikkei sen kummemmin uskossa ollakaan? Kirkkovihkiminen tuntui meille luonnollisimmalta vaihtoehdolta, ja onhan se kaunis perinnekin. Ei me maistraattia edes harkittu, mutta jos nyt jälkeenpäin asiaa mietin, niin varmaan olisi jouduttu kovasti perustelemaan sitä valintaa. Varmaan meiltä olisi sukulaiset kysyneet, että ollaanko me erottu kirkosta vai miksi maistraatti. Ja eihän meillä olisi mitään perusteluita ollut maistraatin valintaankaan (vaikkei asia nyt sinänsä niille sukulaisille kuulukaan). Lisäksi kirkkovihkiminen tuntui helpommalta, siellä on puitteet ja kaikki valmiina, ei tartte kysellä suostuuko vihkijä tulemaan paikalle lauantaina (olen täältä ymmärtänyt, että aina se ei onnistu), kun papeilla ei taida olla oikeutta kieltäytyä.

[kinneas]

Koska avioliitto on pyhä, Jumalan luoma asia, ja minulle koko häiden tarkoitus on saada "papin aamen", Jumalan siunaus liitolle, koska avioliitossani tulee aina olemaan se kolmas osapuoli... eli juuri Jumala. En usko että muuten onnistuttaisiin.

[Niniel]

Maistraatti kävi mielessä, mutta ilmeisesti jollain tavalla uskon jumalaan, kun tuntuu että pitää saada siunaus liitolle. Tai voihan sen siunauksen saada siviilivihkimisenkin jälkeen, mutta se tuntuu jotenki tärkeämmältä, että se tahdon sanotaan siinä alttarilla Jumalan edessä. Sillon liittokin tuntuu pyhemmältä. Tai en tiiä.. se vaan tuntuu siltä. Jos vihittäis maistraatissa, niin mulla luultavasti ois sellanen olo että tästä puuttuu jotain.

Samoin ajattelen minäkin, mutta meitä ei voi pappi vihkiä koska mies ei kuulu kirkkoon. Siksi haluan liiton siunaamisen joka tapahtuu vihkimistä seuraavana päivä kirkossa. Alunperin siunaamisen piti olla juhlapaikalla, mutta halusin sittenkin kirkkoon. Tykätään sitä paitsi molemmat urkumusiikista

[Clematis]

Samalla linjalla olen kuin kinneas.

[Guest Morre]

Tähän sopinee se äimistely, että miksi vihkiminen halutaan kirkossa mutta mitään uskonnollista siihen vihkimiseen ei haluttaisi?

Virsille irvistellään ("kai sellainen on pakko olla"), kanttori on vittumainen kun kieltää jonkun tietyn häämarssin ("Rentun Ruusu olis niiiiiin ollu meidän juttu!") jne. Ikään kuin kirkko olisi vain kiva kulissi omalle showlle

Yllättävän paljon olen viime aikoina tähän törmännyt eri päiväkirjoja lukiessani.

[goldfish]

^ Toi on NIIN totta. Olen kans törmänny tähän täällä naikkareissa, ja ihmetystä herättää kyllä. Mikä hitto sitä on pakko mennä kirkossa naimisiin, jos mitään uskonnollista ei saa olla Maistraattikin on keksitty!

[Guest Vieras_vieras_*]

Olen samaa mieltä siinä, että jos ei halua häihinsä uskonnollisuutta, miksi mennä kirkkoon lainkaan?

Meillä on maistraattivihkiminen, koska mies ei kuulu -eikä ole koskaan kuulunut- mihinkään uskontokuntaan. Hän on täysin ateisti, mutta mulla on oma 'hiljainen uskoni', johon olen kasvanut. Joten mies on suostunut mun takiani siunaukseen kirkossa. Ikinä en kirkosta eroaisi enkä koskaan pystyisi sanomaan, ettei jumalaa ole olemassa. Mun mielessä jumala on ihan sama jumala kaikissa uskonnoissa, mutta tähän uskontoon minä olen kasvanut ja näillä tavoilla minä jumalan kanssa 'kommunikoin'. Musiikit ja koko seremonia menee seurakunnan omilla tavoilla ja kaavoilla enkä halua mitään 'erikoisuutta'. Haluan vain sen siunauksen.

[zandra_]

Olen aina halunnut vihkimisen kirkossa. Kuulun kirkkoon, ja vaikka en erityisen uskonnollinen ihminen olekaan on tämä kuitenkin niin ainutlaatuinen tilanne, että en maistraattia olisi osannut kuvitellakaan. Kirkossa vaan on aivan erilainen tunnelma ja puitteet. Kyllä minun puolesta pappi saa puhua uskonnosta, enkä haluaisi mitään erikoisia ja tilaisuuteen sopimattomia häämarsseja. Kukin tyylillään, mutta omasta mielestäni jos vihkiminen pidetään kirkossa, täytyisi tosiaan kunnioittaa edes noissa asioissa sitä uskonnollista puolta, mikä kirkolliseen vihkimiseen liittyy. Kyllä niitä Rentun Ruusuja voi kuunnella hääjuhlassa

[kaerolyinn]

Olemme molemmat ovat ateisteja. Kuulumme kuitenkin kirkkoon ja haluamme kirkkohäät ihan rehellisesti perinteiden vuoksi. Sukulaiset eivät painosta, vaikka varmasti olisivat pettyneitä siviilivihkimiseen. Míelestäni kirkossa naimisiin meneminen asiaan uskomattomana ei ole rienausta - vai onko joulun viettäminenkin sitten rienausta, jos ei usko jumalaan? Perinteet, hienot puitteet ja tunnelta riittää meille syyksi.

[Guest Morre]

^Joulun vetäminen näihin keskusteluihin on aika yleistä, mikä on ällistyttävää. Kannattaa perehtyä vähän tarkemmin joulun historiaan

Minusta toisen uskonnon riittien/seremonioiden/sakramenttien (tiedän, että ev.lut.:ssa avioliitto ei ole sakramentti) käyttäminen omiin, "epäpyhiin" tarkoituksiin on rienausta - sen typeryyden lisäksi.

edit: http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arki...u/historia.html

Tuossa vielä infoa joulun historiasta. Rupesi sen verran sieppaamaan taas tää joulun vetäminen mukaan näihin uskonnollisiin keskusteluihin. Ihan kuin vain kristityillä olisi "oikeus" viettää joulua

Muokattu: July 17, 2008, käyttäjä: Morre

[Poppis_80]

Tämä on nyt ehkä vähän OT, mutta itse pidän kummallisena myös konfirmaatiota, jos ei usko Jumalaan. Itselleni konfirmaatiossa Jumalan kasvojen edessä tehtävä uskontunnustus oli iso asia, ja mietin asiaa todella paljon etukäteen. Tiedän toki, että kaikille asia ei näin ole mutta mielestäni on sääli, että konfirmaation motiivit ovat nykyään vain "oikeus" kirkolliseen vihkimiseen ja kummiuteen.

Muokattu: July 18, 2008, käyttäjä: Poppis_80

[Nikita85]

Sulhanen halusi ehdottomasti kirkkohäät. Mulle olisi maistraattikin ollut aivan yhtä mieluisa vaihtoehto. Emme ole kumpikaan uskovaisia. Kirkoissa sinänsä on hyvin jumalallinen tunnelma ja tunnen varmasti olevani jonkin korkeamman edessä alttarilla, hassua sinänsä. Muutenkin kirkot, ainakin hienoimmat, peittoavat kauneudellaan varmasti maistraatit.

[Nocturna]

Tämä on nyt ehkä vähän OT, mutta itse pidän kummallisena myös konfirmaatiota, jos ei usko Jumalaan. Itselleni konfirmaatiossa Jumalan kasvojen edessä tehtävä uskontunnustus oli iso asia, ja mietin asiaa todella paljon etukäteen. Tiedän toki, että kaikille asia ei näin ole mutta mielestäni on sääli, että konfirmaation motiivit ovat nykyään vain "oikeus" kirkolliseen vihkimiseen ja kummiuteen.

Joidenkin vanhemmat yksinkertaisesti pakottavat rippileirille vaikka ei itse haluaisikaan. Minä kuulun tähän porukkaan. Kirkollista vihkimistä en ole ikinä halunnut enkä kummiksikaan ryhtyä. Kuulemma ei olisi ollut asiaa enää asua vanhempien luona, jos riparia ei käy.

Minusta kuitenkin kaikista oudointa on lapsen kastaminen, jos vanhemmat eivät usko. Ilmeisesti taustalla on vain tuttu ja turvallinen rituaali, eikä osata ajatella että asiat voi tehdä toisellakin tavalla. Olen kuullut proseremonioiden nimiäisjuhlasta kaveriltani ja hän kertoi ettei kauniimpaa nimenantotilaisuutta ole ikinä nähnyt.

Palatakseni aiheeseen: Me ei uskota, joten ei myöskään tule kirkkohäitä. Mutta toinen hyvä syy on se, että minusta on aivan järjetöntä raahauttaa vierasporukka ensin kirkkoon, toimitus kestää hetken ja sen jälkeen ravataankin juhlapaikkaan. En pidä juhlavieraiden pompottamista hyvänä ideana, joten koko setti järjestetään juhlapaikalla.

Ja niin, ihmisillä tuntuu olevan pinttynyt ajatus siitä, että vain kirkkohäät voivat olla kauniit ja että siviilivihkiminen tapahtuu vain ja ainoastaan maistraatissa, jossain toimistossa. Näinhän asia ei todellakaan välttämättä ole. Ainakin minun mielestäni kartanotalo meren/järvenrannalla pieksee kirkon mennen tullen kauneudessaan.

[Sahrami79]

Aika surullisen vähän täällä tuntuu ihmiset tietävän siviilivihkimisestä. Siviilivihkiminen ei ole suoraan sama asia kuin karu maistraatti, persoonaton pikavihkiminen tms. Meidät vihitään siviilimenoin, mutta juhlapaikalla (metsässä). Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja mies on eronnut myöskin jo vuosia sitten. Kirkossa vihkiminen olisi siis suorastaan painajainen meille... Kutsun ystäväni laulamaan seremoniaan, kaaso lukee meitä koskettavan runon ja vihkipuhe on suunniteltu juuri meille henkilökohtaisesti.

Jos joku vielä väittää, että tähän ei liity rakkautta, ainoastaan juridisuutta, niin haistakoon kukkanen mun puolestani.

[Guest kiptur]

en muista olenko käynyt vastaamassa. olen miettinyt aikalailla miksi haluan tulla kirkossa vihityksi. en vaan osaa oikein sanoa miksi.

en koe olevani uskonnollinen ihminen. mut joku kirkoissa on vetänyt puoleensa. niiden ilmapiirillä ja sillä kuin rauhallinen olo mulle on siellä tullut, on iso tekijä. mä olen aika levoton persoona ja kokoajan lennossa, mut jostain syystä mä rauhotun kun istuskelen hiljaksiin ja ihmettelen. yleensä paikallaan ololla on muuten päin vastainen vaikutus

en mä tuomitse itseäni siitä että me mennään kirkossa vihille, vaikken osaa sanoa olevani uskovainen. se vaan tuntuu musta ja mun miehestä oikealta vaihtoehdolta.

väittäisin et jokaisella on se fiilis itsessään, mikä on oikein kenellekin.

ampukaa jos siltä tuntuu

[Poppis_80]

ampukaa jos siltä tuntuu

Ei kai täällä sentään ketään ammuta Itse olen kuitenkin miettinyt asian niin, että en voisi mennä kirkossa naimisiin, polvistua alttarilla, lausua Isä meidän -rukousta ja uskontunnustusta, ellen sydämessäni tarkoittaisi joka sanaa. Itse koen asian näin, mutta tärkeintä on varmasti se, että on itselle rehellinen ja tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Eihän se kirkko käyttämällä kulu!

[Guest SorbusHorror]

Tämä on nyt ehkä vähän OT, mutta itse pidän kummallisena myös konfirmaatiota, jos ei usko Jumalaan. Itselleni konfirmaatiossa Jumalan kasvojen edessä tehtävä uskontunnustus oli iso asia, ja mietin asiaa todella paljon etukäteen. Tiedän toki, että kaikille asia ei näin ole mutta mielestäni on sääli, että konfirmaation motiivit ovat nykyään vain "oikeus" kirkolliseen vihkimiseen ja kummiuteen.

Kun minut konfirmoitiin 14-vuotiaana, olisin ollut mielummin missä tahansa muualla. Ylipäätään koko rippileiriin liittyy jopa traumaattisia muistoja. Menin siis rippileirille koska niin vain kuului tehdä, eikä vanhemmillenikaan tullut mieleen muita vaihtoehtoja. Olin aika daiju, mutta kuitenkin vain 14-vuotias. On kohtuutonta vaatia sen ikäistä elämään tiukasti periaatteiden mukaan. Minusta on oleellisempaa että edes aikuisena osaa ajatella omilla aivoillaan. Tästä syystä olen eronnut kirkosta. Vaikka minä ja mieheni emme olisi saaneet aikaiseksi erota kirkosta, tuskin pitäisimme kirkkohäitä juurikin tuon uskonpuutteen takia.

[Scaglietta]

Tämä on nyt ehkä vähän OT, mutta itse pidän kummallisena myös konfirmaatiota, jos ei usko Jumalaan. Itselleni konfirmaatiossa Jumalan kasvojen edessä tehtävä uskontunnustus oli iso asia, ja mietin asiaa todella paljon etukäteen. Tiedän toki, että kaikille asia ei näin ole mutta mielestäni on sääli, että konfirmaation motiivit ovat nykyään vain "oikeus" kirkolliseen vihkimiseen ja kummiuteen.

No siinä vaiheessa ollaan yleensä vielä aika nuoria, harva sitä kovin syvällisesti on uskonasioita miettinyt. Toki se olisi varasti tarkoitus, mutta eiköhän suurin osa konfirmoida ihan vain tavan vuoksi. Eikä kirkollakaan varmasti ole mitään sitä vastaan että melkoinen joukko niitäkin jotka eivät ole uskonnollisia tai juuri käytä seurakunnan palveluja maksavat silti kirkollisveronsa

Itse en ole koskaan ollut uskonnollinen, en tosin ateistikaan. En tarvitse tähän mitään titteliä Kirkkoon olen aina kuulunut koska se nyt on sattunut olemaan suvussa tapana(sukuun kuuluu toki uskonnollistakin väkeä) ja minulle perinteet ovat kuitenkin tärkeitä, myös kirkolliset sellaiset. Mielestäni sellainen yhteisöllisyys on ihan mukava asia vaikka itse sanoma ei omaan elämään vaikuttaisikaan.

Ja kirkkohäitä meillä ei ollut(kirkossa vihkiminen ei kotimaassani ole tosin edes mahdollista, vain avioliiton siunaaminen joka tosin on aikalailla sama rituaali kuin Suomen kirkkovihkiminen) koska siis emme ole uskonnollisia eivätkä jumalat tai uskonnot liity meidän avioliittoomme millään tavalla. Kirkkoon kuulumme silti yhä, eikä ole mitään suunnitelmia erotakaan sieltä.

[zandra_]

Aika surullisen vähän täällä tuntuu ihmiset tietävän siviilivihkimisestä. Siviilivihkiminen ei ole suoraan sama asia kuin karu maistraatti, persoonaton pikavihkiminen tms. Meidät vihitään siviilimenoin, mutta juhlapaikalla (metsässä). Itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja mies on eronnut myöskin jo vuosia sitten. Kirkossa vihkiminen olisi siis suorastaan painajainen meille... Kutsun ystäväni laulamaan seremoniaan, kaaso lukee meitä koskettavan runon ja vihkipuhe on suunniteltu juuri meille henkilökohtaisesti.

Jos joku vielä väittää, että tähän ei liity rakkautta, ainoastaan juridisuutta, niin haistakoon kukkanen mun puolestani.

Saisinko hieman puolustella... ainakin minulla oli tässä tarkoitus pohtia vaihtoehtoa kirkon ja maistraatin välillä, ei kirkollisen tai siviilivihkimisen välillä... kyllä minulle siviilivihkiminen vaikkapa luonnossa kävisi aivan yhtä hyvin kuin kirkollinen vihkiminen. Ero tässä nyt tuli lähinnä sen paikan suhteen. Ja puhun nyt vaan omasta puolestani.

[Sofraia]

Meille tulee kirkollinen vihkiminen kirkossa. Ollaan molemmat oltu nuorempina (minä edelleen) seurakunnan hommissa mukana, ystäväpappi vihkii, ja vaikka kirkollisen vihkimisen olisi saanut muuallekin (Jumala olis löytänyt paikalle… ), niin kivikirkon käytävää kävellessä tulee epäilemättä sellainen sukupolvien ketju -efekti, ja itse kirkkotila koskettaa.

joku kirkoissa on vetänyt puoleensa. niiden ilmapiirillä ja sillä kuin rauhallinen olo mulle on siellä tullut, on iso tekijä.

– – –

väittäisin et jokaisella on se fiilis itsessään, mikä on oikein kenellekin.

Luulen, että monien kokemus 'perinteestä' ja 'tunnelmasta' liittyy jotenkin tähän. Uskonsa kanssa enemmänkin sinuiksi tulleet ihmiset varmasti liittävät tämän jonkinlaiseen pyhyyden kosketukseen – jos olet käynyt kirkossa joskus ja jouluna, ja siellä oli hyvä ja rauhallinen olla, niin varmasti sellaisen tunteen haluaa häissäänkin. Jos ei tuota tunnetta tai kosketusta ole kokenut, niin toki vihkiminen muualla kuin kirkossa on aivan yhtä oikea vaihtoehto, ellei jopa parempi.

[Sahrami79]

Jos pitäisi valita kirkko tai maistraatti niin johan nyt paatuneimmankin ateistin mielestä hulppea historiallinen kirkko olisi taatusti komeampi kulissi naimisiinmenolle Mutta kun pointti onkin siinä, ettei siviilivihkiminen=maistraatti.

Tosin tämä paatunut ateisti ei kaipaa välttämättä mitään kulisseja, koska vihkimisessä se kaikkein tärkein juttu on tuleva puoliso siinä vierellä ja ne valat jotka vannotaan

Mutta joo, ymmärsin kyllä pointtisi

[Peppi Pitkätossu]

^ Minustakin oli hienoa avioitua maistraatissa. Jokin juhlavampi tila olisi jopa saattanut tuntua kulissilta ja seremonia teatterilta, mutta maistraatin perusvihkiminen sai avioitumisen tuntumaan erittäin viralliselta ja todelliselta. Me ja lähimmät perheenjäsenemme olimme maistraatissa iltapuvuissa, sillä myöhemmin illalla meillä oli myös "ihan oikea" hääjuhla ravintolassa muille sukulaisille ja ystäville.

[Talvikala]

Miksi kirkossa? Koska äitini toivoi sitä.

Kristinusko ei ole osa elämäämme, mutta kuulumme kirkkoon (toistaiseksi). Ehdotimme aluksi maistraattivihkimistä, mutta morsiamen äiti piti pitkät puheet kirkollisen vihkimisen puolesta. Suostuin, koska en halunnut loukata häntä. Sulhanen antoi minun päättää, mutta jännittää tapahtumaa nyt enemmän.

Kirkkoon meneminen ei ole minulle iso paha asia. Urkumusiikki on kaunista ja puitteet upeat. Ainoastaan maininnat Jumalasta jätän huomiotta. Muutenhan pappi puhuu tärkeistä asioista. On myös helpompaa, kun (ilmainen) vihkiminen ja juhlat ovat samana päivänä ja paikat lähellä toisiaan.

[2082008]

Koska uskon/uskomme. Pappi sanoi meille että on ihana nähdä sellaisia ihmisiä menevän kirkossa vihille jotka hänkin on tavannut kirkon jumalanpalveluksessa.

[sammakkomorsian]

Koska kirkossa nekin, jotka eivät usko jumalaan, ovat seurakunnan, eli kaikkien sukulaisten ja ystävien edessä. Jos jotain niin ison porukan edessä luvataan, on se pidettävä. Kirkossa on muutoinkin jotenkin pyhä ja juhlallinen tunnelma, eli juuri oikea juhlistamaan häitä. Pappi puhuu tärkeitä asioita. Tekee nykyihmiselle ihan hyvää välillä pysähtyä miettimään käyttäytymistään ja arvomaailmaansa.