Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[Guest Macilla]

Siinäpä se kysymys tulikin lyhyesti ja ytimekkäästi.

Lisätään tähän nyt vielä, että miksi et mene kirkossa vihille? niin, ettei kukaan pääse sanomaan, ettei niiden mielipidettä kysytty.

[Lelli]

Minä uskon Jumalaan, ja kirkko on minulle (ei nyt ehkä pyhä, mutta) tärkeä paikka. Voin tunnustaa syntini siellä, saada ehtoollisen ja siunauksen. Jotenkin siellä on hurjan lähellä Jumalaa.

Oliko tässä nyt enemmän kyse siitä, haluaako tulla vihityksi kristilliseen avioliittoon vai nimenomaan kirkossa? Mielestäni kirkkohäät on aika odotettu valinta ainakin uskovien keskuudessa.

[jardins]

Halusin ehdottomasti kirkkovihkimisen, koska se oli minulle "se ainoa tapa" mennä naimisiin. Ei siksi että olisin uskovainen (uskon johonkin, en tiedä mikä/mitä se on) vaan siksi koska mielessäni ei ole hetkeäkään käynyt että vihkiminen hoidettaisiin siviilivihkimisellä.

[kukaan]

Jes, ihanaa, kiitos. Juuri tätä ketjua olen kaivannut.

[Nightfall]

Lisätään tähän nyt vielä, että miksi et mene kirkossa vihille?

Koska en usko kristillisen kirkon (enkä minkään muunkaan kirkon, olen ateisti/agnostikko) oppeihin, ja sulhasella on ihan sama tilanne. Kristinusko ei siis merkitse meille yhtikäs mitään, joten emme myöskään halua mitään siihen viittaavaa häihimme.

[kitinen]

En ole vielä päättänyt, että haluanko kirkollista vihkimistä vai en. Jos päädymme kirkolliseen vihkimiseen, se tapahtuu ehkä lähinnä siksi, että kirkossa vihkimistä yleisesti pidetään perinteisenä tapana mennä naimisiin. Toinen syy voisi olla sukulaisten painostus (johon en aio alistua) ja kolmas syy olisi kirkossa vallitseva tunnelma sekä urut.

Todennäköisesti emme kumpikaan halua kirkollista vihkimistä. Mieheni on ateisti ja itseni luokittelisin agnostikoksi. En halua kirkollista vihkimistä vain päästäkseni kävelemään urkujen tahdissa alttarille vaan valitsemme kirkkohäät, jos se tuntuu meille luontevalle.

Mielestäni on kuitenkin surullista, että mieheni, joka ei usko Jumalaan, haluaisi kirkollisen vihkimisen, koska hänelle on syntynyt mielikuva siitä, että kirkollinen vihkiminen on ainoa "oikea" tapa mennä naimisiin  :-/ Meillä on siis kyse lähinnä mielikuvista.

[Guest Tipi-lintu]

Mies halusi. Koska se oli suurinpiirtein ainoa asia mistä miehellä oli jotain sanottavaa häiden suhteen, niin en taatusti alkanut vastaankaan vängätä  . No ei, mä uskon Jumalaan vaikka olenkin vähän eri mieltä kristillisen kirkon kanssa siitä millainen tämä jumala on. Mulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan että mut on vihitty kristillisen kirkon jumalan nimissä  .

[hipsukka2007]

Ainoa asia mitä mä kirkkohäistä jään kaipaamaan on se vihkipaikan valinnan helppous ja mahtava ympäristö ja musiikki. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan usko kirkon oppeihin, eikä mun ainakaan henkilökohtasesti tartte kuulua johonkin uskontoon voidakseni uskoa johonkin. Jos mä kuuluisin edelleen kirkkoon, niin se olis pelkästään siks koska se on tapana. Mun mielestä se ei oo hyvä syy. Ja vaikka tän takia me "menetetään" hienot puitteet vihkimiselle, niin entäs sitten. Mä en tuntis oloani hyväks kirkon alttarilla. Joten parempi vaihtoehto on siviilivihkiminen, vaikka sitä moni ihminen kovin ihmettelee. Ehkä tulee vieraillekin mieleenpainuvat häät. Ja mies on asiasta ihan samaa mieltä.

[Scarlet]

Meidät vihitään kirkossa, vaikkei kumpikaan oikein "uskovaisia" olla.

Siviilivihkimistäkin harkittiin, mutta loppujen lopuksi halusimme että meidät vihitään kirkossa. Uskon Jumalaan ainakin jollakin tavalla ja kirkossa vihkiminen tuntuu jotenkin oikeammalta.

[Igeli]

Kumpikaan meistä ei usko valtion kirkon oppeihin, joten olisi jotenkin kovin kummallista mennä siunauttamaan liittonsa jonkin sellaisen nimeen, mitä ei itse tunnusta. Kirkkohäistä en ole kyllä koskaan erityisesti myöskään haaveillut, siviilivihkimisellä saimme kaavasta ihan oikeasti itsemme näköisen, siinä on sanottu se mitä todella tahdommekin hääpäivänämme kuulla. Vihkijä tulee juhlapaikalle, joten puitteetkin on nätit. Mitään en koe siviilivihkimisellä menettäväni, päinvastoin.

Niin ja sanottakoon vielä, että meistä henkilökohtaisesti juuri kirkkovihkiminen olisi tuntunut väärärltä ja jotenkin "pelleilyltä" kun emme kerran tuon kirkon oppeihin usko ja kaikki sen myös tietävät. Näin siis siviilivihkiminen tuntuu meistä siltä oikealta tavalta.

[Guest lillak]

Minä en ole varma mihin uskon. Jotenkin tuntui että en halunnut mennä vannomaan mitään Jumalan eteen, kun en ole varma uskonko vai enkö. Tiedän että monille kirkkohäät ovat vain traditio eivätkä liity niinkään uskoon, mutta omalla kohdallani (koska olen uskonasioiden kanssa paininut) tuntui että vihkiminen maistraatissa oli jotenkin rehellisempää. Kukin tavallaan.

[Mesimarja]

miksi et mene kirkossa vihille?

Koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei vastaa uskonnollisia käsityksiäni ja olisi mielestäni rienaavaa halventaa toisten uskontoa käyttämällä hyväkseen heidän seremonioitaan vaikka ne eivät merkitsisi itselle mitään.

[Guest Rouvana]

Me oltiinkin kummajaisia  : Ei menty kirkossa naimisiin vaikka uskovaisia ollaan.

Ihan käytännön syistä, asiat olisi menneet monella tavalla turhan hankaliksi. Ajateltiin että kyllä kai se Jumala sinne maistraattiinkin osaa ;D Ja aina sitä voi järjestää jonkun avioliitonsiunaustilaisuuden joskus 10-vuotishääpäivän tienovilla jos silloin alkaa harmittamaan asiaintila.

[Guest astahh]

meillä ei mennä kirkkoon kun mies on helluntaiperheestä (ei kuitenkaan itse ole "uskovainen") ja itse en halunnut käydä rippikoulua rahojen takia (siis en uskonut nuorempanakaan ja tuntui että ainut syy ripariin olisi ollut lahjat). Siviilissä siis tahdotaan. Kaverit ja tuttavat ihmettelevät ettei edes kirkon siunausta, (kun se on se häät sitten  :-? ) mutta emme ota sitä, sillä se korostaisi meidän uskonnollisuutta nimomaan evankelisluterilaista ja kun ei kumpikaan oikein olla mihkään kirkon oppiin nojautuvaisia niin se tuntuisi vähän omituiselta.

Mutta kukin tavallaan. Ymmärrän niitäkin jotka menevät kirkossa naimisiin koska se on niin perinteikästä  

[almuska]

Paikalla ei ole niin väliä, mutta pappi pitää olla paikalla. Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja Hänen edessään haluan sanoa sulhaselleni tahdon. Kirkossa meidät vihitään siksi, että häämme on talvella. Muutoin vihkipaikka olisi ollut ison kuusen alla.

[Guest Panda Panda]

Meidät vihitiin maistraatisa jo siitäkin syystä että kumpikaan ei kuulu kirkkoon.

Lisäksi mieheni ei siedä minkään näköistä uskonnon tuputtamista, ja mun tapaani uskoa asioihin ei liity kirkko millään tavalla.

Kirkkoon meneminen olisi tuntunut jotensakin tekopyhältä... näin siis meillä 8-)

[Rouva Pupu]

Meillä oli siviilivihkiminen, koska olemme ateisteja. Emme siis myöskään kuulu kirkkoon. En ole koskaan ollut missään tekemisissä kirkon kanssa, niin miksi sitten elämäni ihanimpana päivänä?

Suututtaa monien siviiliparien kohtaama asenne, että heillä ei ole "oikeat" häät >

Sekin on pakko sanoa, että kirkolla on ollut Suomessa vihkimisoikeus suhteessa hyvin vähän aikaa, eli todellinen perinnehän kirkkohäät ei edes ole. En nyt muista ihan tarkkaan, mutta vihkimisoikeus taitaa olla 1900-luvun alun perua.

[hattuhirmu]

Meille ei tule kirkkohaita, koska kulta on ateisti, mina enemman agnostikko, eika meilla siis ollut mitaan syyta yrittaa kirkkohaita jarjestaa. Siina mielessa hyvassa tilanteessa olemme viela, etta takalaisittain siviilivihkimiset ovat se normi, valinnanvaraa on eika missaan vaiheessa tule "huonompien" haiden tunnetta - luulevat sukulaiset tahoillaan toistaiseksi mita tahansa...

[mariiqa]

Me halusimme kirkkovihkimisen koska olemme molemmat uskossa ja halusimme sanoa toisillemme tahdon Taivaan Isän edesä ja että liittomme siunattaisiin hänen nimeensä. Sinänsä ei sillä paikalla mitään väliä ollut, kirkko tai metsä tai juhlapaikka, mutta halusimme kristillisen vihkimisen. Vai miten kuuluu sanoakaan. Mutta siksi siis tällaiset perinteisemmät häät meille.

[Hulda]

Uskomme siinä määrin, että haluamme liitollemme suuremman voiman siunauksen

Minulle on tärkeää mennä myös kuulemaan kuulutuksemme.

[Guest Annuska1]

Meille ei kummallekkaan kirkolla nyt kovin suurta merkitystä ole. Alkuun mietimme siviilivihkimistä, mutta kuitenkin haluamme vihkimisen tapahtuvan kirkossa. Sitten kun saimme vielä haluamamme kirkon, ei oikeastaan vaihtoehtoja enää ollut. Kaikkiaan kirkkovihkiminen taitaa olla meille kuitenkin "tavan vuoksi".

[Guest MangoMango]

Me ei kuuluta kirkkoon eikä kirkko tai uskonnollisuus ole ikinä olleet osa meidän elämäämme. Siksi meille oli itsestäänselvää mennä siviilisti naimisiin.

Paikkahan voi olla yhtä hieno kuin kirkon puitteet, kyllä meillä ainakin mielestäni oli kun vihkiminen tapahtui juhlapaikalla. Myös musiikkia seremoniaan saa siinä missä kirkossakin, jos haluaa.

Omasta näkökannastani katsottuna siviilivihkimiset ovat koskettavampia, koska (jos vihkijä on valmistanut puheen, eikä lue vain sitä lakiosuutta) vihkiminen on henkilökohtaisempi ja yksilöllisempi. Samat kirkon jaaritukset on kuunneltu jo niin moneen kertaan että ne eivät kosketa. Toisaalta asiaan liittyy varmasti sekin, että koska itsellä ei ole mitään sidettä tai suhdetta uskontoon, niin kirkon tekstit kuulostavat senkin vuoksi laimealta.

[Guest memmuska]

Omasta näkökannastani katsottuna siviilivihkimiset ovat koskettavampia, koska (jos vihkijä on valmistanut puheen, eikä lue vain sitä lakiosuutta) vihkiminen on henkilökohtaisempi ja yksilöllisempi. Samat kirkon jaaritukset on kuunneltu jo niin moneen kertaan että ne eivät kosketa. Toisaalta asiaan liittyy varmasti sekin, että koska itsellä ei ole mitään sidettä tai suhdetta uskontoon, niin kirkon tekstit kuulostavat senkin vuoksi laimealta.

Ottamatta mitenkään kantaa kummankaan vihkimismuodon paremmuuteen (mielestäni ovat ihan yhtä hyviä) haluan kuitenkin sanoa, että kyllähän kirkollisessa vihkimisessäkin on puhe hääparille, jonka pappi on kirjoittanut juuri sille parille. Eli samoista jaarituksista ei pitäisi olla kyse, paitsi sen pakollisen osuuden osalta, ja tahtomistahan on pakko kysyä molemmissa vihkitavoissa.

[Guest Elli-05]

Me menemme kirkossa naimisiin mieheni takia. Itse olen ateisti ja olen pohdiskellut tätä asiaa paljonkin. Mua hieman ahdistaa ajatus siitä, kuinka joudun toimimaan tässä asiassa oman näkemykseni vastaisesti. Miten voin lausua papin edessä "tahdon", kun en kuitenkaan allekirjoita kaikilta osin sitä, mitä vihkiseremoniassa puhutaan? Mieheni uskoo Jumalaan ja hänelle kristillinen vihkiminen on tärkeätä. Koska minulle tärkeintä on se, että me menemme naimisiin, en ole kokenut tarpeelliseksi alkaa vaatia siviilivihkimistä. Toimin tässä asiassa mieheni mieliksi, mutta en tee sitä mitenkään alistuen tai pitkin hampain, vaan omasta tahdostani.

Itse olen ajatellut niin, että vaikka omalta kohdaltani onkin hieman tekopyhää mennä kirkossa naimisiin, teen niin silti. En ole mitenkään julistavaa tyyppiä ja siksi en ole esimerkiksi eronnut kirkosta, vaikka ihan hyvin voisin niin tehdäkin. Suomalainen kansanperinne ja erilaiset traditiot (kaste, vihkiminen, hautajaiset, joulun vietto jne.) ovat kuitenkin niin vahvasti sidoksissa kristinuskoon, että jos haluaisin toimia aatteideni mukaan, tulisi minun samalla toimia melko paljon valtavirrasta poiketen. Itse en koe tarpeelliseksi alleviivata omia näkemyksiäni sillä tavalla - ehkä se on myös tietynlaista pelkuruutta.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kirkkovihkimisissä on kyllä oma tunnelmansa. Kirkot ovat yleensä sen verran hienoja paikkoja jo ihan arkkitehtuurisesti, että ne luovat juhlavat puitteet vihkimiselle.

[maarilyn]

Omasta näkökannastani katsottuna siviilivihkimiset ovat koskettavampia, koska (jos vihkijä on valmistanut puheen, eikä lue vain sitä lakiosuutta) vihkiminen on henkilökohtaisempi ja yksilöllisempi. Samat kirkon jaaritukset on kuunneltu jo niin moneen kertaan että ne eivät kosketa. Toisaalta asiaan liittyy varmasti sekin, että koska itsellä ei ole mitään sidettä tai suhdetta uskontoon, niin kirkon tekstit kuulostavat senkin vuoksi laimealta.

Ottamatta mitenkään kantaa kummankaan vihkimismuodon paremmuuteen (mielestäni ovat ihan yhtä hyviä) haluan kuitenkin sanoa, että kyllähän kirkollisessa vihkimisessäkin on puhe hääparille, jonka pappi on kirjoittanut juuri sille parille. Eli samoista jaarituksista ei pitäisi olla kyse, paitsi sen pakollisen osuuden osalta, ja tahtomistahan on pakko kysyä molemmissa vihkitavoissa.

Kyllä pappi todellakin kirjoittaa puheen juuri vihittävälle hääparille! Tietysti puheessa toistuvat useinmiten samat Raamatun tekstit ja niistä nousevat teemat, mutta itse ainakin uskon tulevaisuudessa kirjoittavani jokaiselle parille erikseen, enkä toivottavasti kangistuvani samoihin puheenparsiin.

Me menemme kirkossa naimisiin, koska haluamme saada liitollemme Taivaan Isän siunauksen ja rukoilla liittomme puolesta yhdessä sukujen ja ystävien kanssa. Muuta emme ole miettineet.