Miksi naimisiin?

[sss69]

Menemme naimisiin koska rakastamme toisiamme ja haluamme vahvistaa täten yhdessäoloamme.

Menemme naimisiin myös laillisista syistä yhteisen lapsemme vuoksi....

Mutta suurin asia on se että rakastamme toisiamme niin paljon...

On mukavaa kun nuorena ei elämänsä rakkautta löytänyt ja naimisiin mennyt niin se voi tapahtua myös vähän myöhemmin... enhän minä nytkään mikään vanha ole..... mutta en enää parikymppinen...

Silti häät tuovat sellaista mukavaa jännitystä elämään..... ja hermoilua

:-X

[Kanervatar]

Lady Green, mukava kuulla että muitakin periaatteellisia pareja löytyy!  

Mitä sanoit pussaamisesta, niin itse asiassa unohdin, että emme nykyään enää myös suuteloi! Se on niin tuore juttu.. Päätöksemme on, että jos pusuja annetaan, niin sitten niitä "kuivia" ja huomaamattomia. Ja niitäkin vain max. 1/päivä. Kauheeta säännöstelyä..   Tämä pussaamattomuussopimuksemme astui voimaan vasta vähän aika sitten, mutta aikomus on jatkaa ihan alttarille asti, saa nähdä mitä rajoituksia vielä keksitään!  

Itse asiassa sitä huomaa, että mitä lähempänä fyysisen kontaktin rajat kulkevat, sitä paremmalta yhteiselo tuntuu. Sitä ehtii keskittyä toisen kielen tai muitten ruumiinosien sijasta ihmiseen itseensä. Ja luulen, että kaikki tämä odotus kerran palkitaan...  

[tummatus]

Tässä on tullut hyviä syitä miksi mennä naimisiin. Helpottaahan se suhteen virallisuus paljon asioita. Me menemme kyllä rakkaudesta naimisiin (mies voisi tähän sanoa että hän menee naimisiin koska on pakotettu   ). Mulla on sellainen "tahdon olla vain sinun ja että kaikki tietävät sen" tunne ja sen sinetöi avioliitto.

[himppa]

Menemme naimisiin koska yritämme saada lasta aluilleen.. mieheni haluaa että lapsi syntyisi perheeseen jossa kaikilla sama sukunimikin.  

[miumiu]

Me rakastamme toisiamme niin paljon, että haluamme

näyttää sen koko maailmalle!! Haluamme olla yhtä!!!

Ja tulevien lastemme vuoksi haluamme olla naimisissa!!

[Guest Buffy]

Kyllähän mekin menemme naimisiin rakkaudesta ja halusta olla yhdessä avioparina koko loppuelämämme.

[Karkkis]

Ihania kirjoituksia Kanervatar ja Lady Green! Tiivistän tähän nyt muutamia syitä avioitua.

1.) Avioliitto on Jumalan asettama instituutio, joka sitoo heidät virallisesti yhteen (tämän takia mitkä tahansa yhteiskunnan hyväksymät avioitumismenot ovat siunattuja) ja haluan noudattaa sitä. Jumalan edessä ja kaikkien rakkaiden edessä haluan tunnustaa, että tämä on nyt se elämäni rakkaus.

2.) Vaikka olemme toisiimme hyvin sitoutuneita, niin uskon vakaasti, että avioliitto on sinetti, joka on sanallisia, kahdenkeskeisiä tunnustuksia vieläkin väkevämpi. Haluan antaa tällaisen virallisen lupauksen rakkaalleni.

3.) Täällä on monesti tullut esiin lausahdus "Yhdessä oloon tarvitaan vain rakkaus", mutta tiedän, että voi tulla hetkiä, jolloin pelkkä rakkaus ei riitä. Silloin täytyy muistaa, että on TAHTONUT rakastaa, ei pelkästään rakastanut.

4.) Juridiset seikat. Hyvää syy sekin, muttei suinkaan ainoa. TÄMÄKIN liittyy ensimmäiseen kohtaan. Avioliitto pitää yllä järjestystä siitä, kuka on tosissaan ja kuka vain kokeilee, näin kärjistetysti. Haluan yhteiskunnankin tietävän, että olen tosissani ja me olemme perhe.

5.) Meillä myös alkaa yhteinen asuminen vasta sitten kun olemme naimisissa. Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan. Jumala on asettanut avioliiton (johon kuuluu siis virallinen osuus), ei avoliittoa. Siksi näin. Ja avoliitto ilman seksiä tuntuisi itsensä kiusaamiselta.

6.) Lapset, jos niitä hankitaan. Minä haluan, että omat lapseni syntyvät kotiin, jossa isä ja äiti ovat ensin halunneet toisensa ja sitten tulee vasta lapset. Tästä kohdasta en ala sen enempää väitellä, näitä juttuja voi katsoa tuolta Lapset ennen avioliittoa -keskustelusta.

7.) Rakkaus, ystävyys ja kumppanuus. Uskon, että nämä voivat syntyä esim. järjestetyissä avioliitoissa vasta avioitumisen jälkeen, mutta koska minulle on annettu mahdollisuus rakastua mieheeni jo ennen naimisiinmenoa niin ihanaa sekin on!

[kontrabasisti]

Naimisiin menemme, koska rakastamme toisiamme ja tahdomme rakastaa toisiamme aina. Se on se viimeinen sinetti liitolle. Ei se periaatteessa arkeamme tule muuttamaan, muuten kuin että ovesta häviää toinen sukunimi.

Ja onhan niitä syitä muitakin, esim. jos (toivottavasti kun!) saamme lapsia, perheessä on sama sukunimi.

[Anna-Caro]

Kiitos Kanervatar!

Olin jo aika epätoivoinen ja äärettömän surullinen kaikkien kirjotuksien takia. Vaikka tietyllä tavalla onkin järkevää mennä naimisiin, nii se ei kyllä oo mulla mitenkään syynä naimisiin menoon. Syynä on vaan yksinkertainen tahto jakaa loppuelämä tämän yhden ihmisen kanssa, jota rakastan. Mun näkemyksiin kyllä vaikuttaa se, että uskon Jumalaan ja Raamattuun Jumalan sanana: Jumala haluaa mulle parasta ja on nähny parhaaksi parisuhteen muodoksi avioliiton, jossa sitoudutaan toisiimme ja Jumalaan. Muuten voisin ehkä vaan elää toisen kanssa ilman tällasta vakinaistamista.

Toisekseen, miksi tarvitaan jotain muuta, kun rakkaus? Miks edes kysyy: entä sitten kun rakkaus loppuu? Eihän sillon oo mitään järkee mennä naimisiin! Avioliitto on kahden toisiaan rakastavan ihmisen liitto. Rakkaus ei lopu koskaan, jos haluaa hoitaa suhdetta. Ne, jotka sanoo, että rakkaus nyt vaan loppu ja sen takia erottiin, ei oo tehny asialle tosissaan jotain. Rakkaus ei noin vaan lopu!

[Lopoel]

Kuten äiti ja isäkin...Seku vain

[hansuli_e]

Kiinnostava keskustelu ja asiaa on pohdittu topicissa monelta kannalta.

Itselleni tämä kysymys oli todella paljon pohdinnassa kun tuli puheeksi tämä naimisiin meno. Miehelle asia on jokseenkin paljon selvempi/yksinkertaisempi, hän haluu "virallistaa suhteemme ja näin saavuttaa juridisesti sen suomat turvat". Itselleni sitä vastoin asia oli mutkikkaampi eli pidän suhdetta jo aivan virallisena ja toisaalta osa asioista jotka tämä tahdon sanominen aiheuttaa pitää kumota erillisillä papereilla (hankalaa ja aiheuttaa lisää päänvaivaa). Ainoa juridinen seikka jota tavoittelemme on saavuttaa tämä (tässäkin topicissa paljon puhuttu) lähiomainen status.

Eli tilanne jossa avioliitto ei tuo yhteistä sukunimeä tai omaisuuteen liittyvät asiat halutaan pitää kuten ne ovat avoliitossa (lue: molempien omaisuus on omaa ei yhteistä, joten perintö asioilla ei väliä) tai lapsia ei ole tulossa, voidaan aina kysyä miksi naimisiin. Jolleikkin nämä seikat saattvat tuoda mieleen että onko parin suhde vakavalla pohjalla tms. Omasta suhteesemme voi vastata että kyllä on ja tarkoituksemme (kaunis sellainen) on pysyä yhdessä hamaan loppun asti ja loppu siis avioparina.

Uskon että jokaisessa suhteessa tämä keskustelu on käyty ja joillekkin se on suoraviivaisempi kuin joillekkin. Kaikilla pohjalla tietysti tunteet (=rakkaus) mutta sen lisäksi mahdollisesti myös muut asiat esim juridiset tai uskonnolliset vakaumukset.

[Domini]

Kun käynti maistraatissa muuntaa suhteemme avioliitoksi, meistä tulee toistemme lähiomaisia. Kummankin suvut ovat sen verran uskonnollisia, että jos jommalle kummalle tapahtuisi jotain ikävää, olisi vaikea toteuttaa toisen toiveita, kun ei voisi päättää asioista.

Nyt kun olemme avoliitossa ja kihloissa, jotkut silti puhuvat meistä seurustelevana parina. Jopa oma isäni esitteli sulhaseni vieraille poikaystävänä mummoni hautajaisissa. Häät oli kuitenkin silloin jo sovittu pidettävän. Aivan kuin sulho olisi ollut kuka tahansa mies, jonka käsipuolessa satuin kulkemaan. Kun otan mieheni sukunimen, tämänkin asian pitäisi selkiintyä

Itse hääjuhlassa vannomme sormusvalat. Yritämme kehitellä jonkinlaista "rituaalia", jolla osoitamme meidän olevan yhtä nyt ja aina. Valojen vannominen vaatii luottamusta, rakkautta ja tietämystä siitä, että rakkaus muuttaa myöhemmin muotoaan. Rakkaus ei ole vanhemmiten välttämättä kiihkeää ja täynnä romantiikkaa, vaan kiintymystä, samoja arvoja ja yhteisten päämäärien toteuttamista sekä niiden vanhojen hyvien aikojen muistelemista

[hallu]

Ehkä ne jotka menevät naimisiin VAIN RAKKAUDESTA XXX ajattelevat naimisiinmenon olevan se ainoa oikea rakkaudenosoitus, ja sitten ennen tapahtunut yhdessäolo on vain jotakin testiä ja leikkimistä? Kuten aika monella, juridiset syyt ovat ne tärkeimmät suhteen virallistamiseksi, ja onhan se kiva leikkiä tuhkimoa päivän verran. Usko Jumalaan on vähän niin ja näin, joten sekään ei ole se syy. Mutta en tietenkään ensin pläräisi lakikirjoja ja sitten kaappaisi ensimmäistä vastaantulevaa heppua jotta voin saada niitä joitain avioliiton tuomia etuja, haloo, joten tottakai sitä nyt ollaan rakastuneessa tilassa kun hääpäivä koittaa (toivon mukaan ainakin..)

Muokattu: March 23, 2008, käyttäjä: hallu

[ziik]

Menemme naimisiin koska olemme varmoja että haluamme viettää elämämme yhdessä. Ei haluta pitää mitään takaovia auki, haluamme olla toisiimme lopullisesti sitoutuneita. Laillinen puoli on myös plussaa.

Niin joo ja todellakin on hyvä että avioliitossa olemme toistemme lähiomaiset! Ainakin jos joudun vaikka hengityskoneeseen tms. niin tuo mies kyllä tuntee mut parhaiten ja tietää millaisia päätöksiä toivoisin hänen tekevän (jos pitää jotain lääketiet. päätöksiä tehdä). Ja haluan kyllä ilmoituksen menevän heti tuolle jos mulle käy jotain, samoin kuin haluan itse tietää heti.

Muokattu: March 23, 2008, käyttäjä: ziik

[Guest]

Menimme naimisiin, koska se tuntui oikealta. Rakastamme toisiamme ylitse kaiken, meillä on superhauskaa yhdessä, olemme luonteiltamme erilaisia mutta arvoiltamme ja tulevaisuuden toiveiltamme samanlaisia, perheemme rakastavat meistä kumpaakin ja tuntuukin että molemmilla on nyt kaksi perhettä... ei siis ole mitään sellaista mikä olisi ollut esteenä avioliitolle. Mies kosi, vastasin myöntävästi ja päivästä päätettiin heti, kun saatiin juhlapaikka ja kirkko varattua samalla päivälle.

Juridiset jutut ovat ihan nastoja, mutta niillä ei ollut meille juuri mitään merkitystä. Oli vain mukavaa mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Häät olivat täydelliset ja tunnelma niin mieletön, että toista tuollaista päivää en ole kokenut.

Ei siinä sen enempää.

[sugi]

“Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.” (1. Moos. 2:24)

Tämän takia ja siksi kun itsekin sitä halutaan.

[Guest Vieras_Chili_*]

Minusta oli itsestäänselvyys, että avoliitto "riittää" rakkaudenosoitukseksi. Avioliitto ehkä enemmän kiteyttää sitoutumista. Siinä vaiheessa kun on yhteinen perhe, lapsia, asuntolaina jne. on lähes kaikki käytännönasiat huomattavasti helpompia avioituneena kuin avoparina. Verotus, sosiaaliturva-asiat, lasten oikeusturva, perintö jne. Lisäksi miehen työpaikalta saama todella hyvä sairas/kuolema/kotivakuutus kattaa automaattisesti koko perheen aviotilanteessa, ei avoparina. Ja jotenkin perhe vain tuntuu enemmän yhtenäiseltä perheeltä kun se on sitä myös kirjoissa ja kansissa - vaikka hölmöähän se on. Niin, ja mielestäni myös ulkoinen merkki sitoutumisesta, eli sormus, on tärkeä. Vanhanaikaista kai tuokin, samoin kuin oman sukunimen pois vaihtaminen, mutta mielestäni ne on niitä sitoutumisen ja perheen yhtenäisyyden merkkejä jossain määrin kuitenkin - vaikka eivät olekaan välttämättömyyksiä.

Me ei yhdessä päätetty avioitumisesta, kosinta tuli lähes täytenä yllätyksenä. Luulen analyyttisen ja käytännönläheisen miehen syinä kosintaan kuitenkin olleen osa noista ylempänä olevista asioista ja tiedän osan niistä olleen asioita, mitä aiemmin on tuskailtu (esim. asuntolainan verovähennyksiä).

[Dubonnet]

Ehkä minä olen yltiöromanttinen luonne, mutta naimisiin menemisessä pitäisi olla vain ja ainoastaan kysymys päätöksestä pysyä rakastamansa ihmisen rinnalla koko loppuelämä.

Kaikki juridiset seikat voidaan melkeimpä hoitaa testamentin ja muiden asiakirjojen avulla kuntoon.

Ei verotuksen helpottaminen saa olla mikään kantava voima avioliiton solmimisessa.

[rocknroll]

Ja täällä vissiin yksi erityisen antiromanttinen tyyppi Meillä oli pääasiallinen syy naimisiinmenolle yhteinen omakotitalolaina. Bonuksena tulee sitten vielä nuo muut juridiset ja järkiperäiset syyt. Ja kun mä menin naimisiin (maistraatissa) niin en mä nyt kuitenkaan kai ehdottomasti sitoutunut ihan hamaan tappiin, eli erotakin voi jos oikeen vittumaiseksi käy meno

En siis halua erota, mutta onhan se riski aina olemassa, ei sitä nyt vaan voi tietää miten elämä kuljettaa.

Mutta ei me oltais alunperinkään ostettu taloa jos me ei rakastetais toisiamme, joten kyllä se rakkauskin asiaan jollakin tavalla liittyy

[Fröken Strand]

Näin jo rouviintuneena kun asiaa pohdin, niin monta asiaa tuntuu olevan nyt toisin, vaikka "mikään ei muutu", sanovat jotkut...

Olen vaimona mieheni lähiomainen. En enää virallisesti vieras ihminen.

Mielestäni avioliittolupaus on kaunein kunnianosoitus, jonka rakkaalleen voi antaa - kuten joku jo tuolla sanoi. En ole enää harjoituskappale tai kokeiluversio, vaan mieheni on virallisesti luvannut olla minun.

Avioliitto on julistus. Tämä mies on minun ja olemme luvanneet elää yhdessä (elämämme loppuun asti, vaikkei sitä siviilivihkimisessä pääsekään sanomaan).

Nyt voimme (=uskallamme) ottaa yhteistä lainaa ja hankkia yhteistä omaisuutta.

Lapsi ei ole vielä ajankohtainen, mutta en hankkisi lasta ennen naimisiinmenoa. Mielestäni lapsen on turvallista tietää, että vanhemmat ovat virallisesti sitoutuneet toisiinsa. Lisäksi juridiset syyt lapsiin liittyen.

Sukunimen vuoksi en mennyt naimisiin. Pidimme molemmat omamme.

[Eloliina]

Samaa toistan kuin moni muu jo aiemmin:rakkauteen ja rakastamiseen ei tarvita avioliittoa.Olemme yhdessä

rakkaudesta ja rakkaudesta meillä on syntynyt kaksi rakastettua lasta.(tämä tosiasia sitoo,tai ainakin pitäisi

sitoa,muutenkin ihmisiä toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto!)

Ensi syksynä menemme naimisiin,koska yhteiskunnassa eläminen helpottuu siten monin tavoin.Ja onhan se

ihana kruunaus suhteellemme ja saan myös itse saman sukunimen mikä muulla perheellä on.

Aivan! Ihan samallalailla ajattelen minä!

[Kisu74]

Ihan eka viestini..

Meillä ei vielä ole tarkkaa päivää päätetty. Ollaan vasta päätetty, että mennään naimisiin.

Meillä syynä on tuo kummankin näkemys sitoutumisesta ja yhdessäolosta. Avoliitto on jees, mutta se on ainoastaan tilapäisratkaisu meille. Kyllähän nuo perintö- yms asiat ovat myös selkeämmät kun on aviopuolisosta kysymys.

[Limona]

Minulle tärkeintä avioliitossa on se, että meistä tulee perhe eli toistemme lähiomaiset. Siinä mielessä ajattelen avioliiton lähinnä viestinä yhteiskunnalle. Tämä perheajatus on itselleni erityisen tärkeä, koska oma perhetaustani ei ole kovin auvoinen, ja olen kokenut itseni vähän perheettömäksi.

Toisaalta molemmat koemme avioliiton sinä äärimmäisenä sitoutumisena. Meille kynnys avioliittoon on ollut huomattavasti suurempi kuin kynnys avoliittoon, vaikka käytännössä avoliitto muutti suhdettamme paljon enemmän kuin mitä avioliitto tulee tekemään.

[Nightfall]

Ei verotuksen helpottaminen saa olla mikään kantava voima avioliiton solmimisessa.

Ai jaa, kukas sen kieltää? Eikä se avioliitto itse asiassa taida suuresti edes verotukseen vaikuttaa, ne tärkeimmät juridiset seikat löytyvät ihan muualta

[Omppu]

Mulle on tärkeää saada siunaus meidän suhteelle. On ollut mulle sen verran itsestään selvä juttu jo, kun aloitimme seurustelun. Juridiset syyt eivät niinkään vaikuta minulla.