Jump to content
Naimisiin.info

kuinka selvitä itkemättä


sohvetti

Recommended Posts

Oma vinkkini sain tädiltäni (sairaanhoitaja) vuosia sitten ja viimeksi noudatin sitä isoäitini hautajaisissa viime lauantaina: paina peukalon kärkeä etusormen kynnelläsi niin kovaa että tuntuu lievää kipua. Se auttaa hillitsemään itkuasi, heti kun se "fiilis" tulee, ja ainakin minulla toimii. Ilmeisesti osuu johonkin hermoon...Sen voi tehdä aika hillitysti eikä kukaan huomaa.

Muokattu: , käyttäjä: Serva
Link to comment
Share on other sites

Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että itkee häissään. Niinhän monet tekevätkin! Ymmärrän toki, jos kyseessä on on todellakin kovaääninen parku ja jos koko naama muuttuu punaiseksi, niin siinä vaiheessa se varmasti tuntuu ongelmalta. Mutta jos tällainen on ominaista, niin luultavasti häissä olevat vieraat tietävät asian ja sekin tuntuu sitten vain luonnolliselta (ja mitä väliä, jos mahdolliset "tuntemattomat" avecit katsovatkin kummaksuen).

Tietenkin kuvissa haluaa näyttää mahdollisimman hyvältä ja tulikin mieleeni, että kannattaisiko harkita virallisten kuvien ottamista ennen vihkimistä? Jos silloin ei vielä jännittäisi niin kovasti.

Sitten kannattaa harkita vaihtoehtoja vihkipaikkaan menon kanssa: kannattaisiko kenties tavata sulhanen ennen vihkimistä, jolloin kenties voisi välttää todella voimakkaan tunnekuohun häävieraiden edessä? Auttaisiko vihkimiseen kävely sulhasen kanssa eli ei isän luovutusta? Joka tapauksessa, tilanne kannattaa mielikuvaharjoitella etukäteen. Ja jos mahdollista, käydä paikan päällä harjoittelemassa, jolloin tilanne ei vaikuta niin uudelta.

Vaikka tuossa alussa sanoinkin, ettei siinä ole mitään pahaa, että kyyneleet tulevat silmiin häissään, mutta jostain syystä niitä yrittää pidätellä. Onko kyseessä vain meikki vai mistä lie johtuu?! Näin minäkin. Alttarilla papin puhuessa alkoi kyyneleet nousemaan silmiin ja päätin suunnata katseeni ylös alttaritauluun ja aloin miettiä taulun maalaustekniikoita. Ystävättäreni kertoi omissa häissään miettineensä alttariliinojen tekemistä (kenen tekemät, kuinka vanhat? jne.). Eli ajatusten siirtäminen pois siitä tunteikkaasta hetkestä.

Mutta loppujen lopuksi, jos kyyneleitään ei pysty pidättelemään, ei se mikään huono juttu ole. Kaikki ymmärtävät, että kyseessä on erittäin tunteikas hetki.

Link to comment
Share on other sites

Meillä nuo kuvat otetaan etukäteen juuri tuosta poppiksen mainitsemasta syystä. Jos mikään muu ei ole hääpäivänä varmaa, niin se ainakin että minä nyyhkytän. Kaikki jotka minut tuntee, tietävät että itkaisen varmasti. Minulla itku ja nauru on aina herkässä, enkä niitä edes lähde peittelemään. Ammattilainen meikkaa joten toivottavasti pysyn ok näköisenä koko päivän, vaikka kyyneleitä varmasti tulee. Sellainen minä vaan olen :D

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Meilläkin hääkuvat otetaan ennen kirkkoa. Olen itkenyt täällä jo valmiiksi pelkästään häämarsseja kuuntelemalla jne, joten kun sama marssi alkaa kirkossa soimaan ja kirkon ovet aukeaa niin aukeaa varmaan minulla myös kyynelkanavat :D Toivottavasti tosiaan ammattilaisen meikki pysyy ja en aivan koko kirkkoseremoniaa itke...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Olkoot kyseessä häät tai hautajaiset, tuttujen tai tuntemattomien, niin minä kyllä itken. Jopa piirretyt lastenelokuvat itkettää, :girl_cray3: ne surulliset kohdat, you know... Lapset katsovat vierestä tyhmän näköisinä: "miks toi taas itkee?!" :blink:

Onneksi kaikki häävieraat tietävät tästä ominaisuudestani joten siitä en ota paineita mutta tosiaan, kuvausaika pitää varata ennen vihkimistä!

Link to comment
Share on other sites

Huh, kylläpä helpottaa, kun lukee tätä ketjua! Tuli kylläkin jo tästä kyyneleet silmiin ja piti alkaa niiskuttamaan. Mutta helpottaa, kun tietää, että on muitakin jotka parkuu joka paikassa :girl_smile: pitää muistaa lukea nämä viestit häitä edellisenä päivänä, jospas sillonkin rauhottais. Jänskää, että muillakin tuo itkuilmiönä punalaikukas naama. Juuri sen takia en haluaisi häissäni itkevän, enkä myöskään se takia että itkusta ei saata tulla loppua. Melkein kuitenkin toivon, että osaisin tirauttaa yhden tai kaksi kyyneltä ilman sen suurempaa vollottamista. Mielestäni tunteet saa ja pitää näyttää. Ennemminkin ihmettelen hääparia, joka ei itke! Meidän häissä minun sukuni varmasti vollottaa, sulhasen suku ei ehkä niinkään (en ole nähnyt juhlissa itkevän). Haluaisin juuri heille näyttää, että meidän häissä saa itkeä! Ja toivottavasti sulkkikin muutaman kyyneleen tirauttaa.

En pelkää jännittäväni ennen vihkimistä, koska olen tottunut olemaan ihmisten katseiden alla. Haluan nauttia siitä tilanteesta, kun olen huomion keskipisteenä. Itkun saattaa kuitenkin laukaista mukavat sanat tai jos nään jonkun itkevän. Äitini sanoikin, että täytyy välttää katsomasta minuun. Ajattelin kokeilla mielikuvaharjoittelua ja parkua tilannetta etukäteen. Lääkkeitä ja alkoholia en halua ottaa, koska niistä ei tiedä miten reagoi, vaikka olisi kotona "harjoitellutkin". Lisäksi varmaan tuijottelen myös kirkon koristuksia ja papin hampaita :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Hei, pakko sanoo, että ei se oo niin kamalaa, vaikka itkisikin. Minä kuulun niihin, jotka normaalisti ei itke ja olen aika "vahva nainen" muutenkin. Mutta häissäni itkaisin parikin kertaa, mies sai tarjota nenäliinaa ainakin kahdesti ja muun muassa kun käveltiin alttarilta pois, onnen kyyneleet valuivat. :) Näin jälkeenpäin ajattelen, että se oli oikeastaan aika herkkää ja monia muitakin itketti sit ku minuakin. Eikös se kerro vain siitä, että tilanteella on todellista merkitystä? :)

Link to comment
Share on other sites

Meilläkin hääkuvat otetaan ennen kirkkoa. Olen itkenyt täällä jo valmiiksi pelkästään häämarsseja kuuntelemalla jne, joten kun sama marssi alkaa kirkossa soimaan ja kirkon ovet aukeaa niin aukeaa varmaan minulla myös kyynelkanavat :D Toivottavasti tosiaan ammattilaisen meikki pysyy ja en aivan koko kirkkoseremoniaa itke...

Samoin! Ihmettelin omaa reaktiotani, kun aloin pillittää häämarsseja kuunnellesani :girl_cray: Toisaalta oon normaalistikin aika itkupilli. Itkin mm. kun mies kosi, joten tuskin vältyn kyyneleiltä alttarillakaan. Toisaalta se on ihanaa kyynelehtiä ilosta, mutta meikkien kannalta se on tosiaan vähän ikävämpää. Toisaalta, mulle on tunteiden ilmaisu ollut aina tärkeää ja meikkejä voi sitten yrittää korjailla.

Meille tulee kuvaaja kirkkoonkin, joten täytyy toivoa, etten koko seremoniaa kuitenkaan pillitä :hysteric:

Link to comment
Share on other sites

tää jännittää itseäkin. oon kaasona kaverin häissä kuukautta aikasemmin ja hän on taas mun kaasona sitten meidän häissä. ja molemmat ollaan aivan älyttömiä vollottamaan. saatikka sitten jos ittensä pystyiskin pitämään kasassa ni sitte ku huomaa että toinen vollottaa niin viimeistään sillon aukee hanat. jännityksellä siis odotan :D

Link to comment
Share on other sites

Olin ihan varma, että itkisin kirkossa, mutta eipä niin käynytkään! Kirkossa kyllä oli sellaiset tunteet pinnassa, etten koskaan aiemmin ole sellaista kokenut. Aivan mielettömän onnellinen tunne. Kyllä minulla siellä jonkin verran kostui silmät sitä en kiellä, mutta jostain kumman syystä säästyin silti kyyneliltä.

Tuosta hymyilemisen yrittämisestä on pakko sanoa sen verran, että alttarille kävellessä tein kaikkeni, että hymyilisin, mutta se tunne, joka silloin valtasi, oli jotain niin uskomatonta, että vaikka kuinka yritin pinnistellä, niin kasvojen lihakset eivät vain tuntuneet toimivan niin kuin halusin. Eipä ole sellaistakaan koskaan ennen tapahtunut.

Link to comment
Share on other sites

Monet olivat minulle sanoneet, että vaikka millainen itkupilli olisi niin omissa häissä ei välttämättä tule itkettyä. Minä hölmö uskoin tähän mutta kuinkas sitten kävikään... Itkin todella holtittomasti useassa otteessa, eikä se ollut mitään elegantti kyynelehtimistä vaan aivan hirveää parkua :girl_impossible: .

Voin vilpittömästi sanoa, että jännitystä ei ollut kuin yhdessä tilanteessa vihkimisen jälkeen n. 5 sekunnin ajan (tästä olin todella yllättynyt, olen hirveä jännääjä aina ja kaikissa tilanteissa). Mutta se itkun määrä, voi pojat...

Link to comment
Share on other sites

Nonii. Voin sanoa että tuun itkemään ja kovin! En toki toivois mut niin siinä kuitenki todennäkösesti käy :( Itkin jo ku luin tätä keskustelua, APUA!! Lääkkeisiin en todellakaan kajoa mutta pari huikkaa minttuviinaa vois olla se miun juttu :girl_haha: Mut ollaan kyllä molemmat sulhon kanssa nii herkkiksiä et tuskin itken yksin :grin:

Link to comment
Share on other sites

Saas nähdä miten käy. En oo oikeestaan edes ajatellut koko asiaa, joten eipä ole tullut kysyttyä vinkkejäkään. Mutta täältähän niitä löytyy jos tarvii. Eikä mun mielestä ole mitenkään huono asia näyttää tunteitaan ja itkeä jos itkettää. Ikävämpää olis kattella kuvista jotain kivikasvoa :D Sen tiiän et mulla toi rohkaisuryyppy tuottais varmaan päinvastaisen tuloksen ja kyyneleet virtais...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Täältäkin löytyy yksi herkkis. Pelkään todella paljon, että itken koko hääpäivän läpeensä. Pitääkin paremmalla ajalla perehtyä näihin vinkkeihin. :girl_smile: Tosin joistakin todella tiukoista paikoista olen selvinnyt ilman suuria kyyneleitä mielialaharjoituksilla, mutta omat häät ovat varmasti vaikeampi haaste. Viinaan tai lääkkeisiin en kuitenkaan aio turvautua. Mielestäni on luonnollista herkistyä tällaisissa tilanteissa, mutta eniten pelkään sitä, ettei se jää muutamiin onnenkyyneliin, vaan avaa hanat kunnolla. :girl_mad:

Edittiä sen verran, että kaikista vaikein tilanne itselleni on aina se, että näen/kuulen jonkun muun itkevän, oli se sitten onnesta tai surusta. Joten iiiik siinäkin mielessä...

Muokattu: , käyttäjä: sasu
Link to comment
Share on other sites

Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä itkuherkemmäksi tulen. Teini-ikäisenä kauniit laulut tai elokuvat eivät paljon hetkauttaneet, mutta nykyään etenkin musiikki saa tipan silmään. Itkemisessä sinällään ei olisi mitään vikaa, ellei naama näyttäisi sen jälkeen laikukkaalta ja turvonneelta ja silmät punaisilta.

Yritän psyykata itseäni säteilemään onnesta vihkimisessä, jotta itkun sijasta loistaisin kuin Naantalin aurinko. Tunneskaala kun muutenkin tahtoo mennä niin äärilaidasta toiseen, niin mieluummin sitten hymyilisin koko purukalustollani. Kuvaus on luultavasti ennen vihkimistä, joten eiköhän se laukaise pahimman jännityksen.

Link to comment
Share on other sites

Monet olivat minulle sanoneet, että vaikka millainen itkupilli olisi niin omissa häissä ei välttämättä tule itkettyä. Minä hölmö uskoin tähän mutta kuinkas sitten kävikään... Itkin todella holtittomasti useassa otteessa, eikä se ollut mitään elegantti kyynelehtimistä vaan aivan hirveää parkua :girl_impossible: .

Mulle kävi just näin omissa (ekoissa) häissä. Nyt on alettu sulhon kanssa suunnittelemaan meidän häitä, ja kun vertaan itseäni siihen nuoreen morsiameen, kuka olin ensimmäisissä häissäni, niin tunnen itseni niin eri ihmiseksi ettei oo tosikaan. Itkupilli oon kyllä vieläkin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että jos sitten tulevissa häissä liikutun, niin tirautan pari kyyneltä enkä itkeä vollota hartiat vavahdellen kuten ekoissa.

Link to comment
Share on other sites

Tääll ilmoittautuu myös yksi herkkis! Olen aivan varma että tulen vuodattamaan kyyneleitä hääpäivänäni. Ainakin kaksi asiaa tulee mieleen jolloin tiedän herkistyväni 1) kun kuljen sulhoani kohti alttarille ja katseemme kohtaa. 2) Kun tanssimme häätanssiamme, joka kerta kun olen laulun kuullut nyt viim. 2 vuoden aikana on kyyneleet olleet herkässä... saatikka hääpäivänä :flirt:

Pakko silti koittaa hillitä itseään, en halua meikkien leviävän ympäri naamaa. Muuten ei itkemisessä ole mitään pahaa, varsinkin jos ovat onnen kyyneleítä. Silti koitan ryhdistäytyä... Shampanja minua siinä auttakoon! :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

Vihkimisen aikana itkulta säästyy takuuvarmasti, jos kuuntelee mitä papilla/vihkijällä on sanottavaa. Kaava on aika kökkö: kirkollisessa puhutaan jeesuksesta ja maistraatissa taas perheen perustamisesta ja yhteiskunnan säilyttämisestä. Aikamoista shittiä kaikenkaikkiaan :girl_blum:

Link to comment
Share on other sites

Vihkimisen aikana itkulta säästyy takuuvarmasti, jos kuuntelee mitä papilla/vihkijällä on sanottavaa. Kaava on aika kökkö: kirkollisessa puhutaan jeesuksesta ja maistraatissa taas perheen perustamisesta ja yhteiskunnan säilyttämisestä. Aikamoista shittiä kaikenkaikkiaan :girl_blum:

Riippuu. Itse kyynelehdin just kirkossa, koska kuuntelin mitä pappi sanoi B)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...