Jump to content
Naimisiin.info

kuinka selvitä itkemättä


sohvetti

Recommended Posts

Täällä ilmoittautuu myös yksi herkkis!

Mä meinasin alkaa itkään kun luin tätä ketjua, saan kaivaa nenäliinan melkein joka kerta kun katson jotain vähänkin herkkää elokuvaa jne. :girl_haha:

Olen jo monta kertaa itkenyt jo näidän häiden vuoksi. Yritin yksi päivä kuunnella kappaleita joita soitetaan kun kävelemme vihittäväksi ja kun lähdemme pois, itkuhan siinäkin tuli.

Meidän vihkiminen suoritetaan paikassa, jossa olemma ensimmäisen kerran tavanneet, myös se nostattaa tunteet pintaan. Voi voi, kuinkahan minä selviä tuosta vihkimisestä??:girl_impossible:

Voisin ottaa napsun salmaria ennen vihkimistä, niin josko se hieman rauhottaisi?? :grin:

Link to comment
Share on other sites

Herkkis täälläkin! :grin: Oon itkenyt jo monta kertaa häitä ja kaikkia niitä tilanteita mitä hääpäivänä tulee eteen.. esim alttarille kävely isän kanssa, ystäväni laulu kirkossa ym. Työkaverikin sanoi, että tuskin sä enää häissä itket, kun sulla on melkein vuosi aikaa porata niin oot aika kuiva muija heinäkuussa :girl_haha: No ei, en pidä itkua pahana :girl_smile: ainakin kaikki tietää että itken ilosta ja onko siinä nyt pahaa jos näyttää tunteensa ja on sellainen kuin on :girl_smile:

Muokattu: , käyttäjä: millamilla
Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 2 weeks later...
Guest morsmaikku110611

Minä myös itken herkästi elokuvissa,musiikkia kuunnellessa ja varsinkin näitä häihin liittyviä ketjuja lueskellessa!

Monet kyyneleet on vuodatettu,kun on häämarsseja ja -valsseja kuunneltu. Pelkkä ajatuskin siitä,kuinka kävelen alttarille saa kyyneleet silmiin.

Lähinnä kai sen vuoksi,että isäni on kuollut vuosi sitten ja häidemme aikaan tuosta tulee kuluneeksi (jo?) 1,5v. Silti on TODELLA rankkaa kuvitella häät ilman morsiamen isää.

Ensinnäkin se,että kävelen alttarille yksin. Ei isää saattamassa ja luovuttamassa.

Toiseksi,häävalssin jälkeen ei isää tanssittamassa.

Muutenkin,isäni oli minulle todella läheinen ja tärkeä. Olen aina ollut se isän tyttö,vaikka minulla kaksi siskoa.

En siis jännitä samalla tavalla kuin suurin osa täällä,vaan siksi,että tunnen oloni kovin yksinäiseksi ja rikkinäiseksi ilman isääni. Hän olisi varmasti ollut liikuttunut ja onnellinen esikoistyttärensä naimisiinmenosta.

MUTTA,ehkä selviän hengissä....se mikä ei tapa,se vahvistaa! :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

^ Itse juuri puoli tuntia sitten itkin taas naamani punaiseksi kun kuuntelin valitsemiamme häämarssia ja lähtömusiikkia. :girl_haha: Huomasin yhden asian: kun kuuntelee sitä valitsemaansa häämusiikkia monta kertaa putkeen, niin ei kauan jaksa oikeasti vollottaa. Tästä päivästä aina häihin asti kuuntelen nuo kappaleet joka päivä ainakin kolme kertaa. En usko että ne enää häissä sitten itkettävät, mikä on ihan hyvä koska monta muuta liikutuksen aihetta siellä sitten on.

Olemme huomenna menossa tapaamaan pappia, ja aion kysyä häneltä onko mitään vinkkiä tähän liikutusasiaan. Jos on, niin kerron niistä täällä. :girl_smile:

Link to comment
Share on other sites

Ihanaa, että muutkin kärsivät samanlaisesta "ongelmasta". Mua ei ainakaan haittais yhtään, jos oisin vähän liikuttunut esim. alttarilla, mutta mun itkeminen on aina sellaista hillitöntä tyrskimistä, mikä ei tosiaankaan oo kovin herkkää tai nättiä. Oon yrittänyt tehdä kaikenlaisia mielikuvaharjoituksia, mutta epäilen tulosten jäävän aika heikoiksi :D Kun saadaan marssit ym. valittua niin täytyy varmaan alkaa kuunnella niitä päivittäin, että ehtis sit tottua vähän kaikkeen sellaiseen, mihin pystyy valmistautua. Mun itkukohtausten takia joudutaan kuitenkin varmaan jättämään kaikki ylimääräiset musiikkiesitykset pois kirkosta, koska ajatus jostain itselle tärkeästä laulusta alttarilla kuunneltavana on ihan mahdoton.

Osa ystävistä on ehdottanut mulle rauhottavien ottamista hääpäivänä, mutta sekin tuntuu kyllä aika karulta.

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös herkistelijä. En meinannut pystyä vastaamaan edes kosintaan, kun silmäni alkoivat leikkimään Niagaraa. Pelkkä häiden ajattelu saa silmät kostumaan. Äitini jo ehdotteli rauhoittavia, mutta epäilen, että sitten olisin ihan tajukankaalla juhlat :D. Kai se on vain pinnisteltävä ja otettava paljon nenäliinoja.

Link to comment
Share on other sites

Mä olin varma että itken ihan hillittömästi koko päivän ( ^esim. marsseja ym. musiikkeja kuunnellessa itkin joka kerta ennen häitä, myös ihan tavallista soittolistaa kootessa), mutta ensimmäistäkään kyyneltä ei vierähtänyt hääpäivänä poskelle. Ensin kirkossa jännitti niiiiiin hirveästi ja sen jälkeen olin vaan niin kovin onnellinen että ei ollut mitään ongelmaa. Ainoa paikka oli appiukon puhe joka teki tiukkaa. :D

Kaulan ym. poskien punotuksen hyvä meikkaaja saa kyllä piiloon jos se tuntuu epämiellyttävältä. Mutta edelleen, mitä haittaa siitä on jos pari onnenkyyneltä morsian hääpäivänään päästää? :)

Muokattu: , käyttäjä: Yvory
Link to comment
Share on other sites

Täällä myös herkistelijä. En meinannut pystyä vastaamaan edes kosintaan, kun silmäni alkoivat leikkimään Niagaraa. Pelkkä häiden ajattelu saa silmät kostumaan. Äitini jo ehdotteli rauhoittavia, mutta epäilen, että sitten olisin ihan tajukankaalla juhlat :D. Kai se on vain pinnisteltävä ja otettava paljon nenäliinoja.

Oijoij.. Töissä lueskelen teidän kokemuksia ja innolla, sekä jännityksellä odotan niitä omia kyyneliä, joita en voi estää tulemasta. Meillä kosinta sai aikaan niin kosijan, kosittavan kuin läsnäolijoidenkin kyynelehdinnän, mutta minusta se on vain kaunista.. kröhöm, no totta, pitemmän päälle punaiset silmät ja punaisempi nenä tietysti vähän arveluttaa, mutta..

Yksi kova paikka tulee olemaan, jos nään rakkaan Äitini kirkossa.. Hän on herkkä vetistelemään ja häneltä varmasti omatkin vetistely-lahjani olen perinyt. :girl_sigh: No, ennemmin herkkä kuin kova, saanpahan nauttia tärkeistä hetkistä täysin rinnoin (tai täysin vetistelysilmin).

ps. Ehkä ne rauhoittavat jätetään kuitenkin käyttämättä :D

Link to comment
Share on other sites

Minäkin olen sellainen pikku vetistelijä, että itken vähän joka tilanteessa. Itken, kun katson televisiosta hääohjelmia, itkin kaverini häissä, veljeni häissä itkin ihan hullun tavalla ja omia häitä, erityisesti tanssikappaleita miettiessäni tirauttelen kyyneleitä. Tässä saattaa kyllä käydä niin, että itken kaikki tilanteet jo valmiiksi eikä itse hääpäivänä itketä ollenkaan. Mutta vaikka itkisinkin, niin en ota siitä stressiä. Täytyy vaan pestata joku huolehtimaan, ettei meikit valu pitkin poskia :girl_wink:

Link to comment
Share on other sites

Olen tosiaan aivan järkyttävä vollottaja, mutta yllätin itseni ja muutkin hääpäivänä tyyneydelläni. Olin kuunnellut häämarssin etukäteen moneen kertaan, ja otin lasillisen kuohuviiniä ennen kirkkoa, ja alttarille astellessa itketti vain ihan hiukan, eikä itse toimituksen aikana ollenkaan, lähinnä hymyilytti. Jännitys myös teki sen, etten edes muistanut koko itku-asiaa, mitä olin ihan turhaan stressannut jo monta kuukautta. Eli vaikka pidin itseäni maailman pahimpana itkijänä, niin näin pääsi käymään, joten älkää liikaa etukäteen jännittäkö mahdollista itkemistänne niin kuin minä tein :)

Link to comment
Share on other sites

Kirkossa meinasin liikuttua kun isä talutti minua käytävää pitkin (kannatti katsoa vain suoraan eteensä, koska heti kun yritin katsoa vieraita niin leukani alkoi väpättää) mutta sitten kun pappi aloitti puheensa, sain hillittyä itseni tuijottamalla pappia, kirkon kukkia ja seinän tuuletusluukun nuppia. :girl_haha:

Juhlassa liikutuin sitten kesken oman kiitospuheeni kunnon kyyneliin asti. Piti jättää pari lausetta puheen lopusta pois kun meni niin itkuksi. :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Lauantaina ois vihdoin h-hetki :) Olen parkunu muutamana iltana kun ollaan käyty läpi

häiden musiikkia ja kun olen viimeistelly vieraskirjaa :D Muuten kyllä aika rauhallisissa merkeissä

menty, mutta jotenki pelottaa että kirkossa tai häätanssin aikana alan itkeä. Ei puheet niinkään, kun

niiden aikana on helppo pyyhkiä silmäkulmia, mutta toi kun ollaan kaikkien pällisteltävänä ja sitten vollottaa...

Link to comment
Share on other sites

Itse olen myös kova vollottamaan kaikissa tilaisuuksissa kummilasten ristiäisistä läheisten häihin... Mutta mä jotenkin luulen, että olen niin jännityksestä jäykkänä kun H-hetki koittaa, etten edes tajua itkeä kun keskityn siihen, että pysyn pystyssä. Ja toisaalta. Mitä sitten jos itkettää? Sehän on ihan normaalia. Toki ikävää jos ihan vesiputoukseksi menee, ihan meikkienkin kannalta. Itse kyllä aion myös jonkun pikkutömpsyn nykäistä pukiessa.

En onnittele Poppi sua vielä, kun se kuulemma tuo huonoa onnea. Mutta pidetään peukkuja pystyssä sulle. Kerro sitten miten meni.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...