Guest Ida79(Guest) Kirjoitettu March 28, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 28, 2006 oon lueskellut täällä paljonkin teidän juttuja, mahtavia kokemuksia! nyt mulla on vähän semmonen onkelma, tai ei se ehkä ongelma oo, mut kuiteskii. meillä on avokkini kanssa ollut paljon puhetta kihloihin ja naimisiin menosta ja vahvasti epäilen että kosinta voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä. tiedän kyllä että haluan olla juuri tämän ihmisen kanssa mahdollisimman pitkään ja saada lapsia jne. mutta silti kihlaus tuntuu jotenkin pelottavalta. ei sillä etten haluaisi sitoutua tähän mieheen, haluan todellakin, mutta joku asiassa vaan pelottaa. enkä ees tiedä mikä!! tuntuu vaan oudolta. onko teillä kellään arvon naiset olleen tälläisiä tuntemuksia? siis vähän ennen kihlausta ja kihlaushetkellä? aion kyllä vastata myöntävästi, haluan tottakai, mutta silti se jänskättää.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Curry Kirjoitettu March 28, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 28, 2006 Hei!Minulla oli aivan samanlaiset fiilikset tässä vähän aikaa sitten. Kihlautumisesta oltiin puhuttu jo pari kuukautta etukäteen, joten kosinta ei tullut millään muotoa yllätyksenä. Kuitenkin se tuntui (ja tuntuu edelleenkin) hurjan isolta ja vakavalta askeleelta, joka pelottaa. Monta kertaa tarkistin poikaystävältäni onko hän nyt IHAN varma että oikeasti tahtoo tälläisen jääräpään kihlata ;D Jännitys on hieman lientynyt, mutta ei vielä kuitenkaan poistunut. (Nyt ollaan oltu kihloissa reilu kuukausi.) Seurusteltu ollaan 3 vuotta, josta vuosi asuttu avoliitossa ja vuosi eri paikkakunnilla (avoliiton jälkeen käytännön syistä...) Toivottavasti pääsemme taas kohta muuttamaan yhteen, jolloin pelotkin toivottavasti hälevnevät. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiuhtinen Kirjoitettu March 28, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 28, 2006 Minua ei kihlaus pelottanut ollenkaan, mutta sulhaselleni se oli tosi iso juttu, vaikka yli 6 vuotta yhdessä ollaan oltukin. Ennen kuin sormuskauppaan asteltiin, hän joutuikin muutaman hetken hengitteleen syvään ja vielä kerran päivitteleen, että "kyllä sitä ihminen osaa olla hullu" ;D Eikä kyse ollut siis rakkauden puutteesta, vaan yksinkertaisesti loppuelämän kestävän sitoutumisen jännittämisestä. Kaikenlaiset pelot ja mahanpurut vatsassa ovat täysin normaaleja tällaisessa asiassa, ei kannata huolestua Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lepinkäinen Kirjoitettu March 28, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 28, 2006 Kyllä se minuakin jännitti silloin kun olin viisi vuotta seurusteltua hinkumassa kihloja. Vaikka nimenomaan minä olin meistä kahdesta se innokkaampi, kihlautuminen tuntui jotenkin hyvin lopulliselta, vakavammalta ja enemmän "aikuisten oikeesti" kuin olin aluksi ajatellutkaan. Oltiinhan me aiemminkin sitoutuneita toisiimme, mutta ne viralliset symbolit tuppaavat silti painamaan aina jotain kuitenkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lootuskukka Kirjoitettu March 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 Jännitti minuakin, ja välillä vähän pelottikin. Ollaan oltu vajaa vuosi nyt kihloissa ja häitä järjestellään, toki tulee joskus sellasia hetkiä, että ajatuksiin eksyy epävarmuuden poikanen. Elämä on kuitenkin arvaamatona, mitä jos toinen muuttuu ja selvitäänkö me, jos eteen tulee sitä ja tätä ja tuota... Tuppaan nimittäin itse murehtimaan etukäteen sellaisiakin, mitä ei voi eikä kannata surra ennen kuin kohdalle sattuvat - jos sattuvat :-[ Niissä tilanteissa jotenkin lohduttaa aina se ajatus, että rakastan omaa tulevaa miestäni ja hänen kanssaan on tuttua ja turvallista olla, tuli mitä tuli Ja vaikka pelottaisi ja jännittäisi, kyllä kihlaus on aivan ihana asia Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Morsku07 Kirjoitettu March 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 Sitoutumista pelkääminen tai säikähtäminen on ihan normaalia eikä sitä kannata ruveta suuremmin miettimään, ennen kuin siis on oikeasti aihetta. Meidän suhteessa minä olen ollut aina ensin valmiina kaikkeen: muuttamaan yhteen, menemään kihloihin ja sitten naimisiin... Aina kun on tullut sellainen fiilis, että voisihan sitä taas vähän sitoutuakin enemmän niin olen sulholle sanonut olevani valmis ja sitten odottanut, että hän löytää itse saman tunteen. Ja aina se on sieltä löytynyt vaikka aluksi olisikin vähän pelottanut. Ei kannata mennä hätiköimään, jos ei ole aivan varma asiasta, ei se toinenkaan loukkaannu jos sanoo että nyt kyllä vähän pelottaa. Kuitenkin itselleni kihlaus merkitsee avioliittoa ja avioliitto kunnes kuolema meidät erottaa, joten sillä on minulle suuri painoarvo.Mutta jos vähän het kihlauksen jälkeen tuntuu kummalliselta niin se vaan kuuluu asiaan. Silloinhan sulho saa vielä kipinöintiä aikaiseksi Näin ainakin meillä, ei se mitään jännitystä ollut vaikka aluksi luulinkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Jonsci Kirjoitettu March 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 Minut itseni ainakin yllätti se, kuinka kihlautuminen oikeasti pelotti. Viime keväänä mies kysyi, kävisimmekö ostamassa sormukset. Vastasin hetkeäkään miettimättä myönteisesti, mutta sitten kun kauppaan olisi oikeasti pitänyt lähteä, niin en uskaltanutkaan. Selitin asian miehelle ja hän ymmärsi oikein hyvin, häntäkin kuulemma hieman pelotti.Joulun jälkeen sitten kihlauduimme ja tällä kertaa ajatus ei tuntunut enää ollenkaan pelottavalta, päin vastoin. Vaikka puoli vuotta ei ole aika eikä mikään, niin jotenkin me molemmat kaipasimme tuon ajan. Nyt olemme onnellisesti jo suunnittelemassa häitä eikä mitään pelkoja ainakaan vielä ole Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tepe Kirjoitettu March 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 Ei pelottanut. Harrastimme aika pitkään sormusten ikkunashoppailua ihan huvin vuoksi. Jossain vaiheessa uskalsimme mennä kauppoihinkin kokeilemaan. Sitten löytyi juuri meidän näköiset sormukset. Kotona päätimme sitten sopivan kihlapäivän ja parin päivän päästä menimme varaamaan sormukset. Eli meidän kihlaus oli vähän niin kuin "heti kun sopivat sormukset löytyy".Kihlapäivänä jännitti vähän, mitä sulho aikoo tehdä. Lähti aamulla hakemaan sormuksia ja minä tietty kotona hermoilin vaatevarastoni edessä. Sain sitten ihan kosinnankin ja ison ruusukimpun samalla. Ehkä nuo pelon tunteet liittyvät epätietoisuuteen, miten ja koska kosinta tapahtuu. Kun sitä odottaa, niin saattaa joka päivä olla vähän varuilllaan, että "josko "tänään". Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Au Ra Kirjoitettu March 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 29, 2006 Kyllähän sellainen elämän mittainen sitoutuminen pelottaa jollain tasolla varmasti aina. Mä olin katsellut ja käynyt kokeilemassa lähinnä itsekseni jo todella useita sormuksia. Itse en tiennyt että kositaan ennen kuin se tapahtui, ei siis onneksi tarvinnut murehtia. Olin yksin kotonamme kun mies tuli vanhempiensa luota ja kosi. Olin juuri öljynnyt (rasvan sijaan öljyä) ja mulla oli kamala pyjama väärin päin päällä (kuten normaalistikin) ja näytin aivan kamalalta. Mutta ei se haitannut. Olen tottunut. Ja mies rakastaa tällaisena. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sinisimpukka Kirjoitettu March 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 30, 2006 Pelotti kyllä. Mies kertoi kosioaikeistaan n. kaksi (muistankohan oikein?) viikkoa aikaisemmin, enkä meinannut tuota aikaa pysyä nahoissani. Käytiin katsomassa sormukset, mutta sinä päivänä kun niitä piti lähteä hakemaan kaiverruksesta, sain ihan paniikkikohtauksenkin... Olen siis muutenkin aika kova jännittäjä. Jännitin sitä kuinka mies aikoo kosia, ja sitten myös perheen ja kavereiden reaktioita jne. Kuitenkin kihlauduimme ihan aikataulussa, ja sen jälkeen kyllä sydänkin rauhoittui.Se on yllättävän iso asia tuo kihlaus ja sitoutuminen avioliittoon ihan ajatustasolla, ei ihme että jännittää. Tuoreena rouvana voin kuitenkin sanoa, että on kannattanut! :-) Yllättävää, että hääpäivä ja naimisiin meno ei sitten jännittänytkään niin paljon kuin tuo kihlaus, meille kun kihlaus itsessään oli se lupaus avioliitosta, eli se päätös tehtiin silloin. Ei sitten enää kihlausaikana tarvinnut arpoa, mennäänkö naimisiin vai ei. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
hippie Kirjoitettu March 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 30, 2006 Meistä kahdesta mieheni oli innokas kihloihin menemisestä ja olisi ollut valmis aikoja sitten... Mä en ollut läheskään valmis ja sana kihlaus oli jo voimakas, et tuli ihan vatsanväänteitä ja ties mitä pelkoja... Toppuuttelin, et odoteta vielä vähä aikaan kunnes aloin olla valmis menee kihloihin...Kun mentiin yhdessä sormusliikkeeseen valitsee sormusta, mulla oli jo mielessä sormus minkä halusin ja sainkin... Jännitti kyllä aika lailla, mut sit ku sain sormuksen käteeni ja mulla kesti vähä aika tajuta sitä... Mut sit sen jälkeen tajusin, ettei se nyt niin paha ollutkaan kuin mitä luulin...Sitten mies puhui naimisiinmenosta, et koskas mennään ja mä taas toppuuttelin, ettei ihan vielä... Muutaman kuukauden päästä sit varattiin päivä... Oli se tosiaan iso "järkytys" tajuta, että tosiaan mennään ja niin poispäin... Mäkin olen kans aikamoinen jännittäjätyyppi, et jo ajatuksesta saa vatsan sekaiseksi...Täl hetkel ei enää kovin jännitä, ku häihin on vielä aikaa... Mut sit ku se aika lähestyy, niin taatusti pyörryn! ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
maizu Kirjoitettu March 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 30, 2006 Kihloihin meno ei itsessään pelottanut sillä mies kosi aivan yllättäen(yllättäen kuuden vuoden jälkeen!;D) ja vastasin myöntävästi empimättä, mutta kun ensimmäisistä onnenkyynelistä päästiin ni sitten alkoi vasta jännittää. Tiesin että tämä oli sitä mitä halusin, mutta silti tarkistelin jonki aikaa jälkeenpäin että hän on nyt varma asiasta ja ettei vaan nyt kiirehditä..kiirehditä!! Sitten kun kaikki jo tiesivät kihlauksesta ja itsekkin oli "tottunut ajatukseen" pelot häippäs. Tosin nyt itse häät on alkanu pelottaa ja jännittään jo hirveesti vaikka niihin viä reilu vuosi aikaa!! Ei naimisiin meno vaan juuri häät..olenkin leikillä kysellyt mieheltä jos vaikka karattaisiin naimisiin! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marshmallow Kirjoitettu March 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu March 30, 2006 Kyllä minuakin jännitti, ajatustasolla jotenkin hirveän suuri juttu. Kaikki ottivat uutisen vastaan hyvin, ja ei silleen ollut mitään "pelättävää". Mutta kumminkin... Lepinkäinen itseasiassa ilmaisi asian aika osuvasti: Vaikka nimenomaan minä olin meistä kahdesta se innokkaampi, kihlautuminen tuntui jotenkin hyvin lopulliselta, vakavammalta ja enemmän "aikuisten oikeesti" kuin olin aluksi ajatellutkaan. Oltiinhan me aiemminkin sitoutuneita toisiimme, mutta ne viralliset symbolit tuppaavat silti painamaan aina jotain kuitenkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Alpakka Kirjoitettu April 9, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu April 9, 2006 Hm, minua ei kyllä pelottanut, päin vastoin: saan tästä voimaa! Ehkä aika vain oli kypsä, muutamaa vuotta aikaisemmin tilanne olisi voinut olla toinen.Kun menemme naimisiin, olemme todellakin "aikuisten oikeesti", siis myös yhteiskunnan silmissä pariskunta. Jostain syystä minulla on sellainen tunne, että juuri siksi kun naimisiinmeno tuntuu viralliselta ja onkin tietenkin juuri sitä, avioliittoon aikovien parisuhde saattaa olla vakaammalla pohjalla kuin silloin, kun on vain roudattu kamat yhteen ja asutaan yhdessä tulevaisuutta sen kummemmin suunnittelematta. Eihän se tietenkään aina ole näin (siis stereotypiani avo-/avioliitosta), mutta kyllä se on ihan tervettä, että edes jossakin vaiheessa joutuu kohtaamaan tämän sitoutumisasian tosissaan. Jos minun sulkkini ei haluaisi naimisiin pitkän seurustelun/avoliiton jälkeen, alkaisin epäillä, haluaako hän kenties hengailla minun kanssani vain siihen asti kunnes löytää paremman kumppanin, pitää siis tavallaan "takaporttia auki". Mutta epävarmuuden tunteet tuossa tilanteessa tuskin ovat tavattomia. Onnea elämän suuriin päätöksiin! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Cecy Kirjoitettu April 11, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu April 11, 2006 Minä hinguin kihloihin ja sain haluamani ja vasta sen jälkeen tuli epäilys ja paniikki. Mutta ne tunteet menivät onneksi samaa tietä kuin olivat tulleetkin ja sen jälkeen olen ollut varma ja ainoastaan onnellinen asiasta Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Ester(Guest) Kirjoitettu April 19, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu April 19, 2006 Minua ei kihalus jännittänyt, mutta naimisiinmeno sitäkin enemmän. Olen suorastaan paniikissa ja mietin, onko tässä koko jutussa mitään järkeä? Tuntuu, että mitä lähemmäs häät tulevat, sitä enemmän ristiriidat kärjistyvät ja kaikesta tulee riitaa. Siis ihan kaikesta. Ja sitten samalla pitäisi miettiä hääjärjestelyjä. Kyllä on raskasta.Jos olisin tiennyt tämän olevan näinkin raskasta henkisesti, en kyllä olisi koko leikkiin ryhtynyt. :'( Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Valerius Kirjoitettu May 9, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu May 9, 2006 Kyllä pelottaa, ja naimisiin meno vieläkin enemmän. Vaikka rakastan ukkoani paljon, on silti aina pieni epäilys mielessä kaikesta. Pessimisti täälläkin ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ninski Kirjoitettu May 28, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu May 28, 2006 Ei pelottanut mutta perhosia oli vatsassa . Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
LilyAnn Kirjoitettu September 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu September 15, 2006 Kyllä pelotti! Sulhanen olisi jo puoli vuotta aikaisemmin halunnut kihlata, mutta minä aina pyysin lisäaikaa :-[ Minulle kihlaus on aina merkinnyt ns. lopullista sitoutumista, kihloihin mennään vain sen kerran elämässä. Vaikka tiesin että haluan sulkkini kanssa aina olla, enkä voi elämää ilman häntä kuvitella, pelko siitä, että jos jokin menisi pieleen, niin kihlojen mahdollinen peruminen vain pahentaisi "kipua". Kihloihin kuitenkin mentiin heinäkuussa, koska sulkkini sai minut ymmärtämään yhden tärkeän asian. Kihlat eivät muuta rakkauttamme eivät merkitystämme toisillemme, ne pysyvät aina samana ja vain vahvistuvat ajan myötä. Sen sijaan kihlat ovat merkkimme muille, että olemme toisemme valinneet ja että aiomme viettää elämämme yhdessä toisillemme uskollisina. Enkä hetkeäkään kihlausta ole katunut, rakkautemme ja yhteenkuuluvuutemme ovat vain vahvistuneet :-XEi siis kannata pelätä tai jännittää, mikään muuhan ei muutu kuin se, että kerrotte sormuksillanne tehneenne valintanne! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tuuls22 Kirjoitettu September 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu September 15, 2006 niinkuin tiuhtisen ukko, miunkin miekkonen on hiukan peloissaan miulla ei ois mitään sitä vastaan vaikka nyt heti mentäis (mikä saattaa käydä toteen huomenna ) luulen että miehillä on enemmän sitoutumispelkoja vaikka kuinka rakastaisivat meitä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kaisa.R Kirjoitettu September 26, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu September 26, 2006 Minulle päätös kihloihin menosta (ts.lupaus vaimoksi tulemisesta) oli paljon "isompi askel" kuin päätös naimisiinmenosta! En oikein osaa sitä selittää :-?, mut mua hirvitti ajatus et mennä kihloihin, eli lupautua toiselle vaimoksi ja kun olin sen lupauksen antanut itse häiden yms suunnittelu ei enään ollut niin iso askel! Varmasti sitä kaikki miettii välistä, niitä omia ratkaisuja...mutta mietin kyllä sitäkin et miten voi olla näin hyvä ja rauhallinen olo! ..ja miten jostain aivan tuntemattomasta ihmisestä voi näin äkkiä itselle tulla näin tärkeä! Olen aina ollut hidas rakastumaan, ja siksi kaikki tuli nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta...! alku oli vaikeaa meille kummallekki, kun olimme olleet kumpainenkin pikään yksin (sulhasella ei yhtään pitempää suhdetta alla)...monesti itkimme yhdessä ku niin pelotti et miten meidän käy..kestääkö rakkaus jne. ja nyt olemme tässä, et suunnittelemme häitä! ..tietty pelottaa se kaikki muutos mitä kihlautuminen ja naimisiin meno tuo elämääni ja olenko valmis siihen! Mutta ei näitä asioita ole itse tarvinnut tähänkään asti suunnitella, ni luotamme siihen ettei niitä tärvi tulevaisuudessakaan murehtia!! Onneksi olemme saaneet puhuttua toisillemme peloistamme ja toiveistamme, ni se helpottaa yhteisen elämän perustan luomista! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suklaasuu Kirjoitettu October 6, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu October 6, 2006 Kyllä. Kihlaus merkitsee niin suurta asiaa, että olisi miltei outoa ettei se laittaisi mietityttämään ja pohtimaan parisuhdetta ja elämää. Miekkonen tahtoisi kihloihin vuoden tai kahden päästä, minulle tuo aika tuntuu vielä liian aikaiselta. No, siihen on vielä aikaa ja mielikin saattaa muuttua. Who knows. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
koran_ Kirjoitettu October 7, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu October 7, 2006 Ei jännittänyt, kihloihin meno tuntui jotenkin niin normaalilta.Tiesin koska mies aikoo kosia (perheensä silmien alla enpanjassa ravintolassa ) ja olin kyllä sen illan ihan hermona, siis aivan hermoraunio ja iso itkuhan siitä tuli kun mies nousi ylös pöydässä ja pyysi hetken hiljaisuutta. Ahh.. niin ihania muistoja Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Ida79(Guest) Kirjoitettu October 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu October 8, 2006 mä olen se, joka aloitti tän aiheen. eilen se sitten tapahtui, mut 27v. syntymäpäivänä mun mies oli perjantaina jättänyt ruusun ja kirjeen pöydälle, että hän on suunnitellut mulle vähän synttäriohjelmaa, että tule tiettyyn paikkaan. ilta meni ihanasti illallisella, kaytiin kuuntelemassa jazzia, hulluteltiin syksyisessä kaupungissa ja vähän yli puolen yön matkalla hotellille, hän kosi! olin joskus sanonut ettei saa kosia ennen kun täytän 27v. ja hän sanoi, että ajatteli tehdä sen heti sinä päivänä ensimmäisillä minuuteilla kun lupa oli ja vitsinä vielä heitti, ettei kukaan vaan kerkee sitä ennen. seisottiin sillalla meren ääressä, molemmilla kyyneleet valui poskille, kun mieheni kertoi syitä, miks just siinä paikassa halusi mut kihlata. polvillaan toinen kosi vaikka oli satanut vettä ja katu ihan märkä. sormuksetkin oli valmiiksi ostettu, tosin harjoitusversiot vaan, siinä hän kaivoi sormuksen taskustaan ja pujotti sormuksen sormeeni. sitten hän kaivoi vielä toista taskua ja antoi mulle hänelle tulevan sormuksen, jonka minä puolestaan pujotin hänen nimettömäänsä. olihan se uskomaton ilta ja ja vielä eilinen päiväkin. yön nukuttua käytiin sitten ostamassa oikeat sormukset, löysin tosi ihanan valkokultaisen timanttisormuksen itselleni. enäää ei jännitä tai pelota yhtään, mielettömän hyvältä tuntuu mulle teki ainakin hyvää, et sain muutaman kuukauden miettiä asiaa itsekseni ja kiitos teillekin kannanotoista. naimisiin sitten ensi vuonna ulkomailla! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
LittleMermaid Kirjoitettu January 27, 2007 Raportoi Share Kirjoitettu January 27, 2007 kuulostaa ihanalta toi sun kosinta Meilläkin mä olen ollu se, joka on kihloihin hinkunu, mut nyt kun on mies alkanu näyttää vihreetä valoo, ni mua onkin alkanu jännittää... aika hassu tää ihmismieli, mutta eiköhän tää sit tosipaikan tullen mee ohi. Kaikkee kivaa kuuluukin jännittää, ni se tuntuu sit paljon hienommalta kun aika on :-X Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.