Kirkkoon liittyminen häiden takia

[Elflady]

Meillä se tilanne, että minä kuulun kirkkoon ja pidän kirkkohäitä tärkeänä, mies ei kuulu kirkkoon, mutta ihan itse omasta suustaan päästi lauseen, että voi liittyä kirkkoon häiden takia. Itse suunnittelin vaihtoehtoina myös siviilivihkimistä ja siunausta, mutta koska mies näki kirkkohäiden olevan mulle mieluisempi vaihtoehto niin sanoi että tottakai voi liittyä. Ja siis mies on eronnut kirkosta oikeastaan kirkon, ei niinkään uskonnon takia. Eli siis sinänsä kyllä uskoo, mutta koska Suomen kirkon toiminta ei ole miellyttänyt, niin ei sitten ole siihen halunnut kuulua...

[mannika]

En kuulu kirkkoon mutta haluan vihkimisen tapahtuvan kirkossa. Tulen siis liittymään kirkkoon kun se on ajankohtaista.

Minulle uskonto ja kirkollisveron maksaminen eivät kulje käsi kädessä...

[katatiita]

Pakko myöntää, että olen itse miettinyt tätä. Häihin nyt on vielä aikaa, mutta tämä on yksi oleellisimmista asioista naimisiin mennessä. Haluaisin kyllä kirkkohäät, koska ne olisivat niin hienot. Toisaalta taas en halua kuulla häissäni yhtään Raamatun pätkää koska en usko siihen. Tällä hetkellä ajattelen, etten halua liittyä kirkkohäiden takia kirkkoon. Jos edes hitusen uskoisin kirkon sanomaan, olisi asia ihan eri. Mielipide saattaa toki vielä muuttua, mutta uskon vahvasti saavani todella hienot häät ilman kirkollista vihkimistä

 

Olen aiemminkin tähän vastannut ja vastaan nyt uudelleen. Välillä siis on käynyt mielessä kirkkoon liittyminen häiden ajaksi kirkollisen vihkimisen juhlallisuuden ajaksi. Aloin kuitenkin miettiä, että kastaisinko lapseni kasteen juhlallisuuden vuoksi, ja vastaus on selkeä ei. En todellakaan haluaisi rukouksia lapselleni luettavan, kun en usko sellaisiin itse. Minkä takia siis menisin naimisiin sellaisissa puitteissa? Olen varma että saan sen hienon vihkimisen juhlapaikallakin

[nilmelwen]

Olen itse eronnut kirkosta 18-vuotiaana enkä ole takaisin liittymässä. Mies erosi kirkosta kolmisen vuotta sitten.

Olen Roslinin kanssa samaa mieltä, että 'jumalan kasvojen edessä' valojen vannominen olisi melko kaksinaamaista toimintaa meiltä, sillä kumpikaan meistä ei korkeampiin voimiin usko. Voin myös yhtyä katatiitan mielipiteeseen: en kastaisi lastani kirkollisessa seremoniassa, joten miksi haluaisin mennä naimisiinkaan kyseisen instituution tarjoamassa seremoniassa. Naimisiinmeno taikka lapsen kaste eivät ole henk.kohtaisesti minulle hyviä syitä liittyä kirkkoon takaisin.

 

Miehen sukulaisista osalle varmasti tämä tulee aiheuttamaan jupinaa selän takana, sillä "kaiken pitäisi mennä aina perinteen mukaisesti".

Meillä siviilivihkimisen kaava tulee olemaan kaason lukemaa runoa lukuunottamatta melko koruton. Tämä sopii pariskuntana meille paljon paremmin kuin uskonnolliset jorinat.

Muokattu: February 27, 2014, käyttäjä: nilmelwen

[Noonis_aussie]

Pakko myöntää, että olen itse miettinyt tätä. Häihin nyt on vielä aikaa, mutta tämä on yksi oleellisimmista asioista naimisiin mennessä. Haluaisin kyllä kirkkohäät, koska ne olisivat niin hienot. Toisaalta taas en halua kuulla häissäni yhtään Raamatun pätkää koska en usko siihen.

 

Tätä mä en ymmärrä, että halutaan se perinteinen osuus valkosista kirkkohäistä, mutta ei sitten kuitenkaan uskota palaakaan siitä, mitä kirkollinen vihkiminen edustaa.

 

Mä kuulun kirkkoon, mies ei. En halua pyytää häntä liittymään, sillä hän ei siihen usko. Mies selvisi läpi 12 vuotta katolilaista poikakoulua kuulumatta kirkkoon, joten en häntä häidenkään takia siihen halua liittää. Meille tulee siis ensin siviilivihkiminen, ja sitten kirkossa avioliiton siunaus. Näin voimme kunnioittaa molempien taustoja ja mahdollistaa myös molempien eri maissa asuville suvuille osallistumisen häihin, vaikkei olisi varaa matkustaa puolen maapallon ympäri.

[Roslin]

 

Pakko myöntää, että olen itse miettinyt tätä. Häihin nyt on vielä aikaa, mutta tämä on yksi oleellisimmista asioista naimisiin mennessä. Haluaisin kyllä kirkkohäät, koska ne olisivat niin hienot. Toisaalta taas en halua kuulla häissäni yhtään Raamatun pätkää koska en usko siihen.

 

Tätä mä en ymmärrä, että halutaan se perinteinen osuus valkosista kirkkohäistä, mutta ei sitten kuitenkaan uskota palaakaan siitä, mitä kirkollinen vihkiminen edustaa.

Ma kylla ymmarran tosi hyvin, etta monet haluaa ne valkoiset kirkkohaat, vaikka ei olekaan uskossa. Kirkkohaihin liittyy niin vahvasti tiettyja mielikuvia, ja ovat todella iso osa lansimaista haaperinnetta, etta ymmarran monien halun saada ne samat puitteet, jotka on tottunut haihin liittamaan. Itsekin olen silti sita mielta, etta sen itse seremonian pitaisi olla sellainen, jota haapari voi kokonaisuudessaan pitaa merkityksellisena. Tasta syysta en itse mennyt enka menisi kirkossa naimisiin. 

[Noonis_aussie]

Roslin, kyllä mä siis sen ymmärrän, että haluaa kirkkohäät, vaikkei uskossa olekaan jos vaikka helluntailaisten tms. uskossa oloon vertaa, vaan enemmän sitä suomalaista tapaluterilaisuutta, että kuuluu jos on kuuluakseen kirkkoon, hyväksyy sen kulttuuriin sidotun puolen luterilaisuudesta ja just kaikista perinteistä jne. ja kunnioittaa sitä. Sitä on taas vaikea käsittää, että ei halua sanaakaan Raamatusta häissä, jotka järjestetään kirkossa, kun ei siellä kirkossa ole pakko mennä naimisiin. Tulee vaan fiilis, että koko homma on pelkkää teatteria (ja ilmainen vihkipaikka).  Puuttuu se merkityksellisyys, mihin säkin viittasit.

[katatiita]

 

Pakko myöntää, että olen itse miettinyt tätä. Häihin nyt on vielä aikaa, mutta tämä on yksi oleellisimmista asioista naimisiin mennessä. Haluaisin kyllä kirkkohäät, koska ne olisivat niin hienot. Toisaalta taas en halua kuulla häissäni yhtään Raamatun pätkää koska en usko siihen.

 

Tätä mä en ymmärrä, että halutaan se perinteinen osuus valkosista kirkkohäistä, mutta ei sitten kuitenkaan uskota palaakaan siitä, mitä kirkollinen vihkiminen edustaa.

 

Mä kuulun kirkkoon, mies ei. En halua pyytää häntä liittymään, sillä hän ei siihen usko. Mies selvisi läpi 12 vuotta katolilaista poikakoulua kuulumatta kirkkoon, joten en häntä häidenkään takia siihen halua liittää. Meille tulee siis ensin siviilivihkiminen, ja sitten kirkossa avioliiton siunaus. Näin voimme kunnioittaa molempien taustoja ja mahdollistaa myös molempien eri maissa asuville suvuille osallistumisen häihin, vaikkei olisi varaa matkustaa puolen maapallon ympäri.

 

 

Ollaan nyt päädytty siihen, että meille ei kirkollista vihkimistä tule. Mutta onhan se Suomessa todella yleistä, että kirkossa halutaan naimisiin kirkon juhlallisuuden ja perinteiden vuoksi, vaikka ei pätkän vertaa uskota siihen, mitä kirkko edustaa. Ja pakko myöntää, että harkitsin tuota vaihtoehtoa itsekin. Varmasti moni morsian miettii tätä. Toivottavasti asenteet siviilivihkimistä kohtaan muuttuvat paremmiksi, ja ovathan ne jo muuttuneet. Itse voin omilla häilläni ainakin näyttää esimerkkiä meidän lähipiirille

[norriska123]

Tämä onkin hankala homma. Minä erosin kirkosta heti kun pystyin, eli kymmenisen vuotta sitten, enkä usko kristinuskon jumalaan. Mies kuuluu kirkkoon, mutta ei myöskään ole uskovainen. Silti haluaisi kovasti, että häät olisivat kirkossa, koska se on perinteiden mukaista. Ei hänen mukaansa tuntuisi oikealta, jos se tapahtuisi jossain muualla.

Olen miettinyt, että olisi todellista "jumalanpilkkaa" minulta astella alttarille ja vannoa jumalan nimeen rakastavani miestäni ja olevani hänelle uskollinen aina... koska yhtä hyvin voisin vannoa sitä yksisarvisen tai Pikachun nimeen. Same difference. En voi sietää häissä sitä monotonista, katkonaista jaarittelua jumalan rakkaudesta tai jeesuksen kärsimyksistä, enkä haluaisi sitä osaksi omaa päivääni. 

Olen miettinyt, että miehen pitäisi antaa periksi, koska hän ei tosiaan edes ole uskovainen. Asia olisi eri, jos hän todella uskoisi jumalaan ja haluaisi papin aamenen liitolle. Toisaalta taas, jos perinteet ovat miehelle niin tärkeitä, niin miksi en sitten itse voisi joustaa. Voihan papin kanssa keskustella asiasta, ja pyytää pitämään jumala/jeesus/kärsimys/synti/taivaspuheet mahdollisimman vähäisinä... Se sen sijaan ei ole vaihtoehto, että kävisimme ensin maistraatissa ja sitten tulisimme jo naimisissa ollessamme hääpuvut päällä hakemaan kirkon siunauksen. Monimutkaista! 

[Vaniella]

^Onkohan miehelläsi ennakkoluuloja siviilivihkimistä kohtaan? Tyyliin se arkinen maistraattivisiitti farkut jalassa on ainoa vaihtoehto? Tuntuu nimittäin siltä, että aika usein, kun joku haluaa perinteiden takia kirkkohäät, niin ko. henkilö ei ole tullut ajatelleeksikaan siviilivihkimisen voivan olla romanttinen tai ainakaan juhlava tilaisuus.

[norriska123]

Vaniella: Aluksi oli joo, juurikin sen takia ettei halua että "lompsitaan jonnekin farkuissa allekirjoittamaan paperi". Selitin kuitenkin, minkälainen siviilivihkiminen voi parhaimmillaan olla, silti mies haluaisi kovasti vihkimisen kirkossa. Toki kirkkovihkiminen ovat siinä mielessä helpompi vaihtoehto, että kaikki hoituu kerralla ja tilakin on yleensä valmiiksi juhlallinen. Jos vihkimisen järjestää itse, tulee paljon ylimääräisiä kuluja ja järjestettäviä seikkoja (esim. musiikki, vihkijä, vihkijän puhe, tilat ja koristelu). Tämä ei nyt sinänsä ole mikään oikea ongelma, koska voin joustaa jos mies kertakaikkisesti haluaa kirkkohäät, mutta siinä tapauksessa toimituksen tulee olla lyhyt ja ytimekäs ilman saarnoja ja puheita herran palvelemisesta.

[LilleriLalleri9]

Minusta tuntuisi peräti teeskentelyltä mennä kirkossa naimisiin, jos ei uskonnosta yhtään perusta. Ymmärrän, jos on eronnut kirkosta kirkollisveron tai kirkon toiminnan vuoksi, mutta uskoisi kuitenkin Jumalaan. Mutta täysi pakana kirkkovihkimisessä, en henk.koht. ymmärrä, koska hienot puitteet tuntuisi olevan se ainoa motiivi.

Itse menimme maistraatissa ns. koruttomasti, mutta kuitenkin laittautuneina, koska hääjuhla oli samana päivänä. Itse hääjuhlaan panostettiin, vihkiminen oli tarkoituksella simppeli ja intiimi, ja mielestämme sellaisenaan ihan kaunis ja riittävä. Mies ei kuulu kirkkoon, eikä olisi halunnut isoa vierasjoukkoa mukaan vihkimiseen. Meille tämä oli paras tapa.

[Timanttisukka]

Meillä minä kuulun kirkkoon, mies ei ja minäkään en ole erityisen uskonnollinen. Mies ei ikipäivänä liittyisi kirkkoon vihkimisen takia ja minusta tuntuisi oudolta, jos liittyisi. Mutta minä odotan innolla, että pääsen suunnittelemaan millainen ja missä vihkiseremonia voisi olla. Ei pienintä epäilystäkään, etteikö sii voisi tulla yhtä kaunis ja arvokas kuin kirkollinen vihkiminen.

Lasten nimenantojuhlaankin keksimme oman seremonian ja kaikki kiittelivät ja pitivät kauniina.