Ikäviä kommentteja

[Guest]

Silloin kun laitettiin siipan kanssa facebookkiin tuosta kihlautumisesta niin yksi kaverini laittoi vain sellaisen typerän kommentin, tyyliin: "Olette typeriä" (ei ihan noilla sanoilla, en viitsi laittaa oikeaa muotoa kun on sen verran loukkaava). Alkuun ajattelin että olisi vitsi, mutta tuon jälkeen pitänyt mulle totaalihiljaisuutta yli kuukauden (vaikka on pitänyt tulla hakemaan meidän luota yksi juttu ja normisti juttelee feissarin täyteen ja hukuttaa viestein), feissarin suoltaa nyt joka päivä täyteen miten se ja se ihminen on maailman paras ja muuta vastaavaa (on aina tehnyt tätä kun on mulle kiukkuinen jne.) Vaikeaa selittää, mutta tiedän että on kiukkuinen. Jepjep. Enhän minä, läski ja ruma saa mennä ennen häntä, hoikkaa ja kaunista, naimisiin!

Huoh. Taisi välit mennä tässä, koska anteeksi pyyntöä en ikinä tule saamaan. "Mä olin vaa rehellinen/mul on oikeus mun mielipiteeseen/mitäs olet noin herkkä". Tosiasiassa toivonkin että välit menevät, olen tätä draamaneitiä nyt kestänyt 10 vuotta ja nyt se kamelin selkä katkes.

Ilmoita, että olet nyt kuitenkin pahoittanut ihan oikeutetusti mielesi. Ellei pyydä anteeksi, poista fb-kavereista kokonaan. Ei elämäänsä kannata myrkyttää ihmisillä, joilla ei ole mitään positiivisia ajatuksia.

[Joala]

 

Silloin kun laitettiin siipan kanssa facebookkiin tuosta kihlautumisesta niin yksi kaverini laittoi vain sellaisen typerän kommentin, tyyliin: "Olette typeriä" (ei ihan noilla sanoilla, en viitsi laittaa oikeaa muotoa kun on sen verran loukkaava). Alkuun ajattelin että olisi vitsi, mutta tuon jälkeen pitänyt mulle totaalihiljaisuutta yli kuukauden (vaikka on pitänyt tulla hakemaan meidän luota yksi juttu ja normisti juttelee feissarin täyteen ja hukuttaa viestein), feissarin suoltaa nyt joka päivä täyteen miten se ja se ihminen on maailman paras ja muuta vastaavaa (on aina tehnyt tätä kun on mulle kiukkuinen jne.) Vaikeaa selittää, mutta tiedän että on kiukkuinen. Jepjep. Enhän minä, läski ja ruma saa mennä ennen häntä, hoikkaa ja kaunista, naimisiin!

Huoh. Taisi välit mennä tässä, koska anteeksi pyyntöä en ikinä tule saamaan. "Mä olin vaa rehellinen/mul on oikeus mun mielipiteeseen/mitäs olet noin herkkä". Tosiasiassa toivonkin että välit menevät, olen tätä draamaneitiä nyt kestänyt 10 vuotta ja nyt se kamelin selkä katkes.

Ilmoita, että olet nyt kuitenkin pahoittanut ihan oikeutetusti mielesi. Ellei pyydä anteeksi, poista fb-kavereista kokonaan. Ei elämäänsä kannata myrkyttää ihmisillä, joilla ei ole mitään positiivisia ajatuksia.

 

 

Vähän niin ajattelinkin. Tämän ihmisen kanssa riitely on aina siis sitä että täytyy vain antaa olla vaikka toinen sanoisi mitä kamalaa. Nyt kuitenkin totesin että kiitti mulle riitti Paras ystäväni on muutenkin viimeisen vuoden kysellyt että miten jaksan tätä ihmistä kun en tästä ystävyydestä saa mitään, en edes olkapäätä johon välillä itkeä murheita, en tukea, en muuta kuin pahaa mieltä. Olen hänen elämänsä likasanko johon vain kaikki p**ka kaadetaan. Tämän ihmisen kohdalla olen jostain syystä täysi tossukka ja pompoteltavissa vaikka normaalisti olen erittäin vahva ihminen ja osaan pitää puoleni. Jospa kasvattaisinkin nyt ne "munat" ja pidän pääni! 

[Guest]

Joala, nyt vaan pallit kasvatukseen  .

[iiinez]

 "Mä olin vaa rehellinen/mul on oikeus mun mielipiteeseen/mitäs olet noin herkkä". Tosiasiassa toivonkin että välit menevät, olen tätä draamaneitiä nyt kestänyt 10 vuotta ja nyt se kamelin selkä katkes.

 

ARGH! Mä inhoan ihmisiä, jotka sanovat noin! Hei haloo, rehellisyyden nimissäkään ei pitäisi sanoa asioita, joilla vaan tarkoituksella yritetään loukata toista.

 

Mulla on vähän vastaava oma draamakaveri, josta tuolla aiemmin ketjussa kirjoitinkin. Luulin, että mulla meni hermot häneen jo viime heinäkuussa, mutta annoin vielä mahdollisuuden tänä kesänä. Nyt en tosiaan enää tiedä, tartteeko sitä myrkynkeittäjää enää.

[insku]

En ole vielä saanut ikäviä kommentteja keneltäkään (koska ei olla kamalan monelle kerrottu häistä vielä), mutta voin kuvitella, että eräs kaverini vetää herneen nenään, kun kuulee että mennään naimisiin, enkä pyydä häntä kaasoksi. En ole koskaan luvannut hänelle mitään kaason pestiä, mutta jostain syystä hän kuvittelee että on minun kaasoni. Jännitysellä odotan kommenttia sieltä suunnalta kun hää suunnitelmat paljastuvat. Voihan olla, että suhtautuminen on ihan aikuismaista, katsotaan miten käy.

[Joala]

^^ iiinez: Sama homma! Tuntuu että moni verhoaa kaiken moukkamaisen ja suoraan sanoen äärettömän törkeänkin käytöksen aina tuon ah, niin ihanan "rehellisyyden" nimiin. 

 

Funtsein eilen tätä tilannetta kaverini kanssa ja totesin että parempi antaa tämän "kaveruuden" vain vaipua unholaan. En usko että meidän välit voisi koskaan enää palautua sellaisiksi mitä oli n. 5 vuotta sitten. Enkä suoraan sanottuna vain pysty antamaan anteeksi viime aikaisia juttuja ja sanomisia liittyen minun suhteeseeni ja tulevaisuuden suunnitelmiini. Kiitos että sain avautua hieman, en pahemmin tästä asiasta puhu kelleen ja pakko sanoa että hieman helpotti!

[iiinez]

^

Tilannehan on vaikea. Missä määrin laskee sen varaan, miten hyviä ystäviä on aikoinaan oltu, ja missä kohtaa katsoo, että nyt törkeyksille tuli raja.

 

Ehkä se raja oli nyt, kun kaveri tuli toisesta kaupungista viikonlopuksi mun luokseni, ja alkoi kivan päivän jälkeen puhua, miten paljon harmittaa, ettei hän ole toisten kavereidensa kanssa festareilla. Sanoin hänelle suoraan, että vielä ennätät. Linja-autoasema on tuossa vieressä ja junallakin pääsee.

 

Mietin, että ONNEKSI en mennyt sanomaan häistä tälle tyypille mitään. Ei olisi osanut olla onnellinen.

[Nukkukerho]

Meillä muutama kaveri ihmetteli kuinka voidaan näin nuorina mennä kihloihin, silloin oltiin 21 ja 22 vuotiaat. Ja anoppi oli miekkoselle sanonu kun oli kertonu meijän kihlauksesta että tiiättekö mitä se sitten on ja ootteko nyt ihan varmoja asiasta. Miekkonen siihen vaan sano että kyllä tiedetään mitä ollaan tekemässä ja naimisiinkin olis tarkotus mennä parin vuoden päästä, niin anoppi oli hypänny puoli metriä ilmaan ja kiljassu että ihanaa mää saan lapsenlapsia 

[Roslin]

Mulle tuli äidiltä kommentti, että mitä sitä kannattaa mittään hääpäiviä sopimaan, kun eroatte kuitenkin ennen sitä. Ja sulla ei kannata mittään isoja häitä järjestää, kun oot tuommonen ruma ja lihava.

Uskomatonta!  Mutta kuten VHN jo sanoi, ei taida aidillasi olla kaikki ihan kunnossa oman paansa sisalla, jos tuollaista voi sanoa. 

[Minitikru]

Ei ollut varsinainen ikävä kommentti, mutta hieman outo ainakin...

 

Eräs vanha tuttuni tuossa noin kuukausi sitten kysyi kuulumisiani Facebookissa. Jonkun aikaa juteltiin siitä että mitä minä olen viime aikoina tehnyt, mitä hän on tehnyt, mitä minä aion tehdä ja mitä hän aikoo ja sitä rataa. Mainitsin tietty että olemme sulhaseni kanssa menossa naimisiin, ensi heinäkuussa. Tuttavani sitten että mitä, oletko raskaana?? Minä sanoin että no en ole (Kihloihin mentiin tuossa tammikuussa, vuosi päätettiin silloin ja keväällä se päivämääräkin sovittiin. Emme kai me tammikuussa -15 voi ennustaa, että heinäkuussa -16 minä olen raskaana, etenkin kun ei edes vielä yritetä hankkia lasta.) Tuttuni siihen, että miksi sitten menemme naimisiin, kun ollaan niin nuoria?( Minä häiden aikaan 21 ja sulho 20) Varmuuden vuoksi sanoin, jotta mikään uskonto ei tähän liity, kun ei meillä sellaista ole. Ihan siksi vaan, että ollaan oltu pitkään yhdessä, ja miksi ei mentäisi naimisiin kun yhdessä meinataan jatkossakin olla. Kommentti oli sitten luokkaa " mmh, jooh." Ei se oikein tainnut ymmärtää.

 

Teki mieli valaista, että kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Kun kerran olet tiennyt meidän olevan kihloissa, niin miksi ihmeessä yllätyt siitä että mennään naimisiin tai luulet että olen raskaana? On tiennyt, kun sen Facebookista näkee, ja muistikuvieni mukaan tuohon päivitykseen reagoi. Ja hän on siis minua useamman vuoden vanhempi, eli ei mikään tämmöinen juuri ja juuri teini-iän ylittänyt. 

[Loirle]

Kun kerroin äidilleni että olimme käyneet hääpaikalla kyselemässä sopivaa hääpäivää ja näin kerroin naimisiinmenoaikeistamme, oli hänen kommenttinsa "ihan tyhmää". Tunnen äitini ja tiesin että on turha odottaa häneltä mitään positiivista ensikommenttia, mutta kyllähän se nyt tuntui ikävältä ettei tajunnut nielaista omaa mielipidettään (hääpaikasta, häistä, kuka tietää..), ajatella minua ja onnitella.. 

[Niittipyssy]

Vietiin tänään viimeinen kutsu lähipiirin kesken juhlittaviin häihin ja kommentti oli "eihän siviilivihkimisestä tule oikeaa avioliittoa". Okei, kommentoija edustaa iäkkäämpää sukupolvea mutta oli silti vähän ikävä kommentti ;P

[Aleze]

Mä olin juuri juhannuksenvietossa vanhempieni luona, ja onneksi tulin takaisin kotiin nyt, koska mua alkoi niin paljon ottamaan päähän mun isän asenne häitä kohtaan. Isä ei ole koskaan kommentoinut naimisiinmenoaikeita mitenkään negatiivisesti, mutta häiden järjestelystä puhuminen on hänelle punainen vaate. Halusin äitini kanssa jutella häistä ja hääjärjestelyistä, koska se on kivaa, vaikka häihin on vielä melkein vuosi. Mutta joka kerta kun isä kuuli meidän puhuvan näistä asioista, hän laukoi jotain negatiivista. Ja koska isä on melkein aina kotona, äiti ja mä ei saatu mitään rauhaa puhua ilman, että isä kuuli (se kuulee jopa toiseen huoneeseen, ilmeisesti oikein tahallaan koettaa salakuunnella, että voi sitten kommentoida).Jos mainitsin jotain häämekosta, kommentti oli, että "ihan turhaa, pelkkää rahanmenoa, joku vanha kolttu riittää". Jos sanoin kampauksesta, sekin on ihan turhaa - kampaaminen aamulla riittää. Hääpaikan koristeluja on myös tyhmää miettiä, ja "ajatelkaa vähän rahaakin!" - mitään ei ole vielä ostettu, vain heitelty ideoita ilmaan. Ja isän rahoja ei häihin edes olla käyttämässä. Kommentit ei näin kirjallisessa muodossa näytä niin pahoilta, mutta kun ne laukoo todella negatiivisella ja katkeralla äänensävyllä, niin ne loukkasivat. Kiva sitten itkeä yksin kylppärissä ja pitää hermot kurissa, kun kotona ei oikein voi näyttää tunteitaan.

Mulle tuli paha mieli, koska olen ihan innoissani häistä, ja mielestäni ansaitsen kivat juhlat. En ole koskaan ollut mikään prinsessatyyppi tai vaatinut paljon, joten sen kerran, kun haluaisin olla nättinä ja järjestää ikimuistoiset juhlat, se on isän mielestä tyhmää. Luulisi, että hän olisi onnellinen ainoan lapsensa puolesta, mutta ei! En ole koskaan kuullut pientäkään positiivista kommenttia, jonka isä olisi minulle sanonut. Ei kehuja, ei kiitosta mistään. Hän on myös aina ollut todella negatiivinen ja katkera ihminen. Joten ehkä hänen asenteensa oli ennalta arvattavissa, mutta silti... Äiti sanoi, ettei kannata välittää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Sanoinkin äidille, että jos sama meno jatkuu, ei isän tarvise tulla koko häihin.

Huh, sainpahan vaahdottua jonnekin!

Muokattu: July 4, 2016, käyttäjä: Aleze

[Gyda]

Oho, todella tylyä ja törkeää isältä! Pystyisitkö kuvittelemaan sanovasi nuo viimeisessä kappaleessa olevat asiat suoraan isälle? Ei todellakaan sovi lytätä toista, joka on innoissaan omista häistään. Mikä isää risoo, rahan kulutusko? Auttaisiko sanoa että talousasiat on kyllä ihan mallillaan, että ei tässä yhden päivän takia mennä sillan alle asumaan? Jos kunnon ravistelu herättäisi isän, vaikka tekstistä saakin käsityksen, ettei tunteita olla totuttu näyttämään. Puhuminenkin saattaa olla vaikeaa, mutta jos saisit sanottua niin sitten olisi sanottu? Jos isä jatkaa ilkeää kommentointia ja sinun onnesi lyttäämistä, niin ainakin olet sanonut asiasta. Hyvässä tapauksessa tajuaa miten törppö on ollut.

Tai mitä jos sinä ja äitisi keksitte kivaa tekemistä , menette kahville ja siellä puhuttu sydämen kyllyydestä? Tai voisitte heittää isäsi muualle, jos ei kiinnosta käyttäytyä niin menkööt muualle.

[Aleze]

Paras asia olisi tietenkin sanoa isälle suoraan, ja kerran kivahdinkin sille, että ei ole kiva kuulla loukkaavaa puhetta. Hänen mielestään hän ei ole loukannut ketään, vaan ilmassut vain mielipiteensä, johon hänellä on oikeus. Kai se raha ja se, että joku muu kuin se on onnellinen, risoo eniten. Mulla ja mun kihlatulla ei ole mikään hyvä rahatilanne tällä hetkellä, mutta mä aloitan syksyllä työt, ja saamme varmasti rahat kasaan jotenkin.

En asu samalla paikkakunnalla kuin vanhempani, joten en näe äitiä kovin usein face-to-face. Siksi oli harmi, että kun vierailin heidän luonaan ja meillä oli tilaisuus jutella, se ei oikein onnistunut. Häihin on toki aikaa, ja suunnitelmia ehtii tekemään vielä monia  Pitää puhua sitten enemmän kavereiden ja kaason kanssa, koska he eivät ainakaan kritisoi mitään. Yhtä häähöperöä porukkaa  

[Sylvi]

Aikamoista Aleze. Ei tuollaista tarvitse kuunnella hetkeäkään! Mua vähän inhottaa ihmiset, jotka laukoo suodattamatta omia mielipiteitään ja perustelee sitä rehellisyydellä tai omilla oikeuksilla. Kyse on huonoista käytöstavoista ja se on varsin moukkamaista. Itse sanoisin, etten aio moista kuunnella ja jos se ei kelpaa, ei tarvitse viettää aikaa yhdessä. Mutta mä olenkin vähän niuho  Oma isä on oma isä, vaikka se käyttäytyisi miten. Mutta silti kaikkea ei tarvitse kestää!

[suklaamanteli]

Tämä ei ole kommentti, mutta ikävä reaktio kylläkin. Olemme siis nyt toukokuun lopussa menossa pienimuotoisesti maistraatissa naimisiin vain parin läheisen ystävän läsnäollessa. Vanhemmat kahvitellaan vasta pari päivää vihkimispäivän jälkeen. Suurimmalle osalle sukulaisista ja kavereista ei olla edes kerrottu koko häistä. Annetaan tulla sitten yllätyksenä.

Eräs ystäväni osaa valokuvata ammattitasoisesti, joten ajattelin, että pyydän häntä ottamaan meidän hääkuvat ja samalla todistamaan häitämme. Emme tämän ystävän kanssa ehdi kovinkaan usein aikataulujen takia näkemään, mutta koen hänet silti läheiseksi. Lähetin hänelle Facebookin messengerissä viestiä ja kerroin, että olemme menossa naimisiin ja haluaisin hänet ottamaan hääkuvamme. Lupasin myös, että voidaan maksaa kuvista palkkio – osaahan hän kuitenkin ottaa ammattitasoisia kuvia. Koko päivän odottelin vastausta ja lopulta vielä illalla kysyin, että olivathan viestit tulleet perille (hänellä on yleensä puhelin liimattuna käteen, joten oli outoa, että hän ei vastannut koko päivänä). Ainoa vastaus koko hääuutiseen oli, että hän on "väsynyt eiliseltä, eikä jaksa nyt miettiä". Hänellä on yleensä aika kiireinen aikataulu, joten olisin ymmärtänyt, jos hän olisi kieltäytynyt hääkuvien ottamisesta. Olin kuitenkin todella pettynyt, että hän ei edes onnitellut tai reagoinut mitenkään häihimme. Totesin hänen viestiinsä, että mieti ihan rauhassa vaan.

Yli kuukausi kului, eikä häneltä ollut tullut mitään vastausta. Sitten kuitenkin Facebookiin tuli viesti, jossa hän kutsui mut ja mieheni katsomaan hänen teatteriprojektiaan. Ei vieläkään mitään kommenttia häihin liittyen. Olin jo valmiiksi pettynyt siitä, että hän ei alunperinkään viitsinyt edes onnitella häistämme ja tämän teatterikutsun jälkeen mulla napsahti ihan totaalisesti. Kerroin hänelle suoraan, että olen todella loukkaantunut hänen reaktiostaan häitämme kohtaan (tai lähinnä hänen reaktionsa puutteesta). Hän kertoi olevansa todella pahoillaan sekä olevansa otettu ja innoissaan pyynnöstäni. Mulle asti ei ollut kuitenkaan välittynyt se, että hän olisi asiasta iloinen. Tähänkään päivään mennessä en tosin ole saanut vastausta, että voiko hän tulla ottamaan niitä hääkuvia vai ei. Sillä nyt ei onneksi ole enää väliä, sillä käytiin ottamassa hääkuvat jo etukäteen pari viikkoa sitten mieheni veljen kanssa.

Tämä ystävä on muutenkin ollut vähän omaan napaansa tuijottaja, jonka seurassa harvoin saa puheenvuoroa omille kuulumisilleen. Tämä tapaus oli toisaalta hyvä herätys, että haluanko elämääni ihmistä, ketä ei jaksa kiinnostaa ollenkaan muiden asiat. Tekipä hyvää oksentaa tämä ulos.

Muuten reaktiot ja kommentit ovat olleet positiivisia. Jopa vanhemmat ovat olleet asian kanssa ihan ok, vaikka eivät ole saaneet kutsua vihkimistilaisuuteen.

[Lumen]

Itse en onneksi ole saanut yhtään ikävää kommenttia, päinvastoin paljon onnitteluja ja ihania sanoja. Näitä viestejä lukiessa tulee selväksi, että vain kateelliset ja itsensä kanssa epävarmat ihmiset sanovat noita ikäviä kommentteja. Kannattaa vastata ikävään kommenttiin vaikka kysymällä, että onko sinulla kaikki hyvin? Tai kertoa, että ok sinulle tällä ei ole väliä mutta minulle naimisiinmeno on tärkeä asia, ja haluaisin että olisit iloinen puolestani.

[norriska123]

Minä olen jo hieman odotellut kosintaa ja purkanut asiaa kavereille. Toivon, että sinä päivänä kun kosinta tapahtuu ja siitä ilmoitetaan vaikkapa Facessa, kommentteihin ei tulisi mitään "no tulihan se sieltä!", "vihdoin!", "viimein se sai aikaiseksi kosia" settiä. Mieheni siitä varmaan pahoittaisi mielensä ja "häpeäisi".  Uskon vahvasti, että kaikki suhtautuvat uutiseen iloisen positiivisesti, koska kaikki sukulaiseni ja ystäväpiirini rakastavat miestäni 

Aivan kammottavia kommentteja kyllä olette saaneet! Miksi ei voi iloita toisten puolesta 

[nipsumiau]

Muutoin kaikki ovat reagoineet positiivisesti, mutta kihlauksesta kertoessamme miehen isä epäili ensimmäisenä minun olevan raskaana. Myöhemmin kun saimme hääpäivän varmistettua ja juhlapaikan varattua, niin tästä miehen äidille kertoessani hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että ''saatteko varausmaksun takaisin täysin jos joudutte perumaan?''.. Että sellanen luotto meidän avioliittoaikeisiin, muutoin eivät ole asiaa oikein kommentoineet kun näiden kommenttien takia en viitsi asiasta heidän kuullensa puhumaan, ennemmin hehkutan omien vanhempieni luona kun ovat ihan täysillä hommassa mukana - isänikin joka ei ole mikään supliikkimies, on jo suunnitellut puhettakin alustavasti 

[Jenkka0072]

Meidän perhe ei oo ihan niin inostunut tulevista häistä, kuin itse (ja sulhokin alkaa jo vähän olla!). Yritin innoissani kertoa vanhemmilleni, kuinka nyt on juhlapaikan lisäksi myös valokuvaaja varattu, johon isäni totesi että: "Siihen on vielä niin pitkä aika että te ehditte vielä erota ennen sitä."

 Sanoi varmasti läpällään, mutta kyllähän tuosta toteamuksesta nyt vähän maku jäi suuhun. Ollaan kuitenkin oltu sulhon kanssa yhdessä häävuotena 13 vuotta, joista kihloissa 10 vuotta... Luulisi faijaltakin jo vähän uskoa riittävän tähän suhteeseen, yhteinen omistusasunto ja lapsi ja kaikkea. Huhhuh.

[Rammlady78]

No olipa kommentti! ei voi kuin pudistaa päätään. Heti tulee mieleen, että kateus siellä kaihertaa: Hän ei halua, että te olette onnellisia ja iloitsette tulevista häistä. Vähän samantapaisia kommentteja olen minäkin saanut. Olen kultani kanssa uneksinut prinsessahäistä kaikkine perinteineen. "Eikös se riitä, että naimisiin menee? Ei sitä muuta siihen tarvita! Te olette jo nelikymppisiä, ette te mitään juhlia tarvitse..."  Unelmaamme on yritetty ampua alas milloin mihinkin vedoten. Kateus sieltä paistaa läpi. On vaan ihmisiä, jotka eivät siedä sitä, että toiset toteuttavat unelmiaan. Voimia teille täältä Saksasta!

[Opukka]

Meillä nyt loppuelämä lyöty lukkoon eli päätös naimisiinmenosta tehty, mutta puoliso haluaa pitää kosintapäivämäärän yllätyksenä. Tietenkin lähimmille ystävilleni kerroin, että tällaiseen päätökseen tultu ja he olivat ihmeissään, mutta onnittelivat kuitenkin ja kyselivät hääsuunnitelmistakin.  Anopin kanssa tuskin tulee asiasta ongelmaa, mutta omat vanhempani ovat hyvin vanhoillisia. Ovat varmasti onnellisia tulevista kihloista ja vihkisuunnitelmista, MUTTA emme aio järjestää häitä. "Maistraattiin, mäkkäriin ja kaljalle" - niinkuin ystäväni vitsaili minut tuntien. Tämä voi olla vaikea pala vanhemmilleni sulattaa, kun eivät saakaan kirkkohäitä. Loukkaantuivat jo siitäkin, kun isosiskoni karkasi vihille eikä vanhemmat saaneet kutsua (ja meidänkään "häihin" emme tähän tietoon aio vanhempiamme kutsua). Vanhempieni vaikea ymmärtää, että halutaan tehdä asiat meidän tavallamme, emme perinteiden mukaan. 

Olen ajatellut, että ehkä vanhempiani miellyttääkseni voisimme pienen kahvittelutilaisuuden sukulaisille järjestää, mutta katsoo nyt. Haluaisin kuitenkin pitää pääni ja mennä naimisiin niinkuin minä ja mieheni parhaaksi katsomme. Mutta uskoisin, että ainakin äidiltäni tulee selän takana nurinaa siitä, miten haluamme häämme viettää. 

[Timanttisukka]

Kamalia kommentteja ootte saaneet! Meillä ei ole mitään vastaavaa kohdattu, vaikka varmaan monesta asiasta voisi (ei kirkkoa, lapset tuli tehtyä ensin, silti valkoinen hääpuku, ei olla ihan nuoria enää ja silti isot juhlat jne).. Toivottavasti ei tulekaan. 

[Jenna_KV]

Jaanpa nyt omankin kokemukseni tänne varsinaiselta hääpäivältä.

Tätini ei ole koskaan ollut erityisen tahdikas kommenteissaan, mutta tämä meinasi jo mennä ylitse.

Olimme saapuneet juhlapaikalle ja sulhon kanssa vastaanotimme vieraita. Tätini vuoron tullessa hän totesi sulholle miten komealta näyttää ja halasi pariinkin kertaan. Minun kohdalle tullessaan totesi ennenkuin edes halasi että "mites tuollaiseen makkarankuoreen pukeuduit kun olisit voinut viettää päiväsi prinsessana" nauroi päälle, halasi ja jatkoi matkaansa. 

En hänen kanssaan puhunut koko iltana mitään ja todellakin siinä tilanteessa pahoitin mieleni.

 

Suku on todella se pahin!