Jump to content
Naimisiin.info

Ikäviä kommentteja


Guest flower07

Recommended Posts

Aika ikäviä juttuja täällä :/ Meillä anoppi oli sanonut sulholle että meillä on ökyhäät ja hän ei aio maksaa niistä penniäkään. A) Meillä ei todellakaan ole mitkään ökyhäät, ne vaan on 2000 euroa kalliimmat kun hänen oman tyttärensä häät. B. Kukaan ei ole anopilta pyytänyt jenin jeniä häihin C) Mun puolesta voi anoppi jäädä kotiinkin :hysteric:

Muutenkin anoppi ollut naama nutturalla siitä asti kun sanottiin että mennään naimisiin. Vaikka meillä on jo kaksi lastakin yhdessä! No mies oli kyllä sanonut anopille suoraan.

Muokattu: , käyttäjä: OliveGreen
Link to comment
Share on other sites

Itse harmistuin tulevan miehen sukulaistädin kommentista. Kun kerroimme tulevasta kutsukortista täti sanoi että ihanko tosissaan nyt olette? ja sitten vielä perään hehkutti sitä että voisi tuo hänen poikansakin kihlata tyttöystävänsä kun HE kuulemaa ovat sellaisia, että sopivat täydellisesti yhteen ja suhde varmasti kestää!!!??? Eniten harmittaa, etten saanut mitään sanottua tuohon, kun vaan tyhmänä hymyilin:( Täti on ollut aina hirveän mukava ja ystävällinen, mutta nyt jostain syystä huono päivä tai harmittaa kun oma (meitä vanhempi) poika ei ole saanut aikaiseksi kosia?

Link to comment
Share on other sites

Pakko nyt liittää omat tuskat tähän samaan suureen soppaan:

Oma ystäväni, jonka olen siis aina kuvitellut olevan juuri se, jolle voin kertoa niin ilot kuin surutkin kääntyi minua vastaan kun kerroin kihlauksesta. Yritin tyttömäisen innostuneesti näyttää sormusta, hän ei edes katsonut. Yritin mainita tulevista häistä ja alustavasta päivästä, kommentiksi tuli piikikästä naljailua 1,8:sta lapsesta ja kultaisesta noutajasta. Tuli aika surkea olo tästä. Kuvittelin että ystävät yleensä jakavat tällaiset asiat keskenään, ei näköjään tässä ystävyydessä... :huh:

Link to comment
Share on other sites

Olen aiemmin ajatellut, että tosi ystävyys puntaroidaan surussa, mutta voinpahan todeta, että melkeinpä vielä parmepi puntari on suuri ilo! Minullakin pari hyvää ystävää vetäytyivät täysin, kun kuulivat kihlautumisestani! Ymmärrän, että aihe voi olla arka, se on ollut sitä itsellenikin, mutten koskaan vetäytynyt pois päin toisen onnen tähden. Saatoin hiukan kadehtia mielessäni ystävän onnea, mutta iloitsin aidosti hänen puolestaan. Meitä on moneksi... Ja ne äidit. Siinä oma lukunsa! :hysteric: Meillä ei ole sitä ongelmaa, etteivätkö vanhempani pitäisi sulhasestani. Äiti ei vain pidä siitä miten tahdomme avioitua ja missä. Tiedän, että häntä vaivaa myös kateus, sillä avioliitostaan huolimatta vanhemmillani ei ole ollut piiiiiitkään aikaan sormuksia ja äiti odottaa isältäni uutta sormusta joka syntymäpäivänään, jouluina, äitienpäivänä jne. Hän ei ole kommentoinut sormustani millään tavalla. Onneksi on tällaisia foorumeja, jossa me "kaltoin kohdellut" morsiamet voimme purkautua! :girl_haha: Suomessa pätee aina vain "kell´onni on, se onnen kätkeköön". Nautitaan onnestamme katellisista ja katkerista ihmisistä huolimatta. :-X

Link to comment
Share on other sites

Pakko nyt liittää omat tuskat tähän samaan suureen soppaan:

Oma ystäväni, jonka olen siis aina kuvitellut olevan juuri se, jolle voin kertoa niin ilot kuin surutkin kääntyi minua vastaan kun kerroin kihlauksesta. Yritin tyttömäisen innostuneesti näyttää sormusta, hän ei edes katsonut. Yritin mainita tulevista häistä ja alustavasta päivästä, kommentiksi tuli piikikästä naljailua 1,8:sta lapsesta ja kultaisesta noutajasta. Tuli aika surkea olo tästä. Kuvittelin että ystävät yleensä jakavat tällaiset asiat keskenään, ei näköjään tässä ystävyydessä... :huh:

Tosi kurjaa :(

Kuulosta siltä, että kaverisi on kateellinen sinulle ja siksi käyttäytyy noin. Toivottavasti hän kuitenkin tulee myöhemmin järkiinsä ja pystyy iloitsemaan puolestasi

Link to comment
Share on other sites

Oma erittäin hyvä ystävä kyllä oli suoraan sanottuna ilkeä :( Haukkui koko kihlauksen, miten olen typerä kun menen ns. teinikihloihin. Olen kohta 26vuotias (hän minua muutaman vuoden nuorempi) ja olemme olleet yhdessä vajaat 2 vuotta siippani kanssa. Lisäksi sanoi että sormukseni on kuitenkin joku halpisrinkula ja naimisiin meno on typerää ja kuulemma haluan vain korostaa omaa paremmuuttani tällä kihlauksella(mies se kyllä ihan puskista minua kosi).. Hän ei olekaan minulle nyt yli kahteen kuukauteen puhunut.. Uskon että syy on siinä, että hän on ollut avomiehensä kanssa vuosia yhdessä mutta huonosti mennyt jo pari vuotta. Kuitenkin hän itse haluaa naimisiin ja hänen mielestään heidän "kuuluu" mennä ennen meitä naimisiin koska ovat olleet pidempää yhdessä.

Link to comment
Share on other sites

^ Siis ei vaan voi ymmärtää :girl_mad: Onko tuollainen sitten ystävä ollenkaan? Kyllä siihen riittää ymmärrys, että toisesta voi tuntua pahalta kun omat asiat on huonosti mutta sitä ei, että tuolla tavalla tylyttää ystävää. Kuitenkin hän varmasti tietää miten iso asia tuo sinullekin on. Toivottavasti sulla muut ystävät ja suku ovat kuitenkin suhtautuneet kihlaukseen ilolla ja onnellisena teidän puolesta.

Muokattu: , käyttäjä: fovea
Link to comment
Share on other sites

Muut ovat kyllä ottaneet uutisen todella hyvin vastaan ja onnitteluita satelee :) Juttelin eilen pitkään tästä asiasta toisen kaverini kanssa ja hän käski olla välittämättä. Tämä k.o ystävä on muutenkin aika perusnegatiivinen ihminen joten olin valmistautunut jonkinlaiseen ikävään kommenttiin, mutta tämä kieltämättä meni yli. Noh, kuten joku sanoi niin todelliset ystävät taidetaan oikeasti mitata siinä ilossa. Nyt jo hiukan parempi mieli kun sain eilen tämän asian puhuttua enkä vain kärvistellyt enää yksin asian kanssa.

Link to comment
Share on other sites

Mun kohdalla ehkä ainoat negatiiviset kommentit on tullee anopin, isän veljen ja mun isän suusta.

Anopin mielestä ei tarvitse mennä ollenkaan naimisiin, eihän hänen vanhin tyttärensäkään ole naimisissa, vaikka lapsiakin on jo. Anopin tytär oli pitkään sitä mieltä, että ei mee naimisiin, koska kummanki vanhemmat oli eronneet. No tämä tytär on seurustellut n. 11 vuotta miehensä kanssa, ja hän ilmoitti äidilleen (anopilleni) menevänsä naimisiin. Nytpä ei anoppikaan voi perustella enää tollasella perusteella meille, miksi ei kannata mennä naimisiin :D Onhan anoppi tietenki sanonu, et mikä kiire meillä on (ollaan oltu häiden alla yhdessä yli 5 vuotta ja yhdessä ollaan asuttu 4,5 vuotta) jne.

Mun äiti on todella matalapalkkaisessa työssä, kun taas mun isäni on hyväpalkkainen. Mun setä aina sanoo, kun nähdään, että ei meillä oo isäs kanssa rahaa maksaa teidän häitä (ihan niinku oletettais), pistä se äitis maksamaan(!). Toi on ehkä kaikista ärsyttävin juttu, mitä oon kuullu. Mun vanhemmat on siis eronnee kauan aikaa sitten.

Isäni muuten vaan ottaa aivoon, koska on samoilla linjoilla anopin kanssa; miksi PITÄÄ mennä naimisiin? :skilletgirl:

Muokattu: , käyttäjä: Milla-
Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Onko täällä kellään muulla tätä sukupolvien välinen kuilu -ongelmaa? Meidän vanhemmat on mennyt naimisiin 80-luvulla, jolloin ja varsinkin 70-luvulla jolloin suurin osa ystävistään meni, asiaan kuului ruokatunnilla maistraattiin -meininki eikä mitään hössötystä. Nyt eivät ollenkaan tajua kun mä nimenomaan haluan sitä hössötystä. Viimeksi äitini sai hepulin siitä kun kutsussa on PUKUKOODI! Et kai sä nyt voi määrätä ihmisille että mitä ne laittaa päälle, jos joku tulee verkkareissa niin et sitten sano mitään, kyllä kaikissa häissä missä mä oon ollut (joo 70- tai 80-luvulla) oli farkut ihan normaali vaate jne. :girl_mad: Mitä tahansa esitänkin että häissä tulee olemaan niin aina sama virsi että yritä nyt ettei vaan herätettäisi huomiota ja yritetään nyt pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää että häät on mun elämän tärkein juhla ja mä haluan ottaa siitä kaiken irti enkä vaan olla herättämättä huomiota!

Kuinkakohan monta katkeraa riitaa on ollut siitä kun vanhemmat ei kestä lastensa pienimuotoisia häitä vaan haluaisi pitää kunnon juhlat... Meillä on asetelma nyt kääntynyt toisinpäin.

Link to comment
Share on other sites

Soitin kahdelle hyvälle ystävälleni, joille halusin jo ennen kutsujen postittamista vinkata, että kutsut ovat tulossa. Lisäksi halusin tarkistuttaa osoitteet, koska ainakin toinen heistä on juuri muuttanut.

Nämä kaverit ovat olleet takavuosina läheisempiä minulle ja miehelleni, eivätkä siis enää kuulu siihen ns. sisäpiiriin, mutta olemme edelleen tekemisissä jonkin verran. Lisäksi nämä kaksi kaveria ovat minun lapsuudenystäviäni.

Ensimmäinen ystävä (miespuolinen) vaikutti ilahtuneelta ja kiitti kutsusta, tästä puhelusta jäi hyvä mieli.

Toisen reaktio oli omasta mielestäni vähintäänkin kummallinen: "Siis mitä, miks te meidät kutsutte?" "No ketä muita sinne sit tulee?" "Teil on vissiin sit isot häät tulossa kun kutsutte meidät?" "No annan mun osoitteen sit vaikka maililla, jos muistan".

Olin ihan :huh: ja :(. Ilmeisesti tätä kyseistä kaveria ei voisi vähempää kiinnostaa meidän häät. Ymmärrän joten kuten, että ehkä tämä puhelu tuli hiukan puskista, ja ehkä kaveri (miespuolinen muuten hänkin) ei vaan osannut reagoida fiksummin. Mutta miksei hän voinut vain kiittää kutsusta?

Nyt jäi kuitenkin sellainen fiilis, että miksi pitikin kutsua tällaisia ihmisiä, joita ei selkeästi kiinnosta yhtään meidän häät. Ollaan selkeästi rajattu vieraslistaa niin, että sukulaisten sijaan vieraina on kavereita, joiden kanssa oikeasti ollaan joskus tekemisissäkin - no, ilmeisesti ei ollut hyvä idea. :(

Niin, ja jos joku jäi miettimään, olemme iältämme +24-vuotiaita - eli ihan teiniyden piikkiin ei voi tuon kaverin kommentteja laittaa.

Muokattu: , käyttäjä: Sculpture
Link to comment
Share on other sites

^ Siis voi luoja, että ihmiset osaa olla tahdittomia. Mä saattaisin jättää kyllä tuossa tilanteessa jo ihan kylmästi kutsun sittenkin lähettämättä. Tai no, en ehkä kehtaisi, mutta eipä tuolla tyypilläkään mitään käytöstapoja ole. Oletko varma, ettei ko. henkilöllä ole jotain hampaankolossa sua tai teitä vastaan?

Kyllä mä ainakin tiesin jo ala-asteella, ettei kaverille sanota, että mitä ihmettä sä nyt mut sinne sun synttäreilles kutsut... :D

Link to comment
Share on other sites

Onko täällä kellään muulla tätä sukupolvien välinen kuilu -ongelmaa? Meidän vanhemmat on mennyt naimisiin 80-luvulla, jolloin ja varsinkin 70-luvulla jolloin suurin osa ystävistään meni, asiaan kuului ruokatunnilla maistraattiin -meininki eikä mitään hössötystä. Nyt eivät ollenkaan tajua kun mä nimenomaan haluan sitä hössötystä. Viimeksi äitini sai hepulin siitä kun kutsussa on PUKUKOODI! Et kai sä nyt voi määrätä ihmisille että mitä ne laittaa päälle, jos joku tulee verkkareissa niin et sitten sano mitään, kyllä kaikissa häissä missä mä oon ollut (joo 70- tai 80-luvulla) oli farkut ihan normaali vaate jne. :girl_mad: Mitä tahansa esitänkin että häissä tulee olemaan niin aina sama virsi että yritä nyt ettei vaan herätettäisi huomiota ja yritetään nyt pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää että häät on mun elämän tärkein juhla ja mä haluan ottaa siitä kaiken irti enkä vaan olla herättämättä huomiota!

Kuinkakohan monta katkeraa riitaa on ollut siitä kun vanhemmat ei kestä lastensa pienimuotoisia häitä vaan haluaisi pitää kunnon juhlat... Meillä on asetelma nyt kääntynyt toisinpäin.

Mullakin on vanhempien kanssa todellinen sukupolvien välinen kuilu. Mun vanhemmat oli 40 kun mä synnyin, joten me eletään ihan eri maailmoissa. Mun vanhemmat hyssyttelee koko hääjuttua, me taas halutaan isot häät. Kaikki on koko ajan ihan nurinkurin. Me halutaan moderni paikka, mun vanhemmat perinteisen suomalaisen kartanoromantiikan. Me halutaan eksoottiset ruoat, jotka on meidän tyylistä, vanhemmat perinteistä suomalaista ruokaa, kylmää kinkkua ja pottuja. Ottaa kyllä päähän. Kuka tässä oikein menee naimisiin!? :girl_impossible: Toi hyssyttely on niin kamalaa! Eikä siihen oo mitään syytä.

Ja kun kerrottiin, että halutaan hääpaikka, jossa vois juhlia jonnekin 03 asti yöllä, niin mun isä totes, että ihan joutavaa ja hän ei ainakaan aio olla kuin enintään klo 20 asti. Totesin vaan takas, että hyvä!

Link to comment
Share on other sites

Onko täällä kellään muulla tätä sukupolvien välinen kuilu -ongelmaa? Meidän vanhemmat on mennyt naimisiin 80-luvulla, jolloin ja varsinkin 70-luvulla jolloin suurin osa ystävistään meni, asiaan kuului ruokatunnilla maistraattiin -meininki eikä mitään hössötystä. Nyt eivät ollenkaan tajua kun mä nimenomaan haluan sitä hössötystä. Viimeksi äitini sai hepulin siitä kun kutsussa on PUKUKOODI! Et kai sä nyt voi määrätä ihmisille että mitä ne laittaa päälle, jos joku tulee verkkareissa niin et sitten sano mitään, kyllä kaikissa häissä missä mä oon ollut (joo 70- tai 80-luvulla) oli farkut ihan normaali vaate jne. :girl_mad: Mitä tahansa esitänkin että häissä tulee olemaan niin aina sama virsi että yritä nyt ettei vaan herätettäisi huomiota ja yritetään nyt pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää että häät on mun elämän tärkein juhla ja mä haluan ottaa siitä kaiken irti enkä vaan olla herättämättä huomiota!

Kuinkakohan monta katkeraa riitaa on ollut siitä kun vanhemmat ei kestä lastensa pienimuotoisia häitä vaan haluaisi pitää kunnon juhlat... Meillä on asetelma nyt kääntynyt toisinpäin.

Meillä on ihan sama tilanne! Sekä sulhasen vanhemmat (ruokatunnilla maistraattiin 70-luvulla) että omani (kotihäät 80-luvulla) kuuluvat tuohon porukkaan. Sulhasen vanhemmat eivät sen enempää ole asiasta kommentoineet, mutta omani ovat ihan kamalia. Mitään ei saa vaatia, kaikesta pitää olla hyshys ja muunmuassa sitä pukukoodia ei sitten tule ettei vain kukaan loukkaantuisi tai pitäisi meitä nokka pystyssä kulkevina pröystäilijöinä. *Huoh* Olisi niiiiin ihanaa, jos olisi hössöttävät vanhemmat! Tai edes joku! (No, hössötän sitten itsekseni ja sulhasen kanssa, kohtahan nämä on ohi ja pääasia on että saamme toisemme!)

Link to comment
Share on other sites

Mun äiti ja isä meni 80-luvulla naimisiin. Niillä oli sellaiset kotihäät, joista mentiin jatkoille baariin. Äitini ja isäni siis eivät ole mitenkään isoja häitäni vastaan.

Toista taas on anoppini kanssa. :/ Hän meni tulevan mieheni isän kanssa maistraatissa naimisiin tyyliin ruokatunnilla. Anoppi on monta kertaa ollut tyrkyttämässä minulle 70-luvulla pitämäänsä hääpukua (ensimmäisesta avioliitostaan) ja toiseksi on pari kertaa sanonut, että hääthän voidaan pitää anoppilan pihalla :o Ei siinä mitään, mutta en nyt ehkä kuitenkaan halua pitää niitä taajama-alueilla, jossa juhlinta pitäis lopettaa tai meiningin pitäisi ainakin hiljetä merkittävästi kymmenen aikaan..

Aika jännä, että mulla ei oo aikaisemmin häirinny tämä anopin "hössötys", mutta kun nyt luin muiden kommentteja tähän kulttuurieroon, niin alkoi ottamaan päähän :D

Link to comment
Share on other sites

Täälläkin on yks, jonka vanhemmat meni pienimuotoisesti naimisiin 80-luvulla. Varsinkin äiti ei tunnu enää muistavan häiden ja naimisiinmenon ideaa :rolleyes: Aika paljon on tullut kommentteja, joissa tuntuu vihjaavan, että naimisiin meneminen on turhaa ja että nykyaikana voi aivan hyvin elää avoparina. Ehkä johtuu siitä, että äidin ja isän avioliitto päättyi 20 vuoden jälkeen todella kipeään eroon.

Surkuhupaise hetki koettiin jonkin aikaa sitten, kun yritin kysyä äidiltä voitaisko saada häälahjaksi rahallinen avustus pitopalvelun laskuun tms. Siihen äiti totesi, että Kyllä sulhasen ja morsiamen pitää häät maksaa kokonaisuudessaan itse. Tämän kommentin kuultuani kysyin, että maksoivatko he isä kanssa häänsä kokonaan itse. Äiti meni hiljaiseksi, kunnes sai soperreltua, että heidän häänsä maksoi kokonaisuudessan isoisäni :D

Mutta joo, ainahan se asia on eri asia omien lasten kohdalla ;)

Muokattu: , käyttäjä: Tuittu.
Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Tulipahan muutama kommentti omiin häihin liittyen mieleen tai lähinnä

ehkä hieman epäkohtelias käytös... Ensinnäkin eräs lapsuuden aikainen ystäväni

johon en enää nii pidä yhteyttä mutta jonka näin ennen häitä eräissä toisissa

juhlissa kysyi ihan suoraan sormukseni hintaa?? Siis kuka kehtaa kysyä tommoista..

ei tulis itsellä mieleenkään.

Pahemman ärsytyksen tosin aiheutti se että eräs läheisempi

ystäväni kyseli samaa asiaa myös?!? :o

En tosiaankaan halua kuuluttaa sormukseni hintaa kenellekään oli se sitten kuinka

halpa tai kallis tahansa.

Olin lisäksi tämän saman läheisemmän kaverin mielestä ollut huolestuneen näköinen koko

hääjuhlan ajan... ok saatoin aluksi olla vähän hermona, mutta en todellakaan ollut sellainen

koko iltaa! Luulisi että tämä ilme olisi tallentunut niihin 800 kuvaan joita pelkästään isäpuoleni

otti juhlan aikana.. murrr!!

No joo tällä kaverilla ei itsellään ole lähiaikoina mennyt niin hyvin mutta

kuitenkin hän jopa yhdessä vaiheessa kommentoi että kannattaako meidän mennä edes naimisiin vielä kun ei minulla ole tarpeeksi rahaa laittaa häihin..! Olin edellisen vuoden ennen häitä opiskelijana ja minulla ei ollut niin paljon rahaa häihin laittaa, mutta saatiin kuitenkin mieheni ja äitini avustuksella häät maksettua. Minä maksan nyt osan näistä kuluista takaisin kun käyn töissä, mutta että jotkut ovat kyllä urpoja välillä...

Link to comment
Share on other sites

^Ihmiset on kyllä urpoja. En taatusti vastais, jos joku kyselis sormuksen hintaa :skilletgirl:

Noista vanhemmista joo...mun vanhemmat ovat menneet naimisiin ihan kahdestaan v. -81. Sulhasen vanhemmat pienesti myös. Ja kummatkaat eivät ymmärrä meidän häitä. Lapsivieraista ei kuulemma tarvitsisi etukäteen ilmoitella. On aivan turhaa, että minä haluan nimikoidun pöytäjärjestyksen. Sulhasen vanhemmat eivät halua pitää häissä puhetta, kun pitävät häitä liian hienoina (70 henkeä vanhassa kartanossa, mikä ei todellakaan ole mikään överi). Kutsut ovat liian hienot "Ohhoh, on näihin rahhaa mennyt!" Voi jumalauta, olisko pitänyt tekstarit vaan lähettää?!

Ja mä halusin kahdestaan karata Havajille. NÄMÄ ihmiset vinkuivat hääjuhlaa. Mua ei vaan enää kiinnosta :skilletgirl:

Link to comment
Share on other sites

Minun isäni totesi tänään kuultuaan että häitä ei pidetä kotipaikkakunnallani ja että häihin kutsutaan n. 100 vierasta koska olen aina halunnut kunnon häät; "taitaa jäädä joltain sitten häihin tulematta". Luonteensa tyyppistä on kommentoida näin, mutta ei silti kovin hyvältä tunnu jos sen edes hieman tosissaan sanoi...

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minua eniten on vihastuttanut kysymys, että olenko raskaana kun tämmönen päätös tehtiin. No kyllä mie ainakin jo kihloihin mennessä (vuos sitten) tiesin, että naimisiin ollaan menossa joskus, eikä sillon kukaan mitään kysellyt raskaudesta. ARGH.

Ja kertokaa mitä tarkoittaa "Minä en ainakaan usko avioliittoon." Mikä uskon asia se on? (Ja tämän sanoi eräs kaveri kuultuaan häistä ja siitä, että valitettavasti häntä ei sinne ole kutsuttu.)

Link to comment
Share on other sites

Multakin menee nyt vähän aiheen ohi, mutta menköön :girl_wink: .

Menimme kihloihin hieman ennen kuin mieheni lähti vaihtoon puoleksi vuodeksi ulkomaille. Minun luokkakaverini (mies) sanoi minulle, että kun mieheni harrastaa ulkomailla seksiä toisten naisten kanssa, se ei kuulu meidän suhteeseen millään tavalla :o. Ja sitten ryökäle jatkoi vielä, etten saisi antaa sen häiritä meidän suhdettamme millään tavalla. Miehet on vaan sellaisia, kun oma nainen ei ole käytettävissä... :girl_impossible: Menin aivan sanattomaksi. Anteeksi nyt vain, mutta kyllä se kuuluisi minulle JOS mieheni tekisi näin ulkomailla ollessaan. :mad: Tämä mies itse oli parisuhteessa naisen kanssa, joka asui 200km päästä tästä miehestä. Taidan tietää, mitä tämä mies teki iltaisin, kun oma nainen ei ollut paikkakunnalla...

Meillä kaikki meni hyvin, mies oli vaihdossa, tuli takaisin ja nyt ollaan naimisissa :-X . Eikä kuulemma muut naiset reissussa kiinnostaneet.

Link to comment
Share on other sites

me ollaan saatu oieastaan vaan positiivisia kommentteja.. Olin jopa yllättynyt, että äitini joka oli niin innoissaan mukana, ja kyseli heti kirkoista ja muista.. olin varmaan ihan monttu auki, et halauks olla järjestelyissä mukana.. tosi mukavaa kun äiti otti asian näin..

Mutta ongelma oli, että isäni sanoi vain, että jaa.. ei siis mitään hyvää eikä huonoa.. VAAN jaa.. niin, että mitä onko hyvä vai huono homma?!? :girl_sad: ilmoituksen jälkeen ei sit oo kommentoinu asiaa mitenkään.. harmittaa vaan ku kaukaisimmatkin sukulaiset ovat olleet innostuneita.. Ollaan oltu yhdessä jo yhdeksän vuotta, ja häiden aattona tulee 10 vuotta kihloissa, ettei tämä nyt hetken päähänpistokaan ole ollut.. En tiedä vaikuttaako tähän, ettei vanhempani olleet koskaan naimisissa ja he erosivat n. viitisen vuotta sitten äitini on löytänyt uuden kumppanin, mutta isäni ei vaikka onkin varmaan maailman kiltein mies..

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...