Millaiset häät 30+?

[uupunut]

Minä olin lähemmäs 40 v ja sulho vuoden nuorempi kun menimme naimisiin. Mulla takana pitkä avoliitto josta yksi tytär ja sulholla edellisestä suhteesta poika. Minä haaveilin aina, että toivottavasti vielä joskus löytäisin sellaisen miehen jonka kanssa menisin naimisiin ja saisin kunnon kirkkohäät. Äitini, joka aina kritisoi joka asiaa sanoi, että ethän sinä voi valkoista pukua päällesi laittaa ym. Meillä oli todella ihanat maalaishäät, mulla oli ihana luonnonvalkoinen hääpuku ja sulholla upea shaketti. Vieraita meillä oli lähemmäs 120 henkeä ja kaikki oli todella ihanaa. Nautin päivästä todella paljon ja välillä tuntui siltä, että olen unessa tämä ei voi olla totta. Ystävät pitivät mulle kunnon polttarit, ;D joista jäi todella ihana muisto. Koskaan ei tuntunut siltä, että en voi mitään jättää kokematta sen takia, että en ole enään nuori tytön hupakko. Häämatkakin oli todella upea ja muistorikas kauniiseen Kreikan saaristoon. Nyt on ihana muistella kaikkea kokemaamme ja katsella valokuvia niistä unohtumattomista hetkistä. Eron jälkeen kun olin serkkuni häissä, niin ajattelin monta kertaa miksi minulle on käynyt näin, miksi minä en ole naimisissa ja onnellinen elämääni. Sitten kun nykyisen mieheni kohtasin, niin se oli todella upea tunne. Monta kertaa olemme puhuneet, että ei olisi silloin 8-vuotta sitten uskonut, että me vielä naimisissa olemme. Nyt elän onnellista elämää rakastamani mieheni ja tyttäreni kanssa.

[anberry]

Kirjoitanpas minäkin oman mielipiteeni asiasta tähän ketjun jatkoksi. Me olemme molemmat 31 vee kesällä, kun hääpäivämme koittaa. Onneksi on jo sen verran elämää takana että osaa jotenkin ajatella järkevämmin ja suhteuttaa asioita tässä hääbuumin valtaamassa maailmassa... Tarkoituksenamme on järjestää juhla, joka on meidän näköisemme, tuntuu hyvältä ja jonka pystymme itse maksamaan. Haluamme juhlistaa meidän pitkää yhteistä taivallusta ja antaa sille "sinetin" sukulaisten ja ystävien läsnäollessa ja todistaessa.

Haluamme pukeutua kerrankin hyvin ja nauttia siitä huomiosta jonka tulemme juhlien keskipisteenä saamaan. Arkea on tullut elettyä jo yli 14 vuotta joten eiköhän pikku juhla ole jo tässä vaiheessa paikallaan...

Jos tuntee omaksi jutukseen ilotulitukset, limusiinit sun muut viimeisen päälle olevat yksityiskohdat, ok minusta. Mutta ei kannata tosiaankaan ottaa ohjelmaan mitään sellaista mikä ei tunnu omalta.

Ei kaikkien hääjuhlien tarvitse olla mitään kermalla kuorruteltuja prinsessaunelmia, tärkeintä on kuunnella itseään ja loihtia sellaiset kemut joista itse tykkää.

Jännitetään yhdessä lähestyvää alttaria...  ;D

[Wendela]

Loistoketju!  

Me olemme yli kolmekymppisiä ja liitto on ensimmäinen kummallekkin.

En koe, että haluan kahden lapsen äitinä laittaa valkoista päälleni enkä huntuakaan. Toisaalta en olisi niitä välttämättä laittanut 20-vuotiaanakaan ennen lapsia. Ne eivät vain ole "minun juttuni."

Kirkkohäät.. Ei ole ikäkysymys, koska "voi mennä" Jumalan kasvojen ja tämän seurakunnan edessä naimisiin. Iästä viis, jos elämänkumppani löytyy ja liitto halutaan sinetöidä kaikkien perinneherkkujen kera. No kirkkohäätkään ei ole mun juttuni, mutta koskaan en ole ajatellut, että se iästä riippuisi. (paitsi 14-vuotiaana se oli olevinaan ainoa varteenotettava vaihtoehto)

Huntu.. Se kyllä on neitsyyden merkki ja aika harva morsian on neitsyt.. Huntu jotenkin "kuuluu" morsiammelle varsinkin ekakertalaiselle. Jos joku monesti liittoon naitu huntua pitää, sitä en ymmärrä, mutta ensikertalaiselle se on todellakin ookoo.

Itselläni hunnunvirkaa toimittaa varmaan hupullinen viitta.

Monta on asiaa minkä haluan olevan toisin mitä olisin parikymppisenä tehnyt. Johtuuko se aikuistumisesta, ajatusmaailman selkeytymisestä ja iän tuomasta itseluottamuksesta tehdä asiat juuri niinkuin se oikeasti itselle sopii.. Jotain sellaista.

Siviilivihkiminen, seremonia sään salliessa luonnon keskellä, rokkia ja rakkautta.

Ollaan ylpeitä siitä mitä olemme ja tehdään häistä juuri sellaiset kuin me itse haluamme.

[Guest Helsbels]

Ihana kirjoitus Uupuneelta!

Mina olen 34 ja mies 40 kun mennaan tana kesana naimisiin. Molemmille ensimmainen kerta eika viela lapsia. Prinsessahaat tulevat ja jos sita joku paheksuu niin paheksuukoon. Tosin meiltakin jaa haaleikit, kimpun heito sun muut pois silla haluamme juhlia hyvan ruuan, juoman ja joraamisen merkeissa.

Valkoinen puku on hankittu ja aion myos laittaa hunnun. Minusta se sopii pukuuni ja kokonaisuus nayttaa hyvalta. On jotenkin vaikea uskoa etta jotkut ihan tosissaan (ja tiukkapipoisena) pitavat sita neitsyyden merkkina (mita se ei koskaan ole ollut) kun minusta se nyt vaan on yksi asuste muiden joukossa.

Arsyttaa ja surettaa etta niin monet ovat kovaan aaneen julistamassa mika on soveliasta "vanhemmalle" morsiammelle. Pitaisi kayttaytya niin ja nain. Vaikka en enaa mikaan kaksikymppinen olekkaan niin en silti tunne etta toinen jalka olisi haudassa tai etta pitaisi luterilaisen vaatimattomasti pukeutua sakkiin ja kayttaytya ikaiselleni kuuluvalla tavalla (mita hyvansa se sitten onkin!!) . Ja on muuten hienoa kuinka monta kaunista ja "vanhempaa" morsianta on ollut julkisuudessa viime aikoina, Nicole Kidman, Elizabeth Hurley, Prinsessa Alexandra muutamia mainitakseni. (ja kaikilla ollut valkoinen puku ja huntu :-) )

[Ulpukka]

Kait sitä näin vanhempanakin saa tehdä hääpäivästä oman näköisen Olen 36 ja mies 43, kaksi lastakin on 18 yhteisen vuoden aikana siunaantunut ja nyt vaan tuntui että on sopiva hetki mennä naimisiin.

Pukuni on vaalea ja huntukin hankittu. Mielestäni valkoinen puku ja huntu ei ole vain nuorten morsiamien etuoikeus ja mitä väliä sillä oikeasti on minkä ikäisenä menee vihille.....

Pääasia kait kuitenkin on puolisoiden keskinäinen rakkaus ja se että itsestä tuntuu hyvältä

Ihania häitä kaikille!!

[Wendela]

Valkoinen puku on hankittu ja aion myos laittaa hunnun. Minusta se sopii pukuuni ja kokonaisuus nayttaa hyvalta. On jotenkin vaikea uskoa etta jotkut ihan tosissaan (ja tiukkapipoisena) pitavat sita neitsyyden merkkina (mita se ei koskaan ole ollut) kun minusta se nyt vaan on yksi asuste muiden joukossa.

Toivon, ettei tämä ollut "vastauksena" omaani. On niin sopivasti heti seuraavana viestinä. Siltä varalta, että oli, kysyisin Helsbelsiltä, että luitkohan viestini kokonaan? Kirjoitin, että huntu kuuluu morsiamen asuun varsinkin ekakertalaiselle. Minun silmääni näyttäisi hassulta, jos Elizabeth Taylor menisi yhdeksännen kerran naimisiin käyttäen huntua.

Käsittääkseni huntu on ollut neitsyyden merkki, kuten myös valkoinen pukukin. Jos jollakulla on faktatietoa, ettei näin ole, en kieltäydy muuttamasta kantaani   Toisaalta aikoinaan morsmaikun kuului olla neitsyt huolimatta siitä, mitä hänellä oli päällään.  :

En ole tosikko enkä varsinkaan tiukkapipo enkä varmasti neitsyt (kahden lapsen äiti sentään ;D) ja voisin silti pitää huntua häpeilemättä, jos se tuntuisi hyvältä muuten.

[MiaMaria]

Tässä on yks hauska enkunkielinen linkki, jossa selostetaan hääperinteiden taustoja. Tiedä sitten miten faktatietoa tämä on. Joku ainakin aikaisemmin mainitsi, että huntua käytettiin pitämään pahat henget poissa morsiamen päältä.

http://www.pibweddings.com/traditionsorigins.html

[Guest Helsbels]

Wendela, luin viestisi uudestaan jalkikateen joten oikeassa olet - minun vaarinkasitys, anteeksi (ei pitaisi paa sauhuten alkaa kirjoittelemaan yhden pikaisen lukaisun jalkeen   )

Tuolla Pukeutumis-osastolla on ollut parit ketjun huntujen ja valkoisen varin symboliikasta. Muistaakseni huntuja todellakin pidettiin pakana-aikoina pitamassa pahoja henkia poissa silla valilla kun morsian muuttaa isansa kotoa miehen kotiin. Ja valkoinen vari taisi tulla vain muotiin (ehka amerikkalaisten elokuvien myota) kun ennen tavallisella rahvaalla ollut siihen varaa vaan oli taloudellisempaa ostaa musta tai tumma puku mille oli muutakin kayttoa.

Tulipa muuten mieleen etta minun aidin aitini eli rakas mammani meni valkoisissa ja hunnussa naimisiin 40-luvulla vaikka oli jo kertaalleen eronnut ja synnyttanyt. Etta kylla nain ennenkin vanhaan...

[Wendela]

Juu ei mitään, kiitos selvennyksestä Helsbels. Mä usein itsekkin näen kirjoituksen keskeltä vain yhden lauseen ja alan näppis sauhuten kirjoittamaan, huomatakseni hetken päästä, että ei se ihan noin mennytkään  

Mutta yli kolmikymppisenä haluan häiltä eri asioita, mitä oli mielessä, kun olin 14. Hyvää ruokaa, rentoa oloa, hyviä kenkiä arvostan ihan eri tasolla kuin mitä silloin.

Nyt koko juttu lähti liikkeelle ajatellen, että minähän en jalkaani pistä mitään mikä vaatii rakkolaastareita ja silti itken sisäänpäin pelkästä ajatuksestakin, että joudun tanssimaan loppuillasta.

Sulholle jo uhkasin saapua vihittäväksi maiharit jalassa. Kaaso ilmoitti, ettei muuta osaisi odottaakaan  ;D

[Guest Helsbels]

Mutta yli kolmikymppisenä haluan häiltä eri asioita, mitä oli mielessä, kun olin 14. Hyvää ruokaa, rentoa oloa, hyviä kenkiä arvostan ihan eri tasolla kuin mitä silloin.

Tama on muuten niin totta! Tosin ma en olisi osannut arvostaa noita asioita viela vahan paalle parikymppisenakaan.  Ja tama ei suinkaan ole irvailua nuoremmille morsiammille, mulla itsellani vaan oli suht alikehittynyt maku sen ikaisena enka oikein tiennyt laadusta yhtaan mitaan.  

[jenita77]

olen menossa naimisiin syyskuussa 2008 ja silloin ikää on 31 (sulhasella saman verran). Meillä on tulossa ulkoilmavihkiminen "metsäkirkossa" ja sen jälkeen pienimuotoiset hääjuhlat (perheidemme, läheisimpien sukulaisiemme ja ystäviemme kanssa)..

Itse olen halukas pukeutumaan johonkin maanläheiseen morsiuspukuun, joka sopisi hyvin ruskalehtien ja metsän keskelle.

mielestäni naimisiinmeno ei ole iästä kiinni ja kannattaa miettiä juuri itsensä näköisiä juhlia.

[joeliina]

Vastaanpa omalta kohdaltani, vaikka häitä vietetäänkin kuukautta ennen 30-vuotispäivääni.

Minä ainakin koen olevani liian vanha päivään prinsessana, vaikka siitä joskun haaveilinkin. Meidät vihitään maistraatissa lasten ja vanhempien läsnäollessa. Kavereille olisi sitten tarkoitus järjestää kunnolliset teiniajan kotibileet: pientä naposteltavaa ja litroittain boolia. Joku kiva monikäyttöinen juhlakolttu tulee varmasti ostettua.

Vaikka lasten ja lainojen kanssa eläessä rahan käytön prioriteetit selkiytyvät kummasti, mun on pakko silti myöntää olevani salaa hieman katkera siitä, etten koskaan saanut isoja kirkkohäitä ja valkoista prinsessapukua... (Vai onkohan tämä vain sitä kuuluisaa kriisiä?)

[Hamsteri]

Meillä häät kesällä 2008, toiselle meistä ekat, toiselle tokat. Vihkimishetkellä ollaan puolissä välissä 40-vuotta. Mulle ei oo koskaan oikeen kolahtanu noi hunnut, morsiammen ryöstöt ja kimpun heitot (mun mielestä äärimmäisen nöyryyttävä kokemus vanhemmille, yksiskseen eläville ihmisille, kontata pitkin juhlasalia kimpun perässä!). Mun mielestä häät pitää olla sellaiset missä itse viihtyy ja mielellään tietenkin ne vieraatkin. Ei häät oo iästä kiinni, eli jos prinsessapuku tuntuu omalta, niin siittä sitten vaan. Meidän häät on toivottavasti lämminhenkiset, hauskat, joissa ihmiset viihtyy, eikä niinkään keskity morsiammen jatkuvaan palvontaan. Vieraat on meidän häissä pitkälti ystäviä ja läheisiä sukulaisia.  Morsian on aina morsian iästä riippumatta.

[MiaMaria]

... kimpun heitot (mun mielestä äärimmäisen nöyryyttävä kokemus vanhemmille, yksiskseen eläville ihmisille, kontata pitkin juhlasalia kimpun perässä!).

Menee vähän OT, mutta oon todella samaa mieltä, vaikka meille tuleekin kimpun heitto  :-? Meinaan tehdä sen perinteisesti (siis ennen heittoaikaa) ja saada sinkkunaiset pyörimään ringissä ympyrää mun ympärillä, mulla silmät kiinni tai sidottuna pyörin toiseen suuntaan ja jollekin vaan tyrkkään sen kimpun.

Ei tarvi kenenkään nolata itteensä, paitsi ehkä morsiamen kompastellessaan silmät kiinni  :

[Guest velmu]

ei minun mielesta tuo 31 ole ika eika mikaan. paakaupinkiseudun mittapuulla olet nuori naimisiin menija, tama ikajuttu saattaa olla omissa mielikuvissa kiinni tutuista ja omasta ymparista. eri asia ehka jos jompikumpi on jo on eronnut tai on lapsia, vaikka siinakin tapauksessa sanoisin vain etta tee niinkuin huvittaa!

[SISSI07]

Itse olen ensi vuonna 36 v. ja päällâni TULEE olemaan ivoryn vârinen prinsessahääpuku, valkoinen huntu + tiara. Enkä kyllä yhtâän ajattele olenko liian vanha tekemâän noin,mutta menen ekaa ja vikaa kertaa naimisiin ja aion myös nauttia siitä. Sulkkini on silloin 42 v ja toisen kerran naimisissa( kummallakaan meistä ei lapsia ) mutta ei se meitä haittaa.Me teemme häistâmme oman näköisemme ja juhlimme niitâ ilman että ajattelemme ikiämme.  

Kirkossa vihitâän. Ja olemme onnellisia siitä !  

[huldra]

Hieman OT, tai nimenomaan juuri otsikosta... Eiköhän täällä ole useammin liikkeellä asenne "Haluan häät - ei avioliitolla niin väliksi"...viittaan tuolla siihen, että mun mieleen ei kyllä todellakaan tuu epäillä toisen avioitumisvalmiutta jos ei koe perinteisiä häitä omikseen.

Tämä on hyvin totta. Yhdellä foorumilla sain tosi paljon lokaa, kun menin sanomaan etten pidä hääpäivää mitenkään superhypertärkeänä. Toivoin nimittäin olevani raskaana häissäni, eikä minua niin häirinnyt mahdollinen huonovointisuus etc. No en sitten ole, ja kyllä se harmittaa. Naimisiinmeno tietenkin on superhypertärkeää.

Me ollaan 31 ja 35 vuotiaita. Meille tulee siviilivihkiminen ja hääjuhla seuraavana päivänä tosi kivassa juhlapaikassa. Lisäksi miehen perhe on silloin ekaa kertaa Suomessa, joten häitä juhlitaan oikeastaan pitkän viikonlopun verran Helsinkiä esitellen. Mulle tulee tummansininen silkkipuku, morsiusasut ei napanneet, valkoisen olisin oikeastaan halunnut, mutta sitten tämä oli aika täydellinen. Munkin oli aluksi vaikea nähdä mitä halusin, lähinnä ajattelin siviilivihkimistä kahden, mutta nyt ratkaisu tuntuu hyvin oikealta.

[Loimu]

Olen myös 31 ja meidän pienet "karkaamis"häät muuttuivat, kuin vahingossa 70 hengen häiksi. olen myös karsastanut kaikkia "perinteisiä" hääleikkejä ym. ja senkin vuoksi olemme pitkittäneet naimisiinmenoa. nyt kuitenkin häitä järjestellessäni olen kuin vahingossa lähtenyt touhuun innolla mukaan, kaikkine yksityiskohtineen, mutta asioista stressamatta (suurimmaksi osaksi) hääohjelmasta kaasosiskoni ilmoitti, että turhaan yritän komennella, hän sen ohjelman kuitenkin järjestää, parhaaksi näkemällään tavalla. no, olen siis yrittänyt rauhoittua ja ajatellut että keskityn nauttimaan läheisistä ihmisistä ja itse hääpäivästä. eikä tuo kuolemaksi ole vaikka ohjelma ei vastaisikaan ihan omaa suunnitelmaani, saavatpahan vieraatkin ehkä enemmän vastinetta saapumiselleen. lapsemmekin kun innolla odottavat saavansa pukeutua juhlapukuihin, kampauksiin ja tiaroihin, niin ehkä se äitylikin voi vähän joustaa....ja keskittyä nauttimaan hääpäivästä.

[kolina]

Sitten kun me mennään naimisiin mä olen melkein 34-v ja mies on 30-v. Meillä on kaksi poikaa ja monta yhteistä vuotta takana.

Meidän häät tulevat olemaan mahdollisimman hyvät juhlat. Hyvää musiikkia, ruokaa ja juomaa. Ei mitään turhia leikkejä, ainakaan toivottavasti. Hääkarkkien sijasta tulee paljon karkkia kulhoihin.

Meidät vihitään ulkona, juhlapaikan edessä. Olen aina sanonut kavereille, että mut vihitään sitten joskus hyttysten ininässä ja hirvikärpästen ahdistellessa vieraita. (ONNEKSI niitä ei kuitenkaan vielä heinäkuussa ole.)

Mun hääpuku on kapealinjainen korsettipuku, ihan oikea hääpuku silti. Leveät helmat ahdisti päällä, muuta syytä puvun kapeuteen ei ole. Huntua en laita, se nyt vaan ei ole mun juttu, tiaran mielelläni pistän.

Suurta naimisiinmenon huumaa mulla ei ole, ihanaa silti, että saan saman nimen kuin koko muullakin perheellä on.

Ihanaa tämä silti on, kun saa suunnitella, järjestää ja hössöttääkin. Ainakin pienten poikien kotiäidille loistavaa vastapainoa arkeen.

Miettikää millaiset juhlat haluatte ja aloittakaa siitä.  Tähän saattaa jäädä koukkuun, kunhan pääsee vauhtiin.  

[otsooni]

Järjestämme kappelissa vihkitilaisuuden lähimmäisille (vanhemmat, isovanhemmat, sisarrukset), illalla vietämme lastemme kummien kanssa yhteistä iltaa, heillekkin tämä tulee yllätyksenä, koska emme halunneet järjestää mitään suuria juhlia, olemme olleet 10v yhdessä ja lapset/yhteinen talous on jo valmiina.

Meille tuotti vaikeuksia valita ketä kutsumme ja kenen jätämme ulkopuolelle, niin näin saimme vain tärkeimmät ihmiset viettämään meille tärkeää päivää kanssamme. ;D

Ajattelin alkuun, että haluan oikein värillisen puvun, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Hankin ivoryn värisen mekon, koska menenhän sitten kuitenkin naimisiin ja koska kaikki muu on karsittu pois, haluan näyttää morsiammelta, pientä koristusta saa olla, jotta tuntuu aidolta.

Jotain pientä koristusta tarjoilupöytiin ja tilaan ajattelin tehdä.

[sunde]

Moikka!

Itse olen 36 ja tuleva mieheni saman ikäinnen. Kirkkohäät pidetään ensi kesänä. Juuri sellaiset häät kun olen aina halunnutkin. Ainut asia mikä askarruttaa, on hääpuvun väri. Meillä on kaksi lasta ja ollaan asuttu avoliitossa monta vuotta, joten en taida voida laittaa puhtaanvalkoista hääpukua.

[Peppi Pitkätossu]

^ Nykyään hääpuvun värillä ei enää ole niin väliä, joten perheellinenkin nainen voi aivan hyvin pukeutua puhtaanvalkoiseen. Kannattaa siis pikemminkin valita hääpuvun väri (ja malli) sen mukaan, mistä pitää, missä tuntee olonsa luontevaksi, ja mikä pukee parhaiten. Minulla ei ole lapsia ennen avioitumista, mutten aio pukeutua valkoiseen, koska se ei vain sopisi omiin väreihini eikä olisi ollenkaan minun tyylistäni.

[Anou]

Mennessämme naimisiin ensi kesänä olen 31 (kuukautta vailla 32) v. ja sulhanen 30 v. Meille tulee noin sadan hengen monikansalliset häät. Vihkiminen on vanhassa tunnelmallisessa kivikirkossa ja juhlat hienossa vanhassa juhlatalossa. Kihloihin menimme lokakuussa -07, jolloin olimme olleet yhdessä vajaat kuusi vuotta.

On ollut kiva lukea tätä ketjua, siinäkin mielessä että huomaan että ne ns. erilaiset (ts. verrattuna foorumin keskimääräisiin kirjoittelijoihin) hääsuunnitelmamme ovatkin ilmeisesti kypsymisen merkkejä! Meidän häissämme on tärkeää, että saamme yhteen ystävät, joihin olemme tutustuneet matkan varrella. Haluamme myös, että ruoka ja juoma on hyvää ja että ohjelma koostuu ennemminkin persoonallisista puheista ja musiikista kuin "pakollisista" leikeistä. Kimpun heittoa en ole vielä ajatellut, mutta sattumoisin sain itse heittokimpun juuri viime kesänä... Se oli näköjään enne, sillä emme olleet puhuneet silloin vielä häistä mitään!

Ai niin ja mekosta on ollut puhetta. Itse pukeudun ns. coctail-mekkoon eli pituus on polven alle. Tarkoituksena on, että voin käyttää sitä hienona mekkona myös myöhemmin vähän hienommissa juhlissa. Väri ei siksi ole (pelkkä) valkoinen, vaan jotain muuta. Valkoinen tuodaan mukaan vähintään asusteissa.

[tuike]

Täällä myös syyskuussa avioitunut rouva (33v) kera herransa (34v). Meillekin molemmille häät olivat ensimmäiset ja näillä näkymin ne ainoatkin . Meille oli heti suunnittelun alkuvaiheessa selvää että kirkkohäät niiden olla pitää ja isä saattelemaan morsianta. Alussa ajatuksena oli lähipiirin ja parhaiden ystävien kutsuminen ja vierasmäärän rajaaminen siihen, mutta pikku hiljaa alkoi tuntua luonnollisemmalta ja luonnollisemmalta kutsua vähän laajemmastikin sukulaisia ja tuttuja (n.100vierasta) kun häät kerran pidettiin.

Kutsuja tehdessämme meistä samoin kuin vanhemmistammekin oli luontevaa pistää kutsujiksi itsemme (eikä siis enää vanhempiamme). Muulta osin halusimme kuitenkin perinteiset häät saketteineen ja prinsessapukuineen, huntuineen ja morsiusneitoineen. Pukuni oli valkoinen viininpunaisin koristein enkä nähnyt hunnussakaan mitään ongelmaa koska ajattelin sen sopivan siihen etten ollut aiemmin ollut naimisissa. Ohjelman puolesta molemmat tykkäsimme perusohjelmasta. Leikkejä ei varsinaisesti leikitty lukuunottamatta kimpun ja sukkanauhan heittoa sekä hääkarkkeihin liittyvää pientä ohjelmanumeroa. Ohjelma siis painottui puheisiin, musiikkiesityksiin, kaasojen esittämiin runoihin ja kivaan vieraskirja- ideaan jossa kuvasimme kaikki vieraat heidän tullessaan juhlapaikalle, teetimme kuvat ennalta sovitun mukaisesti ruuan aikana ja jo kahvin aikaan kiersi vierasjoukossa kuvallinen vieraskirja johon kaikki saivat kirjoittaa vapaasti mitä tai minkälaisia terveisiä halusivat sanoa hääparille (elämänohjeet, värssyt jne). Häämme pitivät sisällään myöskin vapaata aikaa, milloin vieraat saivat liikuskella sisällä ja ulkona sekä puhutella toisiaan. Mukavasti näyttivät viihtyvän eikä kenenkään aika ainakaan näyttänyt tulevan pitkäksi. Aivan meidän näköisemme häät tuumasimme lopulta ja sellaiset mieleenpainuvat joka tärkeääkin.. onhan se sentään sellainen päivä jota kuuluukin muistella.

[Tzinnia]

Häiden aikaan (-09) mieheni on 36 ja minä karvaa vaille. Minulla on kaksi lasta ed. avoliitosta ja yhteinen tyttömme on v.-05. Kummallekin avioliitto on ensimmäinen ja meidät vihitään suht pienessä ja intiimissä kappelissa n. 90 lähisuvun ja lähimmäisten ystävien läsnäollessa. Minä haluan pääosin valkoisen puvun, ilman huntua (johtuu vain siitä, etten tunne sitä omakseni) ja isäni saattamaan alttarille (vaikka olenkin lentänyt pesästä ajat sitten  ). Kaikki kolme tytärtäni toimii morsiusneitoina ja kaksi siskoani kaasoina. Hääjuhla vietetään todennäköisesti eräässä juhlapaikassa, johon tulee pitopalvelu. Istumapaikat tulee olemaan aika lailla vapaat. Joitain perinnejuttuja varmaan järjestetään, mutta morsiamenryöstöä en halua, eikä miehenikään. Yhdessäoloa, tanssia ja laulua; siinä pääasiat.

Kun pääsen vihdoin naimisiin, ensimmäisen ja viimeisen kerran, niin aion siitä päivästä myös nauttia, kaikkine "hömpötyksineen"!