Jump to content
Naimisiin.info

Vanhempien reaktio hääuutisiin


Charlene

Recommended Posts

  • Replies 480
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Tarvitseeko isäsi välttämättä pitää puhetta? Oma isäni ei todella ole mitään puhemiehiä, enkä ole edes ajatellut häntä siihen velvoittaa. Jos hän itse haluaa, niin mikäs siinä, mutta epäilen. Jos isäsi oikeasti jännittää puheen pitämistä, ei minusta häntä pitäisi siihen pakottaa ja sillä turhaan stressata häntä. On kuitenkin paljon muita asioita joihin isäsi voi häiden suunnittelussa ja toteutuksessa osallistua, eikä minusta morsiamen isän puheen pitäminen ole mikään automaattinen velvollisuus. Eri asia tietysti sitten, jos isäsi on ilmoittanut halustaan pitää teille puheen.

No itse asiassa olen miettinyt asiaa uudelleen ja soitinkin juuri isälleni, että eihän se juhlista hyviä tee että morsiamen isä välttämättä pitää puheen julkisesti. Jos minä ja me tiedämme kuinka hän iloitsee meidän puolestamme, ei sitä välttämättä tarvitse kaikille ääneen kuuluttaa. Jotenkin sitä vaan piti niin itsestään selvyytenä, että hänen kunniatehtävänsä olisi pitää puhe.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Minun vanhemmillemme kerroimme kyläreissulla, että kirkko on varattu ja häät on tulossa. Mies oli ennen tätä kysynyt isältäni lupaa minun vihille viemiseen. (Tämä siis kohteliaana eleenä ja kunnioituksena isääni kohtaan.) Hyvin tieto otettiin vastaan ja innolla yhdessä häitä suunnittelimme. Tällöin meillä ei vielä olleet sormuksia sormessa.

Seuraavalla viikolla kävimme vuorostaan sulhasen vanhempien luona. Sormukset meillä oli jo ja kerroimme menneemme kihloihin. He eivät kysyneet onko häitä tulossa vaan ottivat kihlausuutisen onnitellen vastaan. Jotenkin mentiin siinä sitten puihin ja häistä ja päivämääristä kertominen jäi :-/

Juttelin myöhemmin sitten äitini kanssa puhelimessa ja sanoin että kerroimme miehen vanhemmillekkin kihloihinmenostamme. Äiti oli että "häh ootteko te menny kihloihin?!" Mä olin vähän hölmistynyt ja selitin ajatelleeni että asia oli heille selvä kun häistä jo hyvin konkreettisesti juteltiin.

Toisille siis kerrottiin menneemme kihloihin ja toisille että ollaan menossa naimisiin. Jostain kumman syystä näitä kahta asiaa ei ilmeisesti käsitetty synonyymeina, vaikka meille asia on itsestäänselvyys. Saa nähdä mitä tästä vielä seuraa!

Link to comment
Share on other sites

Harmillista kun joillakin on niin ikäviä kokemuksia vanhempien reaktiosta. Meillä molempien äidit olivat ihan intona kaikenlaisia kihlajaisia yms. järkkäämässä ja onnittelemassa  :) Meidän molempien isät taas ovat jonkin sortin tunnevammaisia, ne eivät ikinä reagoi mihinkään millään lailla   >:( Voisivathan ne tosiaan edes vähän koittaa hymyillä kun onnittelevat (onnittelut olivat hyvin muodolliset, kättelyä vaan).

Link to comment
Share on other sites

Naikkareihin on jäänyt koukkuun ja pahasti, kun vieläkin pitää lukea ja kirjoitella tänne ::) Meidän oli tarkoitus kertoa vanhemmille naimisiin menosta jouluna -06. Kerroin kuitenkin omalle isälleni muutamaa viikkoa aikaisemmin naimiisiin menostamme, koska isäni joutui sairaalaan pahojen rytmihäiriöiden vuoksi. Siinä sairaalapedin äärellä sitten kerroin suunnitelmistamme ja isä kyyneltyi täysin uutisesta. Nyt iskä on onneksi kunnossa, vaikka häissämme oli vielä heikossa kunnossa. Saattoi kuitenkin minut alttarille. Äitini reagoi sanomalla, että mikä kiire teillä on. Tämän vuoden marraskuussa meille tuli 7v. täyteen. Eli on tässä jo seurusteltu :)

Miehen vanhemmille kerroimme jouluaattona, kun olimme heillä syömässä ja miehen äiti kyyneltyi myös. Miehen isän reaktiosta ei oikein saanut selvää. Tyytyväinen taisi olla, kun kirkossakin kyynelehti :)

Link to comment
Share on other sites

Meidän hääpäivää on jo moni odotellut ja puhettakin ollut, mutta vakavan suunnittelun mä oon alottanut nyt. Äitille, siskoilleni ja joillekin ystäville oon kertonut, että nyt on päätetty: kutsu tulee kesällä -09. Anopille jännittää jostain syystä kertoa, vaikka nekin jo varmaan odottaa meidän naimisiinmenoa. Mutta onhan tässä aikaa kertoa.

Kaikki on kyllä innoissaan ja onnellisia meidän puolesta. Jopa mun lapset, vaikka hieman "pelkäsin" puhua 11-v. tyttärelleni asiasta. Hän kun on ymmärrettävästi 4-vuotiaasta asti salaa toivonut, että mä palaan hänen isänsä kanssa yhteen, vaikka tietää, ettei niin tule kaymään.  

Iskä varmaan on myös iloinen meidän puolesta (vanhempani erosivat, kun olin 9v.), mutta mä voin kuvitella, miten iskän vaimoke (jonka kanssa isäni on ollut yli 20v!) alkaa stressaamaan omaa osallistumistaan. Hän kun ei millään halua olla samassa tilaisuudessa äitini kanssa. Kenellekään muulle isän vaimokkeen mukana olo ei ole mikään ongelma, mutta tämä nainen itse tekee kaikesta yhteisestä ongelman.

Toisaalta olis parempi, jos hän jäis pois kokonaan, ettei kukaan hermoilisi. Mutta toisaalta olis mukavaa, jos isän puoliso on mukana, koska me olemme kaikesta huolimatta läheisiä. Nää on vaikeita kuvioita ollut aina, enkä mä loukkaannu, jos isän puoliso päättää jäädä pois. Pää asia, että isä tulee itse!

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

me kerroimme ensimmäisenä isälleni joka oli todella innoissaan. äitini otti asian ihan rauhallisesti alkoi tosin neuvomaan ettei kannattaisi suuria häitä pitää jne.. jotenkin äidin suhtautumisesta tuli sellainen kuva ettei olisi vielä häitä toivonut mutta oli onnellinen meidän puolesta.

miehen vanhemmat eivät ole hääasiaa kommentoineet juuri millään tavalla. anoppi vaan touhottaa että he haluavat sitten maksaa miehen puvun ja sen puvunhan EHDOTTOMASTI täytyy olla musta peruspuku.. itseäni hieman loukkaa se etteivät he näytä olevan kiinnostuneita koko häistä. aina kun yritän anopille puhua häistä muuttaa hän puheenaihetta. heillä olisi myös toiveena pienet häät mutta meillä on noin 150 henkilöä kutsuttavana.. :P

miehen vanhemmat ovat myös toivoneet meille avioehtoa, tosi paljon sellanen olo että tervetuloa sukuun :blink:

Link to comment
Share on other sites

Mieheni kosi oman sukunsa edessä uutena vuotena ja odotimme, että kaikki

olisivat olleet innoissaan, mutta reaktio oli aivan muuta! :angry:

Mieheni (yksi kolmesta) veljen vaimo tuli sanomaan onneksi olkoon, mutta

muut olivat vain hiljaa ja kun siirryimme sisällä, niin hänen vanhempansa

onnittelivat vain sivulauseen saattelemana ja pakonomaisesti. Ja ilmeestä

kyllä näki, että eivät hirveän innoissaan ole... :( Mikä oli todella outoa! :unsure:

Koska kaikki on koko ajan sanoneet, kuinka hyvin sovimme toisillemme ja

kohta varmaan päästään teidän häihin jne...

Ja kun mieheni isä kuuli, että meidät vihitään yhden laivan kannella, niin

hän vain murahti, että se laiva uppoaa varmaan ennen kuin te edes ehditte sinne! :angry:

Ja kun juotiin sitten siinä illalla esikihljaiskahveja (virallisia ei olla vielä pidetty), niin tämä

isä ei edes tullut seuraamaan kakun leikkuuta tai saati osallistunut mitenkään juhlintaan,

mutta ei sitä loppuporukkaakaan kiinnostanut.. Häistä ei todellakaan kannata mainita mitään,

kun kaikki ovat niin kuin ei kuulisi mitään... Mikä on harmittanut meitä molempia todella

paljon, koska itse olemme todella innoissamme ja luulimme, että hekin olisivat olleet,

mutta heidän reaktio oli kyllä kummallekin todella iso yllätys!! :angry:

Mutta omat sukulaiseni ovat olleet aivan innoissaan! Äiti alkoi heti hössöttämään häistä :D

ja se onkin meitä molempia tässä tukenut, kun hän on nähnyt, kuinka pettyneitä olemme

olleet miehen sukuun. Onnittelupuheluita ja viestejä on sadellut paljon minun puolelta! :D

Link to comment
Share on other sites

Omalle äidilleni kerroin puhelimessa (asumme nykyään eri paikkakunnalla )suunnitelmistamme, ja hyvin äitimäiseen sävyyn käski lopettaa vouhottamisen.. :lol: Jätin asian sikseen, ja seuraavan kerran kun puhuimme sanoin meidän olevan tosissamme asian suhteen.. Onnellinen hän on meidän puolesta, eikä enää käske lopettaa vouhottamista. :D

Isälleni kertoi äiti (emme ole hyvissä väleissä), ja isä oli uuden avovaimonsa kanssa oikein onnellinen ja ihastuksissaan ajatuksesta! :blink:

Sulhon äiti sivuutti asian muutamaan kertaan, kun kerrottiin.. Hänelle kyllä jännittikin kertoa! Onneksi kohta jo katsottiin sulhon siskon häitä videolta.. Anoppi myöskin soitti siskon miehelle, ja kysyi kuinka paljon mahtuu ihmisiä tiettyyn juhlapaikkaan.. Ilmeisesti nämä meidän vanhemmat tarvitsee hiukan sulattelua asioiden suhteen..

Link to comment
Share on other sites

Eipä olla vielä kerrottu uutisia ja varmaan kerrotaan vasta kun kirkko on varattu, eli joskus vuoden päästä. Kihloihin meno kuitenkin oli lupaus avioliitosta ja kyllä ne vanhemmat on huomanneet kuinka tosissaan tässä ollaan. Muutamaan kertaan "ohimennen" on äidin kanssa tullut häät puheeksi...

Link to comment
Share on other sites

Meidän oli tarkoitus kertoa vanhemmille vasta joskus keväämmällä, sitten kun ollaan tarkka pvm valittu jne. (häät ehkä ensi uutena vuotena tai sitten joskus tammi-helmikuussa). Kumminkin kerrottiin uuden vuoden päivänä, kun käytiin kummankin vanhemmilla kahvittelemassa (sulholla tuntui olevan kova hinku kertoa jo :). Hieman jännitti, kun olin ihan varma, että varsinkin anoppi alkaa hössöttämään ihan valtavasti, mutta ihmeen rauhallisesti osasivat kaikki asian ottaa. Ehkä liikuttunein oli sulhon pikkuveli, jota pyydettiin bestmaniksi samalla :)

Noh, tänään sitten kävin vanhemmillani kahvilla ja äiti siinä sitten kertoi, että oli mennyt seuraavana päivänä töihin huudellen "minun lapsi menee naimisiin!" :) Oltiin pyydetty, etteivät puhu vielä sukulaisille tai muille, kerrotan itse sitten ajallaan. Mutta ei ne työkaverit kuulema "tunne edes meitä eikä ketään tuttuja, niin niille voi kertoa kun ei en kero kellekään eteenpäin" :) Että näin. Ja rahaa pitää alkaa kuulema nyt vanhempien säästämään, että saadaan hienot häät :) Yritin kyllä kovasti sanoa, että halutaan itse maksaa mahd. paljon, mutta sa nähdä kuinka käy...

Mutta siis todella hyvin ottivat tiedon vastaan :)

Link to comment
Share on other sites

Äiti ja isä ovat aika hermostuneita(saattaa johtua kyllä jostain muustakin), äiti käski olla jarruttelematta kun hän alkaa hääräämään, kun pyysin apua askarteluun ja suunnitteluun, isä ei ole puhunut häistä ollenkaan(kohta sen on pakko kun hän kuvaa ne tai ainakin viralliset potretit)....Anoppi kysyi mitä hän laittaa päälle ja appi.....ei puhu eikä puhaha häistä...ainakaan minun aikana :rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Jaah, meillä ei ole tuon kihlautumisen jälkeen puhuttu naimisiin menosta vanhempien kanssa. Onhan tässä vielä aikaa kertoa että nyt on häät sitten tulossa mutta kun olen perheen iltatähti niin ei varmasti tule äitiltä niin innostunutta reaktiota kuin haluaisin. Varmasti ryhtyy epäilemään onko se nyt täysin pohdittu asia jne. Lapsista se on jo sanonut että onneks meillä ei vielä ole lapsia (se kun ei tiedä että yritystä on jo jonkin aikaa takana ilman tuloksia) joten ei voi yhtään tietää miten reagoi kun sanon että olleen ens vuonna menossa naimisiin.. Tai jos aiheuttas äiteelle vaikka slaagin, ei kertoska ja katsos mikä reaktio kun tipahtaa kutsu postiluukusta :lol:

Link to comment
Share on other sites

Meillä kerrottiin sulkin vanhemmille syksymmällä, että häät on tulossa, anoppi tuumas että niin pian! (melkein 2v silloin aikaa..) ja appi ei tainnut sanoa mitään, mutta eivätpä he muutenkaan paljon tunteita näytä. Isälle kerrottiin sitten nyt uutena vuotena, kun haluttiin kasvotusten asia kertoa ja tippahan siinä oli meillä linssissä. Oli hyvin onnellinen :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Kun kihlauksesta kerrottiin reilu vuosi sitten, äitini näytti pakahtuvan onnesta, vävy on todella mieleinen. Isäni oli sivistyneen kohtelias.

Sulhasen äiti oli sitä mieltä, että tämä se ei kestä 4 kk pidempään (tai jotain sellaista). Isänsä sivistyneesti vähän vähemmän epäkohtelias. Nyt on ajan kanssa mielipide löystynyt - tämä ei voi kuulemma kestää kuin maksimissaan neljä vuotta! ;D Otin sitten ilon irti jo tästä ajanpidennyksestä ;D

Nyt kun kerroimme tulevista häistä, kaikki ovat jotenkin välinpitämättömän oloisia?

Aikuisia tässä ollaan, itse häät maksetaan ja ne järjestetään - ei silti.

Mutta kai tämä häiden järjestely herkistää vanhemmankin, kun pieni tyttö sisälläni on pettynyt, kun ei edes oma äiti yhtään innostu tai halua osallistua vaikka suunnittelutyöhön.

Ja kateus nostaa päätään, kyllä sitä silloin höyryttiin kun veli meni naimisiin... :(

Link to comment
Share on other sites

Meillä vanhemmille kerrottiin jouluna tulevista häistä. Minun vanhemmat olivat vähintäänkin tyrmistyneitä tai oikeastaan äiti oli enemmän. Tuntui, et se ei olis halunnu kuulla koko uutista.. :( Jotenkin sitä odotti, et ne olis onnensa kukkuloilla, kun ovat vihjailleet jo vaikka kuinka kauan, mut toisin kävi. Sulhasen vanhemmat olivat oikein onnellisia, vähän tuntuu pahalta, ku kuitenki se on itelle tosi tärkee päivä nii sit vastaanotto on omilta vanhemmilta tollanen! Näytin äitille pukuaniki ja se alko heti hästäämään, et pitäskö se pestä ja nää pitää leikata pois, siis jotain olemattomia nukkia nurjalla puolen. Yritin siinä sit selostaa,et se on pesty käytön jälkeen, eihän käytetty puku voiolla täysin puhdas ja ketä *prklttä* ne nukat haittaa?!! :angry: Kaasokin oli ensin innoissaan ja nyt ei oo kuulunu eikä näkyny...

No jospa se tästä... :unsure:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 2 weeks later...

Meillä niin minun kuin sulhon puolella kaikki ovat olleet oikein onnellisia ja iloisia. Äitini tykkää sulhosta niin paljon, että on monesti minulle sanonut, kuinka onnellinen puolestani on. Mutta ehkä mieleenpainuvin reaktio oli isoäidilläni, joka täyttää ensi vuonna 90 v. Hän oli jo luopunut toivosta, että ehtii nähdä lapsenlapsensa häät, kun kukaan lapsenlapsista ei ole naimisiin mennyt, vaikka useammat ovat jo pitkään yhdessä asuneet. Niinpä kun soitin hänelle ja kerroin kihlauksesta ja samalla tulevista häistä, hän ei ensin uskonut asiaa todeksi ja sitten onnitteli moneen kertaan luvaten tulla mihin päin maailmaa tahansa häihin (asumme ulkomailla ja mummoni on lentopelkoinen eli ei ole eläessään Suomesta poistunut). Hänen reaktionsa oli niin lämmin ja aito, että vieläkin nousee pala kurkkuun.

Link to comment
Share on other sites

Mun sekä sulhasen vanhemmat ottivat asian hyvin. Oikeastaan olin äiti kanssa jo hiukan keskustelleet asiasta ennen kuin lopullin päätös oltiin tehty. Ja yhdessäkin ollaan oltu jo sen verran että kyllähän tätä varmaan kaikki osaavat jo jossakin vaiheessa odottaa. Nyt sitä sitten ollaan menossa kovaan vauhtia naimisiin, eikä kenelläkään ole ollut mitään sitä vastaan :wub:

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...