Vanhempien reaktio hääuutisiin

[Lenore]

Meillä kihlauksesta kerrottiin postitse, joten suoraa reaktiota emme tiedä, myöhemmin kovin onnittelivat ja olivat hyvin onnellisen oloisia. Hääpäivästä kerrottiin samana päivänä, kun vanhempamme tapasivat toisensa, joten osa puhtaasta reaktiosta meni sen takia varmasti suoremmin, koska "jännittivät" samalla toisiaan. Muuten suhtautuminen hääuutisiin on ollut hyvin pitkälti molempien vanhempien tyylisiä, ei ylimalkaista innostuneisuutta, mutta ei myöskään välinpitämättömyyttä. Ovat olleet hyvin onnellisia meidän puolesta, mutta antaneet meidän rauhassa järjestää meidän näköiset häät

[malakiitti]

Tähän mennessä ihan hyvin on uutinen otettu vastaan. Isäni ensireaktiota en ollut kuulemassa, sillä sulhoni halusi itse soittaa hänelle ja pyytää vielä isänikin lupa naima-aikeille. Sulhoni ei ole koskaan aiemmin isälleni itse soittanut ja myöhemmin kuulinkin, että isä-raasu oli ollut valmis hyppäämään samantien autoon, kun näki kuka soittaa. Oli ollut varma, että nyt oli tyttärelle sattunut jotain ja olisi isokin hätä . Näin ei onneksi kuitenkaan ollut ja hämillään oli isä antanut naimaluvan. Soitti sitten parin tunnin päästä minullekin ja onnitteli. Koska asumme toisella paikkakunnalla kuin vanhempamme tieto tähän mennessä on siis kulkenut puhelimen välityksellä. Tuleva anoppini onnitteli ja olikin kuulemma tivannut melkein samaan hengenvetoon yksityikohtia häistä. Odottelee jo kuulemma kovasti, että pääsee askartelemaan jne. . Sulhon isä ei vielä tiedä, mutta sieltä en kovin kummoista reaktiota odotakaan, mutta voinhan tietysti aina erehtyäkin .

[Termis]

Ohoh, empä olisi uskonut, että tätäkin täytyy sitten harmitella. Olen (no on kyllä sulhanenkin) aika pettynyt sulhasen vanhempien suhtautumiseen häävalmisteluihin. Olen yrittänyt pitää myös anopin kartalla asioista, kun oman äidin kanssa tulee aiheesta aika paljonkin juteltua. Kommentit vaan on ollut tyyliin "en mä halua nyt mistään tällaisesta puhua, kun aikaakin on vielä niin paljon" (häät on siis ensi helmikuussa, että joo ei ne nyt ihan heti ole, mutta kyllä meillä järjestelyt ja muut pohdinnat on jo käynnissä), "ethän sä niitä punaisia neilikoita voi ottaa, ne on ihan kommarikukkia" (tämä sen jälkeen kun olin kertonut neilikoihin ihastuneeni ja että ne ovat myös isäni lempikukkia, joita on ollut molempien isoäitieni hääkimpuissa myös). Yritettiin järjestää minun vanhempieni ja sulhasen vanhempien kanssa yhteinen brunssi hääpaikalle, jotta siinä näkisivät toisiaan ja toisaalta samalla näkisivät myös tulevan hääpaikan ja kommentti oli "eikö tän vois siirtää jonnekin myöhemmin, kun en minä näitä teidän häitä ennen lomaani tahdo miettiä."

Argghh.. ei perskule sitten, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, mutta mitään oikeutta valittaa myöhemmin siitä, että heitä ei otettu järjestelyihin mukaan ei sitten 10 vuoden päästä ole.

[Rimiina]

Meillä on molempien vanhemmat ottaneet hääuutiset innoissaan. Tai no sulhasen isä ei vielä tiedä, mutta muuten.. Anopista en ensin ollut varma, että tykkäiskö vaiko eikö, mutta kun kerrottiin niin yllätti minutkin ilosuudellaan ja innollaan asiasta. Minun vanhemmat ovat myös iloisia ja onhan moni näitä häitä odottanutkin! Muutamasti jo saanut kuulla, että milloin milloin!?!

[eekoo]

Meillä kanssa otettiin ilolla vastaan! Olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja 2 lastakin saatu joten kommenttina tuli onnittelut ja -johan tuota on odotettukkin äitini alkoi hössäämään kukista ja ruoista samantien vaikka kertoma hetkellä häihin oli aikaa vielä vuosi

[weeper]

Minä ilmoitin vanhemmilleni kihlauksesta tekstiviestitse. Isille kirjoitin, että "isi saa taluttaa rimppakinttunsa ensi vuonna alttarille" ja äitille "äitin pupu menee ensi vuonna naimisiin". Kommentit olivat "ohhoh!", "apua!" ja onnitteluja :>

[Mineayla]

Me ei olla vielä kerrottu vanhemmille, että mennään ensi kesänä naimisiin. Kihloissa ollaan oltu jo pitkään ja lapsiakin on jo kaks. Ainakin anoppi rupee varmasti hössöttämään niin mieluummin myöhemmin kerrotaan.. kun vasta on päätetty päivä ja varattu kirkko ja juhlapaikka.

[Miyu]

Soitettiin ja kerrottiin aikeista - Anoppi hyppi/pomppi/loikki/kiljui/sekoili onnesta ja

heti alko kyselemään että koska lapsia

Noo, Mun isä otti asian ilolla, halusi kuulla mitä ollaan jo suunniteltu yms. Äiti oli lähinnä että "Sehän on hienoo"

// Kummitätini jolle kerroimme ensimmäisten joukossa (ennen vanhempiakin) oli niin iloinen että hymy oli korvissa asti koko loppu viikon

Muokattu: May 18, 2012, käyttäjä: Miyu

[Hanna12]

Mun vanhemmat alkoi kyselemään heti kaikista suunnitelmista. Niitä ei kauheesti ollu vielä siinä vaiheessa, tiedettiin vaan, että 2013 kesällä. Nyt tuntuu, että äiti soittaa joka päivä jotain häihin liittyvää asiaa. Luulin anoppini ottavan asian innolla, koska hän on vuosia jo ahdistellut meitä "koskas naimisiin" -kysymyksellä. Mutta tuntu, ettei sitä kiinnostanut yhtään.

[Sennay]

Miehen vanhemmat olivat ilmeisesti jo hieman odotelleet (oman hössötykseni syytä), joten reaktionsa oli hyväksyvä ja hyväntuulinen. Tulevat anoppini ja appeni ovat ihania ihmisiä, eikä tullu yllätyksenä, kun anoppi tarjoutui auttamaan mm. pöytäkukkien kanssa.

Omat vanhempani taas.. hmm.. Kerroimme olosuhteiden pakosta ensin äidilleni. Hän järkyttyi. Oli ensin hetken hiljaa ja totesi sitten naama peruslukemilla, että "No. Te ootte aikuisia. Iteppähän tiiätte, mitä teette" ja lopun aikaa keskustelusta vaihtoi koko ajan puheenaihetta. Myöhemmin kun sanoin, että "Älä nyt äiti ole noin järkyttynyt, että iloinen asiahan tämä on" niin mammapa totesikin, että "kelle on, kelle ei." Illalla sain sitten kuulla, että olemme äitini mielestä liian nuoria menemään naimisiin ja että meidän olisi pitänyt odottaa vielä vuosia ennen päätöstämme. Ärsyttävää sinänsä, koska äiti oli naimisiinmennessään minua nuorempi.

Isä puolestaan vaan sanoi hymyillen, että "No jos se siltä tuntuu, niin mikäpä se siinä sitten." Lisäksi hän nauroi äitini reaktiolle ja vielä myöhemmin vitsaili kaikkea häihin liittyvää ja kyseli kaikenlaista. Lisäksi hän huomautti minua, että heidän hääpäivänsäkkin sattuu olemaan 3.8! Minä kun olin koko ajan luullut, että heidän hääpäivänsä on 5.8 ISI

Muokattu: June 4, 2012, käyttäjä: Sennay

[SisterSeptember]

Kyllä tuntuu pahalta lukea näitä :/ Miten omat läheiset voivatkaan olla noin inhottavia.

Meillä äiti oli todella innoissaan, isä totesi "Jaa. Onkos tämä nyt sit hyvä vai huono juttu?" Pilke silmäkulmassa Sen jälkeen isä onkin hössöttänyt enemmän kun äiti!

Sulhasen äiti kysyi ensimmäisenä et missä kirkossa, sit miksei kirkossa ja sen jälkeen vaan "jaa" eikä sen jälkeen suostu puhumaan häistä. Vaihtaa aina puheenaihetta, ei ole tarjoutunut auttamaan missään (ollaan opiskelijoita vielä molemmat) jne...

[Vintage13]

Molempien vanhemmat olivat iloisia ja innoissaan tulevista häistä. Yleinen fiilis taisi olla "vihdoikin", olemmehan olleet yhdessä jo yli 8 vuotta Anoppi ei liikaa puutu minun suunnitelmiini, kuitenkin on kiinnostunut, mutta luulen, että innostuu enemmän kun häät lähestyy. Enemmän suunnitellaan oman äitini kanssa, joka jaksaa kyllä miettiä jo yli puoli vuotta ennen häitä kampausta, kattausta, hääpukuani yms. Olen siis onnekas, kun lähipiirissä ovat iloisia meidän hääsuunnitelmista

[kesäheinä2013]

En periaatteessa voi vielä tähän vastata, kunnei olla kenellekkään kerrottu. Aiomme siis "kertoa" kaikille vasta kutsun muodossa. Olen vaan tullut nyt siihen tulokseen, että taitaa olla parempi kuitenkin viedä vanhempien kutsut omakätisesti ennen kuin muille postittelee. Tiedän, että nokkiinsa otettais muuten ja varmaan nytkin. Mutta anoppi ei osaa ollenkaan pitää salaisuuksia, joten en halua hänelle kertoa aiemmin... Mitä mieltä?

[-Muru-]

Viime kesänä meidän molempien vanhemmat ottivat hääuutisen iloisesti vastaan. Isääni omaan tapaansa hymyilytti ja kulmia nostatti, kun mieheni pyysi lupaa viedä minut vihille.

 

Nyt myöhemmin, kun erilaisia hääjärjestelyjä on tehty ja suunniteltu, tuntuu ettei ketään oikeastaan kamalasti kiinnosta.

Miehen vanhemmat keskittyivät koko viime kesän tyttärensä eli mieheni pikkusiskon syyskuisiin häihin ja nyt hössöttövät, kun heille on alkuvuodesta syntymässä ensimmäinen lapsenlapsi. Tavallaan ymmärrän, yhdet häät kerrallaan ja ensimmäinen lapsenlapsi on suuri asia, mutta meidän tulevista elokuisista häistä ei juurikaan puhuta. Satunnaisesti jotain, jos itse otamme puheeksi.

Omat vanhempani muistuttavat koko ajan, kuinka kauan vielä on aikaa koko häihin, ei vielä tarvitse edes puhua koko asiasta, katsellaan myöhemmin jne. Vaikka alkuun olivatkin iloisia hääuutisistamme, jotenkin nyt myöhemmin minua on alkanut ärsyttämään koko aiheesta puhuminen, koska vanhempieni mielestä on aivan liian aikaista edes ajatella koko asiaa, kun häihin on vielä reipas 7kk aikaa.

 

Omassa päässäni siis lähinnä mietin asioita tai mieheni kanssa.

[CCrystal]

Kihloihin mennessämme, mieheni äiti oli iloinen, onnitteli ja halaili, hänen isänsä ei tainnut sanoa oikein mitään, ehkä onnitteli. Mutta tokihan hän iloinen oli puolestamme, hän vaan on luonteeltaan sellainen.

Omat vanhempani toki onnittelivat jne, mutta eivät uskoneet tämän olevan todellinen juttu. Isä mm. on kuulemma äidilleni todennut, että olen hullu jos naimisiin menen. Äiti nyt muuten vaan ei uskonut meidän suhteemme kestävän. Kummallakaan ei ole mitään miestäni vastaan, päinvastoin. Jotenkin ovat vaan avioliittoa itseään vastaan (omien ongelmiensa takia..).

Nyt sitten kun häiden suunnittelu alkaa käynnistyä, on äiti ainakin osoittanut ihan hyvää mieltä, vaikka totesi, että kannattaako sitä vielä miettiä, kun ei kuulemma ikinä tiedä mitä tapahtuu!

Että tälläiset vanhemmat minulla

[kesäheinä2013]

Minäkin nyt sitten kerroin äidille uutena vuonna. Ei oikeastaan kommentoinut asiaan mitään Muutaman päivän jälkeen lateli sitten, että millaisia häitä emme missään nimessä saa järjestää ja kuka sinne on sitten Pakko kutsua, että näin. Kiva. Sanoin kyllä jo, että meidän häät, meidän päätökset.

[elspeth]

Omat vanhemmat on meidän häitä oottanu siitä lähtien kun ollaan menty kihloihin eli noin 3 vuotta sitten. Nyt kun häät vihdoin tulee, on molemmat iloisia ja kovasti mukana auttamassa niin taloudellisesti kuin muissakin asioissa. Samoin sulhasen vanhemmat ovat olleet tosi iloisia hääuutisen kuultuaan ja apua on liiennyt paljon heiltäkin

[Pullami]

Olipa mukava lukea muiden reaktioita. Meidän tulevista häistä kerroin ensin siskolle viikko ennen juhannusta ja hän oli ihan tihkua onnesta ja ei meinnaut malttaa olla hiljaa. Juhannuksena menimme molemmat vanhempien luo juhannusta viettämään. Äidille sanoin, että eiköhän avattais juhannuksen kunniaksi kuohari ja kesken kilistelyjen kerroin että häitä juhlitaan ensi kesänä. Olivathan nuo iloisia, mutta äidin ilme nyrpähti kun sanoin, että häät pidetään luterilaisessa kirkossa (olen ortodoksi kuten äitikin, mutta sulho luterilainen). Pienenä yllärinä kerroin kuitenkin ortodoksipapin tulevan suorittamaan vihkimisen, joten iloisena oli jälleen äippä!

[helliih]

Oikein positiivinen, mutta hillitty, kovin siis onnitelleet mutta kummankaan puolelta ei mitään hirmuista vouhotusta aiheesta ole alkanut mitä arvostan kyllä, saadaan työrauha

[Guest nnipsu]

äiti oli odotellutki jo tieto häistä, kummankin porukat ja sisarukset olivat mielissään ja ovat kovasti kiinnostuneista järjestelyistä yms.

[Unenvarjo]

Nyt on vihdoin kerrottu molempien perheille hääpäivä. Kihloissahan tuota on tullu oltua jo 6 vuotta.

Miehen vanhemmille kerrottiin ensin kun sattuivat sopivasti kohdalle. Meillä oli "kesän" kunniaksi tuliaisia kuoharia, jota juotiin saunan päälle. Siinä kilistelyjä aloittaessa kerroimme uutisemme ja kyllä meni vanhemmat sanattomaksi, hyvällä tavalla. Olivat yllättyneitä eivätkä olleet arvanneet mitään. Miehen täti oli myös paikalla, hän itkeä tirautti muutaman kyyneleen. Saatuaan sanaa suustaan olivat vanhemmat iloisia.

Minun vanhemmilleni ja kolmelle siskolleni kerroimme eilen. Myös sinne vietiin kuoharia kesän kunniaksi. Siinä skoolatessamme alkoi äiti pitämään kesäpuhetta, vaikka itse puhuin ensin (hän siis puhui päälle), noo siinä vielä kovempaan ääneen totesin, että ei tässä nyt ihan pelkkää kesää juhlita. Sanattomiahan siinäkin oli porukka, mutta hetken nieleskeltyään kävivät vuorotellen kaikki halaamassa. Isä totesi että onhan tässä jo tätä odoteltukin. Olin aika otettu kommentista, vaikka sen voi toki tulkita muutenkin. Olen nimittäin perheeni kuopus, joten en ihan odottanut, että isä odottelisi meidän häitä. Toki kommentti saattoi olla yleisellä tasolla odottelua, sillä myös vanhimmat sisaruksenikin ovat kihloissa olleet jo useamman vuoden.

[Karjalan nainen]

Mun vanhemmille kerrottiin niin, että mentiin kihlajaispäivänä mökille, kun tiedettiin niiden olevan siellä ja siinä sitten ilmoitusluonteisesti mainittiin, että ollaan rengastettu toisemme. Molemmat olivat tosi onnellisia ja sanoivat, että tätähän ollaan odotettukin. Eivät kauaa ehtineet iloitsemaan, kun jo kerrottiin, että puolen vuoden päästä on sitten häät. Samantien alkoivat jo häitä meidän kanssa ideoimaan ja lyötiin hääpäivä lukkoon. Sulhon äidille kerrottiin samantien puhelimitse ja hänkin iloitsi uutisesta ja toivotti minut tervetulleeksi sukuun.

[insku]

Äitille kerroin puhelimessa, eikä se osannut hokea kun "no voi herran jestas..." siis hyvällä tavalla. iskä oli ilonen, vaikka olenkin aina ollut iskän tyttö, niin oli se silti onnellinen meijän puolesta.

[kaketsu]

Puhelimessa kerrottu uutinen sen jälkeen, kun saimme kirkon ja hääpaikan varattua.. Äiti suhtaui hyvin, isän reaktio taas siihen tietoon, ettemme tule kutsumaan sukulaisia kuin pari (eli kutsumme perheen/lähipiirin sekä ystäviämme, joiden kanssa olemme tekemisissä) oli se että nehän on "suvun juhlat" ja että eihän hän edes tunne sieltä sitten ketään ja antoi vähän ymmärtää, että rahallista auttamista harkitaan todella tarkkaa, jos sukulaisia ei ole tulossa...HUOH! Onneksi tässä on aikaa, että saadaan rauha maahan, koska kaikesta huolimatta vieraslista on jokseenkin lyöty lukkoon ja kyseessähän oli kuitenkin  MEIDÄN häät, ei suvun. Mitään rahallista apua ei olla edes pyydetty, tietenkin se on mukavaa jos halutaan auttaa, mutta jos sen varjolla vaaditaan jotain tiettyjä juttuja niin parempi ettei osallistu rahallisesti ollenkaan.

 

MIksi sukulaiset pitäisi kutsua häihin sen takia että he ovat sinun sukulaisia, vaikka heidän kanssa ei olisi tekemisissä??

[myy85]

Äitini oli iloinen puolestamme (isäni on kuollut) ja anopin reaktiosta en osaa sanoa, koska ei ole kutsun saatuaan ole ollut tekemisissä , mieheni taas ei ole ollut isänsä kanssa yhteyksissä juuri ollenkaan lapsuutensa jälkeen, joten hänelle emme edes kerro.