Vanhempien reaktio hääuutisiin

[Arcatha]

Minä olin ihan paniikissa jo siinä vaiheessa kun joulukuussa 2007 laittelin vanhemmilleni tekstivietsiste kutsun kihlajaisiin, että millainen reaktio sieltä tulee. Emme olleet tunteneet vielä kovinkaan kauaa nykyisen avomieheni kanssa, mutta jännitys oli turhaa;

isäni melkein itki kun tulivat 28.12 ovestamme sisään, kätteli avomiestäni ja halasi minua.

Nyt kun muutama viikko sitten ilmoittelimme vanhemmilleni mahdollisista häistä, vanhempani innostuivat jälleen. Isäni on kovasti ollut mukana suunnittelemassa ja äiti myös

Mieheni ilmoitti omille vanhemmilleen, siskolleen sekä mummolleen, että onko kynää ja paperia esillä kun pitäs laittaa päivämäärä ylös. En tiedä kuinka he reagoivat, mutta ilmeisesti hyvin myös

[^heidisti]

Meillä sulhasen vanhemmat olivat aluksi ihan hiljaa, mutta siitä sitten pikku hiljaa tokenivat. Tuli luultavasti tosi yllätyksenä heille. Omien vanhempien reaktio kiukuttaa ja ihmetyttää edelleen suuresti. Meillä häät heinäkuussa ja vuotta aikaisemmin asia julkistettiin. Omat vanhemmat totes vaan että jaa, ja homma jatkui ihan kuin olisin tehnyt jonkun ihan päivän selvän kommentin. Samana iltana kysyin sitten itku kurkussa äidiltä, että eikö se hänen mielestään ole hyvä idea ja äiti vastas että tottakai ja päläpälä. Sepä olikin sitten ainoita kommentteja hänen suustaan. Sulhon vanhemmat on alku"järkytyksen" jälkeen ollut koko ajan suunnittelussa mukana ja mielummin mä anopin kanssa suunnittelenkin, kun häntä näyttää kiinnostavan. Melkein tekis omilta vanhemmilta kysyy, että eikö yhtään kiinnosta että esikoisen häihin on vajaa 4kk aikaa? Mutta enpä taida kysyä. Kiukuttaa ja surkuttaa. On kyllä monet itkut tullut kyseisen aiheen takia itkettyä

[lumikki2010]

Äiti ja anoppi olivat asiasta tosi iloisia ja jaksavat molemmat olla kiinnostuneita, kun pohdimme esim. juhlapaikkaa ja muita isompia järkättäviä asioita. Isä ja appiukko eivät pahemmin hössötä, positiivisesti molemmat kuitenkin suhtautuvat Parempaa suhtautumista en voisi keneltäkään oikeastaan toivoa, koska olisi vähän omituista, jos isukki yhtäkkiä haluaisi olla mukana päättämässä värejä jne.

[Pieniminä]

mun vanhemmista äiti ei varmaan oikee tykkää. isä saattaa sulattaakkin. miehen vanhemmat ja sukulaiset on vaan tyytyväisiä

[Weezey]

Taisin täällä käydä jo aiemmin veikkailemassa tunnelmia, mutta nyt on oikeetakin tietoa asiasta. Mun vanhemmat ottivat aika asiallisesti, kyselivät tietoja ja päätökseen johtaneita syitä. Pari päivää sulateltuaan äitini on suorastaan innoissaan ja isäkin hyvällä mielellä. Sulhon vanhemmat ihan vastaanottavaisia mutta ei mitään suurta riemua sielläkään. Mun sisko ja sulhon veli ja hänen vaimonsa suorastaan onnessaan! Eli kaiken kaikkiaan mukavat tunnelmat. "Jo oli aikakin", sanoi serkkuni!

[Yypee]

äidin ensimmäinen lause oli perinaisellinen "voi kauheeta, mitä mä laitan päälle??"

ei tullut niille yllätyksenä, onhan naimisiinmeno looginen jatkumo kihlaukselle. hämmentyivät eka mutta pian isi kaivoi konjakkipullon esiin ja kilisteltiin

[Ehve]

Ihanaa, että jollain on vanhempia jotka oikeasti osaavat olla onnellisia lastensa puolesta. Mun vanhemmat eivät ole oikein koskaan sulattaneet meidän suhdetta, eihän me olla oltu kuin reilut 7 vuotta yhdessä. Hääuutisesta kuultuaan, tuli painostava hiljaisuus jonka jälkeen tokaisivat: "jaa, no missäs ne pidetään." Ei onnitteluja, ei mitään. Ja jos erehdyn välillä puhumaan aiheesta, en saa mitään vastausta mihinkään. Kerroin, esimerkiksi vanhemmilleni että kaikkia tätejä/setiä/serkkuja ei kutsuta, vaan ainoastaan ne kenen kanssa ollaan tekemisissä. Eivät taaskaan sanoneet sanaakaan. Tämä nuiva asenne häihin ei kyllä tullut yllätyksenä, sillä he eivät myöskään ole onnitelleet meitä kuullessaan raskauksistani. Että sellaiset vanhemmat! En anna tämän millään tavalla vaikuttaa häihin, vaan nautin kaikesta täysillä!

[Guest Vieras_Verona_*]

Ei olla (vielä ) naimisiin menossa, mutta voisin jo arvailla kaikkien reaktiot monien vuosien perusteella ja ne kuulostavat aika samoilta kuin monien teidänkin. Miehen vanhemmat olisivat vähän hämmästyneitä eivätkä sanoisi mitään, sillä eivät he muutenkaan ikinä ole kovin räiskyviä persoonia. Appiukkoehdokas varmasti olisi jäykkänä ja onnittelisi ehkä murahdellen, jos tajuaisi ja anoppi saisi sisäisen kohtauksen! Heistä naimisiin ei välttämättä edes kannata mennä, vaikka itse ovatkin. Menivät romanttisesti ruokatauolla maistraatissa naimisiin ja palasivat töihinsä, että näin! Tosi ihania ihmisiä, mutta tunteiden näyttäminen ei ole heidän vahvin puolensa. Ja aika varma olen, että ns. piireissä puhuttaisiin, että minä olen päättänyt kaiken, eikä mieheni, joka tulisi kuin pässi narussa - todellisuushan ei ole tämä.

Oma isäni varmasti liikuttuisi kyyneliin ja äitini olisi ilahtunut ja saattaisi kysellä jotain. Isäni on romantikko ja haluaisi varmaan osallistua juhlien suunnitteluun ja ihan kaikkeen ja äitini todennäköisesti pohtisi mitä itse laittaisi päälle Pelkään, että isäni tahtoisi rahoittaa kaiken. Eihän se kamalaa olisi, mutta jotenkin sen oman yhteisen polun juhliminen olisi kiva yrittää suurilta osin rahoittaa itse ja lisäksi voisin kuvitella isältä aika lennokkaita ideoita

No, ehkä tulen vielä kertomaan joskus miten oikeasti käy!

[OnnellinenMorsian]

Sekä oma sukuni että mieheni suku otti asian ilolla vastaan. Olemme olleet vuosikausia yhdessä ja häitä on näköjään odotettukin. Anoppi tirautti kyyneleet (ilosta ) ja äitini halasi lähes hengiltä

[SininenHetki]

Mekin nyt saatiin vihdoin ja viimein kerrottua mun vanhemmille, appivanhemmille kertominen on vielä edessä päin.

Ihan hyvin asian ottivat, ei nyt mitenkään erityisen ilosia olleet, että olisivat "kattoon hyppineet" mutta kuitenkin, ihan normaaleja. Vähän jäikin semmonen outo fiilis, kun jälkeen päin asiaa mietti ja kyllähän minä äitillekin laittelin vielä viestiä, kun oltiin meiltä kotoa lähdetty.

Asiasta kuitenkin sitten puhuttiin, hääpaikasta sun muista. Äitikin jo sano, että täytyy alkaa ettimään pukua.

Isä mua eniten mietityttää vieläkin pikkusen. Sehän on sellanen, ettei paljoa mielipiteitään tommosiin sano, sano vaan että eihän ne nuoret kysele. Mutta ei se kuulemma ole äitillekään mitään sanonut. Oon miettinyt, ja äitillekin sanonut, että jos isä aattelee, et olishan sitä voinut oottaa vielä tai että oon vielä niin nuori (täytän tänä vuonna 22), vaikka kyllähän isäkin osallistu hääkeskusteluun jonkin verran. Vaikkei se meidän päätöstä kuitenkaan muuttais.

Vaikka äiti sano, että mitä sillä on väliä, mitä muut aattelee mutta kyllä mulle on aika paljon merkitystä sillä, mitä mieltä ja millä mielellä vanhemmat ovat.

Muokattu: April 2, 2009, käyttäjä: SininenHetki

[Black&White]

Mun äiti ilahtui meidän kihlauksesta tosi paljon, se tykkää mun tulevasta aviomiehestä muutenkin. Appivanhempien reaktioista ei oikein ota selvää. Ilmoitettiin kihlauksestamme samana päivänä sen tapahduttua, ja koska kyseessä oli aprillipäivä, niin luulivat sitä sitten vaan aprillipilaksi. Kyllä anoppi sitten seuraavana aamuna soitteli pojalleen, ja kysyi että onko se nyt ihan oikeesti totta. Jotenkin mulle jäi vähän sellainen olo, että eivät nyt ehkä ihan niin ilahtuneita ainakaan olleet kuin mun perhe. Anoppi on kyllä jo pitkään puhunut kirkkohäistä, mutta kun me ei edes kuuluta kirkkoon kumpikaan niin kirkkohäitä se ei ole saamassa. Katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tilanne kehittyy, pääsiäisenä ollaan menossa heille kyläilemään ja sitten ehkä saadaan parempi käsitys siitä millä mielellä ovat.

[Zepto]

Minun vanhemmat olivat iloisia uutisen kuullessaan, mutta ehkä pientä hämmentyneisyyttä oli ilmassa. Miehen vanhemmat olivat myös yllättyneitä mutta innostuivat kovasti uutisesta. Ehkä yllättyneisyys johtui siitä että julkistettiin kihlaus ja hääpäivä samalla kertaa, molempien perheissä kun sisarukset ovat kihlautuneet ilman mitään tietoa hääpäivästä, ja naimisiinmeno on seurannut vasta vuosien päästä tai ei ollenkaan. Kovasti tuntuvat nyt molempien vanhemmat olevan onnellisia meidän puolesta.

[Black&White]

Mun äiti ilahtui meidän kihlauksesta tosi paljon, se tykkää mun tulevasta aviomiehestä muutenkin. Appivanhempien reaktioista ei oikein ota selvää. Ilmoitettiin kihlauksestamme samana päivänä sen tapahduttua, ja koska kyseessä oli aprillipäivä, niin luulivat sitä sitten vaan aprillipilaksi. Kyllä anoppi sitten seuraavana aamuna soitteli pojalleen, ja kysyi että onko se nyt ihan oikeesti totta. Jotenkin mulle jäi vähän sellainen olo, että eivät nyt ehkä ihan niin ilahtuneita ainakaan olleet kuin mun perhe. Anoppi on kyllä jo pitkään puhunut kirkkohäistä, mutta kun me ei edes kuuluta kirkkoon kumpikaan niin kirkkohäitä se ei ole saamassa. Katsotaan nyt sitten mihin suuntaan tilanne kehittyy, pääsiäisenä ollaan menossa heille kyläilemään ja sitten ehkä saadaan parempi käsitys siitä millä mielellä ovat.

No niin, appivanhemmat ei sitten olleet ymmärtäneet, että meidän kihlautuminen tarkoittaa sitä, että myös häitä aletaan järjestämään. Soittivat toissapäivänä, että ootteko te oikeesti menossa naimisiin. No, kyllähän toiset menevät kihloihin ja häät ovat sitten vasta joskus myöhemmin vuorossa, mutta ei siitä mun mielestä nyt olis pitänyt niin ihmeissään olla jos ne häätkin laitetaan samantien suunnittelun alle.

[Sahrami79]

Meillä kaikki ilahtuivat yllätyksestä tosi paljon, tuleva anoppi oli kuulemma jopa muutaman ilon kyyneleenkin tirauttanut . Alunperin vähän pelkäsin äitini kommentteja, mutta se sanoikin heti, että häät ovat iloinen asia

[Sharon]

Vähän mietitytti omille ja sulkin vanhemmille kertominen, kun emme ole seurustelleet kovin pitkään (häiden aikaan elokuussa 09 vajaat kaksi vuotta). Molemmilla takana entiset pitkät (noin 6 vuotta) suhteet, joten kokemusta arjen elämisestä parisuhteessa kyllä löytyy.

Noh, sulkin isälle kerrottiin puhelimessa ja langan toisessa päässä seurasi syvä hiljaisuus. Alkujärkytyksestä toivuttuaan kyllä alkoi kyselemään, että millonkas ne juhlat pidetään ym. Kun sitten mentiin käymään viikon päästä, tuli minua kättelemään, että tervetuloa sukuun! Anoppi oli myös mielissään, joskin alkoi heti esittämään omia ehdotuksiaan siitä, miten juhlat pitäisi järjestää... Jyräsin sitten myöhemmin omat päätökseni läpi (onneksi sulkki takaa selustan aina tarvittaessa).

Oma äitini oli tosi yllättynyt ja ei oikein tiennyt mitä sanoa. Innostui hetken päästä ja muistutti, että kummisetäni on jo ollessani pikkutyttönen sanonut, että haluaisi aikanaan vihkiä (pappi kun on). Äippä on ollut sopivasti mukana järjestelyissä, mm. puvun etsinnässä. Isäukko totesi, että "pitää tehdä niinkuin hyvältä itsestä tuntuu", omaan vähäeleiseen tyyliinsä.

[haave]

Mun appivanhemmat on kyllä maailman ihanimpia. Kuullessaan häistä olivat todella onnellisia meidän puolesta. Ja aina kun käydään siellä niin miehen äiti kyselee järjestelyiden etenemisestä, menyystä, koristeita, puvusta, sormuksista.. Kerrassaan ihania. Samoin kuin miehen isovanhemmat, joiden kautta me saadaan meidän juhlapaikkakin.

Omat vanhemmat.. Noh.. Äidillä on omia ongelmia elämässään, eikä se oikein muuta ajattele (ei silti ole ikinä muuta ajatellutkaan kuin itseään). Ja isä.. Ei ole vissiin kertaakaan kysynyt häistä tai niiden järjestelyistä sen jälkeen kun kerroin meneväni naimisiin.

Siskoni on todella onnellinen mun puolesta, se toimii mun kaasonakin, kun mä olin sen kaaso vuosi sitten.

[SininenHetki]

No niin, kerrottiin tänään sitten appivanhemmilleni. Odotettiin kyllä toisenlaista reaktiota. Kun olis ees tullut jonkinlainen reaktio!

Kerrottiin päivämäärä, että sillon olis tarkotus, niin nää vaan tokas, että siihenhän on vielä pitkä aika ja asia jäi siihen, sivuutettiin ihan täysin. Olin kyllä tosi pettynyt, muuten ovat todella mukavia ja tullaan todella hyvin juttuun, niin jotenkin sitä ootti toisenlaista reaktiota. Mieskin sano jo kauan sitten, että "äiti varmaan alkaa itkemään." Niin minäkin odotin mutta ei..

Oli mun sitten pakko soittaa anopille, kun oltiin heiltä lähdetty, ja kysyä suoraan, mitä mieltä ovat kun "ei kukkaan sanonut mittään." Kyllä hän sillon sano, et hyvä juttu ja et on sitä osattu jo oottaakin.

Se meni sitten näin. Saa nähä, kyselevätkö mitään häihin liittyvää tai osallistuvatko puheeseen, kun asiasta puhutaan.

No, pääasia että omat vanhempani ovat asiassa mukana, äitikin jo katellut pitopalvelujen hintoja.

[Eerika*]

Me kerrottiin vanhemmilleni siten, että ajelutimme heidät kirkon eteen ja ilmoitettiin, et tässä sitä mennään naimisiin 21.8.2010 ja sen jälkeen mentiinkin saman tien katsomaan juhlapaikkaa. Äitini tunnetusti tirautti muutamat ilonkyyneleet ja iskä rupesi suunnittelemaan hääohjelmaa. Innoissaan ovat asiasta ja äiti soitteleekin viikoittain mm. kukista ja hääpuvusta, vaikka aikaa häihin on 1,5 vuotta :) Sulhasen äiti on kuollut ja isälle ei olla vielä kerrottu, koska ei olla kovin läheisiä hänen kanssaaan. Vanhempieni lisäksi vain kaasot&bestman tietävät häistä, muut saavat tiedon kutsukortin muodossa..

[Pimatsu]

me sulhon kanssa kerrottiin ensin kaasoille,sitten bestmaneille ja sitten vasta kummankin vanhemmille.ensin appivanhemmille..luultiin ensin että anoppi tarvitsee nitroja,mutta heti se rupesikin suunnittelemaan häitä ku saatiin kerrottua,appiukko oli vaan mielissään

Omat vanhempani: äiti repesin nauramaan ja sanoi vain: noh sulholla on vuosi aikaa miettiä kun olen muka vaikea:D:D reps*,isä sanoi jahas..Onnessaan kummankin vanhemmat olivat,vaikka odotettiin kumpikin vähän eri reaktioita.onni matkassa:P

tuntuu että kummankin vanhemmat pitää meitä itsestäänselvyytenä kun kihlajaispäivänä kaikki sanoivat että ei ollut yllätys..sama juttu taas

ei ymmärrä

[SininenHetki]

Jatkoa vähän tohon appivanhempien reaktioon.

Miehen äiti haki miehen torstaina töistä. Se sillon sitten puhu, että alkaa nyt vasta tajuamaan, että mitä me sanottiin sillon maanantaina. Että olis menny vähän niinkun shokkiin sillon. Ja kyseli sitten, että missä vihitään ja juhlapaikoista.

Hyvä näin! Kun oikeasti on ajattelin, että eikö se hetkauta niitä mitenkään.

[Breda]

Molempien vanhemmat ovat olleet oikein iloisia uutisesta

[*tinakenkätyttö*]

Meillä kerrottiin uutisesta viikonloppuna vanhemmille. Sulhasen äiti oli jo osannutkin odottaa, tosin ehkä vähän myöhemmin, iloinen kuitenkin oli Oma äiti oli todella onnellinen puolestamme (yllätyin, pelkäsin huonoa reaktiota..) ja isänikin oli oikein tyytyväinen. Meillä kaikki siis ottivat asian hyvin ja ovat kovin onnellisia että olemme löytäneet toisemme

[Kisu74]

Ihan onnellisia ovat olleet meidän puolestamme. Kukaan ei hämmästynyt niinkään kihlauksesta ja avioliittopäätöksestä. Ehkä appivanhemmat hämmästyivät vähän ajankohtaa, koska emme kauhean pitkään olleet silloin asuneet vielä yhdessä..

Tietysti tässä iässä ei tuo vanhempien reaktio mihinkään tekemiseen ole mikään hurjan voimakas. Enemmän taitavat odotella tätä uutta lapsenlasta..

[Marlene]

Minun äitini otti uutisen tosi ihanasti, sanoin sille et nyt ei sit saa itkeä, ja siinä se sitten pidätteli. Ja alkoi stressata mitä laittaa päälle, mitä antaa häälahjaksi, halusi tietää kauheesti järjestelyistä yms. Isä ääni karheana sanoi vaan "katos tipua" ja oli tosi onnellinen, tykkää sulhosta hirveesti. Sulhon vanhemmille kerrottiin ravintolassa, appi oli oikein mielissään, tuli heti halaamaan, sanoi miniäksi, onnitteli ja taputteli poikaansa selkään. Mutta anoppi sen sijaan... "Jaahas, pitääkö meidän tehdä jotain?" Ei minkäänlaista innostusta tai iloa, ei edes onnitellut. Vaihtoi vain saman tien puheenaihetta. Sulholle se oli aikamoinen pettymys. Anoppi on tunnetusti kuuluisa pillittäjä, ja on kyllä pillittänyt vanhemman poikansa salaa naimisen ja lapsen saamisen. Kai on sitten pettynyt nuorimmaisensa vaimovalintaan...

[Chiseche]

Mulla on aika paha mieli, kun äitini (joka yleensä on superinnoissaan kaikista juhlajärjestelyistä) osoittaa nollakiinnostusta meidän häitä kohtaan. Jos yritän niistä puhua, niin sitten teen "hirveän shown itsestäni", että ilmeisesti minun pitäisi olla puhumatta niistä lainkaan. Siskoni häistä hössötettiin kuukausikaupalla äidin johdolla, mutta minä kuullemma elän ihan omassa prinsessamaailmassani, kun haluan puhua häistä. Huom, meille ei tule perinteisiä prinsessahäitä....

En tiedä, miten pitäisi asiaan suhtautua...järjestää häät täysin ilman äitiä? Siihen se ilmeisesti menee, mikä on tosi outoa, koska meidän suvussa ei yleensä järjestetä mitään juhlia ilman, että äiti osallistuu suunnitteluun. Mutta ilmeisesti muiden juhlat on tärkeämpiä kuin minun.