Lapset ennen avioliittoa

[Aurea]

Meillä ilmeisesti ei sitten olla perinteisiä Eli esikoinen on jo 1,5 -vuotias ja toista odotellaan elokuulle. Häät siirtyivät toisen ilmoitettuaan tulosta useammalla vuodella. Naimisiin siis sitten myöhemmin. Tämä järjestely sopii meille paremmin, koska haluttiin lapset nuorina ja yhteen putkeen. Sinänsä järjestyksellä ei ole minulle mitään väliä, olen vaan onnellinen, että on terve lapsi ja toinen tulossa, kun on tuota lapsettomuustaisteluakin joutunut läheisten osalta seuraamaan.

[SininenHetki]

Meillä ei vielä ole lapsia ja naimisiin mennään heinäkuussa. Tämän vuoden puolella kuitenkin aiomme "aloittaa yrityksen".

Mä oon miettinyt tätä asiaa useemminkin.

Tunnen monta pariskuntaa, joilla on lapsi/lapsia. Kun kysyy naimisiinmenoaikeista, sanotaan että ei sitä vielä. (vaikka yhteisiä vuosia olisikin takana jo kuinka)

Tätä em. pidän vähän "hassuna." Miksi ihmiset, jotka ovat olleet monta vuotta yhdessä, ovat valmiita ottamaan vastuun yhteisistä lapsista muttei avioliitosta? Jos ero sattuu jossain vaiheessa tulemaan, niin onhan se "helpompi" erota ja irtautua avioliitosta ilman lapsia kuin parisuhteesta, johon liittyy lapsetkin. Onhan lapset paljon "isompi" ja arvokkaampi asia.

Vaikea selittää mutta jospa joku ymmärtää, mitä tarkoitan. Tarkoitus EI OLE moittia niitä, joilla on lapsia ennen avioliittoja, ei todellakaan. Onhan niin omassakin lähipiirissäni. Jos minä tulisin raskaaksi ennen avioliittoa, ei se pahaksi todellakaan olisi.

Tämmöistä vain olen pohtinut itsekseni ja muidenkin kanssa.

[Firegirl]

Itse olen meistä varmaan se vanhanaikaisempi. Jos minä vaan pääsisin päättämään niin meille ei lapsia tule ennenkuin on sanottu "tahdon". Tottakai jos vahinko sattuu niin lapsi on varmasti ihan yhtä tervetullut kuin myöhemmäksikin suunniteltuna, mutta mieluiten nämä asiat kuitenkin vanhan perinteen mukaan "oikeassa" järjestyksessä. En paheksu ihmisiä joilla lapset syntyneet ensin, rakas veljen tyttärenikin näitä lapsia ja minulle niitä tärkeimpiä maan päällä, mutta omat tulee jos saan päättää, vasta häiden jälkeen.

[Aurea]

Mä oon miettinyt tätä asiaa useemminkin.

Tunnen monta pariskuntaa, joilla on lapsi/lapsia. Kun kysyy naimisiinmenoaikeista, sanotaan että ei sitä vielä. (vaikka yhteisiä vuosia olisikin takana jo kuinka)

Tätä em. pidän vähän "hassuna." Miksi ihmiset, jotka ovat olleet monta vuotta yhdessä, ovat valmiita ottamaan vastuun yhteisistä lapsista muttei avioliitosta? Jos ero sattuu jossain vaiheessa tulemaan, niin onhan se "helpompi" erota ja irtautua avioliitosta ilman lapsia kuin parisuhteesta, johon liittyy lapsetkin. Onhan lapset paljon "isompi" ja arvokkaampi asia.

Mä voin puhua ainoastaan omasta puolestani, mutta meille lapsi oli ihan yhtä iso sitoumus kuin avioliittokin. Ja samanlailla tehdään suhteen eteen töitä nyt kuin sitten tulevassa avioliitossakin. Meille tuo naimisiin meno on oikeastaan tällä hetkellä järjestelykysymys, elikkä elämässä on niin paljon muutoksia tulossa, ettei oikein riitä tarmoa vielä häiden järjestämiseen Elikkä häitä ei lykätä sen takia, etteikö oltaisi valmiita ottaamaan vastuuta avioliitosta, vaan ihan käytännön syistä. Ja tämä oli siis oma tilanteeni, jonka halusin tuoda esiin siksi, ettei kyse välttämättä ole aina "vastuun pakoilemisesta". Mutta ymmärrän kyllä, mitä SininenHetki tarkoitat ja kyllähän se vähän jännältä kuulostaa, jos joku pariskunta, jolla on jo lapsia, ei halua mennä naimisiin siitä syystä, että avioliitto tuo mukanaan vastuuta.

[Nebsu]

Miehellä on edellisestä avoliitosta lapsi, mutta minulla on oma periaatteeni ollut ihan nuoresta lähtien, että haluan ensin naimisiin ja sitten on lapsien aika, mikäli niitä suodaan. Vauvakuumettakaan ei ole ikinä ollut (olen 26), joten olen ollut aivan sinut asian kanssa noin muutoinkin.

[SininenHetki]

Aattelin jo, että mitenhän paljon on tullut lokaa niskaan mutta eihän täällä olekaan. Mukavaa, kun voi "puhua" ilman, että heti kukaan syyllistää tai muuta.

Minulle molemmat, lapset sekä avioliitto ovat myös molemmat isoja asioita mutta jos jompi kumpi pitäis valita, niin kyllä ne lapset isompi asia on.

Joillekin avioliitto on sitten taas isompi asia, ettei siihen haluta vielä "mennä." Todella vaikea pukea taas sanoiks, mitä haluaa sanoa. Suurempi vastuuhan lapsissa on kuin avioliitossa.

Jep. Meillä se nyt menee niin, että ensin tulee avioliitto. Tosin miten kauaa siinä kahdestaan olemme, sitä en tiedä. =) Aikaisemmin en ole tuntenut itseäni valmiiksi äitiyteen. Mulle se oli parempi, että sovittiin, millon aletaan koettamaan. Se tuntuu vaan jotenkin turvallisemmalta, koska se on sovittu. Eihän sitä tiedä, millon se tärppää, jos tärppää ollenkaan.

[JeMiKa]

Meillä on mennyt niin että ensin on tullut lapset, sitten vasta avioliitto. Meidän vanhin lapsi on 4v ja nuorin nyt 3kk. Ensi vuonna ajateltiin naimisiin mennä. Sinällään naimisiin ei meidän pakko olisi mennä, mutta vaan halutaan päättää tämä 11vuotta kestänyt seurustelu

[aleksandra2006]

Meillä lapsi tuli ennen avioliittoa. Onhan se mielestäni hienoa, että oma lapsi voi olla omissa häissä morsiusneitona/kukkaneitona.

[morssiin 2010]

myö on tehty kans vähän nurinpäin eli poika synty 2006, tyttö 2009, kihlat 2010 ja naimissiin heinäkuus 2010

[Guest Kukkaislapsi]

Mä oon miettinyt tätä asiaa useemminkin.

Tunnen monta pariskuntaa, joilla on lapsi/lapsia. Kun kysyy naimisiinmenoaikeista, sanotaan että ei sitä vielä. (vaikka yhteisiä vuosia olisikin takana jo kuinka)

Tätä em. pidän vähän "hassuna." Miksi ihmiset, jotka ovat olleet monta vuotta yhdessä, ovat valmiita ottamaan vastuun yhteisistä lapsista muttei avioliitosta? Jos ero sattuu jossain vaiheessa tulemaan, niin onhan se "helpompi" erota ja irtautua avioliitosta ilman lapsia kuin parisuhteesta, johon liittyy lapsetkin. Onhan lapset paljon "isompi" ja arvokkaampi asia.

Mä voin puhua ainoastaan omasta puolestani, mutta meille lapsi oli ihan yhtä iso sitoumus kuin avioliittokin. Ja samanlailla tehdään suhteen eteen töitä nyt kuin sitten tulevassa avioliitossakin. Meille tuo naimisiin meno on oikeastaan tällä hetkellä järjestelykysymys, elikkä elämässä on niin paljon muutoksia tulossa, ettei oikein riitä tarmoa vielä häiden järjestämiseen Elikkä häitä ei lykätä sen takia, etteikö oltaisi valmiita ottaamaan vastuuta avioliitosta, vaan ihan käytännön syistä. Ja tämä oli siis oma tilanteeni, jonka halusin tuoda esiin siksi, ettei kyse välttämättä ole aina "vastuun pakoilemisesta". Mutta ymmärrän kyllä, mitä SininenHetki tarkoitat ja kyllähän se vähän jännältä kuulostaa, jos joku pariskunta, jolla on jo lapsia, ei halua mennä naimisiin siitä syystä, että avioliitto tuo mukanaan vastuuta.

Voin vastata tähän omasta puolestani. Olimme valmiit ottamaan vastuun lapsesta, koska halusimme saada yhdessä lapsen. En oikein saa kiinni, mitä SininenHetki tarkoitat "ottaa vastuu avioliitosta"? Mutta omalla kohdallamme emme tunne tällaista tarvetta, siis avioliiton solmimiseen. Avioliitto on juridinen sopimus, ja omassa suhteessamme ei ole nyt sellaiselle tarvetta. Henkilökohtaisella tasolla suhteen toimimisen kannalta ovat muut seikat ratkaisevia, ja ennen lapsen tuloa minusta olisikin olennaisempaa olla - ei naimisissa, vaan halukas vaalimaan parisuhdetta.

Mitä vastuuta avioliitto tuo mukanaan? Elatusvelvollisuus, joo - mutta käytännössähän sitä odotetaan niin avopareilta kuin yhdessä asuvilta seurustelevilta pareilta, joskus jopa ihan kämppiksiltäkin (mitä on noita opiskelijoiden kommuuniongelmia kuunnellut). Olisko pikemminkin niin, että yhdessä eläminen tuo mukanaan jonkin verran vastuuta, siviilisäädystä riippumatta?

[Mimsi]

Meillä on ainakin tällä hetkellä aikomuksena mennä tällä vanhanaikaisemmalla tavalla, että jos lapsia on syntyäkseen niin syntyisivät vasta avioitumisen jälkeen. Ts. jätämme ehkäisyn pois vasta häiden aikoihin / jälkeen. Olemme kuitenkin puhuneet yllätyksen mahdollisuudesta ja yhdessä tuumin olimme sitä mieltä, että lapsi on positiviinen asia ennen tai jälkeen häitä ja ottaisimme hänet kiitollisena vastaan joka tapauksessa.

[Kisu74]

Meillä on uusioperhe, eli me emme olisi naimisissa, jos muksuja olisi saanut tulla vasta papin aamenen jälkeen.

[Guest OutiKaisa]

Tuohon Sinisenhetken aloittamaan asiaan. Minäkin olen joskus hämmästellyt sitä, että tosiaan jotkut pariskunnat suunnittelevat ja saavat lapsia, mutta sitten tosiaan sanovat, että eivät ole valmiita sitoutumaan avioliittoon (sanovat siis noin, minun mielestäni parisuhteeseen voi sitoutua ihan samalla lailla menemättä koskaan naimisiin). Eikö se lapsi kuitenkin useimmiten sido siihen toiseen vanhempaankin... No kukin tyylillään, mutta tulee vaan lasten takia paha mieli, kun mietin, että entä jos vanhemmat eivät ole edes lapsentekovaiheessa ajatelleet sitoutuvansa elämään toisen kanssa.

Minä haluan perheen kaikille jäsenille saman sukunimen. Jos lapsi olisi ollut tulossa aikaisemmin, niin ehkä olisimme avioituneet aikaisemmin

[Guest Kukkaislapsi]

Tuohon Sinisenhetken aloittamaan asiaan. Minäkin olen joskus hämmästellyt sitä, että tosiaan jotkut pariskunnat suunnittelevat ja saavat lapsia, mutta sitten tosiaan sanovat, että eivät ole valmiita sitoutumaan avioliittoon (sanovat siis noin, minun mielestäni parisuhteeseen voi sitoutua ihan samalla lailla menemättä koskaan naimisiin). Eikö se lapsi kuitenkin useimmiten sido siihen toiseen vanhempaankin... No kukin tyylillään, mutta tulee vaan lasten takia paha mieli, kun mietin, että entä jos vanhemmat eivät ole edes lapsentekovaiheessa ajatelleet sitoutuvansa elämään toisen kanssa.

On kyllä tosiaankin omituista sanoa noin, mutta mahtavatko he kuitenkaan tarkoittaa, etteivät olisi sitoutuneet toisiinsa? Koska aika harvoin ihmiset tekevät mitään lapsia, jos ei ole aikomusta elää yhdessä. Luulisin, että jos sanotaan, ettei olla valmiita avioliittoon, niin se vaan sanotaan, jotta kyselyt tms. loppuvat - muille jää olo, että kyllä ne sitten myöhemmin avioituvat, ja pariskunta saa taas olla vähän aikaa rauhassa. Koska ei kai avioliitossa sinänsä ole mitään niin ihmeellistä, että juuri siihen pitäisi erikseen sitoutua - vai? Kyllä itsekin miellän niin, että parisuhteessa sitoudutaan toiseen ihmiseen, siviilisäädystä riippumatta.

[belle*]

Ja pitää muistaa sekin että läheskään kaikki eivät arvosta (syystäkin) avioliittoa ja sen vuoksi eivät halua avioitua vaikka lapsia olisikin. Onhan se nyt kieltämättä korni ajatus lupautua toiselle loppuelämäksi avioerotilastot kertovat että suuri osa eroaa. Säästyypä vaivalta Terv. Naimisiin menossa

Me aletaan yrittämään esikoista ennen häitä. Olisi hienoa, jos olisin jo raskaana häissä sillä lapset eivät ole itsestäänselvyys Tiedämme ettei mikään muutu kun olemme naimisissa joten tämä on nähty parhaaksi tavaksi hoitaa asia. Koen että lupauduin tähän suhteeseen 110% siinä vaiheessa kun mies kosi, hääjuhlien takia sitä papin aamenta tässä odotellaan. Muuten oltaisiin jo naimisissa!

Muokattu: May 18, 2010, käyttäjä: lokakuunmorsian

[HelmiinaB]

Meillä on kaksi lasta, 1 ja 3 v. Ja syksyllä olemme menossa naimisiin. Jostain syystä se nyt vain meni näin päin. Kummallakaan ei ole ollut kiirettä naimisiin. Kuukausi sitten vain satuin melkein vahingossa kosaisemaan miestä ja nyt sitä sitten suunnitellaan häitä. Yhteiset lapset ovat mielestäni isompi sitoumus kuin avioliitto.

[Guest Vieras_Marianeito]

Tuohon SinisenHetken kirjoitukseen, että kyse ei ole ainaskaan mun kohdallani siitä, ettenkö olisi valmis avioliittoon (vaikka lapset on tehty), vaan siitä ettei se yksinkertaisesti ole mulle mikään prioriteetti juuri nyt. Eli lasten saaminen ja se perhe-elämä on paljon tärkeämpää, avioliitto solmitaan sitten kun keretään.

[Miisa]

Hassua tämä taistelu tästä sitoutumisesta. Eikös se ole niin, että avioliitosta pääset eroon, mutta lapsista eroon pääseminen onkin sitten vähän haastavampaa..? Että en oikein käsitä tuota, että väitetään että ei olisi valmis sitoutumaan jos lapset tehdään ennen avioliittoa tai ei mennä naimisiin ollenkaan. Pistinpäs nyt sitten minäkin lusikkani soppaan vaikka yritän pysyä erossa näistä riidan aiheuttaja-aiheista.

[anikee]

Me mennään naimisiin -11 kesällä, poika on silloin 4v ja tyttö 2v.

Kihloihin kun mentiin niin se oli selvä että se tarkoittaa myös sitä että häät pidetään sitten joskus.

Ja mikäpä ihanampaa että morsiuslapset on omia

[Guest aviollinen lapsi]

Minä olen ennen ajatellut että haluaisin mennä naimisiin ennen lasten tuloa, jotta kaikki lapset syntyisivät avioliitossa. Nyt kuitenkin on mieli vähän muuttunut, kun todettiin ettei meillä ehkä ole varaa järjestää häitä vielä silloin kun olimme miettineet. Haluaisimme kuitenkin vielä vähän matkustella ennen kuin alamme yrittää lasta, joten matkusteluun menee sitten kaikki elämisestä säästyvä raha ja häitä varten ei jääkään enää mitään. Ja hääthän on sitten kuitenkin melko helppo toteuttaa vielä silloinkin kun on lapsi/lapsia, mutta vähän erikoisempiin paikkoihin matkustelu voi olla lasten kanssa hankalaa. Niin että luultavasti mielummin nyt matkustelemme ennen lapsia ja pidämme häät vasta ensimmäisen lapsen jälkeen, raha kun on rajallista. Meillä kuitenkin on jo vähän vauvakuumetta ilmassa, joten emme haluaisi lasten tekoa siirtää vain siksi että häät siirtyvät.

Itse olen syntynyt avioliitossa koska vaarini halusi järjestää vanhemmilleni häät ennen kuin heidän esikoisensa (minä) syntyi. Mieheni vanhemmat taas eivät koskaan olleet naimisissa. Minulle käy siis melkein kaikki. Haluan kyllä naimisiin, mutta ajankohta ei ole niin tärkeä, kuten ei myöskään se onko meillä silloin jo lapsia. Erittäin onnellinen elämääni olen jos minulle suodaan sekä lapsia että avioliitto, järjestyksellä ei niin väliä.

[orchidee]

Itse olen jotenkin aina ajatellut menevàni naimisiin ennen lasten hankintaa, ilman sità sen kummemmin miettimàttà oikeastaan, se on aina vain tuntunut luonnolliselta ajatukselta - jos asiaa kuitenkin mietin, avioliiton solmiminen on minulle sellainen konkreettinen merkki siità sitoutumisesta, jota tarvitaan lapsen kasvattamiseen, ja jonka varaan uuden perheen voin kuvitella perustavani. Jos kohdallemme olisi sattunut "yllàtysraskaus", olisimme varmaan suunnitelleet nopeassa tahdissa hààt, pienimuotoisemmat jos taloudellinen tilanne ei olisi suurempaa mahdollistanut. Sellaisia pinnallisempiakin syità on, pinnallisempia, jotka varmaan juontavat juurensa siità, ettà minulla ei itsellà niità lapsia ole (uskon, ettà jos olisi, nàkisin nàmà asiat varmasti eri valossa) - olen vuosien varrella eri tyòtehtàvistà kàsin nàhnyt hààpareja, joilla on ollut omia lapsia, jotka luonnollisesti ovat vaatineet huomiota ja àidin/isàn làsnàoloa (ja esim. kadehtineet àitià siità, ettà hànellà on isompi kimppu, ja minà haluan sellaisen, itkupotkuraivari tai menneet toistuvasti vanhempien viereen alttarille leikkimààn hameenhelmoilla jne.jne.), enkà itse haluaisi sellaista hàihini. Hààt ovat pariskunnan juhla, ja siksi haluan viettàà ne pariskuntana, keskittyà minuun ja sulhoon ilman lasten muodostamaa "hàiriòtà" (joka, toistan koska kyseessà on aika "tulenarka" aihe, varmasti àidin nàkòkulmasta ei ole hàiriò, vaan oman lapsen rakkaudenosoitus). Meidàn kohdalla naimisiin meneminen ennen lapsia tulee toteutumaan, sillà hàihin on aikaa hiukan yli 3kk

[morsio11]

Ennen ajattelin että edottomasti naimisiin ennen lapsia, mutta toisin sitten haluttiinkin. Poikaa yritettiin puoli vuotta ja syntyi viime vuonna ja ensi vuonna sitten sanotaan tahdon. Oon kyllä sitä mieltä, että ennemmin lapsi sitoo toisiinsa kuin avioliitto. Jälkimmäisestä pääsee eroon nimen kirjoittamalla, mutta lapsi on ja pysyy.

[Guest 16.11.2009]

Mulla Edellisestä avioliitosta 4.v tyttö

Meillä ei ole viel yhteistä lasta aika/tulevaisuus sen näyttää.

[Laurell]

Esikoisen yritys on aloitettu Aika näyttää koska tärppää.

Sillä ei sinäänsä ole meille merkitystä syntyykö lapsi avo- vai avioliittoon, mutta ihan viimisilläni tai juuri synnyttäneenä en haluaisi omissa häissäni olla.

//Muoks. Rouviintumisen myötä, lapsi tulee siis joskus aikanaan syntymään avioliittoon.

Muokattu: December 13, 2010, käyttäjä: Laurell

[Vaemo]

Noh me ollaan esikoista yritelty jo yli vuodenpäivät ja tutkimuksiakin ollaan hieman aloiteltu, että pitää tuota puvun ostamista/tekemistä lykkäillä tuonne kevät puolelle. Lapsi on siis ollut tervetullut jo ennen avioliittoa. Onhan se mietityttänyt että sitten sitä maha pystyssä juhlisi häitä, mutta toisaalta on sitä lasta jo niin kovasti odoteltu, että ylpeänä minä sitä kannan ja sen kanssa tärkeää päivää rokkailisin