Hyacinth Kirjoitettu December 13, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 13, 2005 Voisipa teillä monella muuttua ajatukset kun kuulisitte, että ette välttämättä saa lapsia.Ihan varmasti! Minulla ainakin muuttuisi. Mutta mutta.. minusta ei myöskään voi ajatella niin, että nyt pitää ensin yrittää hankkia lapsi, koska se SAATTAA meidän kohdalla olla hankalaa, ja mennä sitten vasta naimisiin. Näin kirjallisesti, kun ei näe toisen ilmeitä ja kuule äänensävyä voi tulla väärinkäsityksiä . Se mitä yritän sanoa, on että ajattelen asioita tämänhetkisen tilanteeni mukaan ja jos saan jotain uutta tietoa tai tilanne muulla tavoin muuttuu, myös mielipiteeni ja toimintatapani saattaa muuttua radikaalistikin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu December 13, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 13, 2005 Itse ajattelin aikoinani, että häät ensin ja sitten lapset, kunnes sain tietää että lapsia ei suodakaan minulle ihan "helpolla". Päätimme mieheni kanssa aloittaa lapsenteon yrittämisen ja pitää häät sitten kun olemme (toivottavasti) saaneet jälkikasvua. Niin saimmekin ihanan tytön ja nyt kun tyttö on kolme vuotta olemme menossa naimisiin. Emme halunneet "kiirehtiä" lapsen takia naimisiin vaan säästää kunnolla rahaa ja miettiä rauhassa mitä häiltämme haluamme. Tottakai jokainen tekee niinkuin itsestään tuntuu hyvältä, mutta minusta tuollainen sukunimi asia perusteena on aika pinnallista. Perhe on perhe ilman avioliittoakin.Meillä on vähän sama juttu, mutta toisaalta ymmärrän, ettei lasten saamista kiirehditä jos ei vielä haluta vanhemmiksi (muusta syystä kuin häiden takia). Siksipä kysyinkin tuon lisäkysymyksen, jolla halusin selvittää juuri sitä, onko naimisiin meno ennen lapsen saantia tärkeää lapsen vai häiden takia... Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan... Kukaan kun ei tiedä siunaantuuko niitä lapsia vai ei, ja onko elinpäiviä jäljellä edes niin paljoa että niitä ehtisi siunaantua, eli kuten Hyacinth sanoi, ei elämää voi elää sen perusteella että joku saattaa mennä pieleen. Mutta jonkinlainen ehdottomuus tuossa naimisiinmenossa aina nostaa mun niskakarvat pystyyn... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Redmary Kirjoitettu December 13, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 13, 2005 Ennen en edes ajatellut meneväni koskaan naimisiin. Mutta nyt, kun mielipide on vaihtunut, niin haluan ensin naimisiin ja sitten lapset. Mutta. Ehdoton tuo halu ei missään nimessä ole ollut. Ja oikeastaan ajatuksena aika tuore. Ja kun ottaa huomioon, että ilman ehkäisyä ollaan oltu jo yli puoli vuotta (ei olla yritetty lasta, ollaa vältelty niitä päiviä), niin mahdollisuus raskauteen on ollut. Ja lapsi olisi ehdottomasti ollut tervetullut. Mutta se, että haluaisin lapsella ja vanhemmilla olevan sama nimi, ei se syy todellakaan ole, että haluan olla naimisissa. Mutta kun nyt oikeastaan asiaa ajattelen, niin asialla ei ole minulle väliä, me nyt vain tehdään asiat tässä järjestyksessä. Mutta raskaana en naimisiin halua mennä eli joko ennen lasta tai sitten syntymän jälkeen ja paljon, että voi kohtella maljoja.Jotenkin sellainen ehdoton, pakko olla naimisissa mentaliteetti, on vähän hassua vielä tänä päivänä. Mulla on paljon perheellisiä ihmisiä lähipiirissä, osa naimisissa ja osa ei. Mitään eroja näillä perheillä ei ole.Mutta jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sinina Kirjoitettu December 14, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 14, 2005 Meillä menee niin päin että mies on se perinteisempi eli lapset vasta sitten kun ollaan naimisissa. Mulle sillä ei ole niin väliä kummassa järjestyksessä asiat tapahtuu. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä että tämän miehen kanssa haluan lapset ja olla yhdessä (ja naimisissa) loppuikäni. Osittain lasten hankkimisen takia mennään naimisiin silloin kun mennään. Minä kun en haluaisi enää kovin kauan siirtää sitä kun eihän sitä koskaan tiedä enkä ainakaan enää nuoremmaksi tule. :-/ Meillä myös minä olisin voinut mennä naimisiin nopeammalla aikataululla ja pienemmillä häillä, mutta sulhanen haluaa isot, "perinteiset" häät kesällä ja ensi kesänä ei vielä rahat riitä... Toisaalta en kyllä isoja häitä minäkään vastusta, hauskahan niitä on järjestää. Ärsyttää kun lehdistä lukee miten nuoret naiset ovat itsekkäitä ja haluavat ensin täydellisen avioliiton ja pari korkeakoulututkintoa ja hyvän työpaikan ennen kuin haluavat lapsia. Ainakin meidän tuttavapiirissä tuntuu olevan niin päin että miehillä on vähemmän kiire ja ainakin itse haluaisin että lapsen yrittäminen on yhteinen päätös. Taisi mennä ohi aiheen, mutta tämä on kovasti mietityttänyt ja vähän ahdistanutkin.Ja kysymyksiin:a) olet raskaana (mutta et naimisissa) Lapsi pidettäisiin ja sen jälkeen sitten naimisiin jos muuten menis häät ja raskaanaolo päällekkäin. sinulla tai miehelläsi on vakava sairaus jonka takia lapsia ei ole välttämättä mahdollista hankkia myöhemmin (mutta häistä ei ole ollut vielä puhetta) Siinä tapauksessa lapsi/lapset hankittais niin pian kuin mahdollista ja häät vietettäisiin sitten kun on niiden aika. Tämä on siis minun, ei välttämättä mieheni mielipide, hänen kanssaan en ole tällaisesta skenaariosta huomannut puhakaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
turkinpippuri Kirjoitettu December 14, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 14, 2005 Vaikka ei haluta lapsia ennen avioliittoa, ei myöskään haluta avioliittoa lasten vuoksi. Kun aletaan yrittää lapsia vasta naimisissa, ollaan sitouduttu toisiimme eikä lasten saanti/saamattomuus vaikuta siihen, halutaanko olla yhdessä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest sms Kirjoitettu December 16, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 16, 2005 Kysymys teille, jotka sanotte että on tärkeää mennä ensin naimisiin ja sitten vasta hankkia lapset.Mua kiinnostaisi, että mitäs jos kävis esim. niin että jostain syystä selviäisi ettäa) olet raskaana (mutta et naimisissa) sinulla tai miehelläsi on vakava sairaus jonka takia lapsia ei ole välttämättä mahdollista hankkia myöhemmin (mutta häistä ei ole ollut vielä puhetta)a) lapsi olisi toivottu, haluttu ja rakastettu, vaikkei olisikaan SUUNNITELTU. Sen verran minkä elämää voi suunnitella, niin olemme tosiaankin suunnitelleet, mun toiveeni mukaan tässä asiassa, että ensin avioliitto, sitten lapset. Mutta ihminen säätää jne. jos jommalla kummalla olisi vakava sairaus NYT, niin en usko että haluaisimme ryhtyä vauvaa laittamaan kaiken sairauteen liittyvän stressin ja epävarmuuden keskelle. Tietysti, jos sairaus ei vaikuttaisi elämään muuten kuin tekisi jatkossa hedelmättömäksi (näyttääpä oudolta tuo sana), niin sitten voisi järjestystä vaihtaa - kuten sanottu ja nyt korostan, ko. järjestys on mulle suunnitelma, ei pakkomielle. Käsittääkseni esim. sädehoitoa saaville on mahdollista saada sukusolujaan kerättyä talteen "myöhempää käyttöä" varten. Huuh, nyt nousee mieleen niin monta kauhuscenariota, että pakko lopettaa tähän... näen jo itseni synnytyshuoneessa kun mies kuolee syöpään viereisellä osastolla... groteskia, tiedän, pahoittelen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Alsa Kirjoitettu December 16, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 16, 2005 (muokattu) Quote Muokattu: May 27, 2016, käyttäjä: Alsa Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Redmary Kirjoitettu December 16, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 16, 2005 Poni: vau. Aika erikoinen ratkaisu kohtaan a), kun kuitenkin ajattelee, että naimisiin olette menossa ja lapsia joskus haluat. Vai menikö multa jotain ohi? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
MissPiggy Kirjoitettu December 17, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 17, 2005 Enpä voi vastata kenenkään puolesta, mutta esim. jokin sairaus/siihen liittyvä lääkitys voi olla syy raskauden keskeyttämiseen, olipa elämäntilanne mikä hyvänsä. Itse ainakin olen heikkouksineni sen verran vajavainen, etten jaksaisi kantaa vastuuta lapsesta, joka olisi ehkä vaikeasti kehitysvammainen Ja siis tämä mielipide minun näkökulmastani, sattuneesta syystä kun joudun syömään lääkkeitä, joiden kanssa ei sovi tulla raskaaksi.. Ja muutenkin.. mitäs me olemme toistemme päätöksiä tai elämäntilanteita arvostelemaan ja tuomitsemaan? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Nanna74 Kirjoitettu December 21, 2005 Raportoi Share Kirjoitettu December 21, 2005 Minä tekisin/saisin lapsia vaikka heti avioliiton (ensi kesänä häät)ulkopuolelle jos vain saisin. Joskus nuorempana ajattelin että vasta sitten kun olen naimisissa. Nyt on se tilanne että niitä lapsia ei tule, olen sitten naimisissa tai en. Raskaus, syöpä, abortointi ja toinen munasarja tukossa ja toinen poissa. Kannattaa muistaa myös se että tänään terve ja kaikki ok, huomenna saattaa olla toisin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
rinnetta Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Haluaisin naimisiin ennen lapsia, mutta saas nähdä kuinka käy, lapsi on tervetullut koska tahansa... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Katah Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Ajattelin kertoa teille omakohtaisen kokemukseni. Olen asunut avoliitossa 3,5 vuotta. Seurustelua takana 4 vuotta. Meillä on reilu 2-vuotias lapsi, jonka isän täytyi siis tunnustaa tämä omakseen. Laillisesti ajatellen hyvä asia, että lapsi todetaan jonkun omaksi ja näin ollen saavuttaa laillisesti rintaperillisen aseman jne. Käytännössä tämä "toimenpide" voi olla todella tyly. Yhdet tuttumme joutuivat kunnon ristikuulusteluun seksielämästään ja muutenkin elämästään vain sossun tätien selvittäessä onko mies varmasti lapsen isä, vaikkei siitä oikeasti mitään epäilystä ollutkaan. Meillä oli ihan asiallinen keskustelu johtuen ehkä siitä, että tunsimme viranomaiset.Ensi kesänä koittaa hääpäivämme ja lapsemme on oikeutetusti alttarilla äitinsä ja isänsä kanssa! Seuraavaa suunnittelemme siitä syystä vasta häiden jälkeen tehtäväksi, että minä en halua olla raskaana häissäni. Ensimmäinen raskautenikin oli niin vaikea, että siinä ei olisi välttämättä kauheita juhlafiiliksiä. Haluan myös ehkä nauttia pari lasillista vettä väkevämpää. Ihan pientä lastakaan en halua häissäni hoidella imetysten ym. takia. Se päivä olkoon minunkin juhlani! Pukukin on jo ostettu, eikä siihen mahdu iso maha, joten seuraava lapsi saakoon alkunsa vasta syksyllä. Ensimmäinen lapsemme tuli juuri oikeaan aikaan. Me halusimme kovasti eikä mielessä silloin edes käynyt naimisiin meno. Tämä oli kuitenkin vain meidän ratkaisumme! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Riitu- Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Ajattelin kertoa teille omakohtaisen kokemukseni. Olen asunut avoliitossa 3,5 vuotta. Seurustelua takana 4 vuotta. Meillä on reilu 2-vuotias lapsi, jonka isän täytyi siis tunnustaa tämä omakseen. Laillisesti ajatellen hyvä asia, että lapsi todetaan jonkun omaksi ja näin ollen saavuttaa laillisesti rintaperillisen aseman jne.Kaverini kertoi perhetutuilleen sattuneesta tapauksesta, jossa avoparille oli syntynyt lapsi, joka oli kuollut hyvin pian synnytyksen jälkeen, eikä isä ollut saanut tunnustaa lasta omakseen, koska tämä oli kuollut. Virallisesti miehellä ei siis ole koskaan ollut yhtään lasta. Tapaus kuulosti mielestäni aika ikävältä, kun ajattelee, että naimisiinmeno ennen lapsen syntymää olisi muuttanut tilanteen isyyden suhteen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Virallisesti miehellä ei siis ole koskaan ollut yhtään lasta. Tapaus kuulosti mielestäni aika ikävältä, kun ajattelee, että naimisiinmeno ennen lapsen syntymää olisi muuttanut tilanteen isyyden suhteen.Eiköhän tuo ole kuolleen lapsen isälle ihan sama onko lapsi ollut paperilla hänen vai ei, eiköhän se satu yhtälailla sydämeen menettää oma lapsi :'(. Käsittääkseni kun se ei käytännössä muuta asioita miksikään? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sleeping Sun Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Minä tekisin/saisin lapsia vaikka heti avioliiton (ensi kesänä häät)ulkopuolelle jos vain saisin. Joskus nuorempana ajattelin että vasta sitten kun olen naimisissa. Nyt on se tilanne että niitä lapsia ei tule, olen sitten naimisissa tai en. Raskaus, syöpä, abortointi ja toinen munasarja tukossa ja toinen poissa. Kannattaa muistaa myös se että tänään terve ja kaikki ok, huomenna saattaa olla toisin. :'( Nanna74 otan osaa :'( Hyvin kirjoitettu! Elämä tekee ihan omat suunnitelmansa...Niinhän se on ettei lapsia tehdä, niitä saadaan. Kun ja jos saadaan... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Riitu- Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 Eiköhän tuo ole kuolleen lapsen isälle ihan sama onko lapsi ollut paperilla hänen vai ei, eiköhän se satu yhtälailla sydämeen menettää oma lapsi :'(.En tiedä, oliko tuolla sinällään vaikutusta mihinkään, mutta kaveri nimenomaan sanoi, että tuosta miehestä oli tuntunut pahalta, kun hän ei ollut voinut tunnustaa isyyttään. Suru lapsen kuolemasta on toki varmasti ollut yhtä suuri kuin mitä se olisi muutenkin ollut. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 8, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 8, 2006 tuosta miehestä oli tuntunut pahalta, kun hän ei ollut voinut tunnustaa isyyttään. Suru lapsen kuolemasta on toki varmasti ollut yhtä suuri kuin mitä se olisi muutenkin ollut.Suru on toki niin henkilökohtainen asia että jokainen sen kokee eri tavoin. Uskon että suru tuosta lapsen tunnustamisesta on kuitenkin toissijainen verrattuna suruun lapsen kuolemasta. En tietenkään tarkoittanut etteikö asia voisi (tai saisi) isää vaivata. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Grenada Kirjoitettu January 9, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 9, 2006 Ei lapsia ennen avioliittoa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sanzuliini Kirjoitettu January 10, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 10, 2006 Kyllähän se lapsuudesta saakka ollut haave oli, että ensin häät, sitten oma talo ja lapset. Juupa juu. Tuli vastaan Se Oikea, vauvakuume iski ja lujaa vuoden päästä seurustelun alkamisesta, eikä häistä tietoakaan. Reilu kuukausi 2-vuotispäivästämme syntyi esikoinen, kuopus puolitoista vuotta myöhemmin. Oma asunto on kyllä ostettu, häät heinäkuussa. Kolmas lapsi "saa" tulla vasta häiden jälkeen, jää se tunnustaminen tällä kertaa väliin, vaikka meillä oli vaan nimet paperiin -tyylinen vastaanotto, ei ristikuulustelua. Ja molemmat kerrat eri kunnissa. ;DOlen itse "äpäränä" syntynyt, vanhempani menivät naimisiin pari vuotta syntymäni jälkeen, joka tuolloin oli ilmeisesti aikamoinen tempaus, tehdä lapsi ennen kuin avioituu. Joten kai tämä sitten on perinnöllistä... ;D ;D ;DTuossa tunnustamisessa on muuten aika "hauska" juttu, että jos ne siellä korkeammalla taholla päättävätkin, ettei isyyttä voida hyväksyä, päätöksestä ei voi valittaa. Onkohan kenellekään koskaan käynyt niin... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
helina999 Kirjoitettu January 11, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 11, 2006 Meillä oli tarkotus mennä naimisiin ennen lapsia, mut meijän tyttö oli niin vikkelä, et se halus tulla nyt jo maailmaan ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
nipsu123 Kirjoitettu January 12, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 12, 2006 minä en ole vanhanaikainen. olen moderni, tässä hetkessä täysillä elävä kristitty nainen - tuore rouvakin.tein jo seurusteluaikana selväksi, että en hyväksy esiaviollista seksiä. näin olle lapsetkin - jos niitä saadaan - syntyvät avioliitossa. no, umpirakastuneena lipsuin hieman periaatteistani, mutta sulhoni ilmoitti, että tahtoo viettää kanssani loppuelämänsä ja vei minut aika nopsaan vihille. siksi ei ole tarvinnut vaivata pientä, sievää päätä enää näillä asioilla. lapset ovat Luojan lahjaa, ja otamme sen vastaan ilomielin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest sms Kirjoitettu January 12, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 12, 2006 En tiedä, oliko tuolla sinällään vaikutusta mihinkään, mutta kaveri nimenomaan sanoi, että tuosta miehestä oli tuntunut pahalta, kun hän ei ollut voinut tunnustaa isyyttään. Suru lapsen kuolemasta on toki varmasti ollut yhtä suuri kuin mitä se olisi muutenkin ollut.Ymmärrän kyllä, että voi tuntua vielä pahemmalta se, että ei virallisesti saa lastansa omakseen tunnustaa, kun sen lapsen on jo kerran menettänyt. Voi tuntua siltä, että kaikki, mistä lapsen voisi ns. muistaa, viedään pois. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Maria-78 Kirjoitettu January 13, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2006 Tää aihe nostaa mulla aina niskavillat pystyyn. Me ollaan oltu ukon kanssa 10v yhdessä ja odotan kolmatta lastamme. Sovimme hääpäivän 15.7.06 mutta laskettu aika 23.7 laittoi meidän hääsuunnitelmat uusiksi.Olenko minä jollain lailla huonompi vanhempi kun isyys on tunnistettu "sossussa"?Kun aloin odottaa esikoistani meille tuli vihjailuja "nyt maistraattiin"-tyyliin mutta me ei ukon kanssa oltu valmiita. Sanoin tiukkaan että me mennään naimisiin kun siltä tuntuu ja vauva ei liity siihen asiaan yhtään mitenkään ja olen saanut olla päätökseni kanssa rauhassa - kiitän ja kumarran.Jokainen tyylillään ja kunnioitetaan sitä.Tiedän tapauksen jossa oltiin tunnettu pari kuukautta kun vauva ilmoitti tulostaan. No vanhanaikaisena kihlat vaihdettiin heti ja alle puolessa vuodessa naimisiin. Naimisiin meno on aina ihana asia mutta syy oli mikä? Vauva vai oma tunne toiselle kuulumisesta? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest memmuska Kirjoitettu January 13, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 13, 2006 Enpä usko, että kukaan täällä tarkoittaa, että ne jotka ovat lapsensa ennen avioliittoa hankkineet ovat huonompia vanhempia. Kyse on meillä ainakin oman arvomaailman vanhanaikaisuudesta. En silti todellakaan pidä niitä ihmisiä, jotka hankkivat lapset ennen avioliittoa, huonoina, tai siveettöminä. Jokainen tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Eikä tuo kihloihin ja naimisiin meno alle puolessa vuodessa siksi että lapsi on tulossa ole mielestäni myöskään järkevää. Me olemme mieheni kanssa päättäneet jättää tietoisen lapsen yrittämisen avioliittoon, mutta jos vahinko olisi sattunut, emme olisi heti naimisiin kiiruhtaneet. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Leia74 Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Meille myöhästä, kaks lasta on jo ja kesällä naimisiin. Se, että jouduttiin käymään lastenvalvojan luona juttelemassa ja kirjottamassa pari paperia ei todellakaan rassannut yhtään Naimisiinmenokaan ei mikään maailman välttämättömin asia meille ole, mutta helpottaa kyllä joitain asioita. Ja nyt kun vauhtiin pääsee niin kyllähän häitten järjestäminen aika mukavaa on ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.