naali Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Jostakin syystä itselleni on tärkeää olla naimisissa ennen lasten yrittämistä. Lapsena muistan olleen mulle tärkeää, etten ollut ns. vahinkolapsi, vaan vasta avioliitossa alkunsa saanut. Lisäksi katson avioliiton sitoutumisen merkiksi, jos ei esim. uskalla mennä naimisiin, koska se on niin lopullista, ei mun mielestä tarvitse lapsiakaan tehdä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Minttu06 Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Siis vahinkolapsi on jos ei ole syntynyt avioliittoon? > Voi herrajumala, kuinkahan moni suomessa nykyisin syntyneistä lapsista olisi silloin "vahinko". Minusta lapsi on enemmänkin sitoutumisen merkki kuin avioliitto, lapsi on teidän vastuulla loppuelämän, mutta avioliitto on vaan yksi "paperilla" oleva asia. Jokainen saa tietenkin tehdä niin kuin haluaa, mutta tuollaiset perustelut kuin sinulla "naali" ottavat minua päähän todella paljon. Minun kaveripiirissä on monia, jotka ovat menneet naimisiin vasta lapsen tehtyään, eikä kenenkään lapsi ole todellakaan vahinkolapsi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Ohoh, nousipa karvat pystyyn kun näin sanan vahinkolapsi tässä ketjussa > > >Meidän lapsemme on äärettömän haluttu ja rakastettu ja olemme sitoutuneet toisiimme loppuelämäksemme. Naimisiin meno ei ole koskaan pelottanut, ainakaan sitoutumisen takia. Kyllä yhteinen lapsi ja rakkaus sitoo meitä enemmän kuin avioliitto. Naimisiin meillä ei ole ollut mikään kiire, olemme aina tienneet että jonain päivänä menemme naimisiin, mutta koska olemme muutenkin sitoutuneet toisiimme, häillä ei ole ollut hoppua ja järjestämme häät lähinnä siksi että haluamme juhlia yhteistä taivaltamme ystäviemme kanssa. Ja koska häät on meille tässä mielessä vain juhla, halusimme järjestää häät sitten kun siihen on varaa ja aikaa järjestelyille. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Nanna74 Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Onhan pareja jotka eivät mene naimisiin koskaan silti heillä on lapsia jotka ovat todella rakastettuja ja haluttuja, eivätkä mitään vahinko lapsia. Minun mielestä vahinkolapsia ei olekaan jos raskaaksi tulee ja lapsen pitää. Ja jos jonkun mielestä oma lapsi on vahinkolapsi niin ei sitä silti lapselle sanota. Itse olen syntynyt kun vanhemmat eivät olleet naimisissa vielä ja siihen aikaan se oli kova paikka, mutta niinkuin äitinikin sanoi että vahinko en ollut koska hän piti minut ja rakasti minua jo siitä asti kun kuuli olevansa raskaana Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Lisäänpä vielä että kyllä niitä "vahinkolapsia" syntyy avioliittoonkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Leia74 Kirjoitettu January 15, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 15, 2006 Vaikka tulinkin jo seurustelun alkuaikoina raskaaksi niin ei se mikään vahinko ollut, kyllä meistä molemmat tiesi mitä tapahtuu ilman ehkäisyä Ennemminkin ajattelen niin päin, että nyt uskallan sitoutua mieheen kun olen nähnyt että suhde toimii myös lasten kanssa. Aina se ei välttämättä toimi kun lapsi/lapset tulee kuvioihin... puolisoista voi paljastua yllättäviäkin puolia. Niin kyllä niitä "vahinkoja" (en todellakaan pidä koko sanasta...) syntyy avioliittoihinkin, valitettavasti myös niihin mitkä eivät toimi. Mutta kukin tyylillään... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest sms Kirjoitettu January 16, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2006 Jostakin syystä itselleni on tärkeää olla naimisissa ennen lasten yrittämistä. Lapsena muistan olleen mulle tärkeää, etten ollut ns. vahinkolapsi, vaan vasta avioliitossa alkunsa saanut.Lapselle lie tärkää tietää olevansa haluttu, toivottu ja rakastettu, mielellään jo alusta asti. Tähän ei välttämättä avioliittoa tarvita, tai avioliitto ei takaa sitä, että lapsi tuntee ja tietää olleensa/olevansa rakastettu, toivottu ja haluttu. Muistan itse omilta kouluajoiltani ( 80-luvun puolivälistä alkaen), että vanha opettajani kehotti meitä 3-luokkalaisia tarkistamaan vihkiraamatusta, etenkin jos ollaan esikoisia, että ollaanko me oltu se tekijä, joka vanhempamme pakotti naimisiin, vai onko synttärien ja vihkipäivän välillä se yli yhdeksän kuukautta. Muistan, miten pelotti kurkistaa, ja mikä helpotus oli tietää olleensa "aviolapsi". Voi tietysti miettiä, oliko moinen toiminta opettajalta fiksua (NO EI), mut ymmärrän kyllä Naalin ajatuksen, kun muistan miten itseä ahdisti, kun oli 9 v. ja koko kotimatkan mietti asiaa...JA TÄMÄ EI SIT TARKOITA, ETTÄ AVOLIITTOON SYNTYNEET LAPSET OLISIVAT MIELESTÄNI VAHINKOJA. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sametti Kirjoitettu January 16, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2006 Naimisiin meillä ei ole ollut mikään kiire, olemme aina tienneet että jonain päivänä menemme naimisiin, mutta koska olemme muutenkin sitoutuneet toisiimme, häillä ei ole ollut hoppua ja järjestämme häät lähinnä siksi että haluamme juhlia yhteistä taivaltamme ystäviemme kanssa. Ja koska häät on meille tässä mielessä vain juhla, halusimme järjestää häät sitten kun siihen on varaa ja aikaa järjestelyille.Mä olen niiin samaa mieltä, tämä olisi voinut tulla minun suustani. Minusta on hassua että vielä nykypäivänäkin avioliittoa pidetään aivan mielettömän tärkeänä asiana. Eihän siinä ole nykyään mitään muuta kuin nimi paperiin. Avoliitossa saa samat oikeudet. Tai ainakin meillä on niin että samat asiat kuin jos oltaisiin naimisissa. Nyt kun meillä on jo lapsi, tiedän että mieheni on parasta mitä ikinä olisi voinut kohdalleni sattua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
svart Kirjoitettu January 16, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 16, 2006 Lueskelin tässä mielipiteitä lasten hankkimisesta ennen tai jälkeen papin aamenen... Samaa keskustelua käydään meillä. Mutta mua huolestuttaa se että jos se lapsi ei tulekkaan!? :-? Ei niitä niin vaan tehdä, saako niitä tilata jostain niin että se sopis aikatauluun vai pitäiskö ruveta hyvissä ajoissa n.s. yrittämään ettei onni kävele ohitse!? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Emilou Kirjoitettu January 17, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 17, 2006 Me nyt menemme naimisiin ennen lapsia, mutta mitään periaatetta tämän takana ei ole. On silti mukavampi lähteä häämatkallekin ihan kahdestaan ilman huolta lapsenhoidosta. Ja mielellämme myös nautimme avioelämästä ihan kahdestaan ennen lapsia. Omat vanhempani eivät olleet naimisissa syntyessäni. Mulle asia on oikeastaan ihan sama. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sarah24 Kirjoitettu January 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 29, 2006 Huh huh mitä vastauksia ei voi kun ihmetellä miten "pinnallista" ja laskelmoivaa sakkia. Elämä ei aina mene omien suunitelmien tai periaatteiden mukaan.... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Saijuliini Kirjoitettu January 29, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 29, 2006 Meillä mies on se, joka on sitä mieltä että ehdottomasti on oltava naimisissa kun lapset syntyvät. Itsekin olen kyllä suunnitellut naimisiin menoa ennen lapsia, mutta mikäli tulisin nyt raskaaksi, saisi lapsi minun puolestani tulla kyllä ilman suhteen virallistamista. Todennäköisesti maistraattiin kuitenkin pitäisi hipsutella jos raskaus yllättäisi nyt, tässä asiassa mieheni on ehdoton. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Henriikka3 Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Huh huh mitä vastauksia ei voi kun ihmetellä miten "pinnallista" ja laskelmoivaa sakkia. Elämä ei aina mene omien suunitelmien tai periaatteiden mukaan....Muoks. Pyyhin ärsyyntyneenä kirjoittamaani tekstiä ja päätin olla kommentoimatta mitään. Kaikki kannat tuntuu tulleen jo käsitellyksi... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest hienostolainen Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Huh huh mitä vastauksia ei voi kun ihmetellä miten "pinnallista" ja laskelmoivaa sakkia. Elämä ei aina mene omien suunitelmien tai periaatteiden mukaan....Tässä voi monella olla se ajatus, ettei halua lapsia ennen kuin tuntee olevansa varma omasta ja puolisonsa sitoutumisesta suhteeseen. Minulle avioliitto merkitsee tällaista sitoutumista (tiedän kyllä, että monelle asia on toisin). Tuskin kovinkaan monen kohdalla on kysymys siitä, että näyttää hääpäivänä neitseelliseltä tai välttyy lapsenhoito-ongelmilta. En siis usko, että ihmiset, jotka haluavat olla naimisissa ennen lasten syntymää, olisivat pinnallisia tai laskelmoivia. Pikemminkin kyse lienee luonnollisesta halusta toimia omien arvojen mukaan, niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 En nyt sano tätä pahalla ketään kohtaan, toivon vain että joku selittäisi minulle tämän asian, jota en ymmärrä:Jos avioliittoa ennen lapsia perustellaan arvoilla, mitä tämän arvon takana on? Jos tuo arvo on uskonnollinen, Jumalaan ja neitseyteen liittyvä, niin tuolloin ymmärrän kyllä tän arvojärjestyksen. Mutta jos ei, niin mikä sitten? Avioliitto itseisarvona? Toinen asia mua kummastuttaa myös. Olen valmis luopumaan ihmetyksestäni jos joku selvittää mulle ymmärrettävästi tän asian. Kun puhutaan, että avioliitto merkitsee sitoutumista, niin ettekö te ole sitoutuneet jo toisiinne siinä vaiheessa kun hääpäivä sovitaan? Tarkoitan, että jos olette luvanneet mennä naimisiin keskenänne ollaksenne loppuikänne yhdessä, haluatte lapsia ja koette olevanne valmiita vanhemmiksi, miksi lapsi ei ole tervetullut jo ennen hääpäivää (olettaen ettei syy ole uskonnollinen)? Ainoa visio mikä mulla tulee mieleen on se, ettei toiseen ihmiseen olekaan oikeasti sitoutunut. Mua ainakin hirvittäisi, jos en uskoisi mieheni olevan sitoutunut minuun ennen niitä virallisia avioliittopapereita. Mikä siinä hääpäivässä muuttaa tilanteen ja parisuhteen jotenkin luotettavammaksi tai sitoutuneemmaksi? Uskon että teillä kaikilla on oikein hyvät syyt omille valinnoillenne. En vaan ole törmännyt sellaiseen perusteluun, jonka ymmärtäisin tässä lapsi-avioliitto-arvot-yhtälössä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Morsio 06(Guest) Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 En nyt sano tätä pahalla ketään kohtaan, toivon vain että joku selittäisi minulle tämän asian, jota en ymmärrä:Jos avioliittoa ennen lapsia perustellaan arvoilla, mitä tämän arvon takana on? Jos tuo arvo on uskonnollinen, Jumalaan ja neitseyteen liittyvä, niin tuolloin ymmärrän kyllä tän arvojärjestyksen. Mutta jos ei, niin mikä sitten? Avioliitto itseisarvona? Toinen asia mua kummastuttaa myös. Olen valmis luopumaan ihmetyksestäni jos joku selvittää mulle ymmärrettävästi tän asian. Kun puhutaan, että avioliitto merkitsee sitoutumista, niin ettekö te ole sitoutuneet jo toisiinne siinä vaiheessa kun hääpäivä sovitaan? Tarkoitan, että jos olette luvanneet mennä naimisiin keskenänne ollaksenne loppuikänne yhdessä, haluatte lapsia ja koette olevanne valmiita vanhemmiksi, miksi lapsi ei ole tervetullut jo ennen hääpäivää (olettaen ettei syy ole uskonnollinen)? Ainoa visio mikä mulla tulee mieleen on se, ettei toiseen ihmiseen olekaan oikeasti sitoutunut. Mua ainakin hirvittäisi, jos en uskoisi mieheni olevan sitoutunut minuun ennen niitä virallisia avioliittopapereita. Mikä siinä hääpäivässä muuttaa tilanteen ja parisuhteen jotenkin luotettavammaksi tai sitoutuneemmaksi? Uskon että teillä kaikilla on oikein hyvät syyt omille valinnoillenne. En vaan ole törmännyt sellaiseen perusteluun, jonka ymmärtäisin tässä lapsi-avioliitto-arvot-yhtälössä.Ylläolevassa kommentissa ja toki muissakin näkyy vahva usko oman arvomaailman ja valintojen järkiperäisyyteen ja oikeellisuuteen. Mikäli lapsi sattuu tulemaan en oikein ymmärtäisi, miksi joku päättäisi sen abortoida siksi, että laskettu aika olisi ennen sovittua hääpäivää. Mutta toki ymmärrän, että jotkut haluavat ensin virallistaa liittonsa/saada rakkaudelleen julkisen sinetin ennen lapsia. Mielestäni se on jo vahva arvolähtökohta. Mielestäni tämä on vanhemmille paras mahdollinen pohja alkaa perustaa yhteistä perhettä myös ihan oikeusturvankin kannalta. Mutta korostan, että ymmärrän ettei elämä aina mene näin tai olisi jotenkin kielteistä päättää hankkia lapset ennen avioliittoa. Sallittakoon jokaisen toimia omien arvojensa pohjalta ja ymmärrettäköön heitä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
nourahia Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Minulla on "lapsuus-nuoruudesta" 11v. poika, naimisissa en siis ollut eikä tarkoitus ollut mennäkkään.Nykyinen ja tuleva aviosiippani on ottanut koko paketin vastaan :-X .Nyt kun takaraivoon on alkanut kolkuttelemaan vauvakuume, ja jos pieni ihme tuonne masuun siunaantuu niin avioliitossa syntyy. Mutta asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ollaanko naimisissa vai ei.Uskon että kumpikin kokemus , yh äiti ja ;D kaikki -kasassa-naimisissa perhe on ihan yhtä ihania. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Carmelan teksti kiteyttikin hyvin erään asian mitä mä en ymmärrä... En ymmärrä, miksi avioituminen olisi jonkun ihkauuden ja ihmeellisen alku (ellei sitten ole se neitsyenä avioon astuminen kyseessä). Meidän suhteemme on ollut 10v kuherruskuukausi, toisiimme tutustumista, talon rakentamisen suunnittelua, matkoja, aikaa yhdessä. Avioliitolla ei näiden asioiden kanssa ole mitään tekoa, ja lapsikin on meidän tiimissä ollut jo 2v eikä ole estänyt tätä ihanaa elämistä, suunnittelua ja matkustelua mitenkään. Avioituminen ei muuta meidän suhdettamme mitenkään, olen pyrkinyt elämään NYT enkä "sit ku". Mikään mitä pappi sanoo, ei muuta suhdettamme miksikään siitä mitä olemme yhdessä 10v aikana oppineet ja kokeneet. Mutta tämä meneekin jo off topic, koska ei liity lasten saamiseen mitenkään. Anteeksi siis OT. Kaikki me olemme varsin erilaisia ja ehkäpä jollekin avioitumisella on valtavan paljon suurempi psykologinen merkitys kuin mulle.T: Tänään täysin ymmärtämätön Tipi-lintuP.S: Muoks-lisäys: Carmelan kanssa olen kuitenkin aivan samaa mieltä siinä, että ei niitä lapsia pidä vasten tahtoaan alkaa alulle panemaan, oli sitten avioliitossa tai ei. Lasten aika on sitten kun siihen on valmis (toivottavasti niitä tuolloin myös siunaantuu ). Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tiuhtinen Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Minä haluan kyllä ehdottomasti ensin naimisiin, ja vasta sitten lapsia, jos niitä vain meille suodaan. Kutsukaa minua sitten vaikka vanhanaikaiseksi : (omasta mielestäni se on lähinnä avioliiton arvostusta). Itselleni on tärkeää, että olemme mieheni kanssa täysin sitoutuneita toisiimme ennen lasten tuloa maailmaan. Pinnallisempia syitä kyseiselle järjestykselle voisi olla vaikkapa häämatkan vietto kaksistaan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Leia74 Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Aika moni haluaa sitoutua ja mennä naimisiin ennen lapsia. No sen verran voin kertoa, että sekään ei ole aina niin yksioikoista. Lapset muuttavat ihmistä ja suhdetta todella paljon, joten voi olla, että et olekaan lasten syntymän jälkeen enää "saman" henkilön kanssa naimisissa. Tiedän muutaman parin, jotka ovat olleet yhdessä 10 vuotta, menneet naimisiin, saaneet lapsen/lapsia ja vuoden päästä eronneet. Itse en ala arvostelemaan kenenkään valintoja. Olen täysin tyytyväinen omiin valintoihimme - menemme siis naimisiin kahden lapsen vanhempina. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kulta Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Itse en usko, että elämä tai sitoutumisen aste kovasti muuttuisi papin aamenen jälkeen. Minä ainakin haluan vain kontrolloida omaa elämääni, sillä selvä. Haluan häistäni isot bileet. Lapsia en aio kumminkaan vielä hankkia, mm. urani kannalta pitää saada vakiintunut asema ennen kuin jään äitiyslomalle, myös äitiystukien maksimoimiseksi haluan suunnitella ajankohdan. Miksen tätä optimoisi, kun muutkin asiat elämässäni olen suunnitellut? Tärkeästä päätöksestä on kyse! Jälkikaneettina, ymmärrän ettei tämä välttämättä onnistu, mutta koska suunnitelmissani lasten hankintaa alan yrittää jo alle kolmikymppisenä, en usko iän siihen vielä paljon vaikuttavan. Jos nyt raskaaksi päätyisin (epätodennäköistä, hyvä ehkäisy) saisi lapsi toki tulla. Menis vaan suunnitelmat uusiks ;D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Nöppis(Guest) Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Ihmeellistä, miten ihmiset rupevat kutsua toisiaan "laskelmoiviksi" jne vain, koska ovat eri mieltä asioista...Nojoo, vastaan siis itse kysymykseen: Kyllä, minun tuleva mieheni on sitä mieltä, että tulee olla naimisissa ennen, kuin hankkii lapsia (hän ei ole laskelmoiva, vaan hyvin vanhanaikainen tässä asiassa). Sopii minulle mainiosti, sillä itse en halua lapsia vielä moneen vuoteen (häät puolen vuoden päästä).Joku kysyi tässä aikaisemmin, mitä tekisimme josa) tulisi vahingossa raskaaksi paljastuisi, että minulla/miehelläni on sairaus, jonka vuoksi emme voisi enää esim. vuoden päästä saada lapsia.A) Minä en haluaisi pitää lasta. En häiden takia, vaan koska en yksinkertaisesti tunne olevani valmis saamaan lapsia vielä. Sit on toinen asia, antaisiko miheni minun tehdä abortin... Tässä tapauksessa yrittäisimme lasta saman tienNäin meillä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
fragolina Kirjoitettu January 30, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 30, 2006 Meidän naimisiinmenolle on olemassa kaksi syytä: juridiset seikat ja kivat bileet Toisiimme ollaan ehditty sitoutua jo muutenkin, eikä avioliitto sinänsä ole kummallekaan mikään itseisarvo.Tipi-linnulta haluaisin kysyä, että miksi sitten menette naimisiin, jos avioliitto ei (omien sanojesi mukaan) muuta suhdettanne? Yhtä kivat bileet voi pitää jollain muullakin tekosyyllä kannattamatta tätä vanhanaikaista instituutiota Lisäksi olenko minä ainoa, jota hirvittää nämä "lapsen saanti muuttaa ihmistä, ja suhdekin muuttuu, joten tämä muutos on hyvä kokea ennen naimisiin menoa" tai "nyt kun meillä on jo lapsia, niin tiedän kuinka paljon miestäni rakastan" ja muut samantyyppiset kommentit? Noista kommenteista kun saa sen käsityksen että suhdetta on "testattu" hankkimalla lapsi(a) Avioero ei ole kiva juttu, mutta vielä huonompi juttu on musta jos tämä "testi" epäonnistuu, ei päästäkään naimisiin asti ja se hankittu lapsi jää ilman isää (tai äitiä). Av(i)oero voi valitettavasti sattua kenelle tahansa, mutta kyllä mä pyrkisin minimoimaan sen riskin että siinä eron keskellä on myös lapsi.Joku mainitsi, että tuntee useamman parin, jotka ovat olleet yhdessä pitkään, menneet naimisiin, hankkineet vasta sitte lapsen... ja eronneet. Juu, mäkin tunnen usean parin, jotka ovat hankkineet ensin lapsen, menneet naimisiin... ja eronneet pian häiden jälkeen. Vielä useampia pareja tunnen, jotka ovat hankkineet lapsen ja eronneet ehtimättä koskaan edes naimisiin asti : Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Tipi-lintu Kirjoitettu January 31, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2006 Valentina: Siis meidän SUHDE ei muutu mitenkään siitä ollaanko aviossa vai ei, juridisesti asemani on tietenkin turvatumpi avioliitossa, ja häät pidämme niitten hyvien bileiden takia . Ja onhan se kivaa että saan saman nimen kuin tyttäreni, vaikka ei sillä käytännön merkitystä olekaan. ;D Lasta ei kyllä pidä hankkia suhteentestausmielessä, mutta tuskinpa sitä kukaan tarkoittikaan. Toki lapsi vaikuttaa suhteeseen, mutta Luojan kiitos jos tuntee puolisonsa hyvin, voi vähän ennakoida miten se suhteeseen vaikuttaa. Tietenkään kaikkea ei voi ennakoida puolisostaan, elämästä, avioliitosta tai yhtään mistään. Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että tyttäreni on mulle koko maailma. Vaikka mies jonain päivänä lähtisi kävelemään tai vaikka kuolisi, tyttäreni on aina tyttäreni. Tietenkin kannattaa harkita onko valmis vanhemmaksi ja varmasti kannattaa miettiä millaiseen taloudelliseen tilanteeseen lapsi tulisi, mutta jos arvojärjestys on lapsi ennen rahaa, niin ei sillä taloudellisella tilanteella ole merkitystä. Oikeesti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
nourahia Kirjoitettu January 31, 2006 Raportoi Share Kirjoitettu January 31, 2006 Tuo taloudellinen tilanne oli minulla kun tulin raskaaksi: ei asuntoa,ei työtä,ei koulutusta,ei miestä. Vaan lapsi tuli ja kummallisesti sitä sai järjestettyä asunnon ,ihan mukavan 2h+k, käytyä koulun loppuun (lapsi oli mukana) ,hankittua ammatin ja aina oli lapsella kaikki mitä pitikin. Eli kyllä sitä niinkin pärjää.Kaikki on nyt mitä voipi toivoa,ei enempää eikä vähempää. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.