Jump to content
Naimisiin.info

Kihlauspäivän valintaperuste?


Guest Tähdikki

Recommended Posts

Oltiin ystäviemme häissä ja minä sitten "puolivitsinä" heitin, että "mennäänkö ens viikonloppuna kihloihin" mies oli silmät pyöreänä eikä osannut vastata oikein mitään, sitten rupesin jo itsekin sanomaan, että no ei ehkä sittenkään, sovittiin kuitenkin, että seuraavana päivänä puhutaan siitä kotona ja täysin selvinpäin. Seuraavana päivänä sovittiin kuitenkin sitten, että seuraavana lauantaina, kun on meidän tuparit, yllätetään kaikki kertomalla, että ollaan menty kihloihin. Seuraavalla viikolla mies kyllä sitten polvistuikin ja kysyi että "haluaisitko olla mun kanssa loppuelämän ja mennäänkö lauantaina kihloihin" :-X

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 527
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 2 weeks later...
Olin jo seurustelumme alussa sanonut miehelleni että ilman sormusta en synnytyslaitokelle mene. Mies tämän muisti ja kun vauvaa jo odottelimme hän kihlasi minut. Olin kyllä odottanut kihlausta jo raskauden alkumetreiltä asti, jo ennen joulua.. Uutena vuotena menimme jopa kahden kylpylään mutta pieni oli pettymys kun en sormusta saanut.. samoin ystävänpäivänä, vuosipäivänämme jne.. :grin:

Mä taas en missään nimessä tahdo kihlautua raskausaikana, sillä mulle tulee siitä jotenkin sellainen olo, että "niin kuuluu tehdä" ja sillä on sama kaiku kun naimisiin menolla ennen muksun syntymää, jottei lapsesta tule ns. lehtolasta. Ja jotenkin mua ärsyttää ajatus siitä, että "tietystihän te kihloihin nyt menette kun on lapsikin tulossa".. Mun tekisi mieli karjua aina sellaista ehdottaville että piru vie, kihloihin mennään toistemme takia sitten kun aika on, ei lapsen takia.

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että miten voi sopia että mennään kihloihin vaikka sunnuntaina/jouluaattona/ystävänpäivänä jne. Mulle ainoa oikea kihlauspäivä on juurikin se päivä, jolloin mies päättää kosia, päivämäärällä ei väliä. Jouluaatot ja ystävänpäivät eivät kyllä tule olemaan kihlauspäivän vaihtoehtoina meille, sillä haluan jonkun ihan "oman" päivän, jolla ei ole muuta symbolista merkitystä.

Link to comment
Share on other sites

Mies oli polvenkorkuisena äidileen uhonnut ettei ota naista joka ei osaa kalakukkoa tehdä (ja tässä vaiheessa tutut tunnistavat miut...). Kun sitten vihdoin sain kukon tehtyä ja isäntä totesi sen syömäkelpoiseksi, kysyi hän että pitäiskö meidän nyt sitten mennä kihloihin? Siitä päivästä olemme olleet kihloissa ja se päivä kaiverretaan meidän kihlasormuksiin.

Link to comment
Share on other sites

Enpä tiedä minkä perusteella mies valitsi juuri sen päivän kysymyksensä asettamiseen. Oli kuulemma miettinyt sitä jo pitkään -kuten oli alunperin ekatreffeille pyytämistä miettinyt pitkään. Varsinainen mietiskelijä! :D Minulle asia tuli yllätyksenä. Mitään ei oltu kihloista puhuttu aiemmin.

Kihlausta pidettiin jostain syystä salassa siinä vaiheessa (enää en muista, että miksi ihmeessä!! Minusta se kuitenkin oli lähtöisin... :rolleyes: ) ja sormuksiin kaiverrettiin sitten se päivä, kun käytiin eka kerran sormuksia etsimässä (eli kosintahetkellä ei ollut sormusta mukana).

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Eipä tuota päivää etukäteen tiedossa ollut, kesken perjantaisiivouksen mies polvistui keittiön lattialle ja sormus kädessä kysyi vaimokseen. Voiko sen yllättyneempi olla.

Toki asiasta oli aikaisemminkin puhetta ollut, mutta vain sen suuntaisena, että vuoden sisällä sitten ne häätkin pidetään, kun kerran kihloihin mennään. Niin ja sen oikean sormuskoon kävin piruuttani eräässä kultasepänliikkeessä mittauttamassa, ettei ainakaan siitä jää kiinni. Sillä sen olin sanonut jo heti suhteen alkumetreillä, että kyllä sitä sen verran tosissaan kosiessa pitää olla, että sormus on heti valmiina. ;) Ja miehelle se sormus siis haettiin seuraavana päivänä.

Link to comment
Share on other sites

Melko heti seurustelun alusta asti oli puhetta, että vakavissamme olemme molemmat. Molemmilla oli sellainen tunne, että tässä se nyt on.

Mutta mie mietin, ettei ole kiirettä mihinkään, että on vaan hyvä olla yhessä, ja kaiken kerkeääpi kyllä.

Kuitenkin sitten mietin, että kun kihloistakin oltiin puhuttu (sulho varsinkin innokkaasti), että kosaisen kyllä puolivuotispäivänä.

No, sulho meni ja kosais ensin, kihlajaispäiväksi tuli puolivuotispäivä 27.06.2007. :)

Link to comment
Share on other sites

Meillä mies kosi, kun 6 vuotta seurustelua tuli täyteen. Olin joskus tehnyt selväksi, etten missän nimessä halua kihlautua minään tavallisena juhlapäivänä (joulu, juhannus, uusivuosi, synttärit jne.) vaan halusin, että kihlapäivämme on jokin meille kahdelle erityinen päivä tai hetki. Parempaa päivää ei mielestäni olekaan, kuin tapaamisemme vuosipäivä, joten pisteet miehelle!

Link to comment
Share on other sites

Meillä oli myös miehen päättämä - oli mun syntymäpäivä :) Häistä oli sovittu,eli tiesin kihlauksen tulevan.Sovittiin vielä etukäteen,ettei ainakaan mun syntymäpäivä etten osaa odottaa sitä.Joten todellinen yllätys se sitten oli :P

Link to comment
Share on other sites

Me olimme keskustelleet kihloihin menosta ja häistä jo etukäteen. Kävimme muutamissa kultasepänliikkeissä katsomassa sormuksia. Yhtenä päivänä sattui sitten löytymään sopivat ja ostimmekin ne sitten. Mietimme hetken kaiverruksen päivää ja tulimme lopulta yhdessä siihen tulokseen, että se nimenomainen päivä on juuri hyvä päivä mennä kihloihin. Alunperin olimme tosin ajatelleen vuosipäiväämme tai aprillipäivää.. :P Mutta olimme sitten malttamattomia. :D

Link to comment
Share on other sites

Meillä alkoi aikanaan suhde aprillipäivänä ja monia muitakin tärkeitä tapahtumia on tuolle päivälle sattunut. Tämä on meille hiukan kuin perinne :P Viikonloppuna vietimme iltaa ja juttelimme vähän syvällisiäkin jolloin mies kysyi"...josko alettaisiin niitä häitä nyt suunnitella kun on tuo merkkipäiväkin pian". Sormukset käytiin siis hakemassa "perinnepäivänä". Päivää ei siis varsinaisesti suunniteltu, mutta koska tuli puheeksi, niin tuumasta toimeen.

Link to comment
Share on other sites

Mies oli polvenkorkuisena äidileen uhonnut ettei ota naista joka ei osaa kalakukkoa tehdä (ja tässä vaiheessa tutut tunnistavat miut...). Kun sitten vihdoin sain kukon tehtyä ja isäntä totesi sen syömäkelpoiseksi, kysyi hän että pitäiskö meidän nyt sitten mennä kihloihin? Siitä päivästä olemme olleet kihloissa ja se päivä kaiverretaan meidän kihlasormuksiin.

No meillä ei tehty kalakukkoa vaan mustikkapannukakkuja. Mies kosi jo kerran aiemmin, silloin anoin lykkäystä. Sovittiin, että teen mustikkapannukakkuja aamiaiseksi tuoreista mustikoista vaahterasiirapin kera kun olen valmis sanomaan kyllä. Tein nuo letut 1.8.2003 kun oltiin mökillä ja ylipäänsä pystyin mustikoita poimimaan. Päivämäärä ei ollut valittu vaan sattuma. Mies kyllä teetätti letut minulla kolmeen kertaan kun ensimmäiset tein vahingossa kahville enkä aamiaiseksi, toisen kerran oli joku muu juttu väärin (koko muistaakseni), kolmannnen kerran onnistui ja suoritus hyväksyttiin. :D Kihlasormuksen (jossa kolme mustikansinistä kiveä sattuneesta syystä) sain 31.12 2003, kun hääsuunnitelmat olivat jo täydessä vauhdissa ja naimisiin mentiin 1.5. 2004.

Muokattu: , käyttäjä: Murphiina
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...