Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?

[Whisky]

Ja toinen oli etten halunnut syntymäpäivänäni mennä kihloihin...

En minäkään halunnut, mutta tietysti se meni just sillon kysymään... ai että sitä täysin yllättävää tilannetta ku itketti ilosta ja raivosta samaan aikaan! Luulin, että hän tuntisi minut jo niin hyvin, että ei olisi tarvinnut mitään EI-listaa tehdä mutta väärin luulin. On ollut nimittäin monesti puhetta näistä merkkipäivien 'kierrättämisistä' ja kuinka paljon inhoan sitä... Ja kaiken lisäksi itse kosinnassa ei ollut mitään juhlavaa, kunhan tokaisi että haluutko ruveta mulle vaimoksi? Olisin ehkä odottanut jotain kauniita sanoja, kuten "rakastan sinua" tms... Haukkukaa nyt sitten nirsoksi...

Myöntävän vastauksen annoin kun tiesin ettei se toista kertaa tule kysymään. Meni siis suhteellisen penkin alle se kosinta, vieläkin ketuttaa mutta ei meidän liitto siihen voi kaatua. Ja hääpäiväksi en kyllä synttäriä huoli!

[Nonna]

Kääk.. Itse asiassa poikaystäväni kosi mua jo kerran, kysyi "mennäänkö kihloihin" ja siitä alkoi paasaus, että sitten kun oikeasti kosit (vasta kun asumme yhdessä) niin se kysymys kuuluu kyllä et "mennäänkö naimisiin" tai "tulisitko vaimokseni" eli samaa mieltä, ettei KIHLOIHIN mennä vaan se on jo lupaus avioliitosta.

Taisi olla samassa paasauksessa kun kävin läpi myös jo esitettyjä toiveitani eli:

ei ulkomailla (tyyliin Kihlautuneet: N&N, Teneriffa 31.12.2008),

ei kenenkään muun läsnäollessa (tyyliin jouluna perhepöydässä tai uutenavuotena kavereiden bileissä),

ei yleisenä juhlapäivänä (liian tylsää/ persoonatonta mun mielestä, liian moni kaveri mennyt esim uutenavuotena kihloihin ja mä haluan JUHLIA meidän kihlapäivää eli se on SE erityinen päivä kalenterissa),

ei kännissä tai krapulassa

Oiskohan ne vaatim... eiku siis toiveet ollu siinä...

Tuo sohvakosintaesimerkki oli musta ihana! Oon sanonut että se voi tapahtua vaikka leffan mainoskatkolla, kun istutaan kotisohvalla ja sormuksen kanssa ei tarvi hermoilla, ne haetaan sit yhdessä ja laitan vaikka kuminauhan nimettömään siksi aikaa! Olen siis esittänyt paljon "vaatimuksia" ja suoraan sanottuna pelkään että olen mokannut koko kosinnan eli uskaltaako mies enää edes kosia... Yksi vaatimus oli, että ensin meidän pitää asua yhdessä, jotta tiedetään varmasti toimiiko tämä juttu ja eikö se mies puolitosissaan kosinut toistamiseen viikkoa ennen yhteenmuuttoa, että joko jo? Okei, suloista ja hassua ja mua taitaa vaan jännittää. Sanoin että harkitsen asiaa. Ja nyt jo odotan sitä sormusta ensi viikolla vaikka ite sanoin ettei juhlapäivänä saa kosia!!! Miten niin naiset on vaikeita? Minä siis ainakin. Että katsoo nyt mokasinko ite iteltäni joulunkin, jos lahjaksi tuleekin mummokalsarit.

[Anqu]

Meillä oli aiheesta keskusteltu pariin kertaan, kun noita hömppäohjelmia on telkkarista katseltu. Sellasta kevyttä "ei tolleen voi kosia...olis ihan kamalaa jos tolleen teet..." Samoin silloin kun oma sisko meni kihloihin, niin keskusteltiin tästä julkisella paikalla kosimisesta. Sanoin aika ehdottoman ein siihen. Mutta mitens sitten kävikään... Pari vuotta olin sitä kosintaa tässä jo odotellut ja joka uusi vuosi toivonut seuraavalle vuodelle sitä onnea.

Sen olin ilmeisesti tehnyt tarpeeksi selväksi, että romanttista pitää olla

Ekalle oikealle lomamatkalle sitten lähdettiin, ja oikein lentokoneella! Kohdekin oli yllätys minulle. Pari päivää tuo miekkonen jaksoi kiusata kunnes kosi! Loppujen lopuksi ei ne muut ihmiset mitään häirinnyt, kun koko muu maailma siinä unohtui hetkeksi! Eikä niitä ihmisiä siinä ollutkaan kuin joku 10.

Ikinä ei tullut mieleen keskustella siitä mahdollisuudesta, että kosinta menis nauhalle... Siitä on vieläkin ristiriitaiset mielipiteet... Voi sitten vanhoilla päivillään sitäkin katsella! Pahimmassa tapauksessa se näytetään tietysti kaikille vieraille häissä

[Allaiteme]

Mitään ei puhuttu etukäteen, mutta uskoin kyllä tehneeni selväksi, että mä en kaipaa mitään suuren maailman kosintaa, vaan kotioloissa nysväämistä, mistä muutenkin nautin eniten. Sellaisen kosinnan myös sain

Muokattu: January 17, 2009, käyttäjä: lina

[Miltonia]

Jotain vinkkejä olin antanut kun aikaisemmin olimme aiheesta jutelleet. Mitään juhlapäivää kuten, joulua tai syntymäpäivää, en halunnut kihlautumispäiväksi ja lisäksi halusin että se tapahtuu kahdenkesken. Ei muuten mitään vaatimuksia juhlallisuuden yms. suhteen. Myös kotoisasti arkipäivän päätteeksi tapahtuva kosinta voisi olla ihana. Ja yllätyksenä tietysti!

Ja oikein ihanasti se kosinta sitten tapahtuikin

[Kartio]

Minä esitin jo ajat sitten toiveen, että tahdon kosinnan olevan yllätys ja että olisi kivaa, että mies polvistuu. Eiei-toiveita ei ollut juurikaan. Tein kyllä selväksi, etten kaipaa mitään leivokseen piilottamista tai jousiorkesteria. Ja kosinta oli juuri minulle ja meille sopiva - polvillaan sormuksen kanssa, mutta ihan arkisessa tilanteessa töistä tullessa meidän pihalla.

[Via]

Mä taisin ainoastaan joskus mainita, että en halua että avolla on sormus ostettuna valmiina kun se kosaisee, vaikka vastaus olikin varsin varma. Pelkäsin että avo kuvittelee tällaisen romantikon ehdottomasti haluavan tyyliin leivokseen piilotetun sormuksen, ja mä taas olin tarkka siitä, millaisen sormuksen sitten haluaisin.

[Briitta]

Tuttavien naimisiinmenon yhteydessä tuli juteltua siitä mitä itse haluaisi. Molemmat olimme samaa mieltä ettei julkista kosimista, se on vaan meidän kahden välinen asia. Jostain syystä sulhaseni oli saanut päähänsä etten halua naimisiin joten kosintaa ei sitten kuulunut.. No, juteltiin asiasta ja aloin vihjailla että ois kiva mennä naimisiin. Kavereiden häissä puhuttiin paljon miten itse haluaisimme monet asiat järjestää omissa häissämme. Kerran olin jo epätoivoissani etteikö se saa kosittua ja sanoin ettei sen mitään ihmeellistä tarvi olla, kunhan vaan se kysymys esitetään ja se on lupaus naimisiinmenosta. Mies sitten kosittuaan sanoi helpottuneensa niistä sanoista kun hänellä oli ajatus että sen täytyy olla jotain todella spesiaalia, tyyliin viikonloppumatka Pariisiin.. Sitä odotellessa olisi kyllä kestänyt ikuisuuksia kun ei ole rahaa paljon matkusteluun tuhlattavaksi

Tietyssä vaiheessa ajattelin itsekin että vihjailuni menivät liian pitkälle, ja saatoin pilata muutaman potentiaalisen kosintahetken vihjailuillani. Ajatukseni kuitenkin oli että miehen täytyy kosia. Tuttavan häissä mies sitten sanoi tanssin pyörteissä haluavansa naimisiin minun kanssa mutta ei nyt ja tässä kosi vaan kahden kesken jossain. Nämä sanat rauhoittivat minunkin mieleni, lopetin vihjailut eikä siitä enää kauan kestänyt itse kosintaan joka oli ihana ja mieleenpainuva

[nellen]

Me puhuttiin asiasta joskus, kun luimme sellaisista kosinnoista, jotka ovat menneet ikään kuin penkin alle morsiamen mielestä. Rakkaani tiesi, etten hallunnut tulla kosituksi pohjan sohvalta sivulauseessa, että käydäänkö ostamassa kihlat, vaan halusin ehdottomasti jonkun hiukan suuremman eleen, jolla kosinta tehdään ja multa oikeasti kystään, että tulenko hänen vaimokseen. Mitään muita ehtoja mulla ei asiasta ollut: sai kosia koska vain, missä vain ja kenen seurassa vain. Mies päätyi sitten kosintaan kahden kesken, tarkkaan miettittynä päivänä (hänelle helppo muistaa) ja järjesti kosinnan romanttisesti luonnon helmassa polvistuen eteeni.

[Virtahepuli]

Miehen veljen kosittua avovaimoaan sormuksen kera mä ilmoitin että mulle ei sitten osteta sormusta etukäteen vaan haluan sen itse valita Mutta siinä meidän puhumiset!

[XeNedra]

Me ainakin keskustelimme asiasta. Ainut "reunaehto" kosinalle oli sanamuoto. Eli oli ehdottomasti kysyttävä vaimoksi/naimisiin, koska minulle kihlaus tarkoittaa sitä, että hääpäivä päätetään hyvin pian sen jälkeen. Mies oli ollut aiemminkin kihloissa ilman naima-aikeita. Joten mielestäni tällaiset periaateasiat oli hyvä tehdä selväksi. Mieskin kertoi keskusteluissa olevansa sitä mieltä, että jos hän enää koskaan menee kihloihin, niin sitten tosi tarkoituksella.

Minua kosittiin kysymällä haluanko vaihtaa nimeäni ja hääpäiväkin päätettiin vielä saman iltana. Eli kosinta oli täydellinen.

[Guest Rouva E]

Joo, meillä oli niin, että vuosien varrella asiasta oli silloin tällöin jotakin puhetta, ja aina sopiviin väleihin sain ujutettua omia toiveitani... Ei mulla mitään monsterivaatimuksia ollut, toivoin vain, että minua kosittaisiin arjen keskellä tavallisena päivänä, ei missään nimessä ulkomailla eikä mitään hienoja seremoonioita. Ja niin se sitten tapahtui viiden vuoden seurustelun jälkeen miehen suunnittelemalla aikataululla minulle yllätyksenä meidän eteisessä kun tultiin töistä kotiin. Mies kaivoi taskustaan sormusrasian ja kysyi, että menisinkö hänen kanssaan elokuussa naimisiin? Ja olin hyvin hyvin onnellinen, eniten siitä että hän tahtoi kanssani naimisiin ja myös vähän siitä, että tilanne oli molemmille mukava eikä vieraan tuntuinen krumeluureineen. JA, krumeluureissa ei siis ole mielestäni mitään pahaa, eivät vaan ole meidän juttu. Hääpäivä sovittiin seuraavana päivänä tarkalleen kun saatiin kirkon varaustilanne selväksi.

[cherize]

Pelkkä ajatus pistää polvet taas vähän tutisemaan.. ihana hetki.

En ole hirveästi kosintatavoista puhunut, mutta sen olen tehnyt selväksi jo ajat sitten että arvostan perinteistä isältä "käden pyytämistä" ja oikeaa kosintaa, ei semmoinen johon keskustelun päätteeksi päädytään, "mennään nyt sitten naimisiin". Sen verran romantikko vaan kertakaikkiaan olen

Mieheni kosi niin että oltiin ulkomailla kahdestaan, meille tärkeässä paikassa, ja oli niin ihanaa!!!

Jälkeenpäin hän kumminkin kertoi että ystävä oli yrittänyt saada kosimaan italialaisessa ravintolassa, niin että ympärille ilmestyy niitä tv:stä tuttuja viulun soittajia Onneksi oli itse päätynyt tuohon kahden kesken-hetkeen, toi ravintolahäslinki ei olis ollut mun juttu...

Ja se piti vielä lisätä, tuosta sormusasiasta, että luoja jos olisin tiennyt että mieheni itsekseen (ilman naisen apua!!) valitsee valmiiksi sormuksen, olis varmaan ollut pieni paniikki. Mutta sormus oli enemmän kuin täydellinen. Ihana mies!

Muokattu: April 6, 2009, käyttäjä: limelime

[Jokupa]

No ei kyllä tosiaan puhuttu ollenkaan että millä tavalla EN halua kosinnan tapahtuvan, vaikka muuten aika tarkka nuista etiketeistä olenkin.... ;-) Se sitten tapahtui juuri niin kuin parhaaksi tapahtui: juuri ajallaan. Aivan, niin kuin pitikin. ;-)

[nusutar]

Itse olin sanonut etukäteen vaan sen, että sellainen polvistelu ja yltiöromanttinen kosinta ei välttämättä olis se mun juttu..Tää ylläri kosinta tapahtuikin sitten ei-niin-perinteisesti niin, että loikoiltiin sängyllä ja mies röhnötti puolittain mun päällä ja kysyi siinä sitten haluisinko tulla hänen vaimokseen oli se vaan aika romanttinen ja ikimuistoinen hetki sit kuitenkin, jolle on jälkeenpäin itse vähän naureskeltukin Kihlausta juhlittiin sitten ottamalla yhdet kuoharit ja sormukset hankittiin yhdessä myöhemmin.

[Escurecido]

Meillä on asiasta keskusteltu joskus sivulauseessa siinä muodossa, että millaista kosintaa en haluaisi. Tämäkin joskus tullut lähinnä ilmi kun on kaveriporukassa keskusteltu mikä on joskus elämän aikana mennyt vikaan edellisissä suhteissa, etät miten päädytty nykyiseen. Edellinen mies kun tuon kihlauksen mokasi aika railakkaasti kaikilta osin, vaikka siitä kihlaus silloin tulikin. Oletan että nykyinen on rivien välistä osannut lukea mitä en halua. Muutoin luotan täysin nykyisen miehen ajatuksen juoksuun ja siihen että osaa lukea ja päätellä itä haluan, luulempa että osaa valita jopa sen sormuksenkin ihan itse. Olen ehkä sen verran romantiikan hakuinen, että olisi hienoa saada se kosinta "elokuva malliin" kahden kesken, romanttisessa ympäristössä ja sen sormuksen kera. Saapa nähdä. kosinta kun vielä puuttuu, vaikka on meillä häistäkin jo jonkin verran puhuttu.

[Brudeferden]

Jos kosimisesta on sovittu etukäteen, eikö silloin oikeastaan olla jo kihloissa?

[Nox]

Kultani taisi muistaakseni jossain keskustelussa kysyä, minkälaisen kosinnan haluaisin. Ainoa vaatimukseni oli se, että kosinnan pitää olla tunnistettavissa kosinnaksi. Sitten kun kosinta tuli, niin kysymys oli kyllä selkeä, mutta menin niin pähkinöiksi, että kysyä möläytin: "Oliko tämä kosinta?"

[iluvatar]

Olin kerran Singaporesta matkalla Frankfurtiin ja siellä joku japanilainen mies herätti (henkilökunnan avustuksella) koko hytin ja alko kosimaan sitä tyttöystäväänsä ja sitten tuotiin kakkua ja shampanjaa ja kaikkea. Naisen vaistoillani aavistin, että kohta on tulossa mulleki kosintaa niin kerroin varmuuden vuoksi tästä tapauksesta sulholle ja painotin, että en ikinä suostuis jos mut nolottais tollai julkisesti. Oon aika privaatti ihminen kuitenki.. Myöhemmin paljastu, että jos en ois kertonu tästä sulholle niin se ois vissiin kosinu jossain raflassa.. yih. Onneks tuli sit täydellinen kosinta tähtitaivaan alla kukkulalla. <3

[TKL]

Puhuttiin kyllä. En halunnut perinteistä kosintaa.

[Venluus]

Meillä oli varmaan maailman epäromanttisin kihlautuminen, mutten missään nimessä olisi tahtonut mitään kynttiläillallishöttöä tms. elokuvista tuttua juttua.

Kerroin kyllä miehelleni aikaisemmin, etten kaipaa mitään suurta numeroa, vaan ihan vaan sen perinteisen kysymyksen.

[Guest lyssa]

Jos kosimisesta on sovittu etukäteen, eikö silloin oikeastaan olla jo kihloissa?

Ei silloin mielestäni vielä olla kihloissa, jos yleisellä tasolla keskustellaan siitä, millaisen kosinnan sitten joskus, jos asia tulee ajankohtaiseksi, haluaa. Sitten ollaan kihloissa, jos on naimisiinmenosta sovittu. Silloin ei enää tarvita mitään ns. virallisia kosintoja, joista joskus jossakin ketjussa keskusteltiin.

[Emppu-pemppu]

Emme varsinaisesti keskustelleet asiasta etukäteen, mutta silloin tällöin kun telkkarissa jollain (ällöttävällä) tapaa kosittiin huomautin että "tuollaista en ainakaan halua!". Sainkin sitten aivan täydellisen kosinnan!

[nuudeli]

Kyllä meillä jonkin verran oli puhetta kosinnasta ennen itse h-hetkeä. Mies ilmaisi jo melko aikaisessa vaiheessa, että hän sitten tulee hoitamaan kosinnan, enkä minä saa sitä tehdä, sen verran perineteiden kannattaja hän on.

En varsinaisesti antanut ohjeita miehelle, että millaista kosintaa en halua tai millaisen haluaisin, mutta sopivissa yhteyksissä kyllä mainitsin, että en esimerkiksi halua, että minua kositaan missään julkisessa paikassa tai muiden ihmisten läsnäollessa. Lisäksi toin ilmi, että sanamuotokin on tärkeä, minua ei pidä kosia pyytämällä kihloihin, vaan kyllä siitä lähdetään, että kosinta on pyytämistä naimisiin/vaimoksi.

Sen enempää ehtoja en miehelle asetellut, luotin kuitenkin sen verran hänen omaan makuunsa ja vaistoonsa. Ja kannattikin, kosinta oli ihana ja meidän näköisemme.

[Pupska]

Mie olen ehdottomasti kieltänyt kaikennäköiset julkisuustempaukset. Ei siis mitään jenkkityyliin jääkiekkopelissä tai vastaavaa...ihan tarpeeksi tunsin myötähäpeää jääkiekkopelissä kun screenillä näytettiin pariskuntaa sydämessä ja vieressä oli teksti Kiss. ....mielummin vaikka kalsarit jalassa kotona sohvalla