Puhuitteko etukäteen, millaista kosintaa ET halua?

[Tintti_vaan]

Kyllä kertoilin että haluaisin ja mies sen hyvin myös toteutti. Roudasi minut kaivopuistoon missä tavattiin ja kosi ihan vanhaan tapaan. Luulin että miehellä on vain into kävelemään kaivopuistoon ja yritin estellä koko matkan keksimällä syitä miksei tarvitse mennä kävelemään mm. käytiin koulussani ilmoittautumassa kursseille kun koulu oli vieressä ja mies pureskeli kynsiään miten saisi minut roudattua rantaan ja asian suoritettua  

[oranssi]

En halunnut kosintaa LAINKAAN vaan päätimme yhdessä kihlapäivän. Mulla ois menny pasmat iha sekasi jos toinen ois kukkapuskan kera yhtäkkiä kumartunu etteeni lattialle. Todennäköisesti oisin vain alkanut kikattaa hillittömästi..! En ole mikään dramantiikan, ihminen eli yhdessä päättäminen passasi paremmin kuin hyvin.  

[juuliaj]

Emme puhuneet kosinnasta tai kihlauksesta etukäteen. Päätös kihlautumisesta (ja samalla toki naimisiinmenosta) syntyi keskustelun tuloksena automatkan aikana. Eli ei ollut mitään romanttista spektaakkelia vaan ihan yhteinen päätös.

Toki romanttinen spektaakkelikin olisi kelvannut, mutta koska mies ilmeisesti halusi kuitenkin keskustella asiasta yhdessä ja kun se päätös siinä sitten syntyi, en olisi halunnut erikseen kosintaa, sillä se olisi varsinaisen päätöksen teon jälkeen tuntunut vähän teennäiseltä.

[Samsara]

Eipä ehditty käydä moista EI-listaa läpi, eikä sille olisi ollut mitään tarvettakaan. Kosinta tuli molemmille yllätyksenä. Totesin miehelleni, että toi kysymys oli kyllä kosinta, tarkottaako tää nyt kihlausta. Miehen vastaus oli myöntävä.   :  ;D   Ei meidän tyyliä olisi ollut mikään liian pramea ja suunniteltu.

[Lap-81]

Sanoin miehelle, että jos kysyt mennäänkö kihloihin, saat varmasti pakit, mutta jos kysyt mennäänkö naimisiin/tuletko vaimokseni, vastaus voi olla jotain muuta

Ja "se" kysymys kuului loppujen lopuksi : Tulisitko vaimokseni?   Ja vastaus oli tietysti tulen!!! :-X

Ja toinen oli etten halunnut syntymäpäivänäni mennä kihloihin...

[LittleMermaid]

Just keskusteltiin asiasta miehen aloitteesta. Hän kysy, et haluanko julkisen vai yksityisen kosinnan. Mun vastaus oli aika selvä, ehdottomasti ihan vaan meidän kahden kesken. En yhtään tykkäis, jos siinä olis muitakin ihmisiä!Menis jotenkin koko tunnelma pilalle..sehän on vaan meidän kahden välinen juttu, eikä muiden. Toivottavasti otti neivosta vaarin! ;D

[Mafalda]

Kaveria kosittiin baarissa, sitten juotiin kavereitten kans. Musta tilanne oli outoa ja sanoin sillon miehelle että en itse moista tahtoisi. Ja naurahdin lisäksi että osaisiko hän ostaa oikean kokoista sormusta kun kaverillekin oli ostettu liian pieni.

Kosinta tuli puskista, yllätyksenä, salahaaveilun palkintona. Ei ollut sormusta mutta oli kukkia ja ME. Mies kertoi ettei ollut osannut ostaa sormusta koska niitä oli liian monia ja kokokin oli vähän hakusessa. Sain siis kosinnan joka yllätti ja sormuksen jonka halusin

Mun mielestä on kuitenkin ok kertoa kullalleen jos pitää itse tärkeänä perinteitä esim. isältä kysymisen. Pitkässä suhteessa asia on tullut varmasti esille muulla tapaa kuin tyylillä "tässä tulee nyt kaikki mitä EN halua" viitaten aiemmin käytyyn keskusteluun...

Jokainen toimii tavallaan  

*muoks virheet

[Lizzie07]

Musta on kamalaa, että naiset on ku jotain diktaattoreita, ja määrää miten heitä kositaan??    Mun mielestä parisuhteessakin, ja varsinkin siinä, sitä toista osapuolta pitää kunnioittaa ja antaa tilaa, ei tarvi ohjeistaa kokoaikaa ja suunnitella itse kaikkea. Tai sitten meillä on vaan jotenkin tavallista tasapuolisempi suhde, jossa kumpikaan ei jyrää molemmille tärkeitä asioita oman mielensä mukaisiksi koko aikaa.

Meillä puhuttiin kihloihin menosta aluksi varmaan puoli vuotta sillä tavalla "sitten joskus" ja fiilistelimme miten ihanaa sitten on, ja sitten joulun lähetessä rupesimme miettimään, josko joulu olisi kiva päivä mennä. Ostimme sormukset yhdessä 1.12. ja kaiverrutimme niihin jouluaaton.

Jouluaattona lähdimme sitten aterian jälkeen ulos lapsuuden puistooni, jossa vähän räntäisessä lumisateessa mieheni polvistui ja luki ääneen lapun, jonka oli kirjoittanut. Lopuksi itkimme molemmat ja vaihdoimme sormukset, ja menimme sisälle takaisin ja kaadoimme kuoharit perheelle.

[maizu]

Pitkän suhteemme aikana muistan joskus sanoneeni, että toi on vähä kliseistä tai et miten ajattelen ite asiasta. Esim. serkkuni puhui aikaisemman kihlauksensa purkauduttua useampi vuosi sitten, että seuraavaksi menee vasta sitten kihloihin kun sovitaan hääpäivä ja tähän totesimme kylläkin molemmat ajattelevamme samoin. Ehkä tämä oli siis pieni vihjaus miehelle. Samoin jostai klisee jutusta televisiossa olen maininnut..tosin mieheni taas kommentoi tv:stä tuleesta konsinta-ohjelmasta(??) missä naiset kosi, ettei tykkäisi tms.. mut olen itekki nii vanhanaikanen etten kosisi miestä saati si tv:ssä.. Kihloihin menosta ei kyllä koskaan puhuttu vaan mies yllätti täysin.

[Fröken Strand]

Sen verran sanoin, että sormuksen haluan itse valita, kun kosinnan aika koittaa...

(Olen äärimmäisen tarkka tyylistäni ja lisäksi olen aina tiennyt saavani vihkisormukseksi isoäitini vihkisormuksen, joten sen piti sopia yhteen.)

Mies kosi sitten kun oli valmis menemään naimisiin ja teki sen aivan omin sanoin ja omalla tavallaan.

[Helmiäinen]

Muuten ei ole pahemmin puhuttu, mutta minunkin toiveenani on, että saan itse valita sopivan sormuksen. Miehelle kosimisella ja sen "hienoudella" on suurempi merkitys

[jrc]

Meillä yksi tuttavapariskunta meni kihloihin lomamatkalla New Yorkissa, Rockefeller Centerin luistinkentällä turistien ympäröimänä. Hupaisinta oli, että mies kosi tyttöystäväänsä englanniksi- vaikka ovat molemmat kyllä ihan suomalaisia. Turistit taputtivat ja hurrasivat ympärillä, kun frendini vastasi "i will"..

Ilmoitin avomiehelleni, että niin jos kosisit, juoksisin karkuun. Mutta tuttavani kyllä oli onnessaan, ja sehän on tärkeintä!

[Maama]

Ei todellakaan puhuttu asiasta mitään etukäteen. Ihan sama vaikka mies ois huutanu mulle vessanpöntöllä istuessaan olohuoneeseen, että "mennäänkö naimisiin" niin olisin vastannut kyllä.

En muutenkaan käsikirjoita meidän elämää tai sanele miehelle, että kuinka sen tulisi toimia.

[Guest Whatever]

Mua on kosittu kaksi kertaa, ja olen itse kosinut kerran - yltiöromanttisia kosintoja ei todellakaan ollut yksikään niistä.  ;D

Vastaisuuden varalle ehdoton EI-lista olisi kännikosinta, julkinen kosinta ja kihlojen ehdotus - muuten sitten kukin tyylillään.   Oletan myös, että jos kosintaan asti on edetty, niin toinen on jo niin tuttu, että tietää automaattisesti, miten kannattaa/haluaa kosia. Mä olisin varmasti sulaa vahaa ällöromanttisen kosinnan edessä, mutta suostuisin kyllä ilmankin - kun olisi ensin joku, jolta odottaa sitä kosintaa.  :

[kuutuska]

Meidän suhteemme on tasa-arvoinen ja keskusteleva, mutta silti minä olen useimmiten se aloitteen tekevä osapuoli. Sen takia sanoin miehelle, että yhdessä asiassa olen vanhanaikainen: mies kosii. Jos ei kosi, ei mennä naimisiin. Kerroin myös, että haluaisin joskus naimisiin, kun kerran loppuelämämme olemme kuitenkin yhdessä. Keskusteluissa kävi myös selväksi, että kosiessa ei kysytä: mennäänkö kihloihin, vaan: mennäänkö naimisiin. Sormuksen halusin myös itse valita, sillä halusin teetetyn sormuksen. En kuitenkaan sanellut tai määrännyt näitä asioita, vaan ne kävivät ilmi keskusteluissa niiden 5,5 vuoden aikana, jonka seurustelimme ennen kihlausta.

Mies kosi sitten Pariisissa ravintolassa polvillaan.    Ympärillä oli muita ihmisiä, mutta kukaan ei ymmärtänyt Suomea, eikä kiinnittänyt huomiota meihin. Minä yllätyin ja hämmennyin kosinnasta ja vastasin jotain tyylin: tottakai, nouse nyt ylös sieltä lattialta...

OT: tuosta aiemmasta keskustelusta: en ymmärrä, miten kukaan voi mennä arvostelemaan toisten parisuhteen tilaa näiden kirjoitusten perusteella. Jokaisessa parisuhteessa asioita käsitellään eri tavoilla. Ei sen, että sanoo ääneen sen, mitä ajattelee sille elämän tärkeimmälle ihmiselle pitäisi olla mitenkään väärin. Avoimessa parisuhteessa keskustellaan kaikesta, mikä päähän pälkähtää. Jos nainen rupeaa määräilemään ja sanelemaan liikaa, niin eivätköhän miehet ymmärrä olla silloin kosimatta. Ei niitä miehiäkään tarvitse niin tyhminä pitää, etteivät he huomaisi, milloin heitä ei kunnioiteta parisuhteessa.

Itse karsastan sellaista ihmeellistä miesten ja naisten vastakkainasettelua, jota esim. nämä Mars ja Venus -kirjat edustavat. Niiden mukaan toista ei saa kohdella tavallisena ihmisenä vaan MIEHENÄ ja NAISENA. Paras ohje oli se, että miehen pitää avata naiselle auton ovi, auttaa hänet sisään ja sulkea ovi perässä. Naisen ei saa missään tapauksessa kurottautua avaamaan kuljettajan ovea, sillä se saisi miehen tuntemaan itsensä vähemmän mieheksi.   Meidän suhteesta ei ainakaan olisi tullut mitään tätä neuvoa noudattamalla, sillä alkuvaiheessa miehen auton kuljettajan ovi aukesi vain sisäpuolelta...  ;D

Eli jos kosinnasta ei saa puhua etukäteen, niin ei saa varmaan puhua lahjatoiveistakaan tai ainakaan siitä, mistä tykkää lakanoiden välissä? Koska puolisoiden täytyy voida lukea toisen ajatuksia ja puhuminen vain pilaa yllätyksen? Ennemmin minusta sellaiset ihmiset ovat määräilijöitä, jotka katsovat oikeudekseen kertoa, mistä aiheista muiden parisuhteissa saa puhua ja mistä ei.

Anteeksi purkautumiseni; provosoiduin, kun yhtä lyötiin kuin vierasta sikaa, eikä kukaan puolustanut...  :-[

[sinisiipi]

OT: tuosta aiemmasta keskustelusta: en ymmärrä, miten kukaan voi mennä arvostelemaan toisten parisuhteen tilaa näiden kirjoitusten perusteella. Jokaisessa parisuhteessa asioita käsitellään eri tavoilla. Ei sen, että sanoo ääneen sen, mitä ajattelee sille elämän tärkeimmälle ihmiselle pitäisi olla mitenkään väärin. Avoimessa parisuhteessa keskustellaan kaikesta, mikä päähän pälkähtää. Jos nainen rupeaa määräilemään ja sanelemaan liikaa, niin eivätköhän miehet ymmärrä olla silloin kosimatta. Ei niitä miehiäkään tarvitse niin tyhminä pitää, etteivät he huomaisi, milloin heitä ei kunnioiteta parisuhteessa.

Eli jos kosinnasta ei saa puhua etukäteen, niin ei saa varmaan puhua lahjatoiveistakaan tai ainakaan siitä, mistä tykkää lakanoiden välissä? Koska puolisoiden täytyy voida lukea toisen ajatuksia ja puhuminen vain pilaa yllätyksen? Ennemmin minusta sellaiset ihmiset ovat määräilijöitä, jotka katsovat oikeudekseen kertoa, mistä aiheista muiden parisuhteissa saa puhua ja mistä ei.

Täsmälleen samaa mieltä!

Mitä ihmeen naisten hirmutyranniaa se muka edustaa, että pariskunta voi keskustella keskenään kosinnasta, jopa siitä omastaan!  : Milloin kosinta on muuttunut tabuksi, josta ei voi keskustella ennen kuin se on tapahtunut!

Me ajatellaan omassa suhteessa niin, että ajatusten vaihdon kautta ja omista mieltymyksistä puhumalla, on helpoin ymmärtää mitä toinen kaipaa. Tämä pätee aivan kaikissa asioissa, sillä pystymme keskustelemaan avoimesti kaikesta. Meille kummallekin parisuhde ja sitoutuminen merkitsee paljon, mutta mies tietää romanttiset luonteeni ja niin myös kosinnan merkityksen minulle.  Hän on itse "kartoittanut" millaiset tilanteet olisivat romanttisia, ja millaista kosintaa en ainakaan haluaisi. Ja mielestäni se ei ole ollenkaan paha asia, päin vastoin. Miehen ei tarvitse raastaa omia hermojaan sillä, että halauaisinkohan julkisen ja suurieleisen kosinnan, vaikka hän itse ei tykkäisi olla esiintymässä ja keskipisteenä, tai millaisestakohan sormuksesta tykkäisin. Kun hän sai kuulla, että mielestäni kihlaus olisi ihaninta, kun se tapahtuu kahdenkesken omassa rauhassa, ja että ei siinä vaiheessa vielä sormuksia tarvita, mies oli silmin nähden helpottunut  ;D 

[pisti]

Taisin mainita, etten halua mitään yltiöromanttista polvillaan kosintaa. Ja polvillensahan se mies kosiessaan meni :. Tuli ihan täytenä yllätyksenä, itse olin vahvasti siinä uskossa, että kihlaus tapahtuu keskustelun tuloksena, ilman varsinaista kosintaa.

[Guest ReneBene]

Mitä ihmeen naisten hirmutyranniaa se muka edustaa, että pariskunta voi keskustella keskenään kosinnasta, jopa siitä omastaan!  : Milloin kosinta on muuttunut tabuksi, josta ei voi keskustella ennen kuin se on tapahtunut!

Keskustelu aiheesta nimenomaan on mielestäni vähintäänkin tervettä, mutta käskyttäminen tyyliin: "tässä lista asioista mitä minä EN halua että sinä teet silloin kun kosit minua ja jos näistä säännöistä poikkeat niin turma tulee" ei sitä ole.

Eli siis kysymykseen vastatakseni; Emme puhuneet millaista kosintaa en halua, vaan keskusteltuamme aiheesta kävimme teetättämässä minulle sormuksen ja se päivä jolloin sormus oli noudettavissa liikkeestä on myös meidän kihlautumispäivämme. Muistetaan myös päivänä, jolloin hymyilimme typerästi kunnes nukahdimme.

*Muoks. en ossoo kirjottaa..*

[Joules]

Ihan sama miten ja missä mun mies kosis, kun vaan kosis eikä vihjailis! ;D

[campari83]

Hmm...Minä ilmoitin sulhaselleni jo kun aloimme seurustella että inhoan yllätyksiä! Olen NIIIN  utelias!!! Hän kai otti vinkistä vaariin, vaikkakin silloin puhuimme syntymäpäivistä.

Aina vuoden välein, olemme seurustelleet n. 6 1/2v., hän ilmoitteli että haluaa ehdottomasti kanssani naimisiin jonakin päivänä. Minä kauhistuneena siihen että, ei nyt vielä ainakaan. Sitten sulhaseni lähti Kosovoon rauhanturvaajaksi, ja huomasin kuinka ikävöin häntä ja kaipasin hänen lomiaan. Tajusin eräänä päivänä puhelimessa jutellessamme, että tämä se on se oikea. Ja ehdotin että hän hankkisi nyt ulkomailta sormuksen, kun halvemmalla saa. Hän ehdotti että ilmottaisin sukulaisille ja ystäville että hänen seuraavilla lomilla olisi kihlajaiset tiedossa. Eli aika tylsästi meillä.

Kuten sanoin inhoan yllätyksiä ja julkinen tai/ja polvillaan kosinta olisi MINUSTA ollut kamalaa. Mutta maku-asioista ei voi kiistellä ja kuten täällä on sanottu meillä kaikilla on yksilölliset parisuhteet.

[Guest P. Hanhinen]

En halua että mua kositaan missään kaupassa sipsihyllyn edessä... Enkä myöskään halua että mua kosittaisiin minään juhlapäivänä (joulu,juhannus, syntymäpäivä tms.), koska jos kihlaus menisi perseelleen voi juhlapäivään jäädä pitkäksi aikaa huonot fiilikset.

[VeraCausa]

Sen verran sanoin, että sormuksen haluan itse valita, kun kosinnan aika koittaa...

(Olen äärimmäisen tarkka tyylistäni ja lisäksi olen aina tiennyt saavani vihkisormukseksi isoäitini vihkisormuksen, joten sen piti sopia yhteen.)

Mies kosi sitten kun oli valmis menemään naimisiin ja teki sen aivan omin sanoin ja omalla tavallaan.

Puolet kävi toteen minullakin. Halusin myös valita sormuksen. Kosintaa ei tosin tullut, vaikka sen olisinkin halunnut. Minä puhuin kihloihin menosta varmaan liikaa, niin kosinnan idea meni siinä. Olisin halunnut jonkun romanttisen kosinnan, ainahan sitä on pienestä tytöstä asti miettinyt miten mies kosii  

[wife 2 B]

Kyllä mä etukäteen painotin, ettei missään tapauksessa julkisella paikalla tai muiden ihmisten läsnäollessa. Ja kyllähän tuo onneksi kuunteli

[Guest]

En tainnut sanoa yhtään mitään kosinnasta. Kyllä siitä joskus puhuttiin ja mies kyseli, että millaisista sormuksista tykkään.  

Sain sitten kosinnan Japanissa, vanhan temppelin portilla, valkokultaisen sormuksen kanssa (joka oli muuten ihan sopiva)... en edes muista sanoja millä kosinta tapahtui... taisi olla, että "Tuutko mun vaimoksi?" Onnellisempi en olisi voinut olla.

Mun mielestä tästä voi ihan rauhassa keskustella toisen kanssa. Keskustellaanhan siitäkin millaiset häät halutaan, miten lapset kasvatetaan, millaiset kylppärin kaakelit valitaan yms. Saneleminen ja käsikirjoittaminen on sitten jo ihan toinen juttu, mutta kyllä mun mielestä kaikessa on hyvä ottaa toisen toiveet huomioon. Oli aika ikävää tuo kommentointi puolessa välissä ketjua, meinaan.

[Allunga]

Minäkin sanoin, että ei julkisella paikalla, mikä olikin hyvä, sillä sitä parkumista ei olisi kukaan kestänytkään.