Kuinka paljon anopin sana painaa hääjärjestelyissä?

[Soya]

Täsmennyksenä vielä, että tarkoituksena oli kuunnella kummaltakin puolelta toiveita ja vanhempamme pääsevät vaikuttamaan vieraslistaan jne, ja luonnollisesti itselleni on tärkeää että oma äitini on mukana valitsemassa kanssani pukua. Sekään ei nyt anopille tunnu riittävän.

Tämä kirkkovihkiminen on ainut ongelma ja todella suuri sellainen, mistä en aio antaa periksi.

Minua ei oma äiti pakota tekemään mitään vastoin tahtoani ja vielä vähemmän sitä tekee anoppi.

Muokattu: January 24, 2015, käyttäjä: Soya

[Tipsis]

Soya, minusta teidän kannattaa nyt vain antaa asian olla. Anoppi kuitenkin kuuli asiasta vasta ja saattoi miettimättä reagoida ensifiilisten mukaan, todennäköisesti kuitenkin ajan myötä tajuaa, kenen häät on kyseessä. Ehkä hääpäivästä ilmoittaminen tuli täysin yllättäen? Sitä paitsi, jos sinä et kuulu kirkkoon, niin ei anoppi saa teille kirkollista vihkimistä, vaikka mitä tekisi! Joten nou hätä Kuulostaa nuo anopin sanomat jutut sellaisilta äkkipikaistuksissaan töräytetyiltä. Uskon, että myös nuo lapselliset uhkailut tulematta jättämisestä on täysin höpöhöpöä!

 

Teidän häihin on niin pitkä aika, että voitte jättää hääsuunnittelut odottamaan vuodenkin (tai sanoa anopille näin). Siten saisitte rauhan anopilta ja ehkä hänkin kerkeäisi vähän miettiä asioita ajan kanssa. Ja jos anoppi painostaa siunaukseen, niin sitten sulhasen täytyy olla mies ja yksinkertaisesti sanoa, että sitä ei hän(kään) halua. Tärkeintä on, että hääpari on tiimi ja seisoo yhdessä tehtyjen päätösten takana.

 

Btw, ovatko sulhon sisarukset muuten naimisissa ja jos ovat, miten anoppi käyttäytyi silloin? Ja millainen sulhon isä on, voisitteko kuvitella, että hän puhuisi anopille järkeä, kunhan anoppi saanut höyryttyä?

[Minttura]

ei yhtään

[Soya]

Tipzilla,

Hyviä pointteja ja näitä täällä on mietitty itsekin!

Hääpäivä tai ajankohta ei kyllä tullut yllätyksenä, sillä tästä kerrottiin avoimesti jo kun kihlauduimme reilu vuosi sitten. Silloin hän oli sitä mieltä, että miksi odotamme sinne asti kun voisimme mennä vaikka heti naimisiin. Keskustelimme myös ennen joulua siitä, kuinka aiomme aloittaa juhlapaikkojen kartoittamisen pian.

Mieheni vanhempi veli on jo naimisissa, ja anoppi höyrysi ja painosti jo silloin asioissa. He kyllä menivät naimisiin kirkossa koska morsiamelle se oli tärkeää, joten kiistaa ei ollut siitä vaan jälleen muista asioista, kuten juhlapaikasta ja sitten tietenkin kirkko oli väärä ja häät liian isot (vaikka hän itse paisutti häitä 20:llä lisävieraalla) ja kalliit.

Eli sehän tässä nyt pelottaakin, historia tuppaa toistamaan itseään ja tiedän että hän vanhan kansan ihmisenä pitää kirkkohäitä ainoana oikeana ja valitettavasti luonteeltaan hän on tietyissä asioissa totaalijäärä ja itsekeskeinen.

Tänään tosin kuulimme miehen veljeltä, että hän on nyt itse ymmärtänyt ja huomannut loukanneensa miestäni sanoillaan (olemme pitäneet koko viikon radiohiljaisuutta sinnepäin), joten jotain pohdintaa sielläkin on tehty.

Jotenkin järkytyimme mieheni kanssa todella pahasti tuosta ensireaktiosta, sillä tosiaan meidän 9-vuotisen taipaleen aikana ei ole ollut mitään ongelmia. Toivoimme ja odotimme reaktiota, jollaisen olemme saaneet kaikilta muiltakin lähiperheessä (onnentoivotuksia, iloa ja intoa sekä avun tarjoamista).

Ehkä tämä tosiaan tästä, ja kuten itsekin sanoit, häihin on vielä matkaa ja varsinaiset muut järjestelyt aloitetaankin vasta syksyllä. Toivon tosiaan ettei tämä ole vasta tyyntä myrskyn edellä!

[nilmelwen]

^ Itsekästähän se on, että anoppi vaatii teitä menemään naimisiin ja juhlimaan niinkuin hän haluaa. Kyse on teidän häistänne, ei anopin. 

Hyvä, että anoppi on kuitenkin hoksannut, että te järjestätte itsenne näköiset ja oloiset juhlat hänestä riippumatta  ja että hänen sanomisensa ovat olleet loukkaavia. Se on jo alku.

Jos meno kuitenkin palaa alkutekijöihnsä, niin ei kai tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin pyytää miestä keskustelemaan äitinsä kanssa ja selittämään tiukasti, että kirkkohäitä ei ole mahdollista järjestää eikä siunaustakaan ole tulossa ja että paikka ja juhlan laatu ovat vain ja ainoastaan teidän päätettävissänne.

[redskull]

Kiitos Tipzilla tuosta vastauksesta, jonka olet minulle aikoinaan kirjoittanut tuolla kaksitoista viestiä aiemmin

 

Olen vähitellen hyväksynyt sen ajatuksen, että kutsumme noista anopin ehdottamista vieraista muutaman tärkeimmän (emme siis todellakaan kaikkia). He ovat meille lähs tuntemattomia, mutta ei se juhlaa pilaa. Siitä kun ei pääse mihinkään, että anoppi maksaa osan juhlista emmekä oikein pärjää ilman tätä avustusta.

 

Olemme me kuitenkin anopille jo muutamissa asioissa sanoneet vastaan. Emme esimerkiksi järjestä juhlia hänen suosikkiravintolassaan (josta hän innoissaan on meille tarjouksia pyytänyt) emmekä aio mennä häämatkalle hänen suosikkimatkakohteeseensa (vaikka hän sitäkin nyt kovasti yrittää ehdottaa ).

 

Kaiken kaikkiaan anoppini on kyllä ihan mukava, mutta hän ei jostain syystä tunnu ymmärtävän sitä, että hänen poikansa ei ole identtinen kopio hänestä Voi olla, että muidenkin anopeilla on samaa vikaa. Ehkä äitien on vaikea hyväksyä sitä, että heidän pikkupoikansa on kasvanut aikuiseksi ja pojalla on omat mielipiteet.

[vadelmainen2015]

Myös minusta tuntuu toisinaan, ettei anoppi ihan aina muista, että hänen poikansa ei ole hänen - tai hänen ajatustensa - jatke, ja ajattelee joissain kohdin hyvinkin eri tavalla kuin hän itse. Tosin anoppi tuntuu välillä myös olettavan, että miniäkin on kuin ajatus ja että kaikki näkemykset ovat samanlaisia. Taitaa anopeilla olla se "vika", että ovat niin tolkuttoman innoissaan häistä etteivät malta olla sanomatta ja tyrkyttämättä (välillä liiaksikin) mielipiteitään.

 

Meillä anopin sana painaa jonkin verran, hänkin kun osallistuu pitopalvelukustannuksiin. Eli anopin mielipide on kuunneltu, kun on mietitty, mitä ruokaa/tarjottavia hääjuhlaan tulee. Anopin mielipidettä on kuunneltu myös, kun on ajateltu kutsuttavia vieraita. Ruokiin liittyvissä asioissa anoppi on kyllä osannut kuunnella meidän mielipiteitämme todella hyvin, samoin vierasasioiden suhteen; toisaalta näkemyksemme eivät ole toisistaan juurikaan eronneet. Lähinnä närkästystä (puolin ja toisin) on aiheuttanut nämä hääpukuasiat, anopilla kun näistä on erilainen näkemys kuin minulla. Nyt silläkin rintamalla on hetken ollut hiljaista, joten ehkä anoppi nyt viimein alkaa tajuta että ihan kaikesta hänkään ei sentään päätä.

 

Mä olen sitä mieltä, että anoppia voi kyllä kuunnella. Mutta jos anopin mielipide tai ajatus ei tunnu omalta, niin se ei sitten tunnu ja anopinkin pitäisi pystyä tämä ymmärtämään. Kyseessä on kuitenkin jonkun toisen, kuin anopin häät. Ajoittain tuntuu, että anoppien olisi myös syytä laittaa jäitä hattuun - onhan se mahtavaa, että oma poika avioituu, mutta ei se silti sitä tarkoita että ihan joka asiaan pitäisi ylipäätänsä sanoa jokin mielipide

[Rouvaksi_2015]

Hahaha, minun tapauksessani ohjeita, vinkkejä ja varsinki mielipiteitä ym. tuputtaa APPIUKKO, eikä anoppi (ainakaan vielä, kun häihin on reilut 3 kk aikaa).

[vadelmainen2015]

Hahaha, minun tapauksessani ohjeita, vinkkejä ja varsinki mielipiteitä ym. tuputtaa APPIUKKO, eikä anoppi (ainakaan vielä, kun häihin on reilut 3 kk aikaa).

 

 

Tästä haluan ehdottomasti kuulla lisää

[Rouvaksi_2015]

:D Noo ei mitään vakavaa, onneks. Tuntuu siltä ettei usko meidän jo miettineen kys. asioita Kyseessä ravintelihäät a-oikeuksilla niin kauheasti on ajatuksia juomista, määristä ja laaduista yms. vaikka ollaan sanottu, että näin ja näin aiomme tehdä.

 

Häämatkan ajankohtaa pohti ääneen ja kohdetta, vaikka kohden oli valittu ja varausta vaille (nykyään varattuna).

 

Ottaa kantaan siihen, että mistä löytyisi bändi ja googlailee vaihtoehtoja vaikka meillä on bändi ollut varattuna JO VUODEN xD

 

On sitä mieltä, että videokuvauksen voi hoitaa joku vieraista vaan jos löytyy videokamera (ammattilainen on varattuna)

 

Hirmuisesti on valokuvausideoita, esim. että vieraista pitäisi ottaa ryhmäkuva (vaikka tällä hetkellä listalla yli 140 vierasta eli mitä järkeä kun ei kuvasta ketään erotu eikä juhlapaikalla ole esim rappusia, joille mennä tai kuvaajalla mahkuja mennä katolle)

 

Hyvä vain tarkoittaa totta kai Välillä meinaa mennä hermo kun me ollaan joo ajateltu kaikkea jo

[vadelmainen2015]

Kuulostaa jotenkin mun anopilta. Hyvällä asialla sekin on, mutta tosiaan hössöttää liikaa mun makuun... Jotenkin hellyyttävä tuollainen yli-innokas appiukko  

[HeiMo]

Anoppi ei puutu meidän elämään muutenkaan joten onneksi päästiin häissäkin helpolla. Ainoa pyyntö oli että tulee kunnollinen kuvaaja. meinasi olla hankalaa lyhyellä varoitusajalla se hommata - onneksi kuitenkin saatin 

[nedis]

Anopin sana ei tule painamaan yhtään. Ei ota meihin yhteyttä muuta kuin rahaa pyytäessään, toista lapsenlastaankaan ei ole tullut katsomaan ( tyttö kohta 6kk) vaikka asuu 500metrin päässä. Että vaikka sanoisikin jotain ei varmasti oteta huomioon jos ei sovi meidän suunnitelmiin.

[Venustas]

Mieheni äiti on sen verran rento, etten usko hänen puuttuvan hääjärjestelyihimme, mutta senhän näkee myöhemmin. 

[Tipsis]

Tähän mennessä anoppi ei puuttunut oikeastaan mitenkään hääjärjestelyihin ja hyvä niin. (Muutamien sulhon sukulaisten suhteen kyselin apuja.) Nämä häät ovat meidän Molempien vanhemmat asuvat kaukana meistä, joten ehkä sekin vaikuttaa vähän, kuten myös meidän ikä (kolmenkympin ympärillä). Eli anopin sana ei ole painanut yhtään  meillä

[Skananoja]

Voi luoja mitä juttuja Onneksi ei itsellä anoppi ole tuollainen. Luojan kiitos anoppini on mukava ihminen, hiljainen ja toisille tilaa antava. Sen sijaan minun äitini on aikamoinen pakkaus, mitä mielipiteisiin tulee...

Kun aikoinaan sanoin, ettei minulle tule kirkkohäitä niin reaktio oli "herranjumala, kyllä pitää" jne. Tästä käytiin aika vääntö. Kun sanoin, että en kuulu kirkkoon niin äitini mielestä minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon uudelleen, että saisin kirkkovihkimisen... Sitten kun sanoin, ettei sulhaseni ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan niin äitini oli sitä mieltä, että hänen pitää pikimmiten mennä rippikouluun Kuulinpahan myös tuolloin, että äidillä on oikeus suunnitella tyttärensä häät, että se kuuluu tehdä niin. Huoh.

Sitten kun oltiin hääpäivä lyöty lukkoon, alkoi äidillä vauhti taas kiihtyä. Hän suunnitteli, että häät pidettäisiin hänen omalla kotipaikkakunnallaan, jossa hänet ja isäni on aikoinaan vihitty. Itse en siis em paikkakunnalla koskaan asunut. Kun tämän tyrmäsin, äitini halusi, että häät pidetään minun kotipaikkakunnallani, koska niin kuuluu tehdä. Kun kerroin, että ajattelimme pitää häät täällä, missä nyt asumme, oli reaktio taas "voi herranjestas, voi voi, ei kuule niin kuulu tehdä". Mutta perustelin asian ja onneksi pidin pääni! Kerrottakoon, että olen 35-vuotias ja asunut nykyisellä paikkakunnalla 16 vuotta, tulin tänne opiskelemaan ja sain täältä vakityön. Meillä on kolme kissaa, joita ei voi 300km autossa kuljettaa, eikä täällä ole ketään, kuka voisi kisut häiden aikaan hoitaa, koska kaikki varteenotettavat on kutsuttu häihin. Ja vieläpä sekin, että suurin osa vieraista asuu nykyisen kotipaikkakuntani alueella tai lähellä. Vanhalta kotipaikkakunnalta häihin on tulossa 10 kutsutusta 85 vieraasta. Vihoviimeinen perusteluni oli, että en halua asua äitini ja isäni kanssa saman katon alla häitä edeltävää viikkoa. Tulisin hulluksi! Oli äiti aika pettynyt, ja samoin isä.

No, kun paikkakunnan valinnasta oli kohu laantunut niin alkoi muu show. Äitini sanoi, että haluaa meidän kulkevan vihkimisen jälkeen hevoskärryillä. Ei auttanut, vaikka sanoin tämän olevan turhaa, koska meidät vihitään juhlapaikassa (siviilivihkiminen siis). Seuraavaksi hän halusi häihin humppaorkesterin. No, meistä kumpikaan ei voi sietää iskelmää, emmekä halunneet laittaa rahaa humppabändiin vaan meille tulee dj. Seuraavaksi tuli vaivihkaa viestiä, että minun pitäisi pukeutua kansallispukuun... Ei tod Äiti meinasi saada myös slaagin, kun kerroin meneväni vihille mustissa kengissä. Kuulemma pitää olla valkoiset, mielellään satiinia tms. Tähän totesin, että ok: jos löydät minulle alle 100€ valkoiset satiinikengät koossa 43, voin sellaiset laittaa. Sanoin myös, että sellaiset pitää luult tilata Hollannista tai Jenkkilästä ja että tuo summa tuskin riittää. Siihen loppui voivottelu tästä Ruoasta ja juomasta ei kumma kyllä tullut "noottia" ja juhlapaikkakin kelpasi.

Sen sijaan häiden ohjelma on aiheuttanut päänvaivaa. Äitini ehdotti häihin erilaisia nolaavia leikkejä, kuten että sulhasen pitäisi silmät sidottuna tunnistaa morsian sääriä tunnustelemalla rivistä, jossa on muitakin naisia. Varmaan joillekin ihan kiva leikki mutta ei meille, koska sulhanen inhoaa huomion keskipisteenä olemista. Tässä vaiheessa sanoin painokkaasti, että meidän juhliin ei tule mitään nolaavia ohjelmanumeroita, ihan tiedoksi vain! No, toistaiseksi ne on unohdettu. Kai. Toivottavasti

Mutta juu. Oon tyytyväinen, että kerrankin uskalsin pitää pääni, enkä suostunut mihinkään, mikä itsestä tuntui huonolta ratkaisulta. Ja vieläpä kiin, etten onnistunut äitiä pahasti suututtamaan. Ei sillä, etteivätkö ideat kelpaisi tai apu mutta äitini tuntien en halunnut antaa hänelle valtuuksia mihinkään isoon asiaan tai muuten homma karkaisi kunnolla käsistä. Sen verran annoin valtuuksia, että äiti suunnittelee juhlapaikan pihan koristelua. Ja siitä avusta oon erittäin kiitollinen.

[Tipsis]

(vähän menee OT:ksi, pahoittelut, mutta pakko kommentoida) ^ Voi huh huh! Skananojan teksti sai minut ajattelemaan, että on sittenkin parempi, ettei äitiäni kiinnosta pätkääkään kuin se että joutuisi jatkuvasti kuuntelemaan kaikenmaailman typeriä "pakkoja" vuodelta 1984. Äideistä voi muuten jatkaa ainakin ketjussa Äidin ja morsiamen toiveet ristissä 

 

Ja jos taas anoppi ottaa jotakuta pattiin, niin täällä on myös ketju: Meneekö muilla hermo anoppiin? 

[jennna]

Ei tule olemaan sananvaltaa koska ei maksa häistä.

[Pippuripähkinä]

En tiedä vielä, koska olemme niin alkuvaiheessa vasta näissä suunnitteluissa. Tietääkseni appivanhemmat eivät ole sen paremmin tuputtaneet rahojaan kuin mielipiteitäänkään ainakaan vielä, mutta uskon että täällä selvitään vähin kinasteluin, sillä olemme hyvin sopuisia ihmisiä kaikki. Onneksi.

[DaughterOfTheMoon]

Voi luoja mitä juttuja Onneksi ei itsellä anoppi ole tuollainen. Luojan kiitos anoppini on mukava ihminen, hiljainen ja toisille tilaa antava. Sen sijaan minun äitini on aikamoinen pakkaus, mitä mielipiteisiin tulee...

Kun aikoinaan sanoin, ettei minulle tule kirkkohäitä niin reaktio oli "herranjumala, kyllä pitää" jne. Tästä käytiin aika vääntö. Kun sanoin, että en kuulu kirkkoon niin äitini mielestä minun olisi pitänyt liittyä kirkkoon uudelleen, että saisin kirkkovihkimisen... Sitten kun sanoin, ettei sulhaseni ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan niin äitini oli sitä mieltä, että hänen pitää pikimmiten mennä rippikouluun Kuulinpahan myös tuolloin, että äidillä on oikeus suunnitella tyttärensä häät, että se kuuluu tehdä niin. Huoh.

Sitten kun oltiin hääpäivä lyöty lukkoon, alkoi äidillä vauhti taas kiihtyä. Hän suunnitteli, että häät pidettäisiin hänen omalla kotipaikkakunnallaan, jossa hänet ja isäni on aikoinaan vihitty. Itse en siis em paikkakunnalla koskaan asunut. Kun tämän tyrmäsin, äitini halusi, että häät pidetään minun kotipaikkakunnallani, koska niin kuuluu tehdä. Kun kerroin, että ajattelimme pitää häät täällä, missä nyt asumme, oli reaktio taas "voi herranjestas, voi voi, ei kuule niin kuulu tehdä". Mutta perustelin asian ja onneksi pidin pääni! Kerrottakoon, että olen 35-vuotias ja asunut nykyisellä paikkakunnalla 16 vuotta, tulin tänne opiskelemaan ja sain täältä vakityön. Meillä on kolme kissaa, joita ei voi 300km autossa kuljettaa, eikä täällä ole ketään, kuka voisi kisut häiden aikaan hoitaa, koska kaikki varteenotettavat on kutsuttu häihin. Ja vieläpä sekin, että suurin osa vieraista asuu nykyisen kotipaikkakuntani alueella tai lähellä. Vanhalta kotipaikkakunnalta häihin on tulossa 10 kutsutusta 85 vieraasta. Vihoviimeinen perusteluni oli, että en halua asua äitini ja isäni kanssa saman katon alla häitä edeltävää viikkoa. Tulisin hulluksi! Oli äiti aika pettynyt, ja samoin isä.

No, kun paikkakunnan valinnasta oli kohu laantunut niin alkoi muu show. Äitini sanoi, että haluaa meidän kulkevan vihkimisen jälkeen hevoskärryillä. Ei auttanut, vaikka sanoin tämän olevan turhaa, koska meidät vihitään juhlapaikassa (siviilivihkiminen siis). Seuraavaksi hän halusi häihin humppaorkesterin. No, meistä kumpikaan ei voi sietää iskelmää, emmekä halunneet laittaa rahaa humppabändiin vaan meille tulee dj. Seuraavaksi tuli vaivihkaa viestiä, että minun pitäisi pukeutua kansallispukuun... Ei tod Äiti meinasi saada myös slaagin, kun kerroin meneväni vihille mustissa kengissä. Kuulemma pitää olla valkoiset, mielellään satiinia tms. Tähän totesin, että ok: jos löydät minulle alle 100€ valkoiset satiinikengät koossa 43, voin sellaiset laittaa. Sanoin myös, että sellaiset pitää luult tilata Hollannista tai Jenkkilästä ja että tuo summa tuskin riittää. Siihen loppui voivottelu tästä Ruoasta ja juomasta ei kumma kyllä tullut "noottia" ja juhlapaikkakin kelpasi.

Sen sijaan häiden ohjelma on aiheuttanut päänvaivaa. Äitini ehdotti häihin erilaisia nolaavia leikkejä, kuten että sulhasen pitäisi silmät sidottuna tunnistaa morsian sääriä tunnustelemalla rivistä, jossa on muitakin naisia. Varmaan joillekin ihan kiva leikki mutta ei meille, koska sulhanen inhoaa huomion keskipisteenä olemista. Tässä vaiheessa sanoin painokkaasti, että meidän juhliin ei tule mitään nolaavia ohjelmanumeroita, ihan tiedoksi vain! No, toistaiseksi ne on unohdettu. Kai. Toivottavasti

Mutta juu. Oon tyytyväinen, että kerrankin uskalsin pitää pääni, enkä suostunut mihinkään, mikä itsestä tuntui huonolta ratkaisulta. Ja vieläpä kiin, etten onnistunut äitiä pahasti suututtamaan. Ei sillä, etteivätkö ideat kelpaisi tai apu mutta äitini tuntien en halunnut antaa hänelle valtuuksia mihinkään isoon asiaan tai muuten homma karkaisi kunnolla käsistä. Sen verran annoin valtuuksia, että äiti suunnittelee juhlapaikan pihan koristelua. Ja siitä avusta oon erittäin kiitollinen.

 

Siis tää vois olla minun näppäimistöltä lähtöisin!

Minun äiti on ihan samanlainen, kaikki pitäisi tehdä juurikin niinkun hänen armonsa tahtoo. 

Se onkin yksi syy siihen miksi me ihan kaikessa hiljaisuudessa kehitellään meidän häät, eihän tässä kenelläkään huumori riittäisi jos minun äiti tietäisi ja olisi vaatimassa sitä tätä tota ja tommosta, kun 'ne nyt vaan kuuluu olla'. Puuttuisi oikeasti joka ikiseen yksityiskohtaan, niihin pienempiinkin. Tiedä minkälaisen hepulin hän saa kun joskus saa tietää että minulla on musta puku, sitä jäkätyksen määrää ei oikeasti jaksa kukaan 

 

Sitä en tiedä että miten miehen äiti sitten häähommiin suhtautuisi. Hän kuitenkin on ihan eri planeetalta kun minun vanhemmat, niin hän ei joka asiaan nokkaansa tunkisi. Eikä ottaisi itseensä jos pitäisi pyytää toppuuttelemaan.

[Eloa]

vastaus kysymykseen: ei yhtään

[arska02]

Meillä ei anoppi puutu ollenkaan. Tai siis vieraana on tervetullut paikalla, mutta muuten ei sananvaltaa.

[Minitikru]

Ei ole anoppi ainakaan vielä ehdottanut mitään, paitsi tarjosi avustusta hääkassaan. Emme vielä tiedä otammeko sen vastaan. Emme ota jos ei tarvita, mutta jos näyttää tulevan tarpeeseen niin sitten kyllä Ja jos anoppi osallistuu kustannuksiin, niin tuskinpa kuitenkaan saa suurta valtaa järjestelyissä. Vieraslistallakin on jo ne pari henkilöä jotka anoppi varmasti haluaisi paikalle, niin ei ole ongelmaa siinäkään

[Meikkupeikko]

Mulla on ollut tulevan anopin kanssa sukset niin ristissä suhteen alusta asti, etten kuuntele hänen mielipiteitään häidemme suunnittelussa. Eipä sillä, miehelläkin on niin hyvät välit äitiinsä, ettei kertonut koko häistä ennenkuin pyysin. Tiesin, että muuten se on taas mukama mun syy, jos anoppi kuulee häistä joltain sukulaiselta ennenkuin hänelle on kerrottu. Kustannuksiin ei anoppi tule osallistumaan, joten mitään päätäntävaltaa minkään suhteen en hänelle anna.

[NYC 151015]

Ei tiedä häistä, joten ei paina yhtään