Kaason oma elämäntilanne

[Guest Morsio(Guest)]

Moi.

Kirjoitan nyt anonyyminä ettei kaasoani vahingossakaan tunnistettaisi, haluan vain purkaa oloani ja saada teiltä neuvoja...

Olen menossa naimisiin keväällä ja olen pyytänyt kaasokseni parhaan ja rakkaimman ystäväni. Nyt hieman kaduttaa että pyysin häntä tähän tehtävään, sillä hänen oma elämänsä on niin hajalla ja täynnä murheita tällä hetkellä. Tosin hänen tilanteensa ei ollut läheskään näin paha silloin kun häntä tähän tehtävään kysyin, jos oisin tämän aavistanut niin toisen kaason oisin valinnut. Kaasollani ja hänen miehellään on vaikeuksia tulla raskaaksi, he ovat yrittäneet saada vauvaa jo vajat 2 vuotta ja nyt heillä on IVF vaihde menossa. Yksi epäonnistunut yritys on takana ja toinen nyt menossa. On aivan kamalaa seurata vierestä rakkaan ihmisen tuskaa ja epätoivoa kun asialle ei itse voi tehdä mitään saati enää sanoa mitään, toivoa kun ei uskalla sanoa, tyyliin että kyllä se siitä, sillä voihan se olla niin että he vain eivät loppujen lopuksi voi saada lapsia. Sympatisoin täydellä sydämelläni heidän tuskaansa tässä asiassa. Mutta välillä on kieltämättä ollut raskasta olla tukena (tunnen tästä huonoa omatuntoa koska heillä on paljon raskaampaa heidän lapsettomuutensa takia ja en saisi valittaa)

Nyt hääni lähestyvät ja huomaan että en ole lainakaan halunnut/kehdannut "hössöttää" ja kertoa hänelle hääsuunnitelmista ym asioista. Tunnen syyllisyyttä kun itselläni on näin ihana ja onnelinen vaihe elämässä ja tuntuu etten saa iloita ja hössöttää näin "pienestä" asiasta kun heillä on näin elämää mullistava asia käynnissä. Kaasoni ei ole ollut oikein innostunut häistä (minkä ymmrrän, koska hän käy itse suuria ja vaikeita asioita läpi) ja tuntuu ettei häntä oikein edes kiinnosta koko touhu. (Tämän takia ajattelin että olen tehnyt väärin kun kysyin häntä kaasoksi) Muutama päivä sitten hän sivumennen tokaisi että haluaa multa listan jotta tietää ketkä pitää pyytää polttareihin. Sain sellaisen kuvan että hän väkisin niitäkin nyt miettii vaikka väittikin että on kiva juttu ja sanoi "mutta ymmärrät varmaan että en oikein jaksa innostua ja olo on masentunut" Tästä mulle tuli taas syyllinen olo, ja tunne että ei hänen nyt tossa tilanteessa tarvitse alkaa minun polttareitani järkkäämään. Huomaan että vähättelen omia juttujani vaikka eihän tämän näin pitäisi mennä. Häät ovat iloinen asia ja minulla pitäisi olla oikeus iloita niistä tosin varmaaan toisen henkilön kanssa..

Vaikka lapsettomuus onkin aivan kamala asia, ja sympatisoin sitä 110% ja annan kaiken tukeni, ei sen kuitenkaan pitäisi mun ja tulevan mieheni onnesta olla pois. Kai me saadaan olla iloisia ja hössöttää että me mennään naimisiin?! Tämän takia minulla on nyt tunne, että tein väärin kun pyysin häntä kaasokseni, vaikkakin hän tosiaan on paras ja rakkain ystäväni.  

Olen myös huomannut että välimme alkaa rakoilla, tunnen huonoa omaatuntoa siitä, kun välillä tuntuu raskaalta kuulla koko ajan kuinka kaikki on väärin päin. Olen nyt pari vuotta tukenut häntä tässä asiassa ja sitä ennen hänellä oli toinen perhekriisi. Tuntuu että aina on jokin väärin päin ja ystävyyteni on yhtä tukemista ja ymmärtämistä. Tämä on vienyt hurjasti omaa energiaani pois. Vaikka itse ois kuinka hyvällä tuulella tahansa mutta kun tapaa ihmisen jolla on koko ajan jokin asia väärinpäin ja aina jotain valitettavaa, huomaa että itseäkin alkaa masentamaan, hyvä ja iloinen mieli kaikkoaa. Ja mua vaivaa se asia että tunnen huonoa omaatuntoa asioista joista ei todellakaan pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa.  

Mitä mieltä te olette tästä? Olenko huono ystävä kun tuntuu ettei ole enää voimia kuunnella toisen katkeria kommentteja siitä kuinka toiset tosta noin vaan tulee raskaaksi ja kun se ja sen on raskaana ja kuinka huonolta se tuntuu jne jne. Ymmärrän ja olen oikeesti pahoillani ystäväni ja hänen miehen puolesta mutta välillä tuntuu ettei ystäväni huomaa muuta maailmaa enää ollenkaan ympärillään vaan kaikki pyörii heidän ongelmansa ympärillä. Ystävälläni on vahva tahto ja jyrää yleensä omat mielipiteensä läpi ja jos joku ei mene niin kuin hän oli ajatellut niin syntyy siitä sanomista. Itse hän ei tätä huomaa, vaan on sitä mieltä että itse aina joustaa.

 

Mitä voin tehdä? Jos nyt ilmoitan että vaihdan kaasoa tai olen kaasotta, katkeaa ystävyytemme varmasti vaikka hän luultavasti oisikin helpottunut että ei moista tehtävää tarvitsisi suorittaa. Mitä selitän muille kavereille ja tutuille miksi tämä ystäväni ei olekaan enää kaasoni, sillä tämä heidän lapsettomuus on heidän oma salaisuus jota moni ei tiedä. Mua ahdistaa tämä koko tilanne ihan kamalasti, en halua vierelleni ihmistä joka kokee asian velvollisuutena tai "pakkona". Polttareistakin on mennyt maku kun tietää että toinen järkkää niitä väkipakoin masentuneena.

Toivoisin että hän keksittyisi nyt oman elämänsä kuntoon saamiseen ja siihen että raskautuu. Mutta miten selitän tämän hänelle, miten selitän sen että olen väsynyt ja olkapää alkaa olemaan puuduksissa?! Haluaisin niin tukea häntä ja olla siinä mutta rajansa on kaikella. On vaikeaa olla negatiivisen ihmisen lähettyvillä joka itsekin sanoo että joutuu ekstra skarppaamaan että jaksaa hymyillä ja näytellä ihmisille että kaikki on hyvin.  

 

On olemassa sanonta että hyvät ystävät pysyvät kyydissä myös vaikeina aikoina... mutta entä jos ei enää ole voimia vaikka haluaisikin auttaa ja tukea, enkö sitten olekaan se "hyvä ystävä" joka kuuntelee niin ilot kuin murheetkin? Entä jos on vain niitä murheitä ja hyvin vähän iloja?

[Guest]

Tilanne on tietysti aika surullinen teille kummallekin. Sinulla on täysi oikeus nauttia tämän hetkisestä elämäntilanteestasi ja hänellä on täysi oikeus olla omastaan masentunut.

Kuitenkin.

Voisit pyytää jotain toista läheistä ystävääsi kakkoskaasoksi, joka sitten hössöttäisi kanssasi erilaisista jutuista. Voisit vielä selittää tilannetta tälle toiselle ystävällesi sillä, ettet halua häntä liikaa kuormittaa omilla jutuillasi nyt kun heillä on vaikeaa. Sano myös, että hän on sinulle hirmu rakas ja tärkeä ja että haluat ehdottomasti pitää hänet kaasonasi, mutta että teidän molempien kannalta on parempi että apureita on yksi lisää.

Menin naimisiin viime syksynä ja minulla oli kaksi kaasoa. Aluksi heitä oli kolme, mutta riitaannuin rakkaimman ystäväni kanssa siksi, että hekin päättivät yllättäen mennä naimisiin samana kesänä, vaikka olimme ikuisuudet puhuneet, että olemme sitten toistemme kaasoja. Sain siis aivan idioottimaisen päähän pistoksen siitä, että he yrittävät matkia meitä (tällaista siis on ollut aina välistä tämän ystäväni kanssa). Saimme lopulta välimme selviksi ja olimme vieraita toistemme häissä... ja edelleen parhaat ystävykset.

Toinen kaasoistani sairastaa erittäin vakavaa masennusta ja pelkäsin hirveästi miten kaikki menisi hääpäivänä. Silloin kun pyysin häntä pääkaasokseni, sairaus ei ollut ollenkaan niin paha. Vasta keväällä tilanne riistäytyi käsistä ja hän yritti itsemurhaa kaksi kertaa tuona aikana. Hän hoiti kuitenkin kaasoilun mielettömän hyvin ja tuin itse häntä kaikin keinoin siitä huolimatta, että meillä oli isot häät mietittävänämme.

Elämä ei yleensä pysähdy häihin vaan kaikki jatkuu yhtä ihanana ja ikävänä. Jokaisesta tilanteesta vain pitää ottaa se paras mahdollinen irti.

Voimia teille molemmille.

[Snazu]

Minun kaasollani on myös vaikea kohta elämässään, kun hän on luultavasti eroamassa poikäystävästään. He aloittivat suhteensä teininä ja vuosia on siis jo takana. Kun häntä kaasokseni pyysin, tilanne oli vielä oikein hyvä. Nyt kaikki on riistäytynyt käsistä ja pelkään, että jos he eroavat, kaasoni (ja paras ystäväni) lukkiutuu kotiinsa ja ei suostu nostamaan päätänsä pitkään aikaan.

Häistä ei olla puhuttu pitkään aikaan, en mä uskalla ja oikein haluakaan. Ei ole kiva puhua omasta ilon hetkestä ja onnellisimmasta ajasta elämässään kun toisella menee huonosti ja hänen elämänsä tuntuu hajoavan pieniksi pirstaleiksi...

Ajattelin, että jos huonosti käyn, pidän hänet kaasonani ja kuormitan häntä mahdollisimman vähän, mutta hankin "kakkoskaason", jonka kanssa hössötän häistä. Tätä suosittelen jos silti haluaa pitää alkuperäisen kaasonsa.

[TiTTa80]

Viime keväänä olin siskon kaasona ja oli sovittu, että kun menen naimisiin, hän on myös minun kaaso. Kun sitten päivä oli päätetty, pyysin siskoani kaasoksi ja tottakai hän myös suostui   Eipä mennyt aikaa, kun tuore rouva ilmoitti et "pulla" on uunissa. ;D Laskettuaika on kuukausi ennen häitä, joten tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että hääpäivänä vetovastuun ottaa joku muu. Pyysin kahta erittäin hyvää ystävää tukikaasoiksi. Siskoni on siis tällä hetkellä täysillä mukana, olenkin nimittänyt hänet esimieskaasoksi.. ;D Aluksi sisko oli sitä mieltä, et kyllä pystyy hoitamaan häätkin, mutta sanoin ihan suoraan, etten halua itselleni stressiä siitä stressaako päivä siskoani liikaa. Nyt on ainakin hommat hoidossa kun on kolme kaasoa! ;D Tuollaisissa tilanteissa on ihan hyvä olla joku varasuunnitelma..

[pirttihirmu]

:)Minnullakin  maailan paras kaaso,mutta hänen tämän hetkinen elämäntilaane on niin  rankka,ettei ollut varma tuleeko polttareiden järjestämisestä yms. muista jutkista mitään. Sovimme,että polttari järjestelyt hoitaa yksi toinen läheinen ystäväni ja palaamme kaasona olo asiaan myöhemmei.Koin hurjaa syyllisyyttä ,jos vaivaan häntä sopimattomaan aikaan puheluilla tai jos hän ei yksinkertaisesti jaksa tulla koko häihin.Mietin ja vatvoin asioita mielessäni,kunnes sain 2 hyvää neuvoa.'Soitin kaasolle ja ilmotin vapauttavani hänen tehtävästä,jos se on hänelle parempi.Puhelun aikana oli luettavissa rivien välistä,ettei hän ihan siihen ollut valmis,mutta kuitenkin epäilevä miten jatko sujuu.

Soitin uudellen muutaman pvä.n kuluttua ja siiloin kuulin hänen äänestä,että hän oli iloinen soitostani.Puhimme pikän tovi,jolloin kuuntelin hänen murheitaan,niikuin ystävän kuuluu.

Tuo päivä on niin tärkeä mulle ja miehelleni ja haluan sen olevan täydelleinen ...ja haluan kaasoni olevan juuri tämä kasoo,eikä joku toinen...Asioist päästiin yhteisymmärrykseen ja..uskon että tuo päivä tulee olemaan meille kummallekin riemua täynä.puhumalla asiat selviää suuntaan tai toiseen..

Olen itse sitä mieltä että tarvitsen kaason

[Guest vierastus]

löytyihän täältä tällainenkin ketju. menköön nyt vaikka tähän ketjuun oma tarinani.

kaasoni on serkkuni (joka on käytännossä kuin siskoni, ollaan asuttu samassa talossa lapsina).

Minulla ei ole siskoja, eikä oikein muita kauhean hyviä tyttöystäviäkään, joten pyysin luonnollisesti

serkkuni kaasokseni. Kun pyysin häntä kaasokseni, olimme molemmat tosi innoissamme, kaikki

oli mahtavasti. Suunnittelimme yhdessä jo kaikkea, ostettiin puvut yhdessä jne. Nyt häihin olisi vajaa vuosi

aikaa. Järjestelyt on aloitettu. Kaasoni sai juuri kuulla että hänellä on raju, nopeasti leviävä syöpä. Hän itse arveli, pessimisti kun on, ettei elä häihimme asti. ´Minusta tuntuu TODELLA väärältä järjestää häitä, kun kaaso on (mahdollisesti) kuolemassa syöpään. Mieheni kanssa haluamme naimisiin ja sitä on jo lykätty niin kauan. En halua häistäni mitään itkujuhlaa, mutta en toisaalta haluaisi peruakaan häitäni. Sukumme on pieni ja läheinen, joten itkujuhla niistä tulisi. Toista kaasoa en aio ainakaan otta. Tunnen syyllisyyttä koko häistä, vaikka ei pitäisi. Haluaisin itsekkäästi iloisen hääjuhlan, vaikka sellaista tuskin enää tulee. Ehkä kuitenkin häitä pitää siirtää.

[Brunetti]

Todella kurjaa. Voimia kaasollesi! Olisiko mahdollista aikaistaa häitä?

[johku_]

minä kannattaisin myös sitä että ottaisit toisenkin kaason. silloin pystyt hänen kanssaan touhottamaan iloisesti, ja saat taas energiaa jaksaa toisen kaasosi, hyvän ystäväsi tukena. ei 2 kaasoa ole loukkaus ensimmäiselle kaasolle, selität vain hänelle että näin varmistat sen ettei hänen tarvitse ylikuormittaa itseään yms. ja muille sinun ei tarvitsisi selittään mitään, siis kerran tämä lapsettomuus on salaisuus, koska kaksi kaasoa on täysin normaalia. olet aivan varmasti hyvä ystävä, ymmärrät ja tuet ystävääsi vaikeana aikana, se on hienoa ja kunnioitettavaa, sekä toi ystävän merkki aina ei kuitenkaan voi, eikä tarvitsekkaan jaksaa, se on fakta. muista siis iloita omista häistäsi, sinulla on todellakin siihen oikeus!!

voi nimim. vierastus, tuo on kyllä vaikeaakin vaikeampi tilanne. olisiko sitten jonkinlainen mahdollisuus tehdä vaikka niin, että menette naimisiin aiemmin kuin olette nyt ajatelleet, ja hääjuhlan vietätte sitten kun kaasosi on toipunut, taikka jos huonosti käy niin suruaika on ohitse? tai sitten niinkuin brunetti ajatteli, että aikastaisitte häitä kokonaisuudessaan?

[Guest vierastus]

Ehkä aikaistaminen tulisikin kysymykseen. Pitää harkita, mikä on loppujen lopuksi parasta.