"Häissä on tylsää" ja muita nakertavia ahdistuksia

[Ninahi]

En nyt äkkiseltään löytänyt tälle ketjua, saa yhdistää jos sellainen löytyy. Muu kuin tuo "mikä pelottaa"-ketju. Meillä kun näitä ahdistuksen aiheita on muutamia, ja ahdistujana luonnollisesti pääasiallisesti minä itse. Kas, kun minulla on suurehko pulma. Häissä on minusta aina kuolettavan tylsää. Hääleikit ja muut ovat vain vaivaantunutta muodollista hupia, juhliin tullaan pääasiassa syömään ja sitten pällistelemään ne pakolliset kimpunviskomiset ja ryöstämiset. Monet vieraista kaikkoavatkin jo syötyään.

Miten juhlista saisi edes piirunverran mielenkiintoiset? Jopa edes ikkupikkuisen hauskat? Että vierailla olisi mukavaa, eikä itse tarvitsisi ahdistua koko päivän siitä, että onko kaikilla pirun tylsää? Vai vaivaako tällainen ajatus vain minua?

 

Vieraslista. Kutsuttavien listalta löytyy liuta ihmisiä, jotka varmasti tulevat kutsuttaessa, mutta vain "edustustehtäviin", eli heitä ei erityisesti kiinnosta juhlia eikä morsiusparikaan ole heille erityisen tärkeä. Meillä on iso suku ja suuri huuto syntyy, jos nämä serkut ja kummitädinlapset jätetään kutsuitta. Pääasiassa näitä edustusvieraita ovat juurikin serkut ja pikkuserkut, joilla on satavarmasti häissä kuolettavan tympeää. Mitenkä heidän olosta saisi tehtyä siedettävän, antaa pleikkarin jonnekkin sivummalle, että pelatkaa siitä?

 

Viimeisin nakertava ahdistus nyt ei varmaan suurinta osaa täällä nakerra, kun kyseessä on mies-nainen pari ja kaikki menee niinkuin ollaan totuttu. Minua riipii niin sydämestä ajatella, että naisparina meidän häätanssit ja 'ensisuukot' ja hääparina oleminen noin ylipäänsä koetaan todella vaivaannuttavaksi. Sitten inhottaa, kun ei oikein omissa häissäänkään tiedä pitäisikö vain kaverillisesti hymyillä toisillemme ja taputella selkään, ettei ketään inhottaisi kovasti. Meidän suvussa kun ollaan "avoimia" vaan ei avoimia.

 

Nakertaa niin, että tekisi mieli unohtaa koko juhlapäivä ja tyytyä yhden todistajan läsnäollessa laittamaan nimet paperiin ja sormukset sormeen. 

[Heinämorsian-14]

No ette nyt missään nimessä jätä pussailuja tai muita hellyydenosoituksia pois vain siksi, että joku sukulainen on ahdasmielinen! Kyllähän häihin tullaan juhlimaan nimenomaan hääparin rakkautta ja sitoutumista, ja jos jotakuta se vaivaa, niin voi sitten itse jättä tulematta juhliinne.

 

Mutta isoin juttu teillä nyt kuulostaisi olevan tuo vieraslista. Miksi kutsuisitte häihinne ihmisiä, jotka eivät hyväksy suuntautumistanne? Onhan siinä aika monta välimuotoa, että kutsuuko kaikki kumminkaimat vai ei ketään... Jos joku loukkaantuu niin loukkaantuu, kyllä nykypäivänä pitäisi ihmisten osata kunnioittaa sitä, että ihan kaikkia ei häihin ole mahdollista kutsua.

 

Tuohon tylsyyteen nyt en sen kummemmin osaa sanoa muuta kuin että kutsukaa ennemmin paljon kavereita joiden kanssa oikeasti haluatte juhlia, kuin sukulaisia, jotka nyt vaan on 'pakko' kutsua. Panostakaa rentoon tunnelmaan, hyvään ruokaan ja biletykseen. Leikit ja muut ohjelmanumerot voi ihan hyvin jättää kokonaan pois.

[Northshore]

Komppaan Paperilyhtyä, samaa neuvon minäkin. Sanoisin, että vieraille häissä viihtymisen kannalta on tärkeää, että ruokailun aikana on samassa pöydässä tuttuja, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Joten yrittäkää istuttaa kaverit keskenään ja sukulaiset keskenään. Kavereiden häissä käyneenä voin sanoa, että myös sillä on merkitystä, että juhlissa on hääparin kavereita, jotka kyllä pitävät toivon mukaan tunnelman rentona. Eli jos suku on kovin jäykkää, voi toki miettiä, onko kaikkein etäisimpiä sukulaisia pakko kutsua. Toisaalta joskus täytyy vaan odottaa, että ilta etenee, väki vähenee ja pidot paranee.

 

Olen käynyt myös sellaisissa häissä, jossa hääpari istuu samassa pöydässä kavereiden kanssa (vanhemmat ja suku ovat sitten hieman kauempana). Tuo voisi myös olla hyvä idea, siinä kavereiden keskellä ei ehdi ahdistua siitä, onko kaikilla kivaa kun ympärillä on iloisia ihmisiä.

 

Kimppua / kimppuja ei myöskään tarvitse heittää, tai morsianta / morsiamia ryöstää. Meidän häissä jätetään ainakin jälkimmäinen pois, mahdollisesti myös ensimmäinen. Sen sijaan olemme ajatelleet hauskaa tietovisaa, jossa oikeat vastaukset sitten esitetään powerpoint-esityksen muodossa, kuvien kera. Tietovisa on mielestäni aina ollut hauska ohjelmanumero myös ilman kuvia. Toinen ohjelma, josta olen pitänyt joka kerta, on valokuvashow hääparin elämästä / yhteisestä taipaleesta. Joskus tämä on pyörinyt vain taustalla, toisilla kerroilla se on ollut tiiviimpi setti kuvia, joista on myös kerottu niihin liittyvät tarinat. Jos on avustajana puhelahjat omaava henkilö, hänet voi laittaa kertomaan kuviin liityvät tarinat, tai ne voi kertoa vaikka itse. Jos esiintyminen normaalisti jännittää, voi hyvin olla, että omissa häissä esiintyminen on helpompaa kuin missään muualla. Joka tapauksessa pidän sitä hyvänä ideana ottaa mukaan joku ohjelma, joka tuo hääparia tutummaksi vieraille, koska harva heistä on loppujen lopuksi teidän läheisimpiä ihmisiänne (paitsi toki hyvin pienissä ja intiimeissä häissä).

 

Minulla on aivan sama tuo viimeinen ahdistus kuin aloittajallakin, eli vaikka kovasti toivoo, että vieraissa olisi vain niitä, joilla ei ole mitään outoja fiiliksiä sen suhteen, että olemme naispari, niin vähän silti pelottaa sukulaiset. Kun kuitenkin muistaa nuoruudestaan, että suku ei ole suhtautunut homoseksuaalisuuteen mitenkään itsestäänselvän positiivisesti, vaan pikemminkin päinvastoin, niin väkisinkin miettii, kuinka paljon on muuttunut niistä ajoista. Täytyy toivoa, että itse häätilaisuudessa ei ehdi ahdistua, vaan keskittyy vain olemaan onnellinen. Me ainakin aiomme suudella vihkimisen lopuksi ja ennustan että tulemme olemaan läheisiä myös juhlan aikana. Pitää keskittyä siihen, että ainakin kaverit ja läheisimmät sukulaiset ovat vilpittömästi onnellisia puolestamme.

[Guest Seppelpää]

Samaa mieltä kuin Paperilyhtykin: aivan ehdottomasta halailette ja pussailette ja oletten tasan niin rakastuneita kuin vain hääpari voi olla! Laitatte kutsuihin molempien nimet, ja jos tällä tavoin "ennakkovaroitettu" sukulainen sitten nyrpistelee häissä, hän nolaa vain ja ainoastaan itsensä. Kammottava ajatuskin, että joku joutuisi omissa häissään piilottelemaan onneaan ja rakkauttaan.

 

Sen sijaan tuota kutsuttavien rajaamista miettisin vielä. Kyseessä ovat kuitenkin teidän häänne, ei sukukokous. Häät voi rajata pienemmiksikin Minun mielestäni kenenpään ei pitäisi joutua kutsumaan ketään pakon edessä. Te kyllä tiedätte, ketkä ovat teille rakkaita ja osaavat iloita onnestanne. Ne muut... No, maailma tuskin kaatuisi, jos joku heistä nyt kiskaisisikin palkokasvin nenäänsä.

Muokattu: September 16, 2013, käyttäjä: Seppelpää

[Ninahi]

Minun suku on sellainen, että sieltä kutsutaan aina kaikki, ja kaikkiin juhliin kissanristiäisistä hautajaisiin. Kyllä nousisi karmea meteli, jos kutsuttujen listalta karsittaisiin serkkuja. Ja noin äkkiä osaan myös arpoa, että minua 10 vuotta nuorempia teiniserkkuja ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa "lesboserkun" häät. Onhan se nyt niin noloakin.  En sitten tiedä, voiko kutsun muotoilla jotenkin niin, että juhlista poisjättäytyminen tehtäisiin todella helponoloiseksi, ettei näitä serkkuja sitten vanhempien toimesta raahattaisi väkisin paikalle kun "onhan meidät kutsuttu". J:n sukuahan ei paikalle saada, tuskinpa he Amerikasta lähtevät synkkään Suomeen. Ja ehkä parempi niin, eivät ehkä tulisi toimeen minun työväenluokkaisen sukuni kanssa muutenkaan.

 

Toisaalta hyvä pointti sekin, että voihan sen suvun kutsua koolle syömään, kyllähän he lähtevät sitten ajoissa pois jos heitä vaivaa tai tympii. Ehkä sitten enemmän tuon tylsistymisen takia pelottaa, että ensimmäisten joukossa lähtevätkin ne kaverit, joita alkoi kyllästyttää. Sekin, kun kaveriporukka on todella hajanaista, eli yksi kaveri töistä, kaksi koulusta, kolme lapsuudesta jne.

 

Kellekkään sukulaiselle ei toki pitäisi tulla J:n sukupuoli kummoisena yllätyksenä, mutta meidän "avoimessa" suvussa asiasta ei tehdä kummoista numeroa. Siksi vähän pelottaakin, että vaikka suvussa ei avoimesti ainakaan suhtauduta vihamielisesti, niin onko se suhtautuminen sitten myötämielistäkään. Että tultaisiin toki juhliin kun se on hyvän tavan ja suvaitsevaisuuden mukaista, muttei sitten oikeasti ollakkaan sitä mieltä, että naispari olisi ihan okei.

 

Tsemppiä myös Northshorelle oman suvun kanssa, toivottavasti sielläkin oltaisiin aidosti avoimia teille ja teidän juhlalle ja oikeasti iloisia teidän puolesta. Se on sääli kun vielä armon vuonna 2013 joutuu miettimään, mitä mieltä ne sukulaisetkin oikeasti mahtaa olla nais- tai miespareista.

[CEC]

Hei! Minäkin tuen muiden vastaajien neuvoja, eli ette missään nimessä häpeile omissa häissänne. Jos on sukulaisia, joille uskotte lesbouden olevan ongelma, niin se on nimenomaan heidän ongelmansa, ja silloin ratkaisu on, että jätätte heidät kutsumatta. Kutsukaa omiin häihinne vain niitä ihmisiä, joiden tiedätte iloitsevan liitostanne.

Vieraslistasta: eikö serkut tai ainakin pikkuserkut voisi jättää kokonaisuudessaan kutsumatta, jos he eivät ole teille läheisiä? Usein tuntuu hankalalta jättää kusumatta joku yksittäinen henkilö, mutta on helpompaa tehdä päätös, että koko joukko jätetään kutsumatta, esim. kaikki serkut. Mielestäni sitä ei edes tarvitse perustella sen enempää kuin toteamalla, että serkut / pikkuserkut kumppaneineen ja mahdollisine lapsineen kasvattaisivat vieraslistaa aivan liikaa. Itselläni ei ole serkkuja mutta päätin olla kutsumatta erästä kaveriporukkaa kokonaisuudessaan, koska heitä olisi perheineen ollut hirveä määrä suhteessa siihen, että he eivät ole kovin läheisiä. (4 ei-niin-läheistä ihmistä porukan mukana olisi OK, mutta 14 ei). Ehkä tekin voisitte tehdä jonkin vastaavanlaisen ratkaisun?

 

Tylsyydestä: Mielestäni tämä ei ole ihan turha huoli, koska rehellisesti sanottunahan häissä ON välillä tylsää, kuten sanoit. Mutta minun mielestäni tylsyys syntyy siitä, että ohjelmaa ei ole mietitty vieraiden näkökulmasta. Olen ollut myös hauskoissa häissä, tässä kokemuksiani:

- tylsää: hääpari on etäinen tai suorastaan vieras itselle --> tähän auttaa se, ettei kutsu muita kuin läheisiä

- tylsää: joutuu pöydässä istumaan ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa --> tähän auttaa hyvä plaaseraus, eli tuttujen seuraan tai muuten vaan sellaisten seuraan, joiden kanssa voisi olla jotain yhteistä

- tylsää: jos hääpäivän aikana on pitkiä aikoja, jolloin ei ole mitään ohjelmaa, kun esim. odotellaan hääparia valokuvauksesta ja vieraat ovat jo juhlapaikalla --> tätäkin ongelmaa voi vähentää keksimällä vieraille jotain ohjelmaa. Esim. yksissä häissä vieraille annettiin kamera ja kaikkien piti käydä ottamassa itsestään kuva eräässä tietyssä paikassa. Siitä tuli tosi hauskaa, kun ihmiset innostuivat ottamaan kaikenlaisia hassuja ryhmäkuvia ja poseerauskuvia ym. Myös pikkunaposteltava auttaa, niin kukaan ei ainakaan joudu odottelemaan nälkäisenä.

Aika pienillä keinoilla voi siis kokemusteni mukaan välttää tylsyyden, kun vaan muistaa ajatella häitä vieraidenkin näkökulmasta. Leikit saattavat olla tylsiä, jos niissä vain hääpari tekee jotain, ja vieraiden osa on vain katsella. Sen sijaan leikit, joissa yleisö saa osallistua, ovat monien mielestä kivempia. Mutta jos et itse pidä leikeistä alkuunkaan, niin älkää järjestäkö niitä. Ei leikkejä ole pakko olla. Saatte järjestää juuri sellaiset häät kuin itse haluatte.

[Roslin]

Kylla omissa haissaan pitaa voida pussata ja nayttaa rakkautensa ihan avoimesti! Lisaksi uskon, etta jos tulee haihin, niin ei silloin mitenkaan jarkyty haaparin valisesta kanssakaymisesta. Ainakin vaieka uskoa, etta jos asia olisi jotenkin niin vaikea hyvaksya, etta edes ottaisi kutsun vastaan. 

 

Haiden ei tarvitse noudattaa mitaan kaavaa, ja olla tylsat. Minusta trakeinta on, etta haapari rakentaa juhlistaan omansa, eika yrita tehda mitaan vain muodon vuoksi. Hyva ja rento tunnelma lahtee haaparista. Tunnelmaan voi myos vaikuttaa jo juhlien alusta lahtien esim. musiikilla, ja toisaalta myos silla etta itse avaa suunsa, toivottaa tervetulleeksi ja esittaa toiveen, etta kaikki nauttisivat juhlasta rennosti. 

 

Tsemppia jarjestelyihin 

[Guest Seppelpää]

Onko teillä jo hääpaikka varattuna? Järjestäkää häät jossain hieman "haastavammassa" paikassa: eiköhän se karsi niitä vähemmän motivoituneita vieraita.

[pitsiprinsessa]

Pystyn hyvinkin ymmärtämään tuon "on pakko kutsua tietyt tyypit, kun niin on aina tehty"

Minä tulen myös tosi suuresta suvusta ja joka hiivatin kissanristiäiset on järjestetty sukukokous meiningillä niin kauan kun muistan. MUTTA viime kesänä pikkuserkkuni "mursi" tämän tradition ja vietti hääjuhlansa vain läheisimpien sukulaisten ja ystäviensä kanssa, IHANAA! Tiedän kyllä, että ko. temppu aiheutti melko paljonkin jupinaa tietyissä sukulaisissamme, mutta minua ei haitannut yhtään, päin vastoin!! Ihanaa että he rohkenivat tehdä itselleen ihanat juhlat ja kuulemma tunnelma oli TODELLA RENTO ja reippaimmat juhlijat viihtyivät bileissä aamu viiteen asti.

 

Hääjuhlassa on kuitenkin kyse siitä että juhlistetaan hääparin onnea ja parhaiten niistä juhlista nauttii ja niissä parhaiten myötäelää ne ihmiset, jotka aidosti tietävät mistä tämä onni kumpuaa heidän välilleen. Silloin tunnelmakin on rento, kun teillä on hyvä ja luonteva olla, eikä teidän tarvitse miettiä uskallatteko vieraiden nähden osottaa hellyyttä ja rakkautta (eikos jossain kaavassakin käsketä osoittamaan sitä rakkautta?).

 

Itse olen päättänyt kutsua häihin vain omat vanhempani ja isovanhempani sekä kummit perheineen sukulaisten puolelta (=17henkeä), loput 30henkeä minun kutsuvieraistani ovat ystäviä ja kavereita, jotka kyllä takavat rennon ja lämpimän tunnelman, sillä kaikessa aitoudessaan ne tyypit on fantastisen ihania ja meneviä, eli varmasti ottavat ns. tilan haltuun!    Ohjelmakin saa varmasti heistä ihan uudenlaista nostetta

[Ninahi]

Kaikkien serkkujen kutsumattajättäminen ei toki mahdottomuus olisi, paitsi niiltä osin, jotka ovat vielä alaikäisiä. Sinänsä kiva kuulla, että muillakin on havaittavissa tätä sukukokoustunnelmaa. Toisaalta sitä haluaisikin suvun kaikkineen paikalle, mutta sen myöskin tietää, ettei kaikkia sukulaisia huvittaisi tulla paikalle, mutta eivät voi jättäytyä poiskaan. Harmijuttu, kun minun ystäväpiirini on pienen pieni ja hajanainen, ei ehkä saada sellaisia "rentoja" häitä aikaan.

 

Tietysti ihan hyvä saada näin ulkopuolelta muistutus siitä, että vaikka juhlien sujuminen riippuu paljon vieraista ja vieraiden viihtyvyys tehdyistä suunnitelmista, niin juhlat itse ovat kuitenkin meitä varten.

 

Olen pohtinut tuota juhlapaikan valitsemista jostain vähän kauempaa, ja mahdollisesti auttavani sitten tärkeimpien vieraiden matkakustannuksissa jos niikseen on. Meidän kun ei tarvitse mitään kirkkoa varailla, vihkimisenkin voi suorittaa ihan missä vaan. Toisaalta huolestuttaa se purnauksen määrä, jos paikka on kaukana kaikista ja vaatii huomattavaa rahallista sijoittamista osallistua koko juhlaan.

 

Kiva kuulla miten muut ovat saaneet omat häät suunniteltua omannäköisiksi ja -oloisiksi.

[Riiia]

Me jouduttiin miettimään paljonkin sitä, että miten häät järjestetään. Oma sukuni on aika vanhoillista, itse koetaan olevamme "ikinuoria", ja sulhasen sukua en ole edes koskaan tavannut (vanhemmat toki, mutta en muita). Päädyimme ratkaisuun pitää erikseen juhlat kavereille ja sukulaisille. Ajatuksen myötä "karkasimme" naimisiin vain 10 tärkeimmän ollessa todistamassa vihkimistä erämaakirkossa. Kaverijuhlat kolkuttelee kohta ovella, niiden ohjelman suhteen on ihana ollut heittää kaikki ajatukset ilmaan ja päästää itsemme "irti", ns. hyvät bileet pitäisi olla tiedossa. Paikalle on kutsuttu myös 3 serkkua (niitä olisi yhteensä jotain 20) sillä perusteella, että keiden kanssa on kaverillinen suhde, ei pelkkä sukulaisuus.

 

Sukuhäihin (jotka vietämme vihkimisen 1-vuotispäivänä) kutsumme sitten minun puoleltani vain ydinperheen (joka sisarukseen ja heidän lapsineen tekee jo yhteensä 20, sekä miehen puolelta hänen tädit, sedät ja serkut (miehelläni ei ole sisaruksia). Päädyimme tähän, jotta olisi tasapuolisesti sukulaisia molemmilta puolilta (oma sukuni kun on iiiiiso, mieheni vain tuo 20 hlöä). Näin ollen jos yksikään mun tädeistä/sedistä/serkuista suuttuu, niin voin vedota siihen, että ketään muitakaan ei kutsuttu sukuhäihin. Noille kaverihäihin tuleville serkuille olen sanonut, että älkää kertoko, niin kukaan ei pahoita mieltään. Ymmärsivät yskän oikein hyvin, ja tulevat "salaa".

 

On ikävää ajatella, että joku joutuu kutsumaan omiin häihin, siis nimenomaan rakkauden juhlaan, ihmisiä, jotka eivät ko. rakkautta hyväksy. Kannustan ehdottomasti suuteluihin, tanssimisiin ja kädestä pitämisiin. Ne, joita se häiritsee, voivat poistua tai olla katsomatta. Toivoisin, että heidän mieliin tulisi vähän avarampi rako, ja he ymmärtäisivät että vain sillä rakastamisella on väliä. Mietin myös, että jos he tulevat paikalle, niin asia ei voi olla todella suuri ongelma heille. En ainakaan itse lähtisi sukulaiseni häihin, jossa tietäisin hääparin olevan white power -henkistä porukkaa (ko. ryhmää itse en voi suvaita millään tapaa). Se olisi liikaa vastoin minun periaatteitani. Joten jos he tulevat, niin ehkä he ovat edes uteliaita näkemään, että mitä pelkäävät. Eivät he tule, jos ovat täysin vastaan, eivät edes näyttäytymisen vuoksi.

[Glammie]

Itse pohdiskelen paljon sitä että miten saisin kaikki eri paikkakunnilta tulevat ystäväni viihtymään keskenään, sillä he eivät tunne toisiaan. Häämme ovat pienet joten voin juhlan keskellä keskittyä hyvin heihin kaikkiin, mutta silti mietityttää miten heidät saisi viihtymään.

[Mänty]

Glammie: Olisiko ihan huono idea panostaa myös vieraiden esittelyyn toisilleen? Joko jossain ohjelmalehtisessä tai sitten ihan erillisenä ohjelmanumerona. Sulhasen lapsuudenkaveri Eino ei vielä paljoa anna, mutta Sulhasen lapsuudenkaveri Eino, joka harrastaa motocrossia ja tykkää Kauniista ja Rohkeista saattaisi antaa ihmisille ideoita, mistä tuntemattomankin kanssa voisi aloittaa keskustelun.

[Juwel]

Häät olivat jo, mutta itse hääpäivänä stressasin sitä, onko vierailla koko ajan jotain tekemistä/keskustelemista/yms ettei tulisi tylsää. Tästä johtuen en saanut tarpeeksi hääkuvia meistä itse parista, kun yritin olla viihdyttämässä vieraita koko ajan...

[vadelmainen2015]

Meidän on tarkoitus järjestää häät, joissa pääpaino olisi mukavalla yhdessäololla. Jutustelulla, rennolla fiilingillä. Ihan muutamaa "ohjelmanumeroa" ollaan häihimme ajateltu; hyvin lyhyttä ja ytimekästä (=muutama lause, jotta kukaan ei pitkästy) tervetuliaispuhetta maljoineen, häävalssia sekä mahdollisesti miehen isän pitämää puhetta (joka olisi hieman muutamaa lausetta pidempi, mutta kuitenkin mitaltaan sellainen että kukaan ei ehtisi kyllästymään) koska tämä osaa puhua humoristisesti mutta asiallisesti. Mukana myös ehkä joku hääleikki, mitään ei olla vielä päätetty... Tuota vieraiden toisilleen esittelyäkin on mietitty.