Velvollisuus vai kunniatehtävä?

[Pine]

En ainakaan löytänyt täältä vielä tällaista aihetta. Eli olisi kiva  kuulla, miten ihmiset yleensä suhtautuvat kaason tai bestmanin tehtäviin? Koetaanko se velvollisuutena vai kunniatehtävänä, vai jotain muuta?

Itse en ole koskaan ollut kenenkään kaasona, läheisimmät ystäväni eivät ole naimisissa ja toisaalta tiedän, että heillä on myös vieläkin läheisempiä tai pitkäaikaisempia ystäviä, joita he haluavat varmasti pyytää kyseiseen tehtävään. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos joskus minua kyseiseen tehtävään pyydettäisiin, ottaisin sen kunnia-asiana ja suostuisin mielelläni. Haluaisin kyllä tarkkaan tietää, mitä morsian minulta odottaa, koska täältä naikkareista ainakin on saanut sen kuvan, että jotkut odottavat kaasoiltaan käytännössä koko häiden järjestämistä!   Itse en todellakaan halua rasittaa kaason tehtävään suostunutta ystävääni millään ylimääräisellä, eli mahdollisimman vähän yritän hänelle mitään hommia kasata.

Toisaalta meillä kävi niin, että sulhoni halusi bestmanikseen ainoan veljensä. Tämä ei antanut pitkään aikaan suoraa vastausta, välillä oli mukana touhussa, mutta sitten lopulta sai sanottua, että ei pysty ottamaan tehtävää vastaan. Syitä saamme vaan arvailla, ne olivat "työkiireet", joita todellakaan oikeasti ei pitäisi olla. Miehelleni tämä oli kova pala. Onneksi hänen kaksi hyvää ystäväänsä otti hommat hoitaakseen ja ehkäpä ne polttaritkin sulholle vielä järjestyy. Olisi ehkä ollut parempi, jos olisi ajoissa kieltäytynyt, eikä vasta 2kk ennen häitä. Joka tapauksessa tuosta tulee jäämään pysyvä ryppy sulhon ja veljensä väleihin, kurjaa.  :-[

[Guest vieras]

Miksi pitää jäädä ryppy väleihin jos kieltäytyy kunniasta?

En todellakaan ymmärrä.

Sama juttu, että loukkaannutaan jos ei halua kummiksi.

Miksi loukkaantua siitä jos joku ei koe pystyvänsä siinä elämäntilanteessa sitoutumaan tekemään pyydettyä tehtävää kunnolla? Vai onko parempi, että hymyillään ja otetaan tehtävä vastaan ja selän takana kirotaan kun ei joutaisi ja ehtisi hoitaa hommaa.

Ja erittäin ihmeellistä on minusta se, että esim suhde veljeen muuttuu jos hän ei halua bestmaniksi. Siis ihan tosi , se läheinen ihminen, kenen kanssa on jaettu lapsuus, ei merkitsekään enää mitään jos hän ei halua bestmaniksi. Häntä kohtaan kannetaan kaunaa koko loppuelämä ???. Justjoo, aikuismaista touhua sanoisin.

Ei todellakaan kaikki pidä kunniatehtävänä kaason ja bestmanin touhuja. Joillekin ne ovat ihan tyhjää hömpötystä, eivätkä halua sellaiseen alkaa. Joten jos arvostatte tuttujanne ja sukulaisianne edes hitusen niin antakaa heidän kieltäytyä rauhassa ilman että kiukuttelette ja uhkaatte panna välit poikki loppuelämäksi yms.

[Murphiina]

Itse olen ilmoittanut jo etukäteen, että autan ystävääni kaason roolissa kaikessa mahdollisessa näpertämisessä ja konkreettisessa asiassa, mutta en mielelläni olisi esiintyvä / juntava kaaso. Koska jännitän liikaa esiintymistä.

Joillekin ihmisille esiintyminen on yksinkertaisesti liian iso pala, se kannattaa muistaa. Ihan yleisesti ottaen häätiimin kokoonpaneminen edellyttää mielestäni jankinlaista ihmistuntemusta sekä sosiaalista pelisilmää, jotta vältytään suuremmilta varpailletallomisilta ja hyperventilaatiolta. Eli aina voi etukäteen yrittää haistella, mitä ihmiset kokevat voivansa häiden eteen (ja kuinka paljon heillä on aikaa /halua/ resursseja) tehdä ja vasta sitten jakaa tehtäviä.

[Pine]

Hyvä vieras, tarkoitin sillä rypyn jäämisellä sitä, että sulhoni tulee olemaan pitkään surullinen tästä asiasta. Veli on hänelle rakkain miespuolinen ihminen tässä maailmassa ja hän olisi halunnut tämän olevan rinnallaan elämänsä tähän asti tärkeimpänä päivänä. Käytännössä se tuskin heidän väleihinsä tulee vaikuttamaan, mutta sisimmässään sulho on surullinen. Pariin kertaan sekä anoppi, että minä sanoimme veljelle, että asia on sulholle tärkeä. Teimme hyvin selväksi, että hänen ei tarvitsisi kuin pitää sormusta vihkitilaisuudessa ja olla sulhon "tukena" hääpäivänä. Polttarien järjestämiseen olisivat muut kaverit varmasti osallistuneet mielellään. Myöskään puheita tai juontamista ei olisi tarvinnut pitää/tehdä, isä ja anoppi puhuvat ja seremoniamestari on erikseen.

Eli yritin sanoa sitä, että monella ehkä kuitenkin on jokin "syvällinen" syy, miksi haluaa jonkun tietyn ihmisen bestmaniksi/kaasoksi. Aina ei ole kyse pelkästä "työvoimasta", mikä näkyy täällä aika usein olevan homman idea.

se läheinen ihminen, kenen kanssa on jaettu lapsuus, ei merkitsekään enää mitään jos hän ei halua bestmaniksi. Häntä kohtaan kannetaan kaunaa koko loppuelämä ???.

No, ei sen veljen merkitys siitä miksikään muutu eikä kyse ole kaunan kantamisesta tai välien poikki pistämisellä uhkailemisesta todellakaan.  :

[Yasmine]

kaasous on taakka, kenenkään ei kannata ryhtyä kaasoksi, ikinä.

[Velvet]

Ajattelisin, että kaasona oleminen on kunniatehtävä, johon liittyy luonnostaan velvollisuuksia. Minkälaiseksi kaason tehtävä sitten käytännössä muotoutuu, on tietysti morsiamen ja kaason keskenään sovittava toistensa toiveita kunnioittaen. Itse oon sitä sorttia, joka rakastaa kaikkea häihin ja ylipäätään juhliin liittyvää ja oon ikionnellinen kun saan toimia kaasona kahdelle rakkaimmalle ystävälleni peräkkäisinä kesinä! Mutta jos kaasoilu ei kiinnosta, on toki reiluinta kaikkia kohtaan sanoa se heti. Tarkoitus kun kuitenkin kai olisi että molemmat nauttisi voidessaan jakaa kokemuksia lähestyvästä suuresta päivästä. :-X

[Lnd]

Kunniatehtävä!!!

Olen juuri "vapautunut" kaason tehtävästä erittäin onnistuneiden häiden jälkeen. Mennyt vuosi on ollut oikein ihana, osittain ehkä myös siksi, että aloin valmistella myös omia häitäni, jotka ovat lokakuussa.

Minua ei kaasona rasitettu liikaa tehtävillä. Tosin aikaa, vaivaa ja rahaakin kului paljon, mutta se oli oma valintani. Olisin voinut myös kieltäytyä. Paras palkinto tehtävästä oli häät, joita etukäteen jännitimme yhdessä ja jotka menivät upeasti! Lisäksi morsiamen ja minun välinen ystävyys on syventynyt entisestään , mikä on myös ihana asia. Nyt tämä rouviintunut ystäväni on minun kaasoni!

[Rory]

Riippuu morsiamesta. Tämän hetkinen pesti on todellakin kunniatehtävä , mutta kerran aiemmin se oli velvollisuus ja raskas taakka...morsian ei ollut mitenkään mukava ihminen eikä edes läheinen ystäväni eikä kukaan edes jaksanut uskoa liiton kestävyyteen....mikä jälkeenpäin pitikin kyllä hyvin paikkansa. En vain kehdannut kieltäytyä kaason tehtävästä kun moni oli jo niin tehnyt...pitääkin olla näin kiltti ihminen.

[Guest Jonna_77]

Se alkoi kunniatehtävänä mutta jossain vaiheessa se muuttui velvollisuudeksi. Tuntuu että miestä ei kiinnosta häät ollenkaan ja itse pitää olla aina valmiina suhaamaan katsomaan kirjoja,pukuja,kukkia tms. Jos en ehdi vastaamaan puhelimeen tulee  10  min välein soittoja ja lopulta sitten loukkaantunut viesti että on se ikävää kun kaasoa ei kiinnosta. Samaa saan lukea sitten päiväkirjasta.

Valitettavasti olen siinä pisteessä että en enää halua olla kaaso. Kaikki pitää olla täydellistä, tietenkin ja pelkään, suorastaan pelkään hääjuhlaa.

[Coordinator]

Kunniatehtävä - ja jokaisen morsiamen pitäisi ymmärtää, että nimenomaan sitä. Sietäisivät hävetä morsiamet, jotka tekevät kaasostaan työjuhdan! Itse en ole ollut kaasona, mutta jos joskus pääsen, olen otettu kunniasta.

[Guest Syrina]

Kyllä ainakin minulle kaasona oleminen ystäväni häissä oli kunniatehtävä. Vuosi yhdessä suunniteltiin ja toteutettiin, rankkaakin oli välillä, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän ystävän eteen.

Oli kurja tilanne kun roolit vaihtuivat ja kaasoudesta tulikin ikävä velvollisuus, joka näkyi välinpitämättömyytenä, tylynä asenteena ja lähes juhlien sabotointiyrityksinä  >

Ihmiset suhtautuvat elämään hyvin eri tavoin: se missä toiset haluavat auttaa ja olla tukena, on toisille ajanhukkaa. En ole katkera, mutta omituinen käytös kieltämättä ärsyttää.

[Guest virvelina]

Itselleni olisi ainakin suuri kunniatehtävä toimia kaasona ja toivoisin sen olevan myös omalle kaasolleni. Onneksi paras ystäväni tuntee minut niin hyvin, että tietää ajatukseni kaasoudesta eli sen ettei se todellakaan ole mikään työn täyteinen pesti vaan henkisenä tukena oleminen on tärkeintä. On ihanaa jakaa tärkeän ja rakkaan ystävän kanssa oman elämän yksi koho kohdista unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaasollakin on oma elämä eikä hän ole menossa naimisiin vaan minä, että kaikki häähössötys ei kiinnosta eikä tarvitsekaan kiinnostaa.

[mimmi76]

Kyllä kaasona oleminen on kunnia minulle  ;D

Kaasona ihka ensimmäistä kertaa ja jännää on!! Meitä on onneksi monta kaasoa, joten en usko että tulee liian rankkaa. Itse en välttämättä olisi alkanut kaasoksi jos ihan yksin olisi pitänyt olla, koska yhdellä on varmaankin liikaa hommaa...

[Guest Cinnie]

Kyllä kaasona oleminen on kunniatehtävä. Jos kokee sen pelkäksi velvollisuudeksi, olisi ehkä parasta kieltäytyä kokonaan ja antaa paikka jollekin toiselle. Mutta myös morsiamen olisi syytä muistaa, ettei kaaso ole mikään orja.

[Guest Pintaliitaja]

Kyllä minä ainakin koen kaasouden kunniatehtävänä

Meillä on morsiamen kanssa, kelle olen kaasona, niin selvät sävelet, eli morsian on sanonut ettei todellakaan halua että kaasot(meitä siis kaksi) ottavat heidän häistä stressiä... Ja hän haluaa että kaasotkin nauttivat siitä päivästä eivätkä raada selkä vääränä.

Itselleni olen ajatellut kahta kaasoa myös, ja haluan että hekin viihtyvät eivätkä koe kaasoutta taakkana. Aion tehdä mahdollisimman paljon itse, ja kaasoja tarvitsen lähinnä henkisenä tukena!

Mielestäni kaason/kaasojen hartioille ei saa kasata liian painavaa taakkaa! Ei ole kaasojen asia järjestää koko häitä!

[Tuore rouva]

Hyvä aihe!

Itse en ole vielä kaasoksi PÄÄSSYT, minulle se olisi kunniatehtävä,kun tykkään järjestellä kaikkea, etenkin juhlia, ja etenkin häitä .

Olen tuore rouva ja minulla oli yksi kaaso, jonka halusin ensisijaisesti olevan tukenani ja yritin rasittaa häntä mahdollisimman vähän. Polttareiden järjestäminen oli toki kova homma, ja siihen kaasoni onneksi sai muulta polttariporukalta apua. Muuten kaasoni tehtäväksi jäi lukea kirkossa raamattua ja olla tukena. Yhden illan hän askarteli minun ja mieheni kanssa, kun itse tarjoutui. Kiittelin kaasoani joka välissä, toki aiheesta, polttarit olivat mainiot ja muutenkin hommat hoituivat hyvin. Kiitoslahjankin ostin. Yritin siis rasittaa kaasoani mahdollisimman vähän ja kohdella häntä inhimillisesti  .  Kuitenkin häissä kävi niin, että minun täytyi olla kaasoni tukena eikä päinvastoin ja kuunnella hänen valituksiaan. En saanut häneltä yhtään positiivista kommenttia koko päivänä   . Vaikka juhlat onnistuivat kaikkiaan todella hyvin ja ihmisillä näytti olevan hauskaa, jouduin aika ajoin miettimään, kuinka paskaa kaasolla, rakkaalla ystävälläni, näyttääkään juhlissamme olevan  ??? .

Pahoittelen tätä vuodatusta  :-[ .. Mitä yritin sanoa, on, että olisi todella suotavaa, että kertoisi, jos kaason homma tuntuu ikävältä velvollisuudelta.

[Sini77]

Minulle kaasous on ehdottomasti kunnia ja olenkin kaasoillut jo pari kertaa.

Viime kerralla kunnia muuttui kuitenkin yllättäen taakaksi itse hääjuhlassa, kun keittiöhenkilökuntaa ei oltu palkattu alkuunkaan riittävästi. Toimin siis pakon sanelemana ruokailun ajan tarjoilijana (paikassa oli seisova pöytä, mutta kannoin selkä vääränä likaisia astioita keittiöön) ja loppu illan sain "kunnian" toimia tiskarina. Tiskasin ja ladoin astioita tiskikoneeseen ja kaappiin kalliissa kampauksessa ja meikissä vielä silloinkin, kun kaikki muut olivat lähteneet juhlapaikasta jatkoille. Morsian tuli jopa hakemaan minut takaisin keittiöön, kun jossain vaiheessa päätin, että nyt tämä tyttö siirtyy boolimaljan ääreen ja tanssilattian puolelle. Olin siis tosiaan raatanut likaisten tiskien parissa koko hääjuhlan ajan ja hän kuulosti vieläpä närkästyneeltä, että kehtasin ottaa tauon. Pakko myöntää, että tästä jäi aikas huono mieli.

Morsiamelle en kuitenkaan sanonut asiasta, sillä olemme todella vanhoja ystäviä, ja se oli kaikesta huolimatta (toivottavasti) hänen ainoa hääpäivänsä. En ole loukkaantuvaista sorttia ja tällaiset asiat unohtuvat pian. Taisi olla itse juhlakalullekin aikamoisen stressaava päivä.

Kaikesta huolimatta polttareiden järjestely ja kaikenlainen häähumuilu ystävieni kanssa on yksinkertaisesti kivaa! Siitä tulee samanlainen tunne, kuin jos löytää ja saa antaa jollekin läheiselleen todella hyvän lahjan. Tämä kuulostaa kauhealta lässytykseltä, mutta antamisen ilo on mielestäni tosiaankin sitä aidointa sorttia!

p.s. Olen aiemmin vain surffaillut täällä, mutta jäin niin pahasti koukkuun heti kättelyssä, että täytyy nyt itsekin osallistua keskusteluun.

[AmS]

Ystäväni kutsui minut kaasokseen ensi kesänä vietettäviin häihin, minusta se oli aivan mieletön juttu, kunniatehtävä Koin että ystäväni luottaa minuun niin paljon että antaa minulle vastuuta heidän häidensä suunnittelussa, järjestelyissä ja saan olla hänelle avuksi heidän tärkeenä päivänään. Tunsin olevani ystävälleni todella tärkeä  

[nasuu_]

KUNNIATEHTÄVÄ tottakai!!! Musta se kuvaa sitä kuinka tärkeä olet oikeasti morsiammelle ja sulholle, uskaltaavat antaa suuren vastuun asioista ja luottaavat . Todella ihanaa kun saa olla toisen tukena isona ja tärkeenä päivänä.

Mä oon ainakin niin häpi kaasoudestani, et hyvä kun housuissani pysyn. Tämmönen häähössö kun olen

Me ollaankin AnneMarin kans samois häissä kaasoina, morsian oottakoot vaan polttareita innolla ei pelolla  

[Maarikka]

Mä pidän todellisena kunniatehtävänä tätä, että saan olla ystäväni kaasona ensi kesänä. Musta on ihanaa hössöttää taas kaikkia hääjuttuja.

[Teresa82]

Sekä että. Viime elokuussa siskon kaasona oli aivan ihana kunniatehtävä josta mielestäni "selvisin" hyvin. Ei jäänyt mitään "hampaankoloon".

Nyt ensi kesänä olen taas kaasona kaverilleni. Nyt jo tuntuu kaasous ehkä vähän ahdistavalta, mutta sen näkee lähempänä kesää, miten tämä morsmaikku-kaaso-yhteys toimii.

[sin]

Olen ollut kaasona kahdesti ja kerran seremoniamestarina/apukaasona. Aina ollut kunniatehtävä, ja monesti olen vielä ilman virallista titteliäkin ollut mukana askartelemassa ja suunnittelemassa polttareita täydellä innolla. Koskaan ei olla vaadittu liikaa, ei ole ollut mitään tuollaista "jos et vastaa keskellä yötä viestiini niin loukkaannun" -meininkiä.

Omalta kaasoltani toivon lähinnä mukanaelämistä, että voin jutella hänen kanssaan suunnitelmista, kysellä tarvittaessa mielipidettä jne. Polttareiden järjestämistä toivoisin myös, ja että kestäisi minun todennäköistä paniikkiskitsoilua sitten viimeisten viikkojen ja varsinkin hääpäivän aikana...

[Marsku]

KUNNIATEHTÄVÄ!

Osoittaa morsiammelta, että hän luottaa sinuun ja haluaa juuri sinut tuekseen elämänsä tärkeimpään päivään.

Ja tapa millä ystäväni pyysi minua kaasokseen oli niin kaunis! Ei edes käynyt mielessä kieltäytyminen.

[ladyH]

Minä pitäisin itse kaasoksi valintaa/pyytämistä suurena kunniana. Ainakin, jos selvitettäisiin tarkasti mitä morsian odottaa minun tekevän. Mutta aion pyytää siskojani nyt jouluaattona (reilu vuosi ennen häitä) kaasoikseni ja en yhtään tiedä miten he suhtautuvat pyyntöön?

Tuntuisi tosi kurjalta, jos he eivät haluaisikaan kaasoikseni, mutten toivo, että he vastentahtoisesti "velvollisuudesta" siihen suostuisivat. Jännittää tosissaan heidän reaktiot

Olen tehnyt heille kaason selviytymispaketit ja valtakirjat. Tosin hieman sovellettu versio, koska en odota kaasojeni raatavan ennen häitä. Toivon lähinnä, että he toimisivat hääpäivänä tukena ja turvana.

Onko muita jännittänyt pyytää kaasoksi?

[KiKi-]

Itse olin viime syksynä siskon kaasona, ensimmäistä kertaa. Tykkäsin tehtävästä kyllä, vaikka se aikaa ja rahaa jonkin verran veikin. Nyt kun tuli minun vuoroni ensi vuodelle, pyysin hyvää ystävääni (joka suostuikin mielellään) ja siskoani kaasoksi. Siskon asenne minun häihini onkin ollut vähän kumma, kaasona olemisesta ei tuo juurikaan ole edes vastannut alkaako vai ei, mutisee jotain kummia ja on jopa mustasukkainen esim. vanhempiemme maksamasta osuudesta (joka on sama kuin hänelle, ruoat ja tarjoilut) meillä vaan on enemmän väkeä, joten euromäärä on suurempi. Minkäs minä mahdan sille että miehen suku on suurempi kuin hänen miehensä?? Vähän paha mieli siitä että sisko nyt kiukuttelee minun häistäni.