Augusta* Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 Menee vähän Ot, mutta ^ tuo on juuri niin upeaa!! Mikään ei ole hienompaa kun katsella miten läheisiä mies ja poika ovat. Poika oli 3v, kun alettiin seurustella kultsin kanssa. Heilläkin löytyi yhteinen sävel nopeasti Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sitruunaperho Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 (muokattu) Meillä kosinta tapahtui reilu viikko sitten lauantaina. Poikakaverini oli suunnitellut ihanan mökkiviikonlopun, mutta tyttäreni sairastui yllättäen vesirokkoon. Vietettiin se viikonloppu sitten kotona sairastaen. Olemme siis uusioperhe. Keksin piristää ikävää viikonloppuamme leipomalla tytön kanssa pullaa ja syömällä sitä parvekkeella ulkovaatteissa ja juoden kaakaota. Siellä ollessamme ihmettelin, kun poikakaverille ei pulla maistukaan. Kysyin mikä on ja hän pyysi minua nousemaan seisomaan. Nousi vähän vastahakoisesti. Hän otti käsistäni kiinni ja tuli ihan lähelle, kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Seuraavaksi hän polvistui eteeni ja meni ihan mykäksi. Oli kuulemma suunnitellut hienon puheen, mutta h-hetkellä kaikki sitten unohtui. Odotin hetken mitä hän sanoisi, mutta koska mitään ei tullut sulhon suusta ulos, niin minä kysyin häneltä, että pitäisikö hänen kysyä minulta jotain. Sieltä se kysymys sitten tuli ja vielä oikeassa muodossa eli "tulisitko vaimokseni?". Hymyilin leveästi, vastasin tottakai ja kyllä. Sulho pujotti sormuksen sormeeni ja suutelimme ja sitten ihana tyttäreni huusi, että kaakoamuki kaatui. Sitä kaakaota oli ihan joka paikassa! Vaatteilla, pöydällä, parvekkeen lattiassa ja seinässä. Ihanasta hetkestä piti palata arkeen silmänräpäyksessä. Sinänsä ihanaa, että tyttärenikin pääsi mukaan kosinta tapahtumaan, mutta jotenkin jäin kaipaamaan sitä kahdenkeskistä romanttista mökkiviikonloppua. Kosinta tapahtumaan palattiin illan aikana monta kertaa ja tunnelmoitiin tapahtumaa. Seuraavana päivänä kutsuttiin vanhempani pullakahville ja annettiin heidän huomata sormukset. He ottivat asian ihan ok vastaan. Ei mitään suurempaa reaktiota.Viikon päästä kosinnasta käytiin sulhon vanhempien luona. Otimme mukaan kakun, kuoharia ja lasit. Ne nähtyään he arvasivat heti ja vastaanotto oli todella lämmin ja ihana. Nyt sitä sitten ollaan kihloissa, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että minä en ikinä mene/pääse naimisiin. Niin se kohtalo puuttuu peliin ja onneksi puuttuikin <3Hei, onneksi olkoon <3!! Minä uteloin kysymään, kauanko olette olleet tässä uusperheessä yhdessä ja onko millainen kokoonpano eli onko miehelläsi omia lapsia yms? Huomenta Sitruunaperho, Meidän uusioperhe on ollut kasassa reilun vuoden. Mies on minua 9 vuotta vanhempi ja hänellä ei ole omia lapsia. On kyllä tiivisti tekemisissä siskon ja veljen lapsien kanssa ja olen jopa yllättynyt että miten paljon ja kuinka läheisiä he ovat keskenään. Osaa siis olla lapsien kanssa ja tyttärenikin kanssa kemiat kohtasivat melkein heti. Erilaisesta kasvatustaustasta johtuen meillä on pieniä kasvatuksellisia näkemyseroja, mutta niitä selvitellään sitten tilanteen rauettua.Itse olin suhteen alussa varuillani ja epäileväinen, mutta mies oli sinnikäs ja lopulta sai luottamukseni. Hän on sanonut monta kertaa, että tämä on juuri sitä mitä hän on halunnut ja kaivannut elämäänsä ja aikoo pitää meistä kiinni kynsin ja hampain. Kyselen aina silloin tällöin, että onko hän nyt AIVAN varma, että kestää ja jaksaa tämän kaiken, mutta vastaus on aina sama: Ehdottomasti. Hän myös tietää sen, että tyttäreni on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja se on mennyt hyvin perille. Välillä tulee suunnitelmiin muutoksia, kun neiti sairastuu tai vastaavaa, mutta mies ymmärtää tilanteen hyvin. Lisäksi lomat suunnitellaan neidin ehdoilla ja yritetään keksiä lapsen kannalta kaikkea kivaa tekemistä. Toivottavasti saatte riidat sovittua ja opeteltua yhteistä arkea. Paljon joustamista, ymmärrystä ja sinnikkyyttähän se vaatii, mutta onhan se sen arvoista. Eiköhän se kosinta tule sinunkin kohdallesi enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti enemmin *muokattu* Muokattu: October 25, 2013, käyttäjä: Sitruunaperho Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lootuksen kukka Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 Sun täytyy vaan miehelle kertoa sun tunteet. Kerro myös tuo että sä tunnet ittes kelvottomaksi vaimomateriaaliksi. Meillähän on ollut ongelmana seksi, kun miehen halut eioo sitä mitä omani. Tunsin itseni niin kelvottomaksi naiseksi kun en saanut edes miestäni syttymään. No, kun näistä asioista sitten ollaan puhuttu ja puhuttu, oon päässyt jo yli siitä että mussa olis se vika. Ja mun naiseudessa. Samoin odotin myös jonkin aikaa sitä kosintaa. Eihän se nyt periaatteessa mitään muuta, mutta kun omat arvoni ovat samanlaiset kuin sinun, sitruunaperho, niin kyllähän se rauhoitti kauheasti mieltä, vaikkakin joudun odottamaan häitä neljä vuotta. Mutta käänsin asian niin että nyt mulla on neljä vuotta aikaa järkätä elämäni häät! Mutta puhu sun miehelle sun tunteista mutta älä syyllistä. Kerro miltä se tuntuu, miten sä tunnet ittes akelvottomaksi, arvottomaksi. Jos sulla on hyvä mies, se kyllä lohduttaa sua. Ja se päivä kun saat ne kihlat, muista että jos joudut odottamaan häitä neljäkin vuotta, kuten jotkut, niin älä siitä enää kitise vaikkakin mä kyllä aina välillä sille siitä vähän vitsailen katkerasti. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sitruunaperho Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 (muokattu) Sun täytyy vaan miehelle kertoa sun tunteet. Kerro myös tuo että sä tunnet ittes kelvottomaksi vaimomateriaaliksi.Meillähän on ollut ongelmana seksi, kun miehen halut eioo sitä mitä omani. Tunsin itseni niin kelvottomaksi naiseksi kun en saanut edes miestäni syttymään.No, kun näistä asioista sitten ollaan puhuttu ja puhuttu, oon päässyt jo yli siitä että mussa olis se vika. Ja mun naiseudessa.Samoin odotin myös jonkin aikaa sitä kosintaa. Eihän se nyt periaatteessa mitään muuta, mutta kun omat arvoni ovat samanlaiset kuin sinun, sitruunaperho, niin kyllähän se rauhoitti kauheasti mieltä, vaikkakin joudun odottamaan häitä neljä vuotta. Mutta käänsin asian niin että nyt mulla on neljä vuotta aikaa järkätä elämäni häät!Mutta puhu sun miehelle sun tunteista mutta älä syyllistä. Kerro miltä se tuntuu, miten sä tunnet ittes akelvottomaksi, arvottomaksi. Jos sulla on hyvä mies, se kyllä lohduttaa sua. Ja se päivä kun saat ne kihlat, muista että jos joudut odottamaan häitä neljäkin vuotta, kuten jotkut, niin älä siitä enää kitise vaikkakin mä kyllä aina välillä sille siitä vähän vitsailen katkerasti.Heipä hei Lootuksen Kukka, sulla on niin samoja mietteitä kuin mulla tai ainakin ollut Kiva lukea aina. *muoks, meni jo* Muokattu: October 25, 2013, käyttäjä: Sitruunaperho Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lootuksen kukka Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 No mutta eikös tuo nyt tuntunut jo ihan melkeen kosinnalta! Nyt sait deadlinen, yritä aina miettiä sitä kun tulee se tunne. Mullakin on välillä kärsimättömyyttä odottaa vuotta 2017. Pitää keksiä aina jotain millä saa itsensä rauhalliseksi taas.Btw - ajattelin vain että jos jollekin haluat purkaa tuntojas niin voi aina nakata mua maililla Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sitruunaperho Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 (muokattu) No mutta eikös tuo nyt tuntunut jo ihan melkeen kosinnalta!Nyt sait deadlinen, yritä aina miettiä sitä kun tulee se tunne. Mullakin on välillä kärsimättömyyttä odottaa vuotta 2017. Pitää keksiä aina jotain millä saa itsensä rauhalliseksi taas.Btw - ajattelin vain että jos jollekin haluat purkaa tuntojas niin voi aina nakata mua maililla Hei, no kyllä se melkein tuntui! =) Muuten, miten voin laittaa sulle meiliä, en ole oikein sinut tämän foorumin kanssa....? Muokattu: October 25, 2013, käyttäjä: Sitruunaperho Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lootuksen kukka Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 (muokattu) Xx Muokattu: October 30, 2013, käyttäjä: Lootuksen kukka Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sitruunaperho Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 Laita [email protected]Hei, kiitos. Saatanpa laittaakin. Ja tiedoksi, muokkaan ja poistelen täältä tekstejäni, varmuuden vuoksi.Mukavaa viikonloppua kaikille! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sitruunaperho Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 Meillä kosinta tapahtui reilu viikko sitten lauantaina. Poikakaverini oli suunnitellut ihanan mökkiviikonlopun, mutta tyttäreni sairastui yllättäen vesirokkoon. Vietettiin se viikonloppu sitten kotona sairastaen. Olemme siis uusioperhe. Keksin piristää ikävää viikonloppuamme leipomalla tytön kanssa pullaa ja syömällä sitä parvekkeella ulkovaatteissa ja juoden kaakaota. Siellä ollessamme ihmettelin, kun poikakaverille ei pulla maistukaan. Kysyin mikä on ja hän pyysi minua nousemaan seisomaan. Nousi vähän vastahakoisesti. Hän otti käsistäni kiinni ja tuli ihan lähelle, kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Seuraavaksi hän polvistui eteeni ja meni ihan mykäksi. Oli kuulemma suunnitellut hienon puheen, mutta h-hetkellä kaikki sitten unohtui. Odotin hetken mitä hän sanoisi, mutta koska mitään ei tullut sulhon suusta ulos, niin minä kysyin häneltä, että pitäisikö hänen kysyä minulta jotain. Sieltä se kysymys sitten tuli ja vielä oikeassa muodossa eli "tulisitko vaimokseni?". Hymyilin leveästi, vastasin tottakai ja kyllä. Sulho pujotti sormuksen sormeeni ja suutelimme ja sitten ihana tyttäreni huusi, että kaakoamuki kaatui. Sitä kaakaota oli ihan joka paikassa! Vaatteilla, pöydällä, parvekkeen lattiassa ja seinässä. Ihanasta hetkestä piti palata arkeen silmänräpäyksessä. Sinänsä ihanaa, että tyttärenikin pääsi mukaan kosinta tapahtumaan, mutta jotenkin jäin kaipaamaan sitä kahdenkeskistä romanttista mökkiviikonloppua. Kosinta tapahtumaan palattiin illan aikana monta kertaa ja tunnelmoitiin tapahtumaa. Seuraavana päivänä kutsuttiin vanhempani pullakahville ja annettiin heidän huomata sormukset. He ottivat asian ihan ok vastaan. Ei mitään suurempaa reaktiota.Viikon päästä kosinnasta käytiin sulhon vanhempien luona. Otimme mukaan kakun, kuoharia ja lasit. Ne nähtyään he arvasivat heti ja vastaanotto oli todella lämmin ja ihana. Nyt sitä sitten ollaan kihloissa, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että minä en ikinä mene/pääse naimisiin. Niin se kohtalo puuttuu peliin ja onneksi puuttuikin <3Hei, onneksi olkoon <3!! Minä uteloin kysymään, kauanko olette olleet tässä uusperheessä yhdessä ja onko millainen kokoonpano eli onko miehelläsi omia lapsia yms? Minä (40+) olen 3 lapsen äiti, eronnut ja uudessa suhteessa muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa, jolla ei ole omia lapsia eikä meille tule yhteisiä. Olemme olleet yhdessä 4,5v ja siitä ajasta asuneet samaa kotia 1,5v. Olen odotellut kosintaa jo jonkin aikaa, mutta meillä on ollut kaikennäköistä uusperhe-opettelua ja riitojakin sen verran, että mieheni ei ole vielä varma kihlauksesta nyt. Se on siis meidän molempien yhteinen haave ja päämäärä, ja mieheni haluaa kanssani naimisiin JOSKUS. Mutta ainakaan tämän vuoden puolella kosintaa en edes odota. Niin ja siis minulla takana avioliitto, jota edelsi kihlautuminen 6 viikon päästä seurustelun aloituksesta ja siitä naimisiin 9kk päästä. Aviossa ehdimme olla piirun vaille 15 vuotta eli ei ollut sekään mikään pikaliitto vaikka niin nopsaan kihlauduimmekin aikanaan...=) Huomenta Sitruunaperho, Meidän uusioperhe on ollut kasassa reilun vuoden. Mies on minua 9 vuotta vanhempi ja hänellä ei ole omia lapsia. On kyllä tiivisti tekemisissä siskon ja veljen lapsien kanssa ja olen jopa yllättynyt että miten paljon ja kuinka läheisiä he ovat keskenään. Osaa siis olla lapsien kanssa ja tyttärenikin kanssa kemiat kohtasivat melkein heti. Erilaisesta kasvatustaustasta johtuen meillä on pieniä kasvatuksellisia näkemyseroja, mutta niitä selvitellään sitten tilanteen rauettua.Itse olin suhteen alussa varuillani ja epäileväinen, mutta mies oli sinnikäs ja lopulta sai luottamukseni. Hän on sanonut monta kertaa, että tämä on juuri sitä mitä hän on halunnut ja kaivannut elämäänsä ja aikoo pitää meistä kiinni kynsin ja hampain. Kyselen aina silloin tällöin, että onko hän nyt AIVAN varma, että kestää ja jaksaa tämän kaiken, mutta vastaus on aina sama: Ehdottomasti. Hän myös tietää sen, että tyttäreni on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja se on mennyt hyvin perille. Välillä tulee suunnitelmiin muutoksia, kun neiti sairastuu tai vastaavaa, mutta mies ymmärtää tilanteen hyvin. Lisäksi lomat suunnitellaan neidin ehdoilla ja yritetään keksiä lapsen kannalta kaikkea kivaa tekemistä. Toivottavasti saatte riidat sovittua ja opeteltua yhteistä arkea. Paljon joustamista, ymmärrystä ja sinnikkyyttähän se vaatii, mutta onhan se sen arvoista. Eiköhän se kosinta tule sinunkin kohdallesi enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti enemmin hei Tuulihattu, voitko poistaa lainaukseni tuosta yltä, muokkasin omia tekstejäni juuri ja haluaisin tuon kohdan omistani pois.. =)Kiitos ja mukavaa viikonloppua teille! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sith Kirjoitettu October 25, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2013 Mies kosi täytenä yllätyksenä 21.12.2012 (Inkojen "ennustettu" maailmanloppu). Oli tehnyt videon jonka näytti musiikkivideon perään jota olimme kokoontuneet hänen tytärtensä ja yhteisen ystävämme, nyttemmin yhden kaasoista, kanssa. Videossa soi taustalla meidän biisimme ja video oli kollaasi yhdessä ottamistamme kuvista, lopussa oli Star wars tyyliin ylös horisonttiin liukuva teksti: Jos maailman onmäärä tänään loppua,haluan viettääviimeiset hetkeni siitäminulle kaikistarakkaimpien kanssa. J******,tuletko vaimokseni? H <3 J Minähän tietysti kyynelehdin videon alusta alkaen vaikken osannut sitä yhdistää ollenkaan kosintaan.. Hyvä, että ymmärsin mitään siitäkään kun mieheni polvistui eteeni sormuksen kanssa. Tosi romanttisesti kykenin itse sanomaan vain "Paskiainen!" (ai miten niin oon tosi hyvä ottaan yllätyksiä vastaan ). Ihana yllätys, liikutun vieläkin kertoessani kosinnasta Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
sofiia Kirjoitettu October 26, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu October 26, 2013 Ihania kertomuksia!Olimme jutelleet jo tovin kunnes mies yllätti.Mies polvistui myöhään illalla makkarissamme ja sanoi: Tuletko (nimeni) aviovaimokseni? hieman mielikuvituksetonta mutta ihanaa kuitenkin Olimme olleet 2 vuotta yhdessä, ja kihlauduimme 2012. Häät tulossa 2015 kesällä, kunnes vielä miekkonen on saanut opiskelut pakettiin Oma äitini oli riemuissaan, mutta anoppini hieman järkyttyi Pidimme kihlajaiskahvit sukulaisillemme noin.20 henkeä, muttei pidetty kaveriporukallemitään erikoista! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
stpm Kirjoitettu November 2, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu November 2, 2013 Me olimme kävelylenkillä ja nautimme upeasta säästä. Pysähdyttiin tuomiokirkon portaille levähtämään niin minä luulin. Mies polvistui ja kosi Mykistyin täysin meni vähän aikaa kun sain sanottua kyllä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kaneli87 Kirjoitettu November 18, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu November 18, 2013 (muokattu) Oltiin jo monesti aiemmin puhuttu naimisiin menosta, mutta sitten en enää jaksanut odottaa. Sunnuntaiaamuna loikoiltiin sängyssä ja minä sitten kysyin, että mennäänkö naimisiin? Mies oli, että oliko tuo nyt virallinen kosinta? Minä siinä mietin, että hmm.. Joo. Ja mies vastasi että kyllä! Kun miehen työkaveri kuuli kihkautumisesta, niin oli ekaksi kysynyt että tuleva morsianko kysyi? Mulla taitaa olla sellainen päällepäsmärin maine Ai niin siis kihlauksesta on jo pari kuukautta. Häät ensi kesänä Muokattu: November 18, 2013, käyttäjä: kaneli87 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Sissadora Kirjoitettu November 20, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu November 20, 2013 Kihlaus taallakin pain tapahtui todella toisin kuin kuvittelin, mutta onnellinen olen kuitenkin. Ajoimme viikonlopuksi Alankomaista (asun oman hollannikkaani kanssa taalla) Luxemburgiin jossa meidan oli tarkoitus viettaa kiva viikonloppu kaksin - shoppaillen, hyvin syoden ja linnoja tutkien. Perjantaina, kun ajelimme Luxemburgiin, oli 5. vuotispaivamme ja olin muutama kuukausi tata paivaa ennen ollut jo hieman odotuksen vallassa etta tapahtuuko meidan romanttisena viikonloppuna jotain (kun olen tasta kihlaus-aiheesta jo aikaisemminkin paremman puoliskoni kanssa jutellut). Varsinkin muutama viikkoa tata viikonloppua ennen poikaystavani oli sanonut etta antaisi minulle "jotain, jota olen jo halunnut neljan vuoden ajan". No, perjantai tuli ja meni, mutta mitaan sen suurempaa ei tapahtunut. Kuljettiin Luxemburgin katuja pitkin kuunvalossa ja ihasteltiin kaupungin valoja, syotiin kiinalaista (tai no, yritin syoda.. ruokahalua ei tuossa vaiheessa ollut nimeksikaan), ja palattiin hotellille vaihtamaan lahjat. Oli ehka hieman nieleskeltavaa kun poikaystavani lahjapaketista paljastui Philipsin Wake Up-lamppu.... Lauantaina kaytiin Viandenin linnassa ja illalla kuljettiin kaupungilla (ja tassa vaiheessa aloin olemaan hieman epatoivoinen - enta jos kosintaa ei kuuluisikaan?!). Yritettiin bongata jotain shoppailtavaa mutta suurin osa valikoimasta oli aivan liian kallista! Myohemmin palasimme hotellille syomaan illallista, mutta sita ennen rentouduttiin hieman hotellihuoneessa. Tassa vaiheessa aloin olla varma siita etta poikaystavani oli unohtanut mita oli sanonut muutama viikko sitten, tai janistanyt kosimisesta. Siksi kysyinkin hanelta etta oliko Wake Up Light ollut jotain mita olin halunnut nelja vuotta, ja tasta sain vastaukseksi kummastuneen ilmeen. Seurasi sananvaihto josta ilmeni etta han oli tosiaan unohtanut mita oli sanonut, ja etta ei todellakaan ymmartanyt mika siina naimisiinmenossa minua viehattaa.Tassa vaiheessa oletin pelin olevan poikki, niiskutin vain ja sanoin etta antaa olla, mieluummin menetan unelmani naimisiinmenosta kuin poikaystavani. Kunhan kaytaisiin edes rekisteroimassa meidan parisuhde, ja hoitamassa testamentit kuntoon jos jompikumpi meista kuolisi, ettei yhdessa omistamamme asunto aiheuttaisi ongelmia kummallekaan.Aikani niiskutettua han katsoi minua silmiin ja kysyi "Will you marry me?" Tassa vaiheessa olisin voinut tippua shokista. Ja kylla, han oli tosissaan. Han sanoi luvanneensa aikoinaan etta menisi kanssani joskus naimisiin, ja oli pahoillaan siita etta oli kayttaytynyt kuin tyhmasti ja tunteettomasti, vaikka oli nahnyt etta minulle naimisiinmeno oli iso asia. Tietysti tahan kosintaan vastasin kylla... Ei ihan mita odotin, mutta onnellisuus pursuaa tassa vaiheessa yli ayraiden. Nyt jarjestamaan haita oman hollannikkaani kanssa! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
mimijessica Kirjoitettu November 21, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu November 21, 2013 Hieman alta vuosi sitten olimme menossa syömään ravintolaan jossa varakaasoni on töissä. Sitten aivan yllättäen mies pysäytti auton kesken matkan ja siinä sitten pyysi minua vaimokseen, sormuksen kanssa olin ollut tietoinen kihlauksen tapahtuvan pian, eli kosinta ei tullut yllätyksenä (paitsi paikka jossa hän sen teki), olinhan valinnut sormukseni kuukautta aiemmin. Ystäväni ilme oli hyvin yllättynyt kun ruokatilaustamme tehdessä näytin nimettömäni ja kerroin sen tapahtuneen matkalla. Tarkoitus kylläkin oli että mies olisi tehnyt sen vasta ravintolassa, mutta ei sitten ollut jaksanutkaan odottaa sinne asti. Ravintolassa sitten soitimme tärkeimmät ihmiset läpi ja saimme paljon onnitteluja. Muille kihlaus oli tullut täytenä yllätyksenä sillä emme olleet puhuneet sormusten hankkimisista yhtään mitään. Häitämme juhlitaan ensi kesänä enkä voisi olla yhtään onnellisempi! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu December 2, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 2, 2013 Uusi morsian ilmoittautuu, eli eilen mies kosi Ihan meille sopivalla tavalla, oltiin sohvalla lötjymässä ja telkkaria kattomassa kun tuli mainoskatko ja mä ilmotin meneväni suihkuun että pääsen ajoissa nukkumaan. Siitä se nappas mut kiinni kun olin kömpimässä hänen yli pois sohvalta ja siinä sitten kosi. Ei ollut polvistumisia tms vaan siinä sylikkäin maattiin kun hän sanoi rakastavansa mua ja haluavansa mun kanssa naimisiin. Tai itse asiassa sanamuoto oli "sillee niinku naimisiin" Voi sitä söpöliiniä! Minä olin tukka pystyssä ja one peace lököpuku päällä Vartin päästä sanoin että mun täytyy laittaa mun parhaalle ystävälle viesti ja kun avasin puhelintani niin isä sattui soittamaan niin pääsin kertomaan hänelle. Sitten vasta oikeastaan tajusin mitä oli tapahtunut kun sen sanoi ääneen ja piti lopettaa puhelu kun aloin itkemään. Loppuillan näytin kuulemma vähän pelottavalta kun vaan istuin ja hymyilin ja itkin ja tuijotin miestä Ja en muuten päässy ajoissa nukkumaan Mies oli meinannut kosia jo aikasemmin päivällä mutta oli kuulemma hermostuttanut niin paljon ettei ollut saanut sanotuksi. Ja kun oli päättänyt ko. päivänä kosia niin pakkohan sen sitten oli vielä illalla Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu December 4, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 4, 2013 Taidan olla maailman epäromanttisin nainen Mies kosi jo vuosia sitten ( siis todella kauan sitten...). Tuli ihan yllätyksenä reilun vuoden kestäneen suhteen jälkeen. Minusta kosinta oli aivan liian pikainen suhteemme kestoon verrattuna.Olin todella vaivaantunut, en osannut sanoa juuta enkä jaata, joten totesin miettiväni asiaa ja vastaani myöhemmin. Vastauksen mies sai sitten vajaa 10 v myöhemmin.Vaikka olen muutoin vauhdikas, niin parisuhdeasioissa olen kyllä kovin varovainen. Mutta sitten kun päätös on tehty, se on selkeä ja jotenkin kovin helpottava. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu December 5, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 5, 2013 Ei kai tuo Suli epäromanttista ole. Jokainen tyylillään ja tärkeintähän on ettei tee päätöksiä mitkä ei tunnu oikealta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu December 5, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 5, 2013 Kiitos Kinuskimansikka Olen samaa mieltä - velvollisuudesta ei kannata heti sanoa kyllä. Eikä sen takia ettei toinen loukkaantuisi. Se on huono lähtökohta suhteelle ja "pakkosuostuminen" estäisi suhdetta rakentumasta edelleen. Mutta nyt ajankohta tuntuu oikealta ja olen erittäin iloinen kaikesta. Sanalla sanoen hyvä olla! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu December 9, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 9, 2013 (muokattu) Pahinta on "pakkokosinta" ja "pakkosuostuminen"! Hitaasti tai nopeasti, jokainen tosiaan tyylillään. Ja kyllähän suhteessa pitää pystyä näistä asioista puhumaan (molempiin suuntiin), eihän sitä muuten ole valmis avioliittoon! Siis tarkoitan sitä että jos esim. tässä sinun tapauksessasi, Suli, mies olisi siitä vetänyt herneen tiukasti nenään ja ottanut sellaisen "joko naimisiin tai erotaan" asenteen niin ei se minun mielestäni ole silloin kypsä se suhde (tai ihminen). Ihana kuulla että nyt tuntuu oikealta ja hyvältä! Se on aika hyvä fiilis olla ja elää Koska teillä muuten on häät? Muokattu: December 9, 2013, käyttäjä: kinuskimansikka Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Suli Kirjoitettu December 10, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 10, 2013 Täydennettäköön taustaani siltä osin, että olen avoitumassa toista kertaa nyt 40 ja risat iässä. Ensimmäinen suhteeni kesti kaikkikeen 19 vuotta. Ensimmäisen kerran avioituessani kihlausta edelsi puolen vuoden seurustelu ja naimisiin mentiin kuukausi kihlauksen jälkeen aivan onnesta soikeina ja umpirakastuneina. Oikopäätä avioitumisen jälkeen perustettiin perhe. Eli nopeus ja rytmi oli aivan erilainen kuin nyt. Päätöksiin ja niiden vauhtiin on vaikuttanut kulloinenkin elämäntilanne. Nyt toisella kerralla uuden suhteen rakentaminen edellyttää enemmän pohdintaa, koska en ole enää yksin vaan minulla on myös lapsia. Nykyisen suhteen aikana ovat varttuneet nuoriksi aikuisen aluiksi. Mies on ollut koko ajan kiinnostuneempi avioliitosta, henkilökohtaisesti en ajatellut avioitua uudelleen, mutta niin se mieli muuttuu. Ja huomaan, että tämä foorumi saa minut kivasti häämoodiin. Tosin häiden odotukseenkin on nyt vähän pidempi kuin se kuukausi, mikä oli ekalla kerralla. Hääpäivä on 4.1.2014, päivä sovittiin muistaakseni syyskuussa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
kinuskimansikka Kirjoitettu December 19, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 19, 2013 Anteeks, mun on pakko jakaa tää feissarimoka tänne. Ylläpito poistakoot jos haluaa. http://www.feissarimokat.com/2013/12/tahroja-paperilla/ Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Augusta* Kirjoitettu December 23, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 23, 2013 ^ Voi apua! Toisaalta miehellä oli kyllä hyvät perustelut Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Christabel- Kirjoitettu December 31, 2013 Raportoi Share Kirjoitettu December 31, 2013 Onpas romanttisia tarinoita! Mies ajoitti kosintansa syntymäpäivälleni, jolloin siitä todellakin tuli kerrassaan ainutlaatuinen ja ikimuistoinen... Oltiin sovittu, että lähdetään juhlistamaan syntymäpäivääni kahden kesken kaupungille, käydään syömässä ja ehkäpä jotain muutakin, mitä nyt satutaankaan keksimään. Tiesin, että mies on suunnitellut jotain "pientä ohjelmaa" synttärieni kunniaksi, yllätyksestäkin oli jotain puhetta, mutta enhän minä tiennyt. Läheisimmät ystävät vinkkasivat, että josko se miekkonen mahtaisi ottaa ja kosia, mutta minä ajattelin, että en kyllä usko ennen kuin näen... Joka tapauksessa mies vei minut syömään uskomattoman tunnelmalliseen, kynttilöin somistettuun ravintolaan. Siellä nautittiin hyvästä ruuasta, toistemme seurasta, keskusteltiin ja rentouduttiin. Ruokailun lomassa tein havainnon, että mies on jotenkin tosi jännittyneen oloinen ja mietin, että tekee varmaan hänellekin hyvää irtautua välillä arjesta. Kun oltiin syöty, mies alkoi yhtäkkiä hätäillä, että nyt on lähdettävä, nyt on kiire, pitää mennä käymään yhdessä paikassa. Minä yritin onkia paikkaa ja tarkoitusperää tietoon, mutta en saanut muuta vastausta, kuin että ollaan käyty siellä aiemminkin. Mies vei sitten minut sille paikalle, jossa käytiin ensitreffeillä. Siinä hetken istuskeltuamme ja juteltuamme mies yllättäen polvistui ja kosi. Ja minähän vastasin myöntävästi Samana iltana kerrottiin asiasta isälleni ja tietysti anopille... Seuraavana päivänä "tiedotettiin" asiasta hieman virallisemmin. Tuoreena kihlaparina mentiin vielä elokuviin ja seuraavana päivänä käytiin ostamassa sormukset. Nämä on tällaiset perinteiset sileät, keltakultaiset. Sormuksiin on kaiverrettu toisen puoliskon nimi, sydämen kuva ja kihlautumispäivämäärä. Kihlaus tapahtui 23.8., kihlajaiset lähipiirille pidettiin 14.9. Mulle kosinta tuli ja ei tullut yllätyksenä. Oltiin alusta asti puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä ja kummallekin oli selvää, että toinen haluaa jossain vaiheessa avioliittoon. Kosintavihjailuja mieheltäkin oli tullut jonkin verran, joskaan en ihan oikeasti uskonut, että niiden taustalla on vakaa aikomus kosia jo niinkin pian... Mutta edelleen maailman onnekkaimmaksi tunnen itseni, kihlausta takana nyt vähän reilu 4kk ja tosiaan häitä suunnitellessa kuten muissakin ketjuissa olen kertonut... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Aydinia Kirjoitettu January 9, 2014 Raportoi Share Kirjoitettu January 9, 2014 No niin, tuore kokemus: pari yötä sitten minua kosittiin. Asiasta oli jo aiemmin toisinaan juteltu, esim. millaista 'julkista kosintaa' tai valtavia eleitä ei kumpikaan haluaisi. Vrt. leffojen jumboscreen-kosinnat pelitauoilla..Juttelimme niitä näitä yömyöhällä ja makoilimme sängyllä sylikkäin, kun hän totesi, että ei halua elämältä muuta kuin tehdä minut onnelliseksi. Totesin siihen, että niinhän hän tekeekin - olen onnellinen juuri nyt. Johon sitten yllättäen kysyi: 'Then will you marry me?' ... hetken hiljaisuus, kun mietin, kysyiko se tosissaan, ja vastasin myöntävästi 'yes, yes I will'. (Mies australialainen, siis.) Sittenpä ei kumpaakaan yhtäkkiä nukuttanut enää ja pienen hellän hetken jälkeen oli pakko nousta ylös. Totesin, että tätä pitää jotenkin juhlia vaikka olikin aamuyö, joten päädyin ehdottamaan: "Shall we toast to this?", ja osoitin paahtoleipää (se toinen 'toast') . Kaksikielisessä suhteessa eläminen saa aikaan usein huvittavia kuivan huumorin tilanteita - kummankin iloksi ja toisinaan kauhuksi. Sormusta ei ollut kosittaessa, koska sen valinta olisi ollut vaikeaa koon ja tyylinkin osalta. Päätimme hakea ne sitten lähipäivinä rauhassa yhdessä.Tätä ajatellen oli tosi kiva lukea täältä, että monelle sormusten etsintä on ollut mukava ja romanttinenkin yhteinen reissu. Onpa vaikea vielä uskoa tätä todeksi, kun näinkin vanhaksi ehdin, ennen kuin se sopivin mies löytyi. Päätin myös, että kerron lähipiirille vasta, kun on jotain sormessa näytettäväksi. Lieneekö erikoinen valinta, onko kukaan muu odotellut siihen saakka vai kertonut heti joka tapauksessa? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.