Kuinka teillä kosittiin?

[elspeth]

Me oltiin puhuttu kihloihin menemisestä jonkin verran etukäteen. Oltiin sitten myös yhteistuumin päätetty päivä, että millon sitä ehkä voisi mennä. Noh, kun eräänä elokuisena perjantai-iltana mun kesätyöt päättyivät, mentiin yhdessä kauniiseen rantapaikkaan keskustelemaan tulevaisuudesta ja olemaan vaan kahdestaan. Ei puhuttu mitään siitä, että tänään mentäisiin kihloihin vaikka se molempien mielessä oli. Odottelin ja odottelin miehen elettä johonkin suuntaan ja pettymys oli kova, kun mies halusi lähteä takaisin anoppilaan (oltiin siis siellä yötä, kun asutaan eri paikkakunnalla). Ajattelin, että voihan rähmä, tosi tylsää. Mutta kuitenkin siellä mun vanhempien luona, minun vanhassa huoneessani mies tuli ujosti mun lähelle, polvistui, avasi sormusrasian ja kysyi "tuletko mun vaimoksi?". Voi, miten se olikaan suloista! Innosta pinkeänä laitoin sitten sormuksen sormeen, joka oli oikein nätti ja sopivan kokoinen vaikka mies oli sen itse valinnut. Ihana päivä se oli

[Tumila]

Me oltiin puhuttu aikasemmin että kun kolmas lapsi syntyy heinäkuussa 2011 ja sinä päivänä kun päästään sairaalasta kotiin vauvan kans mennään kultasepän liikkeen kautta kotiin. Näin tehtiin 8.7.2011 ja mentiin romanttisesti kultasepän liikkeen parkkipaikalla vauvan nukkuessa takapenkillä kihloihin. Mitään varsinaista hääpäivää ei sovittu mutta puhuttiin että talvihäät tulee olemaan Nyt näillä näkymin ne pidetään 2015 helmikuussa. Se miksi silloin on että nyt 2013-2014 on meijän 4. lapsen ristiäiset (laskettu lokakuussa) enkä millään ehtis saada itteeni siihen mennes sellaseen kuosiin missä haluan hääpäivänäni olla ja toisekseen puhuttiin aikoinaan et järjestetään yhteiset 30v juhlat, mä täytän joulukuussa 2014 ja mies maaliskuussa 2015 joten helmikuun puoliväli olis täydellinen niille. Mutta mix ei pitäis ne häiden muodossa Nyt oonki jo ruvennu vähä suunnitteleen ja budjetoimaan niin tietää kuinka pitää säästää rahaa. Säästäminen alkaa ens kuussa Mies ei vielä oo ns.kosinu enkä usko näin käyvänkään, kysyin ite et saanko ruveta suunnitteleen häitä ja siihen vastas että "tottakai suunnitella saa :D" Nyt sit elelen siinä toivossa että ne häät on silloin, ainakin mä rupeen niihin rahaa säästään ja vuoden vaihteessa kysäsen sit viel et varaanko kirkon vai kuinka? Ei olla mitään hirmu romanttisia tyyppejä kumpikaan joten en osais kuvitellakkaan mitään romanttista kosintaa Avioliittolupaushan jo ollaan tehty kun kihloihin mentiin joten en tiedä miksi miehen tai mun pitäs uudestaan tavallaan kosia...

[Henna-Maaria]

Sormukset käytiin etukäteen katsomassa yhdessä- hyvä niin, halusinkin päästä itse päättämään mikä sormessani jatkossa on - ja sitten mies kosi itse päättämänään päivänä. Hääpäivää ei ole vielä löyty lukkoon, mutta muutaman vuoden sisällä on tarkoitus astella alttarille

[Taskumorsian]

Oltiin pariin otteeseen käyty katselemassa sormuksia, kokeilemassa oikeat koot jne. Olin myös tehnyt Kultajousen nettisivuilla toivomuslistan tai vastaavan miehelleni (suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat kihlauksen tulevan yllätyksenä mutta silti päättää itse millaisen sormuksen haluavat ) vinkiksi. Pari kertaa asiasta kyselin, ja tivasin että koska Mutta mies sanoi että sormukset maksaa niin paljon, eikä oo oikeen ylimääräistä rahaa... Plaaplaa.. Ja minä höpsö uskoinkin vielä

Kesälomalla sitten oltiin ensimmäistä kertaa puolentoista vuoden seurustelumme aikana yhteisellä lomalla Turkissa. Itse sairastuin ah, niin ihanaan turistiripuliin heti alkupäivinä ja oloni oli hiukan huono. Silti mieheni pyysi että mentäisiin sinä sunnuntai-iltana rannalle kävelemään ja lopulta suostuin, ehkä meri-ilma parantaisi oloani. Lähdettyämme hän kuitenkin palasi vielä vaihtamaan kenkänsä, oli muka lähtenyt väärillä kengillä. Minä siinä jo melkein hermostuin, että eikö se nyt ole ihan sama millä kengillä sitä rannalle lähtee kun on jo pimeääkin! Lopulta me sitten kävelimme autiolla hiekkarannalla, täysikuun valaistessa meren yli hopeista siltaa. Aallot liplattivat hiljaa rantaa vasten ja kas-kasit sirkuttivat. Istuimme rantatuolille ja mies alkoi yhtäkkiä puhua kovin romanttisia, mietti ääneen tähänastista yhteistä taivaltamme, miten ollaan kaikesta selvitty ja miten ollaan tänne asti päästy. Hän puhui aika pitkästi ja kädet tärisiviät ja polvet vispasivat, ja siinä kohtaa ehkä hiukan aavistin jotain, mutta kun puhe kesti niin kauan niin kerkesin jo unohtaa aavistukseni Lopulta hän sanoi että tietää minun odottaneen tätä hetkeä jo kauan, oletin hänen puhuvat matkastamme jota varten olimme puoli vuotta tiukasti säästäneet, mutta sitten hän ottikin taskusta sormusrasian esiin ja kysyi "Haluisikko tulla mun vaimoksi?" Ja totta kai halusin Siinä sitten muutaman onnen kyyneleet, suudelmat ja halit. Kaikki oli täydellistä <3

Kun kävelimme käsi kädessä takaisin hotellihuoneeseen, hän vielä sanoi "eihän mun mitään kenkiä olisi oikeesti pitänyt vaihtaa.. piti vaan saada sormukset mukaan niin ettet huomaa"

[hosulipusuli]

Taskumorsian: Suloisen hermostunut kosinta ja romanttinen!

[Augusta*]

Juon tässä vähän kuoharia samalla ja kerron, kuinka meillä kävi ihanan hassusti tässä päivänä yhtenä...

 

Istuimme sohvalla ja mies laittoi telkkarin kiinni. Pyysi mua tulemaan lähemmäs. Halasi kovasti ja kertoi, kuinka tärkeä olen hänelle. Kuiskasi sitten mun korvaani: "Haluatko mennä naimisiin mun kanssani?"

Mä olin siinä vähän että sillä kuvittelin meidän olevan jo kihloissa (hänhän 'kosi' jo juhannuksena kysymällä, että mennäänkö maistraattiin kesälomalla). Mutta nyt siis maistraattihäät tulossa ja ensi kesälle niitä suunnitellaan.

[Illuusian.unelma]

Augusta: Suloista. Kihlautumisen ihanuus kahteen kertaan! Kaksi yhden hinnalla, hih. <3

[Illuusian.unelma]

Vau, mun status on _viimeinkin_ rouva, täällä naikkareissakin! :-D

[Augusta*]

Joo kyllä nyt asiasta puhutaan täysin avoimesti, molemmilla on helpotunut olo. Tarkkaa hääpäivää en vielä tiedä, katsotaan sitten keväällä, milloin on kesälomat.

 

Kylläpä sait Iluusian.unelma odottaa tuota Rouva-statusta! Ylläpidolla varmasti pieni kesäloma täältäkin. Meinaatko jäädä naikkaroimaan muuten vain vai oliko tämä sulle vain häitä varten? Mä olen ihan koukussa tähän yhteisöön

[Katinka26]

Oltiin tulossa viime lauantaina baarista, kun yhtäkkiä torin laidalla (pikku huppelissa, myönnän) mies polvistui ja kysyi, että tulenko hänen vaimokseen. Olihan se ihan söpöä, vaikkei sormuksia jne. ollutkaan. Nyt eilen sitten käytiin vilkaisemassa ja varaamassa sormukset yhteistuumin

[Illuusian.unelma]

Kylläpä sait Iluusian.unelma odottaa tuota Rouva-statusta! Ylläpidolla varmasti pieni kesäloma täältäkin. Meinaatko jäädä naikkaroimaan muuten vain vai oliko tämä sulle vain häitä varten? Mä olen ihan koukussa tähän yhteisöön

Morsian-statuksessa meni varmaan yhtä kauan. Mut pääasia, että tuli.

Kyllä minä täällä varmaan jonkin verran pyörin jatkossakin, mutta on se jo nyt harventunut huomattavasti. Vaukkareiden puolella tulee nyt pyörittyä aktiivisemmin.

[elinaS]

Meidän kihlautumisestamme voi lukea hääblogistani täältä: http://www.lily.fi/blogit/mennaan-vaan

 

Tervetuloa muutenkin seuraamaan syyshäidemme suunnittelua blogiini

[Veivi]

Kihloihin menemisestä oltiin puhuttu aikaisemmin, joten kyselin sitten kaverin juhlissa kosinnan perään. Kosinta tapahtu sitten niinkin romanttisesti, kuin parvekkeella kännissä polvistuessa, tupakka kourassa Ei tullu sitä romanttista kosintaa, josta mies oli puhunut, mutta ilmotin ukolle että käy se näinkin Seuraavana päivänä ilmotin sitten tilaavani sormukset netistä, että nyt ei auta enää perua

[kauniskatariina]

Täällä uusi kihlautunut

 

Meillä kosinta tapahtui syntymäpäivänäni, paikassa jossa oltiin ensitreffeillä. Ilta oli alkanut romanttisella ravintolaillallisella jonka jälkeen lähdettin sitten hieman virkistäytymään leppoisan käveleskelyn merkeissä. Siinä sitten mies yllättäen polvistui ja kosi

 

Ihan puun takaa kosinta ei tullut, meillä oltiin kyllä keskusteltu aiheesta aiemmin ja tiedettiin kumpainenkin haluavamme kihlauksen kautta avioliittoon. Vihjailuja tulevasta kosinnasta olin kuullut, mutta mistäpä minä olisin voinut tietää tapahtuma-aikaa...

 

Kihlasormukset käytiin ostamassa seuraavana päivänä, ja siellä kultasepällä koko juttu jotenkin konkretisoitui. Onnenkyyneleet silmissä niitä sormuksia soviteltiin

[GoldenGirl]

Meillä kosinta tapahtui viime vuoden elokuussa. Järjestettiin tuparit yhdelle lauantaille, ja olin laittautumassa kemuja varten, mies oli käymässä suihkussa. Siinä hiuksia suoristaessani, huomasin sivusilmällä mieheni tulevan viereeni( aatamin asussa ), avasi sormusrasian ja sanoi:" Olet rakas, tuutko mun vaimoksi?". Siinä sitten juhlittiin samassa tupareita ja kihlausta. Skumpatkin se oli järjestänyt <3

[Larsse]

Mies kosi kesken illanvieton, vei mut muista kauemmas, polvistui ja kysyi saako olla loppuelämän mun mies Minä vaan vollotin ja mies joutu jo tivaamaan vastausta Aivan puun takaa tuli kyllä kosinta, olen sitä omassa mielessäni joskus pyöritellyt ja nyt kyllä mies yllätti mut täysin <3 

[Liljankukkanen]

Mies kosaisi eräänä joulukuun perjantai-iltana vuonna 2011, kun olimme menossa nukkumaan. Oltiin jo laitettu valotkin pois ja köllin tyytyväisenä, jo nukahtamaisillani, miehen kainalossa. Alaston mies polvillaan sängyn vieressä kysymässä, haluanko olla hänen kanssaan aina ja haluanko tulla hänen vaimokseen, oli hippasen absurdi näky   Ja samalla ihana 

[pepepupu]

Minä olin hölöttänyt kosinnasta jo useamman vuoden ja puolivitsillä uhkaillut, että jos et kosi, niin minä kosin viimeistään karkausvuotena No, jätin kosinnan kuitenkin tekemättä ja päätin jäädä odottelemaan romanttisen mieheni yllätyskosintaa.

 

Se tapahtui sitten eräänä tammikuisena perjantaina, kun mieheni oli hakemassa minua töistä kotiin. Olin juuri sairastunut flunssaan, eikä oloni ollut kovin hyvä. Tilannetta pahensi se, että olimme lähdössä muutaman päivän päästä Aasian reissulle ja minua harmitti sairastuminen vietävästi. Tokaisinkin miehelleni automatkalla kotiin vitsinä, että "nyt tästä vielä puuttuisi, että menisit ja kosisit". Mieheni hymähti, enkä osanut aavistaa mitään.

 

Kun pääsin kotiin, olohuoneen pöydällä odotti omituinen kirjanen. Ihmettelin miehelleni ääneen, että mikä tuo mahtaa olla. Mies käski istahtaa ja katsoa. Aloin selata kirjaa. Se oli täynnä epämääräisiä kuvia. En aluksi tajunnut, mitä kuvasarjassa tapahtuu, kunnes havahduin: kuvissa taottiin sormusta!! Olin vieläkin vähän ihmeissäni, mutta aloin jo ymmärtää tilanteen. Selasin kirjan loppuun - viimeiset kuvat olivat yhteiskuvia meistä ja kirjanen päättyi lauseeseen, jota aina miehelleni hoin "koska mennää naimisiin?". Homman kruunasi se, että mieheni meni polvilleen eteeni ja antoi sormusrasian. Siellä oli se samainen sormus, joka kuvasarjassakin näkyi. Mieheni oli käynyt tuntemansa kultasepän pajalla sen itse minulle tekemässä. 

 

Tämä tapahtui siis talvella 2012. Häitämme juhlitaan toukokuussa 2014. 

[Titan]

pepepupu, ihanasti suunniteltu ja ajateltu mieheltä että kävi itse tekemassa sormuksen!

 

Meillä kosinta oli enemmän ilmoitus kuin kosinta, ja tuli aivan puun takaa. Olen jo pidemmän aikaa aina välillä ottanut puheeksi aiheen naimisiinmeno, eikä mies ole koskaan ollut asiasta innostunut. Jostain syystä sen mielestä koko naimisiinmenossa ei ole mitään järkeä, ja olenkin saanut vääntää rautalangasta kaikki omat perusteluni alkaen niistä juridisista syistä miksi haluan naimisiin. Mies alkoi pikkuhiljaa kuunnella perusteluitani sujuvammin,ja jopa pari kertaa totesi "joo joo kyllä me joskus mennään, mikä kiire täs nyt on, joskus sitte mennää menää".

 

Lauantaina pääsin töistä kolmelta yöllä, kävin hakemassa ruokaa ja olin kotona neljän kieppeillä. Miehen kaveri nukkuu meidän sohvalla autuaasti valot ja televisio päällä, mies kuorsaa makkarissa. Kävin suihkussa, ja kun astelin kylppäristä pois kylpytakki päällä oli mies herännyt ja kulki ympäri kämppää täysin pöllämystyneen näköisenä pienessä huppelissa. Mies jäi valvomaan mun kanssa, ja koska kaveri nukkui olkkarissa, istuttiin me parvekkeella ja polteltiin tupakkaa ja juotiin lonkeroa ja juteltiin ihan niitä näitä vaikka kuinka ja kauan. Jossain vaiheessa mies oli pitkään hiljaa, ja totesi sitten "arvaa mitä? Kyl me mennään naimisiin". Ajattelin ensin, et tää nyt on taas näitä "kyllä me sitten joskus mennään" lupauksia, mutta sitten mies jatkoi "me mennään naimisiin ens kesänä. Siis jos sulle vaan käy. Mut mä oon päättäny et me mennään naimisiin ens kesäkuussa". Mä menin ihan hämilleni enkä osannut hetkeen sanoa muuta kuin varmistella onko mies tosissaan. MIes vaan totesi että on, ja sanoi vain et "oon mä tätä jo jonkun aikaa miettiny eikä tää kosinta nyt menny yhtää niinku piti, mut ainakin oli yllätys, mutta mä oon tosissani". Sit päätettiin hääpäivä ens kesäkuulle, sovittiin et käydään maanantaina kysymässä iskältä mun kättä (mies halus tehdä tän), sit ostamassa sormukset ja infoomassa vanhemmat ja mummot ja papat.

 

Sunnuntaina mies oli vielä samaa mieltä ja maanantai meni suunnitelmien mukaan Onneksi kosinta tapahtui noin, vaikka kaikki ruusupuskameiningit ja polvistumiset saa mut elokuvissa hermistymään romanttisuudellaan, ei musta itsestäni olisi vastaanottamaan sellaista. Kumpikaan ei olla turhan romanttisia, ja tiedän jo valmiiksi, että polvistumisesta olisi seurannut vain hirveä naurukohtaus

[neanen]

Me alettiin yhdessä puhumaan kihloista noin vuosi sitten, kun oltiin juuri ostettu yhteinen asunto, mutta kosinta tuli kyllä melkoisena yllätyksenä jouluaattona. Alunperin mulla oli pieni aavistus, että näin saattaisi käydä, mutta mies oli niin ovela, että sai puhuttua mut uskomaan ihan totaalisesti siihen ettei sormusta kannattanut vielä odottaa. Siihen se sitten kuitenkin polvistui kynttilänvalossa mun eteeni maailman kauneimman sormuksen kanssa!

[Hennunen]

Meillä oli ollut pientä riitaa aikaisemmin illalla ja olimme puhuneet keittiössämme asiat selviksi. Kävimme myös tunteemme toisiamme kohtaan läpi, kunnes mies ykskaks tokaisi, että pitäisikö meidän mennä kihloihin. Itkuhan siinä tuli ja tottakai suostuin (elämäni mies kun on ja hyväksyy ja ymmärtää miut juuri sellaisena kun olen). Heti perään mieheni sanoi, että menipäs hän nyt asian ilmaisemaan tökerösti ja että ehkä kihlautumisen olisi pitänyt olla hieman romanttisempi. Sovittiin sitten, että kun käydään sormukset ostamassa niin tehdään siitä sormusten vaihdosta sitten "romanttinen" tapahtuma ja siitä päivästä tulisi varsinainen kihlapäivä. Sitä ennen mieheni vielä halusi kysyä isältäni luvan. Kihlapäiväksi olimme miettineet jouluaattoa, mutta lopulta päivämääräksi tulikin "maailmanloppu-päivä" 21.12.12 (jotenkin meidän huumorintajuun sopiva)   Sormusten vaihto tapahtui paikassa, jossa olimme käyneet seurustelun alkuaikoina paljon kävelemässä käsi kädessä. Pakkasta oli melkoisen paljon mutta niin sitä vaan siellä hytistiin ja tulinpa itse vielä kipeäksikin sen jälkeen. Häitä ollaan suunniteltu kesäksi 2015

[ajno]

Olin juuri ollut 2,5 viikkoa jenkeissä yksistäni ja hän tuli lentokentältä minua hakemaan. Kotona annoin tuliaiset ja istuttiin sohvalla, kun hän tuli polvillensa eteeni ja alkoi kertomaan, kuinka paljon minua rakastaa ja että haluaa olla kanssani koko loppuelämän. Minähän blondina tyttönä en tajunnut näistä mistään, että mies pohjustaa kosintaa, vaan vastailin tyyliin että "niin mäkin sua" ja "niin mäkin haluan viettää loppuelämäni sun kanssa" 

Sitten kun hän kyynel silmässä kysyi "Suostuks sää mun vaimoks?" ja alkoi kaivamaan sormusrasiaa taskustaan, tajusin mitä siinä juuri tapahtui ja tietysti aloin itkemään. En muista miten vastaukseni sopersin, mutta myöntävä oli

 

Ollaan jälkeen päin naureskeltu niin miehen kuin muidenkin kanssa, että toi oli niin perus-minua, kun en tajunnut ollenkaan ennen tuota kysymystä  En edes siitä, että mies oli polvillaan edessäni...

[Tuulihattu]

Meillä kosinta tapahtui reilu viikko sitten lauantaina. Poikakaverini oli suunnitellut ihanan mökkiviikonlopun, mutta tyttäreni sairastui yllättäen vesirokkoon. Vietettiin se viikonloppu sitten kotona sairastaen. Olemme siis uusioperhe. Keksin piristää ikävää viikonloppuamme leipomalla tytön kanssa pullaa ja syömällä sitä parvekkeella ulkovaatteissa ja juoden kaakaota. Siellä ollessamme ihmettelin, kun poikakaverille ei pulla maistukaan. Kysyin mikä on ja hän pyysi minua nousemaan seisomaan. Nousi vähän vastahakoisesti. Hän otti käsistäni kiinni ja tuli ihan lähelle, kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Seuraavaksi hän polvistui eteeni ja meni ihan mykäksi. Oli kuulemma suunnitellut hienon puheen, mutta h-hetkellä kaikki sitten unohtui. Odotin hetken mitä hän sanoisi, mutta koska mitään ei tullut sulhon suusta ulos, niin minä kysyin häneltä, että pitäisikö hänen kysyä minulta jotain. Sieltä se kysymys sitten tuli ja vielä oikeassa muodossa eli "tulisitko vaimokseni?". Hymyilin leveästi, vastasin tottakai ja kyllä. Sulho pujotti sormuksen sormeeni ja suutelimme ja sitten ihana tyttäreni huusi, että kaakoamuki kaatui. Sitä kaakaota oli ihan joka paikassa! Vaatteilla, pöydällä, parvekkeen lattiassa ja seinässä. Ihanasta hetkestä piti palata arkeen silmänräpäyksessä. Sinänsä ihanaa, että tyttärenikin pääsi mukaan kosinta tapahtumaan, mutta jotenkin jäin kaipaamaan sitä kahdenkeskistä romanttista mökkiviikonloppua. Kosinta tapahtumaan palattiin illan aikana monta kertaa ja tunnelmoitiin tapahtumaa.

 

Seuraavana päivänä kutsuttiin vanhempani pullakahville ja annettiin heidän huomata sormukset. He ottivat asian ihan ok vastaan. Ei mitään suurempaa reaktiota.

Viikon päästä kosinnasta käytiin sulhon vanhempien luona. Otimme mukaan kakun, kuoharia ja lasit. Ne nähtyään he arvasivat heti ja vastaanotto oli todella lämmin ja ihana.

 

Nyt sitä sitten ollaan kihloissa, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että minä en ikinä mene/pääse naimisiin. Niin se kohtalo puuttuu peliin ja onneksi puuttuikin <3

[Sitruunaperho]

Meillä kosinta tapahtui reilu viikko sitten lauantaina. Poikakaverini oli suunnitellut ihanan mökkiviikonlopun, mutta tyttäreni sairastui yllättäen vesirokkoon. Vietettiin se viikonloppu sitten kotona sairastaen. Olemme siis uusioperhe. Keksin piristää ikävää viikonloppuamme leipomalla tytön kanssa pullaa ja syömällä sitä parvekkeella ulkovaatteissa ja juoden kaakaota. Siellä ollessamme ihmettelin, kun poikakaverille ei pulla maistukaan. Kysyin mikä on ja hän pyysi minua nousemaan seisomaan. Nousi vähän vastahakoisesti. Hän otti käsistäni kiinni ja tuli ihan lähelle, kertoi kuinka paljon rakastaa minua. Seuraavaksi hän polvistui eteeni ja meni ihan mykäksi. Oli kuulemma suunnitellut hienon puheen, mutta h-hetkellä kaikki sitten unohtui. Odotin hetken mitä hän sanoisi, mutta koska mitään ei tullut sulhon suusta ulos, niin minä kysyin häneltä, että pitäisikö hänen kysyä minulta jotain. Sieltä se kysymys sitten tuli ja vielä oikeassa muodossa eli "tulisitko vaimokseni?". Hymyilin leveästi, vastasin tottakai ja kyllä. Sulho pujotti sormuksen sormeeni ja suutelimme ja sitten ihana tyttäreni huusi, että kaakoamuki kaatui. Sitä kaakaota oli ihan joka paikassa! Vaatteilla, pöydällä, parvekkeen lattiassa ja seinässä. Ihanasta hetkestä piti palata arkeen silmänräpäyksessä. Sinänsä ihanaa, että tyttärenikin pääsi mukaan kosinta tapahtumaan, mutta jotenkin jäin kaipaamaan sitä kahdenkeskistä romanttista mökkiviikonloppua. Kosinta tapahtumaan palattiin illan aikana monta kertaa ja tunnelmoitiin tapahtumaa.

 

Seuraavana päivänä kutsuttiin vanhempani pullakahville ja annettiin heidän huomata sormukset. He ottivat asian ihan ok vastaan. Ei mitään suurempaa reaktiota.

Viikon päästä kosinnasta käytiin sulhon vanhempien luona. Otimme mukaan kakun, kuoharia ja lasit. Ne nähtyään he arvasivat heti ja vastaanotto oli todella lämmin ja ihana.

 

Nyt sitä sitten ollaan kihloissa, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että minä en ikinä mene/pääse naimisiin. Niin se kohtalo puuttuu peliin ja onneksi puuttuikin <3

Hei, onneksi olkoon <3!! 

 

Minä uteloin kysymään, kauanko olette olleet tässä uusperheessä yhdessä ja onko millainen kokoonpano eli onko miehelläsi omia lapsia yms?

Muokattu: October 25, 2013, käyttäjä: Sitruunaperho

[Tuulihattu]

Huomenta Sitruunaperho,

 

Meidän uusioperhe on ollut kasassa reilun vuoden. Mies on minua 9 vuotta vanhempi ja hänellä ei ole omia lapsia. On kyllä tiivisti tekemisissä siskon ja veljen lapsien kanssa ja olen jopa yllättynyt että miten paljon ja kuinka läheisiä he ovat keskenään. Osaa siis olla lapsien kanssa ja tyttärenikin kanssa kemiat kohtasivat melkein heti. Erilaisesta kasvatustaustasta johtuen meillä on pieniä kasvatuksellisia näkemyseroja, mutta niitä selvitellään sitten tilanteen rauettua.

Itse olin suhteen alussa varuillani ja epäileväinen, mutta mies oli sinnikäs ja lopulta sai luottamukseni. Hän on sanonut monta kertaa, että tämä on juuri sitä mitä hän on halunnut ja kaivannut elämäänsä ja aikoo pitää meistä kiinni kynsin ja hampain. Kyselen aina silloin tällöin, että onko hän nyt AIVAN varma, että kestää ja jaksaa tämän kaiken, mutta vastaus on aina sama: Ehdottomasti. Hän myös tietää sen, että tyttäreni on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja se on mennyt hyvin perille. Välillä tulee suunnitelmiin muutoksia, kun neiti sairastuu tai vastaavaa, mutta mies ymmärtää tilanteen hyvin. Lisäksi lomat suunnitellaan neidin ehdoilla ja yritetään keksiä lapsen kannalta kaikkea kivaa tekemistä.

 

Toivottavasti saatte riidat sovittua ja opeteltua yhteistä arkea. Paljon joustamista, ymmärrystä ja sinnikkyyttähän se vaatii, mutta onhan se sen arvoista. Eiköhän se kosinta tule sinunkin kohdallesi enemmin tai myöhemmin. Toivottavasti enemmin

Muokattu: November 6, 2013, käyttäjä: Tuulihattu