Emme hanki lainkaan sormuksia

[Guest happilyeverafter]

Onko täällä muita jotka eivät aio hankkia lainkaan kihla- ja vihkisormuksia?

Me olemme mieheni kanssa päättäneet ettemme moisia rinkuloita tarvitse (yhtään siis halveksimatta niitä jotka sormukset haluavat). Emme siis ostaneet kihloja silloin kuin kihlauduimme. Emme aio ostaa myöskään vihkisormuksia. Lisätään nyt vielä, että emme myöskään aio tatuoida sormiin mitään tai ostaa jotain muuta korua tms. sormuksen virkaa ajamaan. Aiomme olla aviopari ihan ilman symbolikoruja.

Ja syitä on kai moniakin... Olen itse ammatiltani kätilö, enkä voi työssäni sormuksia käyttää. Mies harrastaa lajeja, joissa hänkin joutuisi riisumaan sormuksen jatkuvasti pois, jottei se likaantuisi ja hiertäisi. Lisäksi me emme kumpikaan ole koskaan tottuneet pitämään mitään sormuksia, ei luokkasormusta - ei mitään. Muita koruja kylläkin silloin tällöin. Rahaahan sormuksiin myös kuluisi, joten ajattelimme, että tuleepahan kaupan päälle vielä säästöäkin, kun tuo menoerä jää pois.

Olisi kiva kuulla kaikenlaisia ajatuksia aiheeseen liittyen. Miksi ihmiset haluavat kihla- ja vihkisormuksen? Koska se vain nyt kuuluu asiaan? Koska haluaa muiden ihmisten näkevän oman siviilisäädyn sormuksesta? Vai jostain muusta syystä?

[Guest happilyeverafter]

Moni on näköjään käynyt lukemassa aloituksen, muttei kukaan kommentoinut vielä.. Tällä palstalla varmastikin lähes kaikki on hankkimassa tai hankkineet sormukset, ja myös sellaisia mielipiteitä todellakin tarkoitin. Miksi te haluatte pitää sormuksia? Saa yrittää muuttaa minun ja mieheni mielen asian suhteen, jos olette keksineet hyvän syyn sormusten hankkimiselle...

Terveisin, ap

[Guest kaarina]

Minulle vihki- ja kihlasormus on merkitykseltään ja symboliikaltaan tärkeä. Mitä siihen tulee että muut näkee siviilisäädyn sormuksista niin ovathan ihmiset jo ties kuinka kauan tatuoineet tai muuten esineillä tuoneet esiin esim. mitä heimoa edustavat. Se että jollain symbolilla/korulla paljastaa että on mies/vaimo on varmasti vanha perinne.

Ja mihin muuhun koruun voisi liittyä yhtä paljon tunnearvoa ja merkityksiä kuin vihkisormukseen. Odotan todella että saan käyttää omaani joka päivä (vielä muutama kk aikaa).

Mitä tulee siihen että sormukset pitää riisua ennen harrastuksia niin se nyt menee samalla kun vaihtaa vaatteet ja ottaa muut korut pois. Omassa urheilulajissanikaan ei tule korut kysymykseen ja ne pitää laittaa reenien ajaksi lompakkoon talteen, mutta ei ole kyse mielestäni niin ylivoimaisesta toimenpiteestä että sormuksen jättäisi hankkimatta

Ja jäähän ne myös mahdollisille lapsille muistoksi todellisiksi perintöaarteiksi. Mieheni käyttää isoisänsä kihlaaormusta joka on ollut mukana sodissa ja ikää sormuksella on yli 80v. Silti se kiiltää edelleen ja naarmutkin vain kertoo eletystä elämästä. Toiv meidän molempien sormuksille on käyttäjä kun meistä aika jättää. Jos rahaa miettii niin käyttökerroilla mitattuna ainakin miehen sormus on tullut varsin halvaksi.

Mutta kukin tavallaan

[Guest Tipsukka81]

.

Muokattu: April 13, 2015, käyttäjä: Tipsukka81

[NeNNi]

Meillä Isännällä on sormus vaikkei sitä työssään voi pitää. Sormus näkyykin miehen sormessa vaan isommilla kauppareissuilla (jos aina silloinkaan) ja kyläillessä. Piti kuitenkin itsestäänselvänä, että sormuksen haluaa.

[winku]

Me oltiin pitkään kihloissa ilman sormuksia, mutta sitten jollain kauppareissulla poikettiin kultasepänliikkeeseen ja ostettiin sormukset. Nyt on ajatuksena ettei osteta kummallekaan vihkisormuksia vaan vihkipäivä kaiverrettaisiin kihlasormukseen.

Kukaan kavereista ei oikein tajunnut että olimme kihloissa vaikkei sormuksia ollutkaan. Heille kihlauksen tärkein asia on sormus, kun taas meille tärkeintä on se tuleva avioliitto.

[Ulpunen]

Minulle, kuten aiemmillekin vastanneille, sormuksiin liittyy juuri symboliikka. Lisäksi se on "merkkinä" tuntemattomille, kertoo statuksen kysymättäkin, vaikka mielestäni naimisissa olo ei sinänsä nosta ketään korkeammalle (mielestäni on aivan yhtä hyvä ratkaisu olla menemättä naimisiin ja elää silti yhdessä "kunnes kuolema meidät erottaa" -mentaliteetilla), haluan silti tuoda julki olevani naimisissa. Lisäksi pidän muutenkin koruista, sormuksia en tosin muita ole koskaan pitänyt kuin kihlasormusta ja sitten sen kaveriksi tulee vihkisormus. Itsekään en voi ammatissani pitää sormusta, mutta sieltä sen pukukaapin hyllyltä saa sujautettua sormeen töistä lähtiessä, merkityksetön lisä vaatteiden vaihtoon.

Aloittajalle, mikäli asia ei tunnu omalta ei sitä kannata väkisin yrittää! Ainahan sormuksen voi hankkia myöhemmin (tai jonkun muun symbolin), jos siltä tuntuu.

[Flik]

Minulle sormus on tunnearvoltaan korvaamaton. Siinä on jo nyt aivan mielettömän tärkeät muistot ja tunteet. On ihana että on jotain mitä hypeltää ja muistella ihanaa päivää. Niin kihla- kuin vihkisormus on minulle myös tuntemattomille merkki siitä että olen varattu ja naimisissa. Aluksi sovimme että miehelle hommaamme sormuksen sitten esim 1v-päivänä, mutta tulin kuitenkin siihen päätökseen että halusin miehellekin sormuksen jo nyt. On kuitenkin niiin eri asia saada sormus vihkimisen yhteydessä kuin ns. Normaalina juhlapäivänä. Eli ulkopuolisille merkki että olen varattu, ja itselleni romantiikkahömpötystä.

Edit. Typoja.

Olen myös jo nyt miettinyt sitä, kuinka tärkeä esine toisen sormus tulee olemaan kun kantajastaan aika jättää..

Muokattu: July 27, 2012, käyttäjä: Flik

[Guest Muusiv]

Musta tärkeintä on se, että pari itse tietää olevansa yhdessä/ kihloissa/ naimisissa. Ei se sormuksesta tai vaikka yhteisestä nimestä ole kiinni. Mulla on kihlasormus, mutta otan sen usein pois kädestä urheillessa tms. enkä aina muista laittaa sitä takaisin. En ollut etukäteen todellakaan miettinyt, minkälaisen sormuksen haluan, kun kaverit sitä kihlojen jälkeen kyseli. Mutta oon tottunut kyllä sormuksen pitämiseen. Ja varmaan hankin vihkisormuksenkin. Mutta en koe tarvetta sillä toitottaa, että "katsokaa, olen naimisissa". Tee siis juuri niin, kuin sinusta parhaalta tuntuu. Tärkeintä olette te kaksi.

[Kampela]

Minä en myöskään voi sormusta töissä pitää. Pidän siitä, että kun työvuoron päätteeksi laitan sormuksen sormeen, niin se työ jää konkreettisesti taakse, ja tulee ajateltua puolisoa. Siksi sormuksesta on tullut minulle aika tärkeä. Jos sormuksia ei olisi hankittu, niin se sama vapaa-ajan alkamisen tunne liittyisi sitten varmaan johonkin muuhun asiaan.

Toki välillä huolettaa, että jos joku varastaakin sormuksen työvuoron aikana, tai jos sitä pitää taskussa niin tippuuko se jonnekin. Meillä kun ei ole mitään kunnollisia kaappeja, johon arvoesineet voisi työn ajaksi jättää.

[Tipsis]

Itse pidän sormuksia muutenkin, joten myös kihla- ja vihkisormukset tulee varmastikin hankittua ja pidettyä. Minusta jokainen saa tehdä ihan niinkuin haluaa (tai työ/harrastus huomioonottaen). Onneksi enää harvemmin kohtaa näitä "halusin sormuksen esiteltäväks niin mentii kihloihi -jaa miten nii ollaa menos naimisii? "..

Tiedän moniakin miehiä, jotka eivät pidä koruja olleenkaan, eikä siis sormustakaan muuta kuin juhlissa (jos vaimo muistaa sen mukaan pakata ) tai hoitoalan ihmisiä, jotka kantavat kaulakorussa sormusta töissä. Toimisiko tämä Ruutanalla paremmin kuin tasku?

[Kampela]

Toimisi, jos vaan muistaisin joskus ottaa ketjun mukaan! Lahosta päästä kärsii koko nainen

[Zita]

Mä en ennen kihlaa oo koskaan osannu pitää sormuksia, mutta nopeasti tohon tottu. Nykyään tuntuu orvolta, jos sitä ei ole. Sormusten symboliarvo on myös meille tärkeä. Lisäksi mieheni on usein pitkillä työmatkoilla, jolloin sormus muistuttaa ja lohduttaakin sillon kun ikävä on suurin. Eikä sekään varsinaisesti haittaa, että arkikorussa on timantteja. Arjen luksusta.

Aina on ollut jotenkin itsestään selvää, että sormukset hommataan. Nyt kun mietin, niin en oikeastaan löydä yhtään (itselleni) hyvää syytä olla ilman.

[diydiy]

Meille ei ole näillä näkymin tulossa sormuksia (onneksi on siviilivihkiminen, niin niitä ei tarvita). Ensinnäkään ne ei mahtuneet budjettiin, ajateltiin käyttää sekin raha hyvään ruokaan Toisekseen mies ei käytä koskaan mitään koruja (tai no, joskus kalvosinnappeja ja solmioneulaa), joten sille ajatus sormuksesta on vieras. Mäkään en osaa oikein pitää sormuksia, ne olisi töissäkin helposti vähän tiellä. Todettiin, että voidaan ostaa sormukset sitten jos ne alkaa tuntua välttämättömiltä. Mun vanhemmista isä on pitänyt sormustaan avioliiton aikana lähinnä joskus joissain juhlissa, äidin sormiin ei taida enää sormukset mennä tai ainakin se käyttää niitä hyvin harvoin, mihin osittain vaikuttaa kyllä hänen työnsäkin. Et ehkä tämä sormuksettomuuden malli tulee sitten kotoa...

[Minitikru]

Meillä on kihlasormukset ja tulee vihkitkin molemmille Kihlasormukset ovat siksi kun ne ovat tämän avioliittolupauksen symboli Niin ja sulhanen kosi sormuksen kanssa, oli siis ihan olennainen osa kosintaa tämä minun sormukseni Sulhaseni ei ollut aiemmin käyttänyt sormuksia, mutta tottui kuitenkin nopeasti. Minulla oli toisessa kädessä ennestään pari muuta sormusta, oli helppo tottua kihlaan. 

  Vihkisormukset tulevat sitten avioliiton symboliksi. Ja tietysti näkeehän sormuksesta tai myöhemmin kahdesta siviilisäädyn kuka vaan, ei se haittaakaan Ja kuten täällä joku jo sanoikin, niin onhan sormus ollut kauan avioliiton ja kihlauksen symboli. Ja on vanhaa perua sekin, että omaa siviilisäätyä tuodaan jotenkin esille. 

  Meille oli ihan selvää, että sormukset tulee. Mutta jos kumpikaan tai toinen ei niistä välittäisi tai haluaisi pitää, niin sitten oltaisiin ilman. Eihän se itse sormus tosiaan ole kihlaus tai avioliitto, vaan merkkinä siitä

[Pirtsu]

Mielenkiintoinen aihe Meillä on kihlasormukset ja minulle tulee myös vihkisormus. Olen ollut naimisissa aikaisemminkin sormuksien kanssa silloinkin. Ja ne vanhat kihla ja vihki ovat laatikossa edelleen. En voisi kuvitellakaan luopuvani niistä; niihin liittyy paljon muistoja ja aikanaan kun ne sormessa olivat jatkuvasti (paitsi salilla tms.) niin kyllä niitä tiiraillessa aina ajatteli myös puolisoakin. Myös nykyisen puolisoni entinen kihlansa on tallessa, muistona. Ja kun mua kosittiin, oli selvää että molemmille tulee sormus. Miehelläni oli jopa mielipide omastaan; halusi ehdottomasti valkokultaisen ja vähän leveämmän. Vihkiä hänelle ei tule.

Itse ajattelen myös niin, että ikävän iskiessä ja erossa ollessa (reissutyö) sormusta katsoessa tulee puoliso mieleen (no on se mielessä muutenkin mutta tajuatte mitä tarkoitan). Ja kyllä mä myös ajattelen, että se on jollain tapaa merkki ulkomaailmalle, että mä kuulun jollekin ja mieheni kuuluu myös jollekin. Ei sillain että omistettais toisemme mutta kuitenkin Ja mieheni on perinteitä vaaliva mies, joka ehdottomasti myös tahtoo naimisiin, niin myös sormus sitten symboloi hänelle sitä, että hän on löytänyt rinnalleen kumppanin.

Itse pidän nykyään vain kihlaa, entisessä avioliitossa ollessani myös oikean käden nimettömässä oli sormus. Vihkissä ja kihlassa oli timatteja sopivasti, sen verran ettei sitten muita koruja tarvinutkaan. Ja tästä syystä myös uudessa suhteessa haluan pitää sormuksia aina. Mikäli opiskelujen jälkeen pääsen töihin, töissä en voi pitää (hoitoala) mutta jo nyt kesätöissä ollessani poistin sormuksen aina vasta työpaikalla ja laitoint akaisin heti kun työt loppuivat. On tosi alaston olo ilman sormusta

[Pippuripähkinä]

Me olemme miettineet, josko lykkäisimme vihkisormusten hankkimista, ja juhlistaisimme vaikkapa ensimmäistä hääpäivää sitten hankkimalla sormukset. Tämä ihan budjettisyistä, sillä totesimme että tahdomme ehkä sittenkin mieluummin laittaa 700e juhliin yleisesti, jotta saamme varmasti kaikki tahtomamme henkilöt paikalle. Sormuksen voi hankkia jälkeenpäinkin, mutta juhlia ja niiden osallistujia ei voi enää muuttaa. Ajattelimme sen niin, että mieluummin paljon kivoja muistoja kuin isohko rahareikä lisää jo muutenkin kalliiksi käyvään päivään...

[Mrs. Spooky]

Meillä on suunnitelmana mennä naimisiin tosi pienieleisesti ja melkeinpä salaa, joten päädyttiin siihen tulokseen, ettei kihla- tai vihkisormusten hankkimiselle ole oikein tarvetta. Kumpikaan ei tykkää pitää sormuksia tai mitään muitakaan koruja, minä en voi työssäni käyttää sormusta ja lisäksi olen sen verran hajamielinen, että unohtaisin sormuksen kuitenkin johonkin varmaan kerran viikossa Tärkeintä meille molemmille on se itse avioliitto, ja oikeastaan tuntuu jopa romanttiselta pitää asia semisalaisena vain meidän kahden juttuna. Tykkään kyllä sormuksista sitoutumisen symbolina, mutta jotenkin se sormuksen käyttäminen tuntuu itselle niin vieraalta.

[Nanshe]

^Kuulostaa romanttiselta  

 

Mulle sormus on meidän lupaukset ja tahtotilat konkreettisessa muodossa Sormus myös helpottaa kanssakäymistä muun maailman kanssa, tuntuu rennommalta tutustua uusiin ihmisiin kun ei ole pakko ujuttaa keskusteluun sitä "niin, mullahan on siis poikaystävä" aina silloin kun mun huumorintaju ymmärretään flirtiksi. 

[Vaniella]

Vähän samankaltaisia mietteitä kahden edellisen kirjoittajan kanssa. Meidän kihlaus on vielä hyvin tuore, eikä sormuksia vielä ole. Itseasiassa mietittiin jopa, ettei hankittaisi niitä ollenkaan, koska ei kumpikaan muutenkaan käytetä sormuksia, tulevat työt on sellaiset ettei pitäminen ehkä onnistu ja lisäksi käytettävissä oleva budjetti on pieni. Salaa kihloissa oleminen on ollut toistaiseksi vain kutkuttavaa ja meillä on jo yhteisiä sisäpiirin vitsejä aiheeseen liittyen. Oli hauskaa puhua "ostoksista" ja käyttää kiertoilmaisuja julkisilla paikoilla.

Loppujen lopuksi haluan kuitenkin sen sormuksen sormeen jo kihlausaikana. Tämä siksi, että naimisiin asti päästään vasta monen vuoden päästä ja kaipaan tähän väliin jo jotain pienenpientä hössötystä arkea piristämään ja tuntuu helpommalta kertoa suunnitelmista rinkulan avulla. (Nähtäväksi jää, missä vaiheessa se sitten tapahtuu.) Toiseksi joudutaan asumaan tällä hetkellä osittain eri paikkakunnilla ja sormus tuonee jonkinlaista konkreettista lohtua ikävään. Parisuhdestatuksen takiakin sen lopulta haluan.

 

Muokattu: November 26, 2017, käyttäjä: Vaniella

[Root]

Meillä oli harkinnassa olla kokonaan ilman sormuksia, kun mun tulevaan työhön ei sormus sovi. Kuitenkin ehkä enemmän miehen toiveesta meille hankittiin vihkisormukset, ja onhan siitä tullut todella rakas ja tärkeä rinkula. En olisi osannut aavistaa etukäteen, paljonko se sittenkin merkitsee.

[Lilliloo]

Meillä tarkoituksena taas on nyt panostaa kihlasormuksiin ja valita niin mieleiset kihlasormukset, ettei rinnalle sitten tarvitse enää vihkisormusta. Eihät miehetkään yleensä saa toista sormusta, joten tuntuu itsestäkin vähän turhalta ajatus kahdesta. Yksi ajaa asemansa.