Meillä ei kyllä anoppi hössötä valmisteluista. Päin vastoin, kun meillä maksetaan minun ja sulhon vanhempien kanssa kolmasosat kukin, niin toivoisin todella, että voitaisiin vähän yhdessä suunnitellakin. Anopilta kun yrittää kysyä, että mitä mieltä hän on tästä ja tästä, niin hän ei vastaa mitään. Lähinnä alkaa tuntua siltä, ettei häntä kiinnosta koko häiden suunnittelu, vaikkei se ilmeisesti niin olekaan eikä hänellä kuitenkaan mitään häitä vastaan ole. (On kysellyt jo monta vuotta, että koskas ne häät on...) Ilmeisesti hän ajattelee, että ne ovat meidän juhlat ja että me maksettaisiin kaikki ja hän voisi tulla vain vieraana juhlaan. Oma äitini taas on meidän kanssamme samoilla linjoilla siitä, että osallistuvat mielellään sekä rahallisesti että muutenkin suunnitteluun, mutta että me saamme päättää miten ja mitä tehdään. Vasta on oppinut anopin myötä arvostamaan omaa äitiäkin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ja vaikka anoppi ei vastaakaan kun kysytään, niin siinä vaiheessa, kun kutsut oli jo lähetetty (ja hän oli etukäteen antanut siunauksensa vieraslistalle), niin sitten alkoi kyllä tulemaan nimiä, joita hänen mielestään vielä pitäisi kutsua - vaikkei olla kohta 10 vuotisen taipaleemme aikana näitä kaukaisia sukulaisia koskaan edes nähneet!!! Siinä menee meillä kyllä raja. Tilaan mahtumisen takia ollaan jouduttu karsimaan jo paljon sellaisiakin kaveretia, joita olisimme mielellämme kutsuneet - ja sitten pitäisi kutsua ihan ventovieraita ihmisiä, jotka ovat jotakin appivanhempien tätejä tai serkkuja... (huokaus)... No, kohta hääpäivä lähestyy ja sitten on ohi nämäkin tuskailut. Innolla odotetaan päivää ja minun vanhempien kanssa yhdessä suunnitellaan. Kovasti sitä olisi vain toivonut, että tämä olisi ollut molempien vanhempiakin yhdistävä juttu, mutta ei aina toiveet toteudu...