pisti

Me lähdimme häämatkalle reilut 3kk häiden jälkeen, häät syyskuussa ja matkalle lähdimme joulun jälkeen. Minusta oli ihanaa, että kaikki kiva ei ollut yhteen putkeen. Häiden jälkeen melko nopeasti haihtunut onnellisuushöttötunne oli kiva saada entistä ehompana takaisin parin kk päästä. Puhumattakaan siitä, että oli aika ihanaa päästä yli 30 asteen pakkasista yli 30 asteen helteeseen .

Meillä oli oikeastaan itsestäänselvyys se, etteivät miehen ulkomailta tulevat sukulaiset joudu yöpymään hotellissa (suomalaiset tulivat alle 30km päästä joten he yöpyivät kaikki kotonaan). Miehen kulttuurissa on tavallista, että etenkin sukulaisista mutta myös kummin kaimoista, pidetään huolta, ja hotellin ehdottamista olisi pidetty loukkaavana, vaikka varmasti siellä olisi ollutkin mukavampi yöpyä kuin neljän ihmisen jakamassa opiskelijakaksiossa. Samoin meille on järjestynyt esim. vieraassa kaupungissa miehen kaverin äidin luota yösija, vaikkei kumpikaan oltu tätä äitiä aiemmin edes tavattu. Hotelliyöpyminen Suomen hinnoilla olisi myös merkinnyt monen jäämistä kotiin, koska siihen olisi helposti kulunut jo toisen kuukauden palkka ensimmäisen mentyä lentolippuihin. Mielummin tingin viikon-pari omasta elintasostani kuin jätän monta tärkeää vierasta häiden ulkopuolelle.

Mulla on sellainen käsitys, ettei Tulli- ja pakkahuonetta enää vuokrata? Joku vuosi sitten olin siellä juhlissa ja muutoin ihan kiva paikka, mutta kaikuminen häiritsi kaikenlaisia ohjelmanumeroita.

Kotiin tulevista kampaajista en tiedä, mutta meikkaajista kannattaa ainakin kysyä Johanna "Pinksu" Marjomaata (http://www.pinksu.com/). Hän tuli meikkaamaan minut kampaamon tiloihin, joten varmaan myös kotikäynnit onnistuvat.

Eilen varattiin Amsterdam+Curacao-yhdistelmä. Meillä oli ensin suunnitelmissa pelkkä Curacao-reissu, mutta Amsterdamista lähtevät Curacaon matkat olivat sen verran halvemmat kuin Helsingistä lähtevät, että säästyneillä rahoilla saatiin HEL-AMS-lentojen lisäksi myös pari hotellipäivää Damissa. Muutoinkin matkatoimistoilla Helsingistä lähteminen tuntuu antavan aika mojovan lisän hintaan erityisesti niissä kohteissa, joissa pitää vaihtaa konetta Euroopan sisällä. Esim. tuossa meidän paketissa HEL-AMS-HEL-lennot olisivat tuoneet hintaan lisää 700e (kun esim. tulevilta Hulluilta päiviltäkin saa suorat lennot kahdelle alle 400 eurolla). Joten kannattaa miettiä kaupunkiloman kohteeksi ainakin niitä kaupunkeja, joissa joutuu joka tapauksessa vaihtamaan konetta.

En itkenyt. Alahuuli alkoi kyllä väpättää siinä vaiheessa kun vihkijän puhe eteni kohtaan "avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen" , kaikki romanttiset, itse kirjoitetut osat kuuntelin ihan pokkana. Mies taas nieleskeli kuunnellessaan hänelle pitämääni yllätyspuhetta, muttei hänkään itkenyt.

Meillä oli melkein näin, ainoa ero oli se, että pidimme koko puheen toistemme äidinkielillä. Paperista lukemiseksihan se meni, mutta kommenteista ja ilmeistä päätellen päätös oli hyvä. Meillä englanti oli pois suljettu ihan sen takia, että pyrimme siitä eroon keskinäisessä kommunikoinnissa ja vieraista jopa kolmasosa ei englantia juurikaan ymmärtänyt. Joten ei haluttu "pilata" hääjuhlaa käyttämällä kolmatta, meille molemmille vierasta, kieltä. Muut puheet pidettiin puhujien äidinkielellä ja molempia kieliä osaava bestman käänsi ne pääpiirteittäin. Muutoinkin häät olivat virallisilta osilta puhtaasti kaksikieliset. Vihkiminen oli suomeksi, mutta kaava ja vihkijän lausuma runo oli käännetty kirkko-ohjelmaan romaniaksi. Siunaus oli kaksikielinen ja (romanialainen) pappi vaihtoi kieltä sujuvasti suomen ja romanian välillä. Samoin kaikki pöytäohjelmat, menut ja ruokakortit olivat kahdella kielellä.

Meillä oli häät tässä kuussa Björkhemissä ja oltiin kyllä tyytyväisiä. Remontin jäljiltä ei silmiin pistänyt muuta kuin että verhot oli vaihdettu ja seiniä korjailtu. Mitään radikaalia muutosta ei kannata odottaa. Tilaratkaisuiltaan Björkhem oli meille tosi sopiva. Bändi pääsi roudaamaan tavaroitaan ilman häiriöitä lavan takaovesta ja keittiön ja buffet-pöydän sijainti lähekkäin, mutta erillään juhlasalista mahdollisti sen, että buffet-pöytä saatiin huomaamatta, mutta tehokkaasti katettua ja täydennettyä. Björkhemin osalta palvelu oli todella mukavaa. Talonmies kertoi mielellään kaikesta ja pyrki parhaansa mukaan täyttämään toiveitamme ja vastailemaan kysymyksiin. Meillä oli pöydät laitettu e-kirjaimen muotoon niin, että pääpöytä (eli e:n pystyviiva) oli lavaa vastapäätä ikkunoiden edessä. 60 ihmistä mahtui hienosti istumaan, mutta isommalle joukolle olisi pöydät pitänyt järjestää jotenkin muuten. Lava olisi voinut olla isompikin, kun innokkaita tanssijoita löytyi illan mittaan samanaikaisesti useita kymmeniä. Kuvia ei valitettavasti ainakaan tällä hetkellä ole. Koristeita meillä ei juurikaan ollut pöytien lisäksi. Katonrajassa on muutama putki, joista laitoimme pari tuikku-kynttiläkruunua roikkumaan. Loppupeleissä koristeisiin kiinnitetään kuitenkin niin vähän huomiota, että jätimme esim. putkien peitoksi suunnitellut organzakankaat kokonaan pois. Lyhyesti sanottuna häät olivat mahtavat ja paikka mieluinen. Ei mitään valittamista.

Meillä oli kukat Tapiolan Jorin torilta. Palvelu oli hyvää ja hinnat kohtuulliset. Ja mikä tärkeintä, kimppuni ja miehen viehe olivat täsmälleen sellaiset kuin toivoimme ja ne kestivät myös kauniina useamman päivän. Muiden miesten ruusuvieheet kestivät myös hyvin, mutta ruusurannekukat hajosivat melko pian . Mutta nättejä olivat sen aikaa kun kestivät. Suurin miinus siitä, että pyysin pöytäasetelmaa punaisesta ruususta ja muutamasta valkoisesta kukasta, mutta sain lähinnä hautajaisasetelmaa muistuttavan teoksen, jossa oli lähinnä valkoista liljaa ja pari hassua punaista ruusua. Muuten asetelma oli kyllä upea.

Suomi-Romania-häät on täällä nyt juhlittu ja hyvin meni. Maistraattiosuus hoitui vain suomeksi, tärkeimmät osat (runo ja varsinainen vihkikaava) oli käännetty romaniaksi romaniankieliseen kirkko-ohjelmaan. Suomenkielisessä oli vastaavasti sama runo suomeksi ja infoa ortodoksiseremonian etenemisestä. Kirkko-osuus hoitui romaniaa ja suomea osaavan papin toimesta siten, että kieli vaihtui aina silloin tällöin eikä mitään toistettu. Hääjuhlassa molempia kieliä puhuva bestman tiivisti muutamalla lauseella pidetyt puheet, jotta kaikki saivat edes jonkinlaisen kuvan siitä, mitä oli sanottu. Muutoin kaksikielisyys näkyi lähinnä siinä, että ohjelma/menu ja buffet-pöydän ruokakortit olivat molemmilla kielillä. Lisäksi istumajärjestys oli mietitty niin, että kaikki pääsivät istumaan edes muutaman samaa kieltä puhuvan vieraan lähelle, jolloin seurustelu onnistui. Vieraat olivat tosi tyytyväisiä ja loppuillasta kaikki olivat kaikkien kavereita, vaikkei yhteistä (puhe)kieltä löytynytkään . Minusta kaksikielisyys ja kulttuurien kohtaaminen on ehdottomasti sellainen asia, mitä kannattaa korostaa eikä yrittää lakaista maan alle. Tietysti, jos vieraskielisiä vieraita on vain muutama, ja hekään eivät puhu samaa kieltä, ei kaikkea kannata heidän takiaan lähteä kääntämään. Mutta omissa häissäni etenkin suomalaisvieraat kehuivat erityisen mahtavaa tunnelmaa, joka kulttuurien kohtaamisessa syntyi eikä kaksikielisyys ollut kellekään ongelma.

Suurin moka oli se, että unohdin ottaa hotelliin vaihtokengät mukaan. Eihän se huoneessa haitannut, mutta seuraavana aamuna oli hauskaa lähteä verkkareissa ja hääkengissä siivoamaan juhlapaikkaa . Toisaalta jatkoin samalla suvun perinnettä, äiti unohti ottaa vaihtovaatteet hotelliin ja aamulla oli joutunut laittamaan taas hääpuvun päälle . Alushameen kanssa tanssimistakin olisi voinut vähän treenata, astuin alimman vanteen päälle monta kertaa häävalssin aikana, mutta eipä sitä tainnut kukaan muu huomata. Itseä pelotti, että koko hame tippuu tai hajoaa, mutta hyvin se kesti. Muutoin meni yllättävän hyvin ottaen huomioon, että valmistelut jäivät aika viime tinkaan.

Meillä mies ei tahdo nähdä minua täydessä tällingissä ennen kuin vihittäessä. Pukujen sovituksessa hän oli mukana ja kertoi mielipiteitään, muttei tiedä, minkä kaikista sovittamistani puvuista valitsin. Samoin koekampauksen, paljaskorut ym. on nähnyt, mutta kokonaisuus paljastuu vasta hääpäivänä.

Suomalainen kutsuteksti alla. Lisäksi lähti romaniankielisiä kutsuja, joiden sisältö oli muutoin sama, mutta alussa oli lainaus Kantelettaresta (Kaksin aina kaunihimpi...) ja sen jälkeen kutsu jatkui "päätimme olla virallisesti kaksin". “Rakkaus on ainoa asia, joka saa kaksi ihmistä pysyttelemään lähekkäin, vaikka ympärillä olisi enemmänkin tilaa.” (romanialainen sanonta) Päätimme ottaa askeleen lähemmäksi toisiamme lauantaina xx.xx.2009 kello xx.00 paikassa xx Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuvat paikassa yy. Sydämellisesti tervetuloa! Nimet Varsinaiseen kutsuun ei muuta juuri mahtunut, joten mukana lähti a5-kokoinen liite, josta löytyivät ajo-ohjeet ja muut tärkeät tiedot.

Meille tuli lopulta tällaiset. Värit on kuvissa vähän harmahtavat, oikeasti ne ovat tietysti paljon kivemmat . Kansi: Sisältä:

Sama juttu täällä. Tosi erikoista, kun ohjelmassa on joka vuonna näitä pareja useampia. Viimeisimmänkin satuhäät-jakson meinasin jättää katsomatta vain tuon kuvauksen takia, mutta loppuosan perusteella jakso oli oikein mukava. Luulisi, että parista olisi jotain muutakin kerrottavaa, mutta kaipa ne ei seksiä ennen avioliittoa ja todistetusti (lapsia) seksiä ennen avioliittoa ovat ne ko. ohjelman tekijöiden mielestä katsojia kiinnostavimmat lähtökohdat.

Otan ulkomaalaisen mieheni sukunimen. Nimi ei tosin ole erityisen eksoottinen, itse asiassa se on Suomessa jopa yleisempi kuin oma tyttönimeni (5 vs. 70 nimen kantajaa). Kaksoisnimeä en edes harkinnut ja muutoinkin pidän miehen nimestä kovasti, se on lyhyt ja sointuva ja sopii myös etunimeeni.

Näin unta, että hääpäivän aamuna tajusin unohtaneeni varata kampaajan ja meikin. Eikä niitä tietystikään mistään löytynyt, joten itse oli pakko alkaa väsäämään. Pari viikkoa myöhemmin näin unta, että häitä edeltävänä päivänä huomasin unohtaneeni (taas) kampaajan ja meikkaajan varauksen. Manasin unessa vielä sitä, että näin aiemmin unohtamisesta painajaisia ja silti unohdin varauksen. Koitin sitten luottokampaajan numeroa etsiä netin kautta kyselläkseni aikoja, mutta firma olikin muuttunut kampaamosta antiikkihuonekaluliikkeeksi. Tässä vaiheessa onneksi jo heräsin...

Minä tykkäsin tästä jaksosta ehkä eniten kaikista, mitä olen nähnyt, vaikkakin jakso loppui kuin seinään ja alussa häiritsi se, että moneen kertaan piti painottaa, kuinka sulhanen ei kuulu kirkkoon. Ehkä tykkäämiseni johtuu siitä, että koen olevani melko samanlainen morsiammen kanssa, sanon ensin ja mietin (ja usein pyydän anteeksi) vasta jälkeenpäin. Leikkaajalle/ohjaajalle varmaan todella hyvä tilanne, kunnon draamaa saa helposti etenkin kun jättää ne kaikki kommentteja seuraneet sovittelut ym. pois ohjelmasta. Oli kuitenkin kiva, että pari jaksoi olla ohjelmassa loppuun saakka, vaikka tuntui miettivän lopettamista moneen kertaan. Tulipahan toisenlaistakin näkökulmaa häihin, ei se hääpäivä välttämättä ole (eikä minusta tarvitsekaan olla) elämän ihanin päivä.

Minusta yksi snapsi-/juomalaulu olisi kiva. Teekkaripiireissä laulamiseen olen sen verran tottunut ja tykästynyt. Myös (etenkin miehen ulkomaalaisille) sukulaisille olisi hauskaa näyttää myös sitä puolta elämästäni. Tuskin yhtä laulua enempää kuitenkaan tulee, kun häistä ei kuitenkaan ole tarkotus mitään sitsejä tehdä. Tupsun solmimisen voisin lauluun yhdistää.

Meille tulee siviilivihkiminen kirkossa ja se on ainakin kirkon puolesta ok, vähän kummastelivat, mutta eivät keksineet mitään syytä kieltäytyäkään. Tosin vihkiminen ei tapahdu varsinaisesti kirkko"salissa" vaan sen ulkopuolella olevassa kerhotilan tapaisessa huoneessa, mutta samassa rakennuksessa kuitenkin. Siunaus on sitten kirkon puolella heti vihkimisen perään.

Pidän kihlasormusta kuten muitakin koruja. Joskus se on pitkiäkin aikoja korulaatikossa ihan käyttämättömänä, joskus taas useita päiviä putkeen sormessa. Pidän kihlaa huoletta myös muissa sormissa vasemman nimettömän lisäksi. Mies on sormustavoiltaan ihan samanlainen. Meille ei ole kukaan kommentoinut sormuksista, äitini taisi kerran ihmetellä, käytänkö kihlaa aina oikeassa kädessä.

Musta viimeisin Meidän häät oli ihan hirveä. Kuka tahtoo katsoa minuuttikaupalla hidastettua lähikuvaa siitä, kun kaksi tuntematonta maiskuttelee ja lipoo huuliaan ilmeisesti muka seksikkäästi suklaata syödessään? Tai kuunnella jälkikäteen, kuinka laski ääneen tahtia oman häävalssinsa aikana ja silti onnistui mokaamaan harjoittelusta huolimatta? Siitä olen myös usean kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että Meidän häät tuntuu hakevan "erikoisia" pareja, mutta häät ovat silti olleet lähes kaikissa jaksoissa todella perinteiset, juurikin kirkko+nuorisoseurantalo-tilaisuuksia. Luulisi, että erilaisempaakin olisi löytynyt etenkin, kun parit on tarkoituksella valittu keskiarvoista poikkeaviksi. Minusta olisi mielenkiintoista nähdä erikoisia häitä, kun itselläni on kokemusta vieraana ja järjestäjänä vain tavishäistä.

Täällä päin (pk-seutu) on paahtopaistin hinta ollut viimeaikoina n. kympin kilo.

Minua ei vieraiden asujen värivalinnat haittaa, mutta loukkaantuisin varmasti, jos joku ilmestyisi paikalle esim. verkkareissa. Mustaa en pane pahakseni (etenkin kun häät eivät ole kesällä). Pyrimme myös rajaamaan vieraista ne pois, jotka eivät tunnista minua morsiammeksi muutoin kuin puvusta niin eipä tarvitse sitäkään pelätä, vaikka jollain valkoinen asu päällä olisikin.

Marraskuussa olin vuosijuhlissa Karhusaaren kartanolla ja tykkäsin paikasta kovasti. Meitä oli n. 40 henkilöä ja pienempi sali oli juuri sopivan kokoinen. Tunnelma oli mukavan tiivis, mutta pöytien väliin jäi kunnolla liikkumistilaa ja salin etuosaankin jäi vähän tilaa puhujille. Isommassa (ja minusta tunnelmaltaan kolkommassa) salissa oli buffet ja enemmän tilaa vaatineet ohjelmanumerot. En osaa sanoa, kuinka paljon ihmisiä sinne mahtuisi istumaan. Pimeällä myös kartanon ympäristö oli tosi mukavan näköinen ja ulkotulet olivat näyttävät ovelle vievien portaiden ja polkujen vierustoilla. Länsiväylän melu varmaan haittaa ulkona ollessa, mutta sisälle se ei kuulunut. Teran sivuilla on linkki ulkoiseen galleriaan, joissa näkyy vähän sisätilojakin.