Muruli

Mulla oli täsmälleen sama pelko viime vuonna näihin aikoihin, ja pahin mahdollinenhan tietty kävi toteen: eli menkat alkoi hääpäivän aattona. Enkä myöskään käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä silloin, eikä innostanut ruveta mitään pillereitäkään sen vuoksi popsimaan. Alttarilla seistessä tietty hiukan jännitti, loistaako hameen takamuksesta punainen läikkä...mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Eli vessassa käynti vielä ennen kirkkoon astelemista ja varautuminen uudella siteellä tai mitä nyt ikinä sitten käytätkään. Kyllä se siitä hyvin sujuu. Vaikka mulla "tilanne" on ohi, ei menkat hääpäivänä oikeastaan mitenkään haitanneet menoa. Tsemppiä!

Rouvaksi110807 Itse otin rakennekynnet ekaa kertaa elämässäni muutamaa päivää ennen häitä, tarkemmin sanottuna keskiviikkona, kun häät olivat seuraavana lauantaina. Olivat varmasti sitten nätit hääpäivänä.

Te, joilla on rakennekynsistä kokemuksia, kumpaa suositte enemmän? Mä olen menossa ensi maanantaina akryylikynsien laittoon, aikaisempaa kokemusta minulla ei niistä ole. Sen sijaan geelikynnet mulla oli viime kesänä häiden aikaan, syksyllä poistatin ne, mikä jäi hiukan harmittamaan. En vaan oikein itse uskaltanut/osannut viilata niitä huoltojen välillä, joten ne kasvoivatkin sitten järkyn pitkiksi ja olivat epäsiistin näköiset... :-/ Kosmetologi, joka ne laittoi, sanoi että niitä olisi täytynyt itse viilata välillä ja "sulkea" se viilausjälki sitten jollain lakalla. Kuulosti niin monimutkaiselta, että päädyin sitten poistattamaan ne. Nyt olen kuitenkin uudella innolla menossa ottamaan akryylikynsiä, kun eräässä toisessa paikassa niistä oli niin hyvä tarjous... Ja tällä kertaa aion myös huoltaa niitä itse paremmin. Kaikenlaisia kommentteja, kiitos!

Meillä oli pienimuotoiset kirkkohäät viime kesänä, jatkoilla tarjosimme ruuat vieraille ravintolassa. Paikalle oli siis kutsuttu vain molempien perheet sekä läheisimmät ystävät. Kaikki tehtiin siltä pohjalta, mikä meille itselle oli tärkeää, ja näin myös tapahtui, eikä mikään jäänyt harmittamaan. Morsian silloin 34 v. ja sulhanen 40 v. 8-) Tsemppiä!

Enemmän kuvia olisi pitänyt ottaa! Kirkkokuvista aika moni epäonnistui vähäisen valon vuoksi. Yhtään kuvaa ei ole siitä kun astelemme alttarille ja vain yksi alttarilta pois kävellessämme (sekin vähän ylivalottunut). Muutamien henkilöiden kutsumatta jättäminen harmittaa, vaikkakin kaikki tärkeimmät ihmiset olivat paikalla. Mulla on niin paljon ystäviä, ja valinta oli vaikeaa... Kaiken kaikkiaan ei päivä olisi ihanampi voinut olla.

Tässä mun yhdistelmäni: Tuo alempi paksumpi on siis kihla. Ylempi vihki on noin puolet kapeampi, mikä vähän aluksi mietitytti, voiko se olla noin paljon pienempi. Molemmat kuitenkin ihastuimme siihen sormuksena välittömästi; minä jo kuvan nähtyäni ja mies sitten kultasepänliikkeessä. Nyt olen niin rakastunut molempiin, että kumpaakaan en vaihtaisi mihinkään toiseen. Ovat siis 18 K:n kultaa.

Kuulin tämän mieheltäni vasta äsken, kun uskalsi kertoa... :-/ Siis mun hääkimppuni vietiin välittömästi häiden jälkeen kuivumaan kylmävarastoomme (jossa säilytetään vihanneksia). Tarkoitus oli siis tuoda se jo ajat sitten sisälle, mutta jotenkin se vaan jäi ja jäi. Sitten viime viikolla meillä oli sellanen vartin mittanen sähkökatkos, jonka jälkeen se kylmälaite ei lähtenytkään automaattisesti takaisin käyntiin... > Niin, ja kimppu roikkui siellä sitten yltä päältä homeessa... :'(

Ajankohtainen kysymys: meillä tulee huomenna 4 vuotta siitä kun tapasimme. Aluksi laskimme tapaamisen "kuukautispäiviä", sitten vuosia. Maanantaina taas tuli kuluneeksi 1 kk hääpäivästämme. Niin, ja huomenna tulee muuten kuluneeksi 1 v. kihlautumisestamme. Luulen kuitenkin, että se tapaamispäivämme (20.7.) tulee olemaan tärkein peruste.

Joo, juuri näin. Kävin kirkkoherranvirastossa ja kysyin asiaa. He sanoivat, että ei ole enää käytössä sitä tapaa, että annettaisiin vihkitodistus. "Todisteena" vihkimisestä on papin kirjoitus Raamatun alkulehdillä, jossa mainitaan meidän nimemme ja vihkimispäivämäärä.

Eipä ollut haikeaa, päinvastoin. Uuteen nimeeni on todella tyytyväinen; on sama kuin miehellä ja aika vaikea kirjoittaa väärin, kuten tyttönimeni kirjoittaminen tuotti jatkuvasti vaikeuksia osalle ihmisiä. Olin todella kyllästynyt luettelemaan kirjaimia... >

Kotona nukuimme yhdessä omassa sängyssämme. Mies tosin nukahti heti, niin kuin yleensä. Minä valvoin johonkin kolmeen saakka, seitsemältä sitten oli herätys. Ja väsytti! Niin, ja mies jäi edelleen nukkumaan.

Me annoimme papille sen esitäytetyn esteettömyys-/vihkitodistuksen kun tapasimme ennen häitä. Häämme olivat siis viime lauantaina. Mutta ei hän meille mitään vihkitodistusta antanut, eikä sitä ollut Raamatun välissäkään. Eli odottelenko sitä tässä nyt sitten pari päivää postista vai menenkö kirkkoherranvirastosta hakemaan virkatodistuksen? En varmaan pysty uutta ajokorttia ja passiakaan hakemaan ilman sitä? Ja varmaan se pari päivää menee, ennen kuin nimenmuutos näkyy "koneelta". Haluaisin vaan hoitaa ne asiat ennen juhannusta pois päiväjärjestyksestä, koska olen enää tämän viikon lomalla ja nyt olisi aikaa vielä juoksennella noissa virastoissa.

Näin juuri. Itse tilasin juuri uuden kortin Osuuspankista. Tosin tietty se kortin vuosimaksu täytyy maksaa, mutta se on sitten jo eri asia.

Sulhon mielestä tärkeintä on, että hänen pukunsa on hyvä, vieraat tarkkaan valikoituja, ruokapuoli kunnossa, pienimuotoinen juhla kokonaisuutena toimiva.

Meillä häät ensi lauantaina, mutta en aio laittaa mitään hartioiden suojaksi (puvussa off-shoulders-hihat). Lupasivat hellettä... ;D

Meille tulee virsi 239. Löytyy virsikirjasta Avioliitto-kohdasta. Kuulosti parhaalta vaihtoehdolta sekä meidän että kanttorin mielestä. ;D Halusimme virren, joka liittyy nimenomaan avioliittoon.

Tapasimme tänään kanttorin, ja hän soitti meille pieniä pätkiä häämarsseista. Valitsimme alkumarssiksi "Land of Hope and Glory". Nimi oli meille ihan vieras ennestään, mutta soitettuna kuulosti kyllä tutulta, ja miellytti heti meitä molempia. Loppumarssina sitten Prinsessa Ruusunen; se oli jo päätetty ennen kanttorin tapaamista. Häävalssia meille ei tule.

Yksi kaaso tulossa. Meillä on niin pienet häät, etten välttämättä olisi tarvinnut kaasoa ollenkaan, mutta halusin kuitenkin jonkun valitsemaan hääpukua kanssani ym. Lisäksi hän järjesti mulle aivan ihanat polttarit.

Kirkkoherranvirastossa sanottiin kuulutuksia hakiessamme, että pappi ottaa sitten yhteyttä viikoa, paria ennen. No, nyt on 12 päivää aikaa vihkimiseen, enkä pystynyt enää odottamaan, joten soitin itse. Tämä kyseinen pappi vastasi itse puhelimeen ja sanoi, että hänpä ei olekaan itse paikalla silloin vihkipäivänämme, vaan yrittää saada jonkun sijaisen!!! Hän pyysi minua soittamaan myös kanttorille. Vähän yhtä nuiva tapaus oli tämä; ei suostunut tulemaan kirkkoon kanssamme erikseen, koska hänelle tulisi ylimääräistä ajoa edestakaisin 60 km! > Lupasimme sitten tulla ensi sunnuntaina jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen hänellä saattaisi olla aikaa meille. : Hieno homma... >

Hieno idea; nyt poistui yksi ongelma! Noista nimikylteistä on ollut puhetta jo pitemmän aikaa, joten mä taidankin hankkia ne huomenlahjaksi! Postilaatikossa meilläkin on tällä hetkellä kaksi nimeä, mutta ovikylttiä ei ole lainkaan. :-/ Voiko siihen (siis ovikylttiin) laittaa sukunimen lisäksi molempien etunimien alkukirjaimet vai näyttääkö se tyhmältä? :-?

No niin, ilmoittaudutaan! Minä siis ekaa (ja viimeistä) ja sulhanen toista kertaa astumassa avioliiton satamaan. Mä olen kysellyt miehen ekoista häistä (15 v. sitten) jonkin verran ja hän on vastaillut kysymyksiini. Eli tiedän siis kirkon, hääpaikan ja sen että tyyli oli morsiamen toiveiden (lue: vaatimusten) mukaan prinsessahäät vimpan päälle! Enempää en edes halua tietää; en ole nähnyt esim. kuvia enkä haluakaan nähdä! Meidän häät on kyllä samassa kaupungissa, mutta eri kirkossa. Vieraita tulee vain muutama kymmen, mulla ei ole perinteistä valkoista pukua eikä tule tanssia, laulua eikä leikkejä... Ja tämä siksi, että haluamme tehdä näistä häistä omannäköisemme, ei siksi, että haluaisimme pitää matalaa profiilia tai muutakaan.

No ei todellakaan. Ihan kiva on "liittyä" osaksi miehen sukua ja ottaa hänen nimensä, mutta ei se mua irrota omasta suvustani.

Olemme ilmoittaneet kysyttäessä, että ei mitään kuppeja ja kippoja, kiitos. Kahdella aikuisella ihmisellä sitä tavaraa on jo kaikki paikat täynnä. Siispä kysyjille olemme kertoneet, että tulevaa häämatkaamme saa halutessaan avustaa rahallisesti. Mielestämme ihan reilu peli molemmille osapuolille, kun ei voi kuitenkaan sanoa, että emme halua mitään. -> Tulisi vain kiusallinen tilanne, koska vieraat haluavat kuitenkin jotain tuoda.

Alunperin ajattelimme, ettemme mene ollenkaan ns. viralliseen hääkuvaan, vaan joku vieraista ottaa kuvia hääpaikalla... Tulimme kuitenkin "järkiimme" ja varasimme ajan studiokuvaukseen; jää ainakin sitten kunnollisia kuvia muistoksi. Sitä paitsi olisi ollut kohtuutonta asettaa vieraille mitään paineita heidän ottamiensa kuvien onnistumisesta... Menemme siis kuvaukseen hääpäivänä juuri ennen vihkimistä; meikki ja kampaus pitäisi olla silloin tip top -kunnossa!

Meille tulee tämä: