Tiuhtinen

Meillä on nyt vihdoin päätetty (aikaakinhan jäi vielä ihan ruhtinaalisesti, kun la häät )! Mennessä alttarille soi T. Kuulan häämarssi ja palatessa Bachin C-Preludi. Häävalssia meillä ei tanssita.

Nyt enää viikko häihin ja alkaa pikku hiljaa jännittää Näin pari yötä sitten painajaista siitä, että mulle yhtäkkiä hääpäivänä ilmestyi parikymmentä isoa ja rumaa finniä naamaan . Olin ihan paniikissa siinä unessa, kun niitä finnejä ei saanu ees millään meikillä peittettyä ja mietin, miksi juuri tänään piti tulla finnejä, kun mulle ei niitä ole moneen vuoteen tullut ainuttakaan! Noh, jospa näin ei kuitenkaan kävisi sitten viikon päästä

Mulla on omat polttarit todennäköisesti vasta keskikesän tienoolla, mut yhdet polttarit oon järjestänyt viime vuonna ja muutaman viikon kuluttua on toiset ystäväni polttarit, joita nyt hirmutohinalla yritän valmistella Omat polttarit ei ainakaan vielä pelota ja luultavasti lähempänä kesää voi hiukan jännittää, mutta en usko pelkääväni. En oikein ymmärrä joidenkin kaasojen/polttarivieraiden ajatuksia järjestää omalle ystävälle oikein ikimuistoisen nolot ja epämiellyttävät polttarit Aivan kuin olisivat ystävälleen kauhean katkeria, kun naimisiin kurja kehtaa mennä... Itselläni polttareiden järjestämisessä on ajatuksena tehdä ystävälleni kertakaikkisen ihana ja mieleenpainuva päivä Toki jokin pieni jäynä voi olla, esim. huijata ystävä luulemaan, että joutuu tekemään jotain kammottavaa ja sitten yhtäkkiä pääseekin vaikkapa rentouttavaan jalkahierontaan jokatapauksessa on tärkeää kunnioittaa ystävän toiveita; jos hän ei kertakaikkiaan ole esillä olemisesta nauttiva ihminen, pakkoko hänet sellaiseen tilanteeseen laittaa? Muistakaa ihmiset, jotka polttareita järjestätte: eikös sen polttarisankarin pitäisi olla teidän ystävänne, joten toimikaa siten, että ystävyytenne jatkuu vielä polttareiden jälkeenkin .

Niin se vaan on, että tuollaista tapahtuu eli viesti ei välttämättä ole provo. Mun yks kaveri seurusteli ennen sellasen tyypin kans, joka hädin tuskin luotti sen vertaa, että olisi päästänyt kaveriani tyttöporukalla mökkeilemään keskelle korpea > Niin ja vaatetuksestakin se aina urputti mun kaverille, esim. "aivan liian tiukka paita" jne. Tavallisella hierojalla ei tietenkään sopinut käydä- itse kyllä teki jos jonkinmoista... Onneksi se mun kaveri pääsi eroon ko. tyypistä ja on nyt onnellisessa suhteessa Niin ja alkup. aiheeseen, en minäkään mitään eroottisia hierontoja hyväksy edes polttareissa.

Pakko sanoa tähän alkuun, että Ave Maria- nimisiä teoksia/lauluja on hirveästi, joten kannattaa selvyyden vuoksi mainita myös kenen Ave Marian olette valinneet esitettäväksi Yleisesti tunnetuin noista taitaapi olla Schubertin Ave Maria. Meillä on vielä yli vuosi häihin, mutta kirkkomusiikki on jo osittain päätetty. Mun serkku laulaa jonku biisin, samoin mun kaasot esittävät jonku. Lisäksi on vielä joku virsi. Varma esitettävä kappale on tällä hetkellä vain Pekka Simojoen Rakkaus on ikuista .

Minäkin itken aina ;D Ei tarvi tapahtua kovinkaan ihmeellistä, että vollotus alkaa, joten omissakin häissä se on hyvin todennäköistä. Minäkään en kuitenkaan ymmärrä, miksi kyyneileitä pitäisi peitellä :-? Muistan yhdet minulle läheisen ihmisen hautajaiset, kun olin murkkuiässä ja yritin hirveästi taistella kyyneleitä vastaan. Näin jälkeenpäin harmittaa, sillä ei ole mitään järkeä yrittää padota omia tunteitaan oli sitten kyseessä mitkä tahansa juhlat/tilaisuus. Ystäväni meni vasta naimisiin ja olin hänen kaasonaan. Vihkimistilaisuuden musiikkiharjoituksissa kyynelehdin hyvinkin vuolaasti. Vihkiminen meni myös itkiessä, mutta juuri ja juuri sentään kykenin kokoamaan itseni ennen minun ja toisen kaason lauluosuutta ;D Omissa häissäni en sentään laula kirkossa, juhlassa kylläkin. Niin ja itkun aiheuttamat meikkien huuhtoutumiset olen tähän asti ehkäissyt aina ripsien ja kulmien kestovärjäyksellä; hyvin on toiminut

Oli mahdotonta valita kolmesta läheisestä ystävästäni vain yksi kaaso, joten pyysin kaikkia kolmea tuohon tehtävään Yhdelle kaasoistani olin itse kaasoilemassa nyt helmihäissä ja vuoden päästä keväällä kaasoilu toistuu toiselle kaasoistani (olipaa sekavaa tekstiä) ;D

Pakko sanoa tähän väliin, että eihän kirkkohäät edellytä minkäänlaista hössötystä, koska sielläkin voi mennä naimisiin aivan kahdestaan ja todistajiksi riittää esim. kaksi kirkon työntekijää. Kirkollisen vihkimisen/siunaamisen voi saada myös kirkon ulkopuolella, vaikka sitten niityllä, hiekkarannalla, puistossa jne. Meidät vihitään kirkossa, koska sillä on todella suuri merkitys varsinkin mulle. Uskon Jumalaan ja näin ollen haluan, että liittomme solmitaan kristillisesti. Ps. Joku täällä kirjoitti ettei maistraattihäillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa: vaikka olenkin uskovainen, en todellakaan voi yhtyä kyseiseen lausahdukseen. Parin välinen rakkaus ja uskonasiat ovat kaksi eri asiaa, eikä ole niin, että ne jotka vakaumuksellisista syistä eivät menneet naimisiin kirkossa, eivät oikeasti edes rakasta toisiaan.

Ainakin Burt Bacharach on säveltänyt (en tiedä, onko myös sanoittanut) biisin The Look of Love. Tosi ihana kappale ps. Täällä monet ovat kyselleet eri biisien nuotteja: Suuri Toivelaulukirja- sarja kannattaa selailla läpi, sieltä nimittäin löytyy todella monen täälläkin kysellyn kappaleen nuotit. Kirjastoista ja kaupoista löytyy varmasti nuo kirjat. Ja tuohon sarjaanhan kuuluu yhteensä yli 20 laulukirjaa, jos otetaan huomioon myös toive POP-laulukirjat + hengelliset toivelaulut- kirja. Eli nyt vaan kohti kirjastoa

Nyt ollaan sulhaseni kanssa miettimässä päivää kesälle 2008. Päivä määräytyy sen mukaan, miten löydämme vapaan ja parhaimman juhlapaikan, eli niitä pitäis täältä Oulun seudulta alkaa katsastamaan Kriteereinä meillä on mm. yhtenäinen iso tila (vieraita 100-130, toivottavasti ei kovin paljoa enempää :), piano/ flyygeli ja lisäksi paikassa ei sais olla omaa pitopalvelua valmiina. Saapa nähdä, löydetäänkö sellaista paikkaa, joka täyttäis nuo kriteerit :-/ Jos joku teistä osais antaa hyviä neuvoja :-? Olisin hyvin kiitollinen

En jaksanut selata koko ketjua läpi eli voipi olla toistoa: Jos jaksaa selailla internetiä, niin takuu varmasti löytää halvemmalla matkoja. Matkatoimistot eivät ole niitä halvimpia kanavia etsiskellä edullista häämatkaa/ matkaa yleensä. Kannattaa googlettaa esim. kohdemaan turistisivuja. Esimerkiksi vuosi sitten kävimme 450 eurolla (per nuppi) Roomassa sulhaseni kanssa. Vietimme siellä 4 yötä todella hyvätasoisessa hotellissa (aamupalat kuulu hintaan), lennot oli Blue1 ja tuo hinta sisälsi myös välilennot täällä Suomessa. Ja tosiaan halvempiakin hotelleja olisi ollut tarjolla! Jouduimme kyllä surffailemaan kunnolla netissä, mutta kyllä kannatti

Onhan se käsittämätön lahja silloin, jos toiselle lapselle annetaan lahjaksi metsää :-? Ja tuosta 50 eurosta: on se periaatteessa paljon rahaa, mutta eläminen on tosiaan nykyisin kamalan kallista, että kyllä tuo summa kuluu helposti vaikkapa sähkölaskuun. Tässä valossa en pitäisi kovinkaan kummoisena lahjana 50 euroa omilta vanhemmiltani. Sulhasen vanhemmilla ei taasen tuloja, joten heiltä se olisi eri juttu.

Polttarikansioon kootaan kuvia polttaripäivästä esim. kertomustyyliin. Eihän se mikään pakollinen juttu ole, vain yks tapa kaasoille pitää itsensä kiireisenä viime hetkillä ennen häitä ;D Polttarikansio taitaa olla mulle itsestäänselvyys, koskapa mun lähipiirin häissä kaikilla on sellaiset ollu. Ehkä voisinkin "antaa anteeksi" mun sulhasen tietämättömyyden polttarikansio-asiassa, se kun ei kerran olekaan kaiken kansan tiedossa

Olin juuri ystävälleni kaasona ja häät järjestettiin kruunumakasiineilla. Voin vain kehua paikkaa Todella tunnelmallinen ja kaunis paikka sisältä ja hyvin sinne mahtui lähes 120 ihmistä. Ruoat olivat myös todella hyviä Suosittelen paikkaa etenkin talvihäihin, ulkoympäristö kun ei järin kaunis ole.

Veit sanat suustani Raamatussa tosiaan Jumala kehottaa Moosesta riisumaan kenkänsä palavan pensaan juurella paikan pyhyyden vuoksi. Ylipäänsä raamatusta saa paljon muitakin sen suuntaisia vihjeitä etten todellakaan usko kengättömyyden kirkossa olevan mikään pyhäinhäväistys. Sitä paitsi tuo kengättömyys kirkossa on myös kulttuurista riippuvainen. Esim. muslimit riisuvat aina kenkänsä moskeijassa rukoillessaan. Ja käsittääkseni joissakin kulttuureissa myös kristityt noudattavat kengättömyyttä pyhillä paikoilla rukoillessaan tmv. Niin ja vielä loppuun: kirkossahan saa mennä naimisiin vaikkapa verkkareissa, joten miksei myös ilman kenkiä ps.korjailin kirotusvirheet

Olin juuri kaasona ystävälleni ja, kun eräänä päivänä selitin sulhaselleni tekeväni polttarikansiota hän oli aivan ulalla : Ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta... Eiköhän tässä tule vielä vaikka millä mitalla tälle palstalle kirjoittelua, kun edessä on vielä toiset kaasoiltavat + omat häät ;D

Alkoholittomuus ei pilaa ainakaan minun juhlafiiliksiä. Jos alkoholittomissa häissä on tylsää, syynä ei välttämättä ole juuri se promillien puuttuminen verestä, vaan esim. liian iso ja toisilleen outo juhlakansa, tylsä/jäykkä ohjelma tai sen puuttuminen, ihmisten käsitys- ilman viinaa ei hauskaa jne. Tähän mennessä olen ollut yli kymmenissä häissä, enkä muista kuin kahdet häät, joissa a-tarjoilu. Tunnelmassa en kyllä huomannut ikinä mitään eroa.

Nyt vasta tänne palstalle eksyin uudestaan, siksi vastaus viipyi. Ehkäpä ilmaisin itseäni hieman väärin, sillä en itsekään ajattele, että avioliittoon astellessa kaiken pitää olla niin sanotusti valmista. Sitä vain tarkoitin, että jos olisimme menneet alle 18-vuotiaana(taikka heti 18 vuotta täytettyämme) naimisiin, olisimme hyvinkin saattaneet ajautua avioerotilanteeseen. Tuossa iässä kun olimme molemmat hyvin äkkipikaisia ja suhteemme rakoili milloin mistäkin syystä. Yksinkertaisesti olimme vielä tuolloin aivan liian lapsellisia yhteisen elämän aloittamiseen. Tottahan on sekin mahdollisuus, että olisimme edelleenkin yhdessä ja vieläpä onnellisesti naimisissa, jos tuolloin olisimme avioituneet. Tai voihan olla mahdollista, että olisimme tosiaan eronneet ja kuitenkin lopulta, kummankin kasvettua hieman aikuisemmaksi, löytäneet taas toisemme. Kukapa sen tietää? Joka tapauksessa vasta nyt on meille oikea aika mennä naimisiin. Suhteemme on kypsemmällä pohjalla ja naimisiinmeno tapahtuu oikeista syistä(pakko myöntää, että teininä ajattelin enimmäkseen naimisiinmenon olevan siistiä ja jännää sekä osoituksena muille, että olemme tosissaan :). Voihan se ero tulla edelleenkin, mutta ainakin tiedämme, että emme ole turhan heppoisin perustein aloittamassa yhteistä elämää Älysiköhän tästä minun sepostuksesta yhtään mitään ;D Toivottavasti muut alle 18-vuotiaana avioituvat ovat siihen hommaan kypsempiä kuin me . Onnea vaan kaikille yhteistä elämää aloittaville!

Olin itse 14- vuotias, kun aloimme seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa. Muistan kyllä itsekin, kuinka olin "valmis" alttarille 17-vuotiaana. Nyt, kun tuostakin ajasta on kohta viisi vuotta kulunut ja monet kurat on läpi kahlattu, olen huomannut, kuinka epäkypsä suhteemme vielä tuolloin oli. Uskoisin, että monen parisuhde ei vielä 18- vuotiaana ole avioliittoon kypsä. En kuitenkaan tahdo tuomita pareja, jotka tuossa iässä ovat naimisiin astelleet, sillä kuten edelläkin moni on todennut, avioero ei katso pariskunnan ikää. Olen itsekin vielä hyvin nuori tulevan mieheni kanssa, mutta nyt alle vuoden oltuamme kihloissa, uskomme, että suhteemme alkaa olla niin kypsä kuin se vain voi olla naimisiinmenolle. Arkea on tässä vaiheessa takana paljon, eikä naimisiinmeno tapahdu "elämääsuuremman" rakkauskuohun vallassa. Tällä en sitä tarkoita, etteikö meillä rakkautta olisi, mutta loppuelämän kestävä liitto tarvitsee muutakin kuin sen rakkauden, kuten mm. yhteisen tahdon, yhteiset suunnitelmat ja arvot. Nuorellakin iällä solmittu liitto voi kestää läpi elämän, jos vain perusasiat on kunnossa ja naimisiin mennään oikeista syistä. Omalta kohdaltani ko. asiat eivät vielä 18- vuotiaana olleet oikealla tolalla, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö muilla voisi tuossa iässä olla. Toivotan siis vilpittömästi onnea kaikille naimisiinmeneville sekä jo avioituneille parin iästä riippumatta

En oo piiitkään aikaan lukenu tätä palstaa, joten vastaus tullee myöhässä, mut jospa auttais muita! Eli kaverin veljen häät olivat Uudella Seurahuoneella ja kaverini mukaan oikein onnistuneet olivat kemut. Paikka on kylläkin melko hintava ja huonojakin kokemuksia olen kuullut nimittäin ruoan suhteen: Veljeni kävi siellä syömässä Wanhojen tanssien jälkeen ja saivat kuulema marssia sieltä suoraan grillille (annokset tosi pieniä mutta koreita) Niin ja samanlaisia kokemuksia annosten pienuudesta olen kuullut paljonkin. Ehkäpä Buffet- tarjoilu muuttaisi asian?

No ohhoh Enpä oo kyllä aiemmin kuullu tuollaista! ja että vielä kehtaavat noin törkeesti käyttäytyä teitä kohtaan!! Ensinnäkin mun mielestä olis ollu kuvaajan asia ilmoittaa teille, että negat on hukassa heti, kun sellaisen havainnon teki. Suosittelen lämpimästi kuluttaja-asiamiestä! Korvauksestakin se varmaan osaa sanoa jotaki. Toivottavasti ne teidän negat löytyvät vielä :-/

Minua ei kihlaus pelottanut ollenkaan, mutta sulhaselleni se oli tosi iso juttu, vaikka yli 6 vuotta yhdessä ollaan oltukin. Ennen kuin sormuskauppaan asteltiin, hän joutuikin muutaman hetken hengitteleen syvään ja vielä kerran päivitteleen, että "kyllä sitä ihminen osaa olla hullu" ;D Eikä kyse ollut siis rakkauden puutteesta, vaan yksinkertaisesti loppuelämän kestävän sitoutumisen jännittämisestä. Kaikenlaiset pelot ja mahanpurut vatsassa ovat täysin normaaleja tällaisessa asiassa, ei kannata huolestua

Hometta siellä on, sillä tilan vuokrausta hoitava mies itsekin sen myönsi, kun asiasta kysyimme Ei se home lyhyessä ajassa välttämättä mitään aiheuta terveille ihmisille, mutta esimerkiksi astmaatikoille ja allergikoille voi aiheuttaa pahempaakin oireilua. Jos häät ovat kesällä, home ei välttämättä haittaa niin paljoa, sillä silloin myös ulkotilat voivat olla käytössä. Toivotaan, ettei home kuitenkaan kenenkään häitä pilaa

Jos kaikki sitten joskus menee toiveidemme mukaan, niin meidät vihkii avioon minun pappani. Hän on kylläkin jo iäkäs, kuitenkin hyväkuntoinen. Isänisäni on vihkinyt kaikki omat lapsensa ja kastanut lastenlapsensa, joten mielestäni olisi ihanaa, jos hän vain pystyisi meidätkin vihkimään Jos pappani ei syystä tai toisesta pystyisi meitä vihkimään, niin silloin vihkijämme olisi perhetuttumme, joka on myöskin mies. Eli siis kaikille selvyydeksi, meidät todennäköisimmin vihkii mies

Mekin ollaan jo jonkun aikaa juteltu kihlautumisesta, mutta eilen mieheni kysyi minua sormuksia katselemaan Kihlauspäiväksi valitsimme huomisen, sillä silloin saamme sormukset ja kerromme läheisille uutiset