Mekin selvittiin avioon suurin piirtein kunnialla, mutte tein sentään näyttävän sisääntulon, kun jäin laahuksen kantolenkistä kiinni kirkonkynnykseen. Marssi raikasi ja minä stoppaan alkumetreillä keskelle käytävään ja koitan supista huulia liikuttamatta isälle, että "auta", samalla kun sulhaselle alkaa alttarilla nousta hiki mun pysähtyessä pitämään tuumaustaukoa. Hauskinta oli, että sanoin suntiolle noin 20 sec ennen ovien avaamista, että mitä jos jäisin kynnykseen kiinni. Suntio luppasi varmistaa asian ja katsoa, että päästään kunnolla sisään. Mitä vielä! Aukasi ovet ja luikkasi ensimmäisenä kirkkoon, joten se siitä sitten. No, isi ponkaisi auttamaan lapsensa piteestä ja päästiin jatkamaan. En sentään kaatunu meritähtiasentoon keskelle käytävää...
