Minttu06

Ei minun ole vaikeaa ymmärtää "teidän" näkökulmaa eli sitä että halutaan mennä naimisiin ennen lapsien tekemistä, ei todellakaan, enkä ole niin väittänytkään. EN vaan ole ymmärtänyt että miksi "teidän" on vaikea ymmärtää "meidän" näkökulmaa? EI minusta avoliitosta eroaminen ole "helpompaa" muuten kuin siltä osin että avioliitossa pitää käydä erikseen kirjoittamassa avioerohakemus (onpa todella paljon vaikeampaa). Makuasioistahan ei voi kiistellä ja minusta jokaisella tuleekin olla oikeus tehdä missä järjestyksessä tahansa elämänsä asiat. Mutta miksi sitten pitää kirjoittaa ihan ihme juttuja niiden suhteista jotka eivät ole menneet naimisiin ennen lapsia. Ei muka olla valmiita sitoutumaan vaikka lapsia tehdäänkin tai että ei "uskallettaisi" mennä naimisiin jne. Aika henkilökohtaisen loukkaavaa minusta. Itse olen aina halunnut mennä naimisiin sen "oikean" kanssa ja aina olen halunnut tehdä lapsia sen "oikean" kanssa. Meillä sattui tapahtumaan vaan niin että jo usean vuoden yhdessäolon jälkeen halusimme alkaa yrittämään lasta. Samalla myös päätimme että naimisiin menemme kun sen aika koittaa. Lapsi sitten ilmoitti tulostaan aika pian, koko raskauden ajan emme edes miettineet että meidän pitäisi nyt mennä naimisiin. Halusimme keskittyä meidän perheeseemme. SItten lapsemme ollessa jo isompi meille tuli tunne että nyt olisi ihana aika järjestää häät ja mennä naimisiin. Emme ole ikinä ajatelleet että asioita olisi pitänyt tehdä jotenkin eri järjestyksessä. Miksi nettikirjoituksista ei saisi loukkaantua? Eikös se nyt ole aika luonnollista? Kyllä täällä palstalla on monetkin loukkaantuneet aika useasti. Minusta se että tässä ketjussa kirjoitetaan että emme ole muka sitoutuneita toisiimme vaikka lapsia teemmekin on aika henkilökohtaista. Ihan sama kun menisin johonkin ketjuun kirjoittamaan että lihavat eivät saisi tehdä lapsia koska silloin raskauteen liittyy enemmän riskejä tai että en ymmärrä miksi kaikki lihavat eivät laihduta koska sehän on PALJON JÄRKEVÄMPÄÄ kuin elää ylipainoisena. Huono vertaus mutta eihän tuosta kenenkään kannata loukkaantua koska noin olisi paljon järkevämpi tehdä.

"mutta sitä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi tarkoituksellisesti tehdä ensin lapsia ja vasta sitten ryhtyä pohtimaan sitoutumista kahden aikuisen ihmisen liittoon." Ei voi taas ymmärtää tuota edellä mainittua lausetta. Edelleen (koko ajan saa jankuttaa samaa asiaa) täytyy asiasta kirjoittaa, että jotkut meistä avoliitoissa elävistä pareista voi olla jopa sitoutuneempia toisiinsa kuin avioliitossa elävistä pareista. Me olimme ja olemme edelleen (nyt olemme siis naimisissa, vaikka ei sillä ole sinänsä väliä) mieheni kanssa todella sitoutuneita toisiimme kun lapsen tekemistä aloimme harkita. Ei se naimisiin meno ennen sitä olisi asiaa muuttanut. Me vaan päätimme että lapsi saa tulla jos on tullakseen, naimisiin tiesimme menevämme sitten kun siltä tuntuu. Itse en ole ikinä elänyt elämääni niin että asiat olisivat pitäneet mennä tietyssä järjestyksessä, olen elänyt vaan elämääni. Emme me ole sen sitoutuneempia toisiimme nyt kuin ennen naimisiin menoamme. Tiesimme että joskus haluamme mennä naimisiin ja se halu tehdä se sattui olemaan silloin kun lapsemme oli jo yli kolmevuotias. Miksi tämä asia on niin kamalan monen ihmisen ymmärtää että osa meistä ei elä niin että ajattelisi sen avioliiton olevan henkisesti ja esim. juridisesti ainoa oikea lähtökohta lapsien saamiselle? Ei naimisissa oleminen takaa lapselle hyvää ja onnellista lapsuutta. Onhan se asia täälläkin nähty kun lukee esim. ketjua missä eronneet vanhemmat aiheuttavat lapsilleen jotka järjestävät omia häitään. Kysynkin teiltä että jos ei ajatella mitään juridisia asioita, niin eikö teidän mielestä kaksi ihmistä voi olla muka yhtä sitoutuneita toisiinsa avoliitossa kuin avioliitossa? Minusta tuo on nykyaikana aika ahdasmielinen ajattelumaailma. Ylipäätänsä tässä ketjussa on törmännyt siihen miten nykyajan nuoret (nuoret aikuiset) voivatkin ajatella todella ahdasmielisesti. Itse mietin että onkohan meidän kavereista joku ajatellut meistä noin, koska emme menneet naimisiin ennen lapsemme tuloa. Ainakaan kukaan ei asiasta ole sanonut, ja hyvä niin, olisi varmaan entinen ystävä. Monet eivät myöskään ajattele miten tuollainen ahdasmielinen ajattelumaailma voi loukata.

Juridiselta kannaltakaan sillä ei ole väliä, ainoastaan isyyden tunnustus on jos ei ole naimisissa.

Toisaalta kun ajattelee tämä keskustelu on ihan älytön ja loukkaava. Tässä koko ajan joutuu "puolustautumaan" sillä että on herrajumala sentään kehdannut tehdä lapsensa ennen papin aamenta. Voi meitä syntisiä ihmisiä kun äpäriä tähän maahan tehdään. Entäs jos alkaisin samalla tavoin kirjoittaa että köyhät eivät saisi tehdä lapsia, koska on tutkittu että "köyhyys" periytyy. Lihavat eivät saisi tehdä lapsia, koska se on riski lapselle jo kohdussa ja myös elämässä, koska lihavuus voi periytyä jos oppii vanhempien tavoille. Hyvät ihmiset eläkää hieman tätä elämää ja käydään tämä keskustelu 20-vuoden kuluttua, uskon että monien ruusunpunaiset lasit ovat jo siihen mennessä tippuneet silmiltä.

Taas on asiat käsitetty väärin (toivottavasti ei trakoituksella). En usko että kukaan meistä (jotka ovat tehneet lapsensa ennen avioliittoa) tarkoitti että se LAPSI olisi se sitoutumisen aste. EI se lapsi meitä yhdessä pidä. Meille se ajatus siitä että teemme yhteisen lapsen tarkoitti sitä että me olemme loppuelämän yhdessä. Meille myös lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys, joten tilanne voisi olla meidän kohdalla myös se että meillä ei lapsia olisikaan. Tottakai jos on uskonnollisia periaatteita niin minusta on hienoa että niitä kunnoitetaan ja eletään niiden mukaisesti. En tiedä enää miten tämän asian TAAS uudelleen sanoisin, mutta (kuten 26072008 kirjoitti) että miksi ei mennä suoraan naimisiin koska on jo sitouduttu avoliittoon. Miksi avoliittoon ei muka voi sitoutua yhtä vahvasti kuin avioliittoon? Uskokaa tai älkää mutta meille joillekin se kumppaniin täydellinen sitoutuminen ei välttämättä tarvitse avioliittoa. JA edelleen se että ei esim. halua mennä naimisiin ennen lapsia tai ollenkaan ei tarkoita että pelkäisi sitoutumista, tiedän pareja jotka ovat yhtä sitoutuneita toisiinsa vaikka eivät ole naimisissa. Nyky-yhteiskunnassa minä en alkaisi laukomaan tuollaisia "lapsella on paremmat oltavat jos vanhemmat ovat naimisissa"-juttuja, ei se lapsen hyvällä ololla ole mitään tekemistä vanhempien naimisissa olon kanssa. Eli siis yhteenvetona: se että jotkut tekevät lapset ensin ja menevät sitten naimisiin (tai eivät mene ikinä) niin ei tarkoita että he eivät olisi yhtä sitoutuneita toisiinsa kuin avioliitossa olevat. Se ei myöskään tarkoita että lapsella olisi jotenkin "paremmat" oltavat jos vanhemmat olisivat naimisissa (tulkaa vaikka katsomaan lastensuojelun toimintaa kentälle). Kaikille se naimisiin meno ei ole se vahvin sitoutumisen aste, sitä voi olla moni muukin asia. Ja vielä kerran uudelleen, se että avoliitossa olevat parit eroavat useammin kuin avioliitossa olevat parit on totta. MUTTA tutkimuksia siitä kenellä on lapsia ja kenellä ei, ei ole tehty. Ja aika moni ehtii asua yhdn, kahden ihmisen kanssa ennen kuin muuttaa yhteen sen kanssa jonka kanssa menee myös naimisiin, tiedän itse ainakin paljon sellaisia ihmisiä.

Sitä ei olekaan tutkittu että onko näillä avoliitossa tai avioliitossa olevilla lapsia. Tietenkin tilastollisesti avoliitot päätyvät useammin eroon, koska emmehän me mene naimsiiin välttämättä kaikkien meidän avopuolisoiden kanssa. Monella voi olla useampikin avopuoliso ennen aviopuolisoa. Eli sillä että onko naimisissa vai ei kun on lapsia ei välttämättä ole eroa kummatko eroavat useimmin. EI minusta kenekään tarvitse "puolustaa" omia valintojaan, mutta en todellakaan ymmärrä niitä jotka arvostelevat sellaisten valintaa jotka sattuvat ne lapsensa tekemään ennen avioliittoa. Omaa kaveri-, ystävä-, työkaveri-, perhe- ja lähiympäristöpiiriä miettien, ei se avioliitto ole kenellekään tuonut jotain ihme sitoutumista tai yhdessäolon taetta. Ennemmin kaikki jotka ovat lähipiirissäni (aika monet) eronneet ovat olleet naimisissa, osalla myös lapsia. Veikkaa että moni teistä jotka "paheksuvat" lasten tekoa ennen avioliittoa tai pitävät sitä "huonompana" vaihtoehtona katsovat asiaa 20-vuoden kuluttua niin se olisi ollut ihan sama olisiko sitä mennyt vuonna 2000 naimisiin ennen "pikkuelmeriä" vai vuonna 2001, "pikkuelmerin" jo synnyttyä.

Miksi muuten moni ajattelee että jos hankkii lapsia mutta ei ole naimisissa niin se "johtuisi" siitä että ei halua sitoutua kumppaniin "enemmän" tai "pelkää" avioliittoa jne. Meille tuli ajankohtaiseksi ensin lapsen hankinta (saaminen) ja sitten avioliitto, emme me ajatelleet että meidän PITÄISI tehdä nämä asiat tietyssä järjestyksessä. Lapsi oli meille todella suuri sitoutumisen aste. Toisaaltahan asian voisi kääntää myös niin, että "taitaa moni tehdä lapsia vasta avioliitossa koska eivät usko että heidän suhde kestäisi lasten saamista ilman avioliittoa". Yhtä loukkavaa minusta kuin se mitä jotkut ajattelee meistä jotka kehtaavatkin hankkia lapsia ilman papin aamenta. Hyvät ihmiset nyt eletään 2000- lukua. Se on helvetti ihan sama miten päin nämä asiat tekee. Avioliitto ei tee meistä parempia vanhempia!

Joo, mutta jos siitä kirkosta eroaa taas uudestaan niin on se kyllä helvetin tekopyhää ja tyhmää.

^Teette ihan oikein, älä turhaan stressaa asiasta.

Kyllä minusta pitäisi jokaisesta meistä löytää sen verran ymmärrystä hääparia kohtaan että aina ei voi kutsua esim. kaikkien lapsia. Itse olin viime kesänä häissä joihin oli kutsuttu sukulaisten lapset, mutta ei kavereiden. En todellakaan loukkaantunut asiasta, miksi olisin? Hääparin piti vaan yksinkertaisesti rajata ihmismäärä jotenkin. Se on eri asia jos rajausta ei ole tehty ns. fiksusti eli esim. osan kavereiden lapset olisivat kutsuttu ja osan ei.

Hommahan menee niin että pitää papilta kysyä saako hänen "selän" taakse mennä ottamaan kuvia. Jotkut papit eivät anna lupaa kuvata ns. kirkon etuosasta (alttarin takaa/takaviistosta) jos kuvaaja menee tuolloin papin selän/papin taakse. Meidän papille oli ok, että kuvaajamme kuvasi sieltäkin. Meillä bestman sanoi ennen vihkimisen alkua että kirkossa on paikalla kuvaaja ja toivomme että muut eivät ottaisi kuvia. Minusta se on mukavampaa morsiammena ja vieraana että kirkossa on mahdollisimman vähän ylimääräistä "meininkiä" ja olen kuullut tapauksista jotka lähtevät kuvaamaan paria sieltä paikaltaan ja ovat myös häirinneet varsinaista kuvaajaa ja hääparia.

^Meilläkin oli kuvaaja kirkosta häävalssiin asti paikalla ja kuvat ovat ihan "aitoja".

Vaikka minun mies näkisi märkiä päiväunia jostain muusta naisesta kuin minusta tai miettisi millaista olisi harrastaa seksiä jonkun tietyn henkilön kanssa, niin ihan sama minulle. Itse olen aika useaan mieheen "ihastunut", pitänyt seksikkäänä ja jopa ajatellut heitä siinä mielessä suhteemme aikana. Kertaakaan en ole pettänyt, siihen ei ole ollut haluja tai tarvetta. Se ajatusmaailma on joskus piristävää ja ihan normaalia minusta meille kaikille.

Ei ole mikään pakko olla kahta kaasoa, vaikka onkin kaksi bestmania. Ja vaikka olisikin kaksi kaasoa niin ei tarvitse olla samanlaisia vaatteita. Tuli mieleen, että onko mahdollista että toinen veljistä olisi bestman ja toinen seremoniamestari? Silloin teillä olisi kaaso, bestman ja seremoniamestari.

^Minustakin hääparin toivetta tulee noudattaa. Toivottavasti vaan hääparitkin ymmärtää että aina ei ole mahdollisuutta saada lapsenhoitajaa ja näin ollen jotkut häät voivat jäädä välistä, ei sen kummempaa.

Minä taas en loukkaantuisi jos lastani ei olisi kutsuttu. Ainoastaan näissä asioissa tulee olla mielestäni johdonmukainen, eli siis rajataan ne lapset ns. fiksusti pois. Omat (hääparin) saa tietenkin olla häissä ja pikkuvauvat. Kutsut laittaisin kuitenkin kaikille niin että se on tarkoitettu vain vanhemmille. Sitten voitte erikseen mainita näille vauvojen vanhemmille että heidän vauvansa saa luonnollisesti tulla. Kutsut siis vain vanhemmille ja maininta erikseen esim. juhlaohjelappuseen että juhlimme aikuisten kesken, joten toivomme lapsien jäävä kotiin. MInä taas en pidä tuosta mistä appelsiini-Sonja mainitsi, että minulle erikseen kutsun ohessa kerrottaisiin että kyseiset juhlat olisivat jokin hemmetin hengähdystauko minulle omasta lapsestani, siis voiko ärsyttävämpää asiaa olla? Alkaa nyt aikuiselle ihmiselle holhoamaan, itse olen kyllä tähän asti osannut päättää milloin otan omaa aikaa tai parisuhde aikaa lapsemme "hoidosta". Ja lisänä vielä, kenenkään häät eivät ole todellakaan se paikka jossa kokisin että saisin "hengähdysaikaa", ennemmin hengähdän mieheni kanssa esim. ravintolassa, teatterissa, hotellissa jne. MInulle on siis todellakin ok, jos lastani ei kutsuta, kunhan lopetetaan tuollaiset maininnat meille vanhemmille että pääsemme hengähtämään ja pitämään hauskaa ilman omia lapsia. Eikö se olisi sama kun alkaisin kirjoittaa lapsettomille kavereilleni, että häissämme pääsette sitten katselemaan lapsiperheiden touhuja ja lapsia kun eihän teillä raukoilla ole siihen muuten mahdollisuutta!!!!

No sinun pitää nyt sitten luottaa miehesi sanaan tai sitten et luota? Kumman valitset? Aika hienolta kuulostaa teidän suhde jos miehesi on kieltänyt sinulta jopa tavallisen hieronnan, miksi? Joskus sitä vaan hieman miettii toisten elämää ihmetellen.... :-?

Anteeksi jo etukäteen että olen näin suora, mutta miksi mennä edes naimisiin, jos tuo on luottamuksen aste suhteessanne? Miksi mietit tuollaisia? Jos rakastat ja luotat, niin silloin on ihan sama mitä olet kuullut ja jos miehesi onkin "pettänyt" luottamuksesi ei se murehtimalla etukäteen parane ja sittenhän tiedät kenet oikeasti olet naimassa. Elämää on turha kuluttaa murehtimalla mitä se ukko mahtaa tehdä.

Me annetaan miehen kanssa noin 30-50€ parina. Vieraiden ei todellakaan tarvitse kustantaa omia ruokiaan ja juomiaan häissä, ihan älytön ajatus. Ennemmin menen ravintolaan valitsemaan itse mitä syön ja juon, kun kustannan omat ruokani ja juomani juhlissa, jonne minut on kutsuttu juhlimaan vieraana ja enhän minä ole edes valinnut niitä ruokia ja juomia.

Minäkään en pidä ajatuksesta että jaotellaan tuolla tavoin vieraat. Tulee väkisin sellainen olo että halvalla halutaan päästä, mutta itse kyllä tahdotaan kutsua väkeä lahjojen/rahan toivossa. Itse en myöskään osallistuisi tuollaisiin häihin. Tuntuisi aika idiootilta mennä kirkkoon (itse pidän tästä osuudesta eniten häissä, koska sehän on se häiden idea,vai onko?) ja sitten odotella monta tuntia että pääsee itse hääjuhliin, jotka on jo aloitettu niiden "tärkeimpien" kanssa. Kyllä on mennyt meininki oudoksi tai itsekkääksi nykyaikana. ^Ystävä ollenkaan, jus joo! Minä ajattelen tuon niin päin että MINUA ei pidetä tarpeeksi "ystävänä" että kutsuttaisiin juhliin alusta asti, kelpaan vaan bileisiin vetämään jotain naposteltavaa.

^ Kyse onkin siinä että SINUN mielestäsi heidän tulisi olla naimisissa koska heillä on lapsi ja yhteinen asuntolaina. Välttämättä KAIKKI eivät ajattele niin. Ystäväsi on VARMASTi tiennyt miehensä mielipiteen asiasta, mutta kuitenkin on tehnyt lapsen hänen kanssaan ja ottanut asuntolainan. Eli ystävääsi on turha sääliä, olisi kannattunut varmaan vaihtaa ajoissa miestä, vai? Ja voihan olla että mies ei oikeasti yksinkertaisesti halua enää toista avioliittoa, mutta kuitenkin rakastaa perhettään ja haluaa olla loppuelämänsä nykyisen avupuolisonsa kanssa yhdessä. Kyllä ne nykyisin monet avioliitotkin kariutuvat, joten avioliitto ei ole mikään tae yhdessöpysymisestä.

Kylläpä Wendelalle taisi kolahtaa Tuo kirjoitukseni oli kirjoitettu silloin kun olin TODELLA pahalla tuulella. Mutta yksinkertaisesti en pidä siitä että kutsussa ilmoitetaan että halutaan rahaa. Ystävyys on hieno asia, mutta jos minut kutsutaan juhliin niin miksi samalla siinä hienossa kutsussa mainitaan että tuopa sitten rahaa mukanasi, ei mene jakeluun. Miksi pitää olla mitään mainintaa rahasta? Juhlat järjestetään vieraille niin eikö se ole ihan sama mitä ne ihmiset tuovat (jos tuovat mitään) tullessaan? Etenkin sellaiset hiton värssyt on huvittavia eli "ei tarvii tuoda mitään, mutta jos nyt kuitenkin toisitte rahaa, joohan!".

Ursu: kyllä strippaus voi olla taidettakin, eikä se välttämättä ole kyseenalainen ammatti. Miksi alastomuus, kaunis tanssiminen ei voisi olla taidetta? Onhan historia täynnä esim. kauniita kuvia joissa on alaston nainen. Minusta alaston naisen vartalo on kaunis ja se yhdistettynä kauniiseen ja taitavaan tanssiin on kaunista.

Onko sinulle tullut sellainen kutsu, vai miksi kysyt?

Rahan pyytäminen muodossa kuin muodossa on mielestäni moukkamaista. Itselleni oli oikeasti ongelma että minkäarvoisen lahjashekin vien hääparille, he olivat ostaneet meille alle 20€ arvoisen lahjan, ensin ajattelin viedä 20€, mutta se tuntui kamalan pieneltä summalta viedä rahana. Päädyin sitten viemään 30€. Paljon helpompaa olisi että häparilla olisi jonkinlainen lahjalista ja sitten jos siitä ei löydy sopivaa niin ostaisin jotain muuta. On paljon mukavampaa viedä edullinen lahja kuin esim. 20€. Seuraavan kerran kun joku pyytää lahjan rahana (ja jos pyyntö on vielä itse kutsusssa, tosi kaunista :-?) niin vien tahallaan jonkun kamalan koriste-esineen, eipähän tarvitse menettää omia hermojaan kun miettii sopivaa summaa.