hipsukka2007

Meillä on samankaltanen tilanne, minun vanhemmat on tosin vielä eronneet, joten vaihtoehtona kutsujiksi olis tullu Hipsukka Möttönen & Matti Meikäläinen Mikko Möttönen Maija Mäkinen Simo & Saara Virtanen Asiasta ei tarvinnu sen kummemmin edes keskustella, laitoimme kutsujiksi minun ja sulhaseni nimet.

Meille on myös tulossa Aila Heusala, eikä tähän mennessä ole kyllä mitään pahaa sanottavaa ;D

Ongelma on yleensä paremminkin siinä, että niin moni ihminen haluaa kutsun, ei niinkään siinä, että paikalle olis vaikeeta saada ihmisiä. Mun mielestä sä hoidit ton hyvin sanomalla, että vain lähimmät kutsutaan. Kaveri ilmeisesti tajus jo siinä vaiheessa, että häntä ei olla kutsumassa, ja mun mielestä sun ei tarvitse reagoida mitenkään siihen, että nyt se alkaa "kerjäämään" kutsua. Mä en tajua miten jotkut edes kehtaa alkaa pyytämään, että "eksä nyt kuitenkin vois kutsua mut kun mä niin kovin haluaisin tulla".

Tosi kiva että teillä on varaa maksaa kaikki tuo. Ja tietysti on esimerkiks kaasolle kiva päästä vähän hemmoteltavaks, mutta pitääkö morsiamen olla todellakin maksunaisena? Jos morsmaikku menee kampaajalle hemmoteltavaks omaan piikkiin, niin miksei kaaso voi tehdä samaa? Jos hääparilla on oikeesti ylimäärästä sen verran, että pystyy helposti kaiken maksamaan, tai jos esimerkiks morsian vaatii tietynlaista pukua tai kampausta kaasolta, niin sillon ymmärrän että morsian ja sulhanen maksaa. Muussa tapauksessa kaikki vaatteista kampauksiin ja kukkiin on jokaisen itse ostettava (ja tämä koskee mun mielestä myös esimerkiks bestmanin viehettä, tosin yleensä morsiuspari nimeen omaan haluaa bestmanille vieheen, jolloin heidän se mun mielestä kuuluu myös maksaakin). Jollain tavalla on toki kiva muistaa kaikkia "työntekijöitä", jolloin esimerkiks se kaason kampaus sopis mun mielestä loistavasti kiitoslahjaksi.

Harvempi puku näyttää hirveeltä päällä (ellei ole siis ihan väärän kokoinen tai semmonen mistä ei muutenkaan ollenkaan tykkää), mutta lähinnä tarkotin sitä, että vaikka itse ajattelis, että tommosen mä haluan, niin kun lähtee ennakkoluulottomasti kokeilemaan erilaisia pukuja niin saattaakin löytää jonkun toisen mallin mikä sopii päälle vieläkin paremmin. Tai sitten saa varmuuden siitä, että just tuon mallinen puku on täydellinen. ;D

Mä erosin kirkosta muutama vuos taaksepäin. Sillon ainoo vaihtoehto tais olla se, että menee oman seurakunnan kirkkoon, täyttää kaavakkeen ja keskustelee vielä asiasta papin kanssa. Tai näin ainakin mun kohdalla. Mun mielestä oli aika omituista, että pappi sanoi mulle, että ehkäpä taas liityn kirkkoon kun häät tai ristiäiset on ajankohtaset. Mun mielestä aika outo veto papilta, ainakin mun ensimmäinen mielikuva asiasta oli se, että mua vähän niinkun kosiskeltiin ihan kirkon miehen toimesta takasin seurakuntaan pelkkien juhlatilaisuuksien avulla.

Nasba, Ei todellakaan ole tylsä, vaan todella kaunis ja yksinkertaisen tyylikäs! Oletko muuten käyny kokeilemassa silti pukuja liikkeissä, että tiedät minkä mallinen sopii sun päälle? Minä olin alunperin ajatellu just tuon tyyppistä pukua, mutta kun kävin kokeilemassa niin kaikista eniten istuvalta, kauniilta ja just mun tyyliseltä tuntukin ihan toisenlainen puku...

Stigmation, Mulla ei henkilökohtasta kokemusta ole oikeestaan lestadiolaisista, mutta kun kysyit, että eikö asioista olla vastuussa Jumalalle eikä muille ihmisille, niin kerronpa oman teoriani. Mä luulen, että jotkut yhteisöt (oli ne sitten uskonnollisia, tai teiniporukoita tai mitä tahansa) niin toisinaan säännöt, kirjoittamattomat taikka hyvin selkeät, saattaa olla sen verran tiukat, että niitä ei haluta noudattaa. Vaikka nyt esimerkiks ei-niin-harras-lestadiolaisnainen saattaa haluta meikata koska ei näe asiassa mitään väärää, tai teinityttö ei kuitenkaan vedä joka perjantai ja lauantai perseitä olalle kuten koulussa seuraavalla viikolla kertoo, koska ei näe asiassa mitään tolkkua. Kuitenkin paine saattaa olla sen verran iso, että esitetään päällepäin että noudatetaan jokaista sääntöä, omissa oloissa sitten tehdään periaatteessa mitä huvittaa, tai mitä oma järki sanoo. Turhankin monesti tämmösissä tiiviissä porukoissa on aina vähintään joku, joka näkee asiakseen valvoa muidenkin tekemisiä ja suureen ääneen oikasta kaidalta tieltä hairahtunutta, vaikka asia ei hänelle kuuluiskaan.

Aihe on sinällään ihan fiksu, koska turhan monesti sitä tuudittautuu täällä kotosuomessa siihen, että asiat on meillä kaikenkaikkiaan hyvin, eikä muisteta ajatella niitä ihmisiä vähän kauempana, jotka voivat oikeesti huonosti. Tapa, jolla kyyskyys asiasta "muistutti" oli aika asiaton. Tällä foorumilla nimeen omaan keskustellaan eri asioista, jotka tavalla tai toisella liittyy häihin, ja jopa väitellään ja kinastellaan. Kuten joku jo aiemmin sanoi, henkilökohtasuuksiin ei kuitenkaan oo syytä mennä, jos kerran aiheena on asia eikä joku tietty ihminen. Mun mielestä hääbisnes on semmosta rahankiskomista, että moni joutuu monen melko oleellisenkin asian kohdalla miettimään, että mihin on varaa ja mihin ei. Hyvin monet ihmiset haluaa juhlia häitä ystävien ja sukulaisten kanssa, ja monesti asiaan kuuluu mm. sapuskat, juomat, erikseen vuokrattu tila jne. ja ne maksaa hävyttömän paljon. Tällä en nyt tarkota sitä, että esim. pitopalvelu kiskois moninkertasta hintaa, tai sitä etteikö floristilta menis oikeesti tosi paljon työaikaa sen hääkimpun tekemiseen, mutta monella ihmisellä ei varsinaisesti ole varaa heittää yhtäkkiä bileisiin monia tuhansia euroja. Säästökohteita kannattaa tutkia ilman muuta, ja puku on mun mielestä yks sellanen. Morsiuspukuliikkeistä ostetut normaalihintaset puvut maksaa ihan älyttömän paljon, katteet on tietääkseni aikamoiset, koska niistäkin puvuista suuri osa teetetään Kiinassa tai jossain muualla, missä työolosuhteita ei järin valvota. Sen takia en ymmärrä miten pukuliikkeestä ostettu puku olis niin paljon parempi vaihtoehto kuin vaikka Thaimaassa teetetty. Vai tarkottikohan kyyskyys, että nyt olis kaikkien morsmaikkujen syytä teettää pukunsa suomalaisella ompelijalla suomalaisesta kankaasta. Ongelmana on kuitenki se, että tänä päivänä lähestulkoon yritys kun yritys valmistaa tuotteensa jossain Kauko-Idässä halvalla työvoimalla ja/tai materiaalilla. Suurempi ongelma on ne päivittäiset tuotteet ja normaalit käyttövaatteet, joita ostetaan lukemattomia kertoja vuodessa, ei niinkään yks kertaostos nimeltä hääpuku. Vaikka muualla ei olosuhteet ole yhtä hyvät kuin meillä täällä, ja se olis hyvä kaikkien muistaa ja yrittää päivittäisillä pienillä asioilla asiaan vaikuttaa, niin ei elämän silti pitäis olla mitään kurjuuden maksimointia ajattelemalla, että empä nyt osta lainkaan hääpukua kun ei ole varaa teettää sitä Suomessa, tai että empä osta hajonneen kännykän tilalle uutta kun se kuitenki valmistetaan jossain idän suunnalla jne. Sitäpaitsi mitähän hyvää kyyskyys kuvitteli saavansa aikaseks haukkumalla muita (ja sitten ihmettelemällä miksi sai takaisin negatiivista palautetta!), informaatiota on aika huono jakaa ihmisille tommosella asenteella kun kukaan ei halua kuunnella. Kannattais mielummin vaikka tehdä jotain konkreettista jos kerran asia on itselle niin tärkeä.

Mun mielestä maksullinen ravintolan baari ja kolehdin kerääminen on kaks täysin eri asiaa. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä, mutta mun mielestä kaikenlainen rahan "kerjääminen" häissä on typerää, tehtiin se sitte millä tavalla tahansa.

Mun mielestä papille voi laittaa kiitoskortin, etenkin jos on ennestään jo hyvä tuttu. Ei kuitenkaan oo mitenkään välttämätöntä, olen samaa mieltä miehes kanssa että pappihan on vaan töissä.

Jos muuten olis mieluinen niin voisin hyvinkin ostaa.

Kannattaa etsiä yrityksiä vaikka googlesta esimerkiks hakusanalla äänentoisto. Itse kyselin kesällä yrityksistä noita laitteita, perusvehkeet musiikin soittoon ja ohjelman pitoon (semmoseen noin 100 ihmistä vetävään huoneeseen) maksoi muistaakseni noin 200-300 euroa. Meillä kuitenkin toteutetaan tuo äänentoistopuoli todennäkösesti pääasiallisesti omilla ja miehen kaverin laitteilla. Puuttuvat laitteet sitten vuokrataan. Sopivista laitteista en sen kummemmin osaa kuitenkaan kertoa, koska mä en harrasta noita hifijuttuja, toisin kuin mun mies.

Olis kiva kuulla lisää vähän tuoreempia juttuja Irlannista, etenkin Dublinista ja sen lähialueista.

Mun ymmärtääkseni valkosen värin varaaminen morsiamelle ei tarkota sitä, ettei vieraat saa käyttää lainkaan valkosta. Esimerkiks toi Dukesin vaatetus mun mielestä kuulostaa täysin asialliselta. Jos jollakin on päällä (etenki kesällä) valkonen pusero tai valkonen hame, tai mitä tahansa muuta valkosta, ja sen kaverina jotain värillistä, niin mun mielestä on jo morsmaikun (tai kuka nyt asiasta näkeekään aiheelliseks suuttua) oma moka jos tommosesta hermostuu, tai edes ajattelee vaatetuksen moukkamaiseksi tai jotain.

Beigen värisen bonjour-puvun. Oli muuten niiiiin komea siinä puvussa! ;D

Kaunis kuva kaikesta huolimatta ;D

Riippuu jonkin verran ohjelmasta, mutta en kyllä ole kuullu juurikaan hyvää palautetta ihmisiltä häistä, missä joudutaan istumaan eri huoneissa. Hääparin kanssa eri huoneeseen joutuvat ihmiset kokevat olevansa "kakkosluokan" vieraita, ohjelmaa ei näe eikä kuule ja muutenkin on ulkopuolinen olo. Tästä oli jossain pitkä keskustelu, ja hyvin harva puolusti tämmöstä monihuoneista tilaa. Nekin yleensä oli semmosia tapauksia, että sitten ei ollu mitään ohjelmaa niin mitään ei voinu missata, tai ohjelma tapahtu esim. ulkona tai jossain muualla missä kaikki pääs näkemään.

Ainoa asia mitä mä kirkkohäistä jään kaipaamaan on se vihkipaikan valinnan helppous ja mahtava ympäristö ja musiikki. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan usko kirkon oppeihin, eikä mun ainakaan henkilökohtasesti tartte kuulua johonkin uskontoon voidakseni uskoa johonkin. Jos mä kuuluisin edelleen kirkkoon, niin se olis pelkästään siks koska se on tapana. Mun mielestä se ei oo hyvä syy. Ja vaikka tän takia me "menetetään" hienot puitteet vihkimiselle, niin entäs sitten. Mä en tuntis oloani hyväks kirkon alttarilla. Joten parempi vaihtoehto on siviilivihkiminen, vaikka sitä moni ihminen kovin ihmettelee. Ehkä tulee vieraillekin mieleenpainuvat häät. Ja mies on asiasta ihan samaa mieltä.

Mies ilmotti mulle jo ennen kun asuttiin yhdessä, että hän on valmis menemään mun kanssa naimisiin heti kun se mulle sopii. Tuli sillon vähän yllätyksenä, mutta oli kyllä todella kiva kuulla, että rakkaani oli jo sillon niin tosissaan ja varma siitä että haluaa olla mun kanssa hautaan asti. Mä olin meistä se epävarmempi osapuoli, ja heti kun olin valmis ja ihan varma, ilmotin asiasta miehelle, joka ilostu tosi paljon ja melkein samantien käytiin ostamassa kihlasormukset. Naimisiin meno kuului molempien mielestä tietenki asiaan, joten se tarkotti sitte vaan päivän päättämistä. Sen kummempaa kosintaa ei meillä ollu, enkä sitä olis edes halunnut, olis vaan tuntunu teennäiseltä kun molemmat oli jo yhtä mieltä asiasta.

Käyhän se varmasti niinkin. Mun mielestä ei itse asiassa lainkaan huono idea. Toisaalta kyllähän ihmiset kävelee juhlapaikallekin vähän niinku jonossa sisälle. Mä vähän mietin semmosta vaihtoehtoo, että molempien vanhemmat olis vastaanottamassa vieraita vihkipaikalla ennen seremoniaa, ja sitten juhlapaikalla onniteltais meidät.

En tiiä onko tässä joku etikettijuttu. Meillä varmaan tanssitaan ensimmäinen valssi kahdestaan, ja sen jälkeen kaikki saa tulla mukaan. Ainakin isäni kanssa haluun tanssia, mutta muut tehköön miten haluavat.

U2:sen One

Mun mielestä homma toimii niin, että valkkaatte ensin sen astiasarjan. Ellei ole ihastunu jo johonkin sarjaan, niin suosittelisin valitsemaan jonkun esimerkiks Arabian tai Villeroy&Boch sarjan, Pentikilläkin on tosi kauniita astioita. Kannattaa kuitenki valita sellanen sarja, mitä löytyy monesta paikasta ettei vieraille tuu sen ettimisestä ongelmaa, Arabian sarjat on ainakin hyvin monipuolisia ja laadukkaita astioita mitä pystyy vuosienkin kuluttua ostamaan rikkoontuneiden tilalle lisää. Monesti jo kyseisiä astioita myyvistä liikkeistä (tai netistä) löytyy listat siitä mitä astiasarjaan kuuluu. Katsotte mitä astioita haluatte ja minkä verran (suuntaa-antava hinta mun mielestä kannattaa kans laittaa) ja teette niistä listan. Listan voi laittaa esim. nettiin vieraiden nähtäväks, tai esimerkiks Kaaso tai sisko voi hoitaa listaa, kunhan kutsun mukana laittaa infoa mistä listan löytää. Oon kyllä kuullu että jotkut on laittanu listan ihan kutsun mukanakin menemään, mutta mun mielestä se on vähän hoopoo, sama ku laittais kutsun mukana tilinumeron että "tänne laitatte sitten rahaa". Vieraat valitsevat listalta budjettiinsa sopivat tavarat, kertovat sen lahjalistan hoitajalle joka puolestaan merkkaa kyseiset kamat hommatuiksi.

Rahalahjatoive on mun mielestä aika vaikeeta esittää niin ettei siitä kukaan vetäis hernettä nenään. Ajateltiin mieheni kanssa näin hyvissä ajoin (11 kuukautta häihin) miettiä mitä haluttais kotiin. Kaikkea periaatteessa on, mutta käydään läpi astia- ja lasisarjat (lähinnä Iittalaa ja Arabiaa) ja katsotaan, onko siellä täydennettävää. Rikkoontuneiden ja kuluneiden tilalle uusia. Vanhemmat kattilat ja pannut laitetaan vaihtoon, ja uudet pyydetään tilalle. Niistäkin kertyy yllättävän paljon lahjaideoita. Ja kun ollaan kuukauden verran tässä lahjoja jo mietitty, niin hyvään alkuun ollaan päästy. Lisäksi ajateltiin miettiä esimerkiks elokuvia ja cd-levyjä mitä haluttais ja laitetaan niitä kans listalle, että mm. mun opiskelijakaveritkin löytää jotain lompakolleen sopivaa listalta.