En kuulu kirkkoon ja sulhanen kuuluu ja aina olen sanonut, että ei kirkkohäitä eikä siunaustakaan... Miehelle asia on ollut näihin päiviin saakka ihan ok. Kerroimme naimisiin menosta anopille (häät kesäkuussa 2008) niin hän jo alkoi hössöttää kirkkoja jne ja kun sanoin, että siviilivihkiminen tulee, nosti hän hirveän metakan asiasta että "hänen pojalleen pitää olla OIKEAT häät ja saamme sellaiset luvan järjestää!". Siviilivihkiminen maistraatissa ei siis tule kuuloonkaan. Sulhanen taas on niin mammanpoika, ettei saanut tuossa tilanteessa sanottua mitään tai puolustettua minun näkökulmaa. Loppupeleissä anoppi kutsui poikansa kahdenkeskiseen keskusteluun MEIDÄN HÄISTÄ ja kertoi miten kuviot pitää mennä ja hän ehkä voi hyväksyä minut, mikäli otetaan se siunaus. > Voi huoh, kai tässä on pakko vastentahtoisesti astella alttarille ottamaan se siunaus vastaan ja käydä maistraatissa ennen ko. päivää, että saa välit palautettua edes jonkinlaiseksi. Tää tuleva anoppi haluaa puuttua minun äitini hääpukeutumiseenkin, mihin stopin viimeistään laitan. Saakoon siunauksen, että vähän rauhoittuu, mutta siihen perinteet sitten jäävätkin. Hääkolttu nimittäin vaihtuu jatkobileissä varsin nopeesti omantyyliseeni hääminiin. ;D