carinho

Kampaaja poltti piipparilla otsaan, mutta siinäpä ne vastoinkäymiset. Hoitovoide auttoi pikaisesti ja jälki jäi otsahiusten alle, ja sainpa vielä hyvityksenä hiustuotteitakin;) Aikataulu piti (juuri ja juuri), vihkiminen sujui ilman suuresti pelättyä pyörtymistä, tarjoilut olivat mahtavat ja vieraat viihtyivät. Hääyötäkin jaksettiin viettää...

Mietin, että olisiko tässäkin taas yksi tapa, jota voi soveltaa omien tarkoitusten mukaan. Aiomme kävellä sulhon kanssa yhdessä alttarille, käsi kädessä. Rannekukka - varsinkin jos se on isohko tai riippuva - voisi näyttää hyvältä oikeassa kädessä, sillä se olisi kävellessä meidän välissämme ja alttarilla katsojiin päin. Eikä veisi huomiota sormukselta ;D Ajattelin, että juhlaa varten kukan voisi vaihtaa toiseen käteen, jossa se olisi kätevämpi. Tuskin sitä vieraat edes huomaa, kummassa kädessä kukka on, mutta olisiko tällainen järjestely kuitenkin etikettivirhe?

Tutuilta tai perheeltä ei ole tullut mitään kommenttia, uskon heidänkin ymmärtävän, että kansalaisuus on tässä toisarvoista, joskin kiva piriste. Mummo on vähän vierastanut, mutta luulen, että pääasiassa on kyse hänen ujoudestaan. Sulho on kuitenkin sen verran herttainen persoona, että mun vanhemmat olivat alussa huolissaan siitä, että pärjääkö se minulle. Ja kun osoittautui, että hyvin pärjää, pisteet nousivat entisestään Eniten minua ihmetyttääkin se, miten mitkä tahansa tyypit kaduilla kokevat oikeudekseen mutista tai jopa huutaa mielipiteitään. Eräskin nainen alkoi kadulla kiljua, että minä olen pettänyt maani, "Haisee petokselta!" Siinä vaiheessa ei hirveästi naurattanut, nyt kylläkin. Tuntuu, että siinä joutuu itselleen ja muille puolustelemaan, että ei minun mieheni ole mikään hyväksikäyttäjä ja että ei sitä ole vain seikkailunhalusta valittu. Ja vaikka olisikin, mitä sekään tuntemattomille kuuluu.