Samikki

Aivan hyvin miehen kihlasormukseen voi, jos mahtuu, kaiverruttaa lisäykseksi hääpäivämäärän. Aluksi mekin mietimme sitä vaihtoehtoa, mutta mies sitten halusi erillisen vihkisormuksen, ja aikoo pitää molempia rinnakkain.

Jätä vain anopin mielipide omaan arvoonsa! Enpä ole koskaan kuullut tuollaisesta "säännöstä", että tuo toisi huonoa onnea. Sehän on sulhanen, eikä suinkaan anoppi, joka antaa vihkisormuksen morsiammelle liiton merkiksi Mun mies on kerran aikaisemmin ollut kihloissa ja hänen vanha kihlansa on sellainen normaali keltakultainen kihlasormus. Kun hankimme yhteiset kihlamme, niin sormuksiksi tuli hyvin samantyyliset sormukset kuin hänen ex-kihlauksessaan. Ja eipä tullut mieleenkään hankkia erilaisia kihloja juuri sen vuoksi, että pitäisi olla erilainen kuin "entisessä elämässä". Kaiverruskin on samalla kaavalla tehty ;D

Noin 6,5 kuukautta ennen häitä ostettiin molemmille vihkisormukset. Nyt ne on tuolla kaapissa odottamassa elokuuta. Useamman kerran on tullut ihailtua niitä jo.....

Aika kamalia tilanne kuulostaa olevan monella anopin kanssa. Otan syvästi osaa! Mulla ex-anoppi oli aivan kauhea ihminen, niin mustasukkainen pojastaan, että välillä oli vaikeuksia pitää mielessä kumman kanssa se poika oikein seurustelee, äitinsä vaiko mun. Onneksi pääsin eroon sekä siitä anopista, että pojasta ;D ;D Nykyisen miehen kautta mulla on kaksi anoppia, eli sulhon äitipuoli ja äiti. Äitipuoli on aivan ihana ihminen, ystävällinen ja lämmin persoona, eikä puutu hääjärjestelyihin. Oikeasta äidistä en oikein vielä tiedä, hänestä saattaa kehkeytyä kauhuanoppi, tai sitten suhteeni häneen jää aikalailla neutraaliksi. En usko, että meistä mitään ystäviä tulee. Tsemppiä kaikille anopin kanssa painiville morsiammille.

Pörin kuvaamo on todella laadukas paikka ja miellyttävä palvelu. Ottaavat aivan ihania kuvia. Kannattanee soitella ajoissa, koska heillä on varmasti kesälauantaisin kysyntää.

Onneksi nämä on vaan painajaisunia... Näin pari viikkoo sitten kans unen, jossa karkasin alttarilta (todellakaan ei ole tarkoitus sitä tehdä). Erehdyin kertomaan unesta sulhaselleni, joka vissiin vähän hätääntyi, koska illalla ojensi mulle ihanan, tismalleen keskisormeen sopivan, timanttisormuksen ja sanoi, että nyt puhutaan jos yhtään epäilyttää tämä naimisiinmeno ;D ;D. Eipä siinä paljoa puhua tarvinnut, todettiin vaan ettei ole mitään pelkoja/epäilyksiä naimiisiinmenon suhteen. Tuon lisäks oon nähny lukuisia eri variaatiounia pilalle menneistä juhlista. Mm. hääkakun tilalla on tavallista pullaa, sulhanen myöhästyy kirkosta, hääsviitti ei olekaan varattuna ja joudumme menemään kotiin yöksi (siellä on majoittuneena häävieraita) jne... Onneksi näihin voi suhtautua huumorilla ja naureskella näille kaason, bestmanin ja sulhasen kans.

Nostetaas tätä kun alkaa olla se aika, että 2006 kesän juhlapaikat on kovasti kysyttyjä. Tässä mun kommentteja eri juhlapaikoista Kainuussa. Meillä on omat häät tulossa vasta 08/2006, mutta oon ollut aiemmin monenlaisissa juhlissa (häät, valmistujaiset, synttärit jne) Kainuussa. Nämä on mun omia kokemuksia ja havaintoja, jollakulla toisella voi toki olla aivan eri mielipiteet. Hotelli Kajaani (Kuukkeli): Häävieraana muutamia vuosia sitten. Erittäin onnistuneet juhlat ja toimivat tilat. Sopii mielestäni juhlaan, jossa halutaan tanssia ja bilettää oikein kunnolla. Kaunis jokimaisema. Pelaava tarjoilu ja asiallinen henkilökunta. Kajanus: Häävieraana pari vuotta sitten. Verrattaessa Kuukkeliin, niin Kajanus häviää. Syynä yksinkertaisesti henkilökunnan palvelualttius (tai sen puute). En tiedä tämän päivän tilannetta, mutta tuolloin tunnelmaa latisti jotenkin välinpitämättömästi suhtautuva henkilökunta. Muuten ihan ok häiden viettoon. Karolineborg: Ja taas häävieraana viime kesänä. Ihana miljöö ja kaunis paikka ja miellyttävä palvelu henkilökunnalta. Ikävä kyllä vieraiden keskuudessa tunnelmaa latisti se, kun porukka oli jaettu kolmeen saliin syömään. Tuli vähän sellainen fiilis, että tärkeimmät vieraat pääsalissa morsiusparin kanssa ja muut muualla. LomaRinteelä Sotkamossa: Tässä ehkä paras paikka häiden viettoon, mikäli vierasmäärä pysyy kohtuullisena. Aivan ihastuttava yrittäjäpariskunta teki kaikkensa, että juhla onnistui (syntymäpäivä juhlassa olin vieraana). Kaunis miljöö ja kaikki mahdollinen tuli talon puolesta: pitopalvelu, tila, majoitus, taksikyydit jne) Tässäpä muutamia ajatuksia. Pitää tulla kertomaan sitten häiden jälkeen kokemuksia meidän häiden juhlapaikasta.

Monistakin syistä päädyin ottamaan miehen sukunimen. Haluan saman sukunimen kuin mieheni. Nimi sopii hyvin yhteen etunimeni kanssa. Se on perinteinen tapa toimia. Keskustelimme asiasta mieheni kanssa ja hän tarjoutui ottamaan minun sukunimeni, mutta tulimme siihen tulokseen että minä otan hänen nimensä.

Meidän hääjärjestelyissä mies on ollut mukana ihan mukavasti. Hän on huolehtinut pitopalvelun ja juhlapaikan varaamisen, sekä aikoo hoitaa hääauton ja musiikkipuolen. Lisäksi hän on suunnitellut ja piirtänyt mun vihkisormuksen. Ai niin ja teemojen ja väritysten suunnittelussa oli myös mukana. En oleta hänen osallistuvan mihinkään askarteluhommiin... en vain osaa kuvitella häntä leikkelemässä kartonkia tai liimailemassa sydämen kuvia ;D ;D

Oma pöytä tulee.

Kyllä mun mielestä häämarssit ovat kauneinta musiikkia kirkkoympäristöön.

Kyllä kelpaisi! En ole kimpunheiton suhteen erityisen taikauskoinen, joten osallistun kimpun tavoitteluun lähinnä kauniiden kukkien vuoksi

;D ;D Tää on hyvä!

Ajattelin tehdä niin, että jos kaaso haluaa teettää/ostaa häidemme teemaan sopivan puvun, niin maksan ostamisen/teettämisen. Keskustelimme asiasta ja sanoin että hän voi vapaasti pukeutua millaiseen asuun tahtoo, mutta jos hän näkee vaivaa teeman mukaisen puvun hankkimiseksi, niin haluan kattaa hänen kulunsa. Bestmanilla on puku valmiina eli hänelle ei erikseen tarvitse alkaa hankkimaan pukua.

Mun kaasoni on jo hankkinut pukunsa ja maksanut. Maksan hänelle kampauksen ja meikin, samoin kuin bestmanin pukuvuokra (mikäli hän haluaa vuokrapuvun) maksetaan.

Mun kaasoni on 28-v nyt ja ennen häitämme hän ehtii täyttää 29. Ei mun mielestä kaason iällä ole suurtakaan merkitystä, pääasia että henkilö on sellainen, jonka haluaa todella kaasokseen.

Mun parhaan ystäväni kanssa sovittiin jo joskus hamassa lapsuudessa, että meistä tulee toistemme kaasoja. Ystäväni meni jo naimisiin ja olin hänen kaasonaan. Virallisesti pyysin häntä omaksi kaasokseni 8,5 kuukautta ennen häitämme, samana päivänä jolloin päivämäärä kävi selville. Hän suostui, kaiketi ihan mielellään ;D

Meidän häämme vietetään myös Kainuussa, ei kuitenkaan Kajaanissa. Kesällä 2007. No muokataas tätä sen verran, että kylläpä ne Kajaanissa sitten vietetään, siis häät Sopiva juhlapaikka löytyi Kajaanista. Molemmat olemme kuitenkin muualta kotoisin.

Ei ole. Ellei miestä sitten pakotettu ottamaan naisen sukunimi ;D

Niin minä ajattelen, siis että nainen siirtyy osaksi miehensä sukua.

Kyllä mun sukunimeni oli keskustelussa yhtenä vaihtoehtona. Mies sanoi, että hän voisi ottaa minun nimeni, mutta minäpä halusin meille yhteiseksi nimeksi hänen sukunimensä.

Ehdottomasti mieheni nimi. Omassa sukunimessäni ei ole mitään vikaa, ja mielelläni olen sitä tähän saakka kantanut, mutta avioliitossa haluan mieheni nimen.

Olen pyytänyt parasta ystävääni kaasoksi ja hän on suostunut tehtävään. Kaasoni miehestä tulee sulhaseni bestman, koska he puolestaan ovat parhaita ystäviä...

Asumme eri paikkakunnilla, mutta sulhanen asuu synnyinseudullani (jossa vanhempani ja hänen vanhempansa asuvat myös edelleen), joten on aikalailla luontevaa mennä naimisiin sulhasen kotipaikkakunnalla. Tulevaisuudessa siitä voi tulla meidän kotipaikkakuntamme