kullannuppu2364

^ Meillä on otettu tosi iso määrä upeita hääkuvia Pyhän Laurin kirkon takana, siellä on koivukujaa ja vaikka mitä ihanaa. Ja mitä tulee marsseihin; mä kävelin alttarille akustisen viuludueton säestämänä, joten se ei ole mikään ongelma, kertoo vain kanttorille etukäteen ettei sisääntulo- tai ulosmenomarssia tarvita. (Ja anteeksi jos vaikeutin valintaa )

Mun titaaninen kestää mitä vaan Sali on tosiaan ainoa paikka, jossa naarmuja voi tulla, mutta mä en uskalla jättää tätä edes lukittuun kaappiin... Ja niitä naarmuja tulee ainakin mun menossa muutenkin. Jos sormukseen tulee muuten arvokkaampia kiviä (kuten timantteja), kannattaa se käyttää n. kerran vuodessa tai edes silloin tällöin huollettavana. Jos pääsisi käymään niin ikävästi, että kivi tippuisi rungosta ja katoaisi, eikä sormusta ole huollettu koskaan, ei myyjällä/kultasepällä ole velvollisuutta korvata kadonnutta kiveä. Mun sormus käy tsekkauksessa noin vuoden, puolentoista välein, vaikka titaanille se ei niin justiinsa olekaan kun on niin vahva materiaali eikä "väsy" niin helposti kuin muut metallit. Titaanin ainoa, samalla hyvä ja huono puoli on sen uskomaton höyhenenkeveys. Se nimittäin luiskahtaa sormesta nanosekunnissa veden alla jos ei ole varovainen/tottunut varomaan.

Kuin myös. Juha on aivan huippu. Meillä uniikit titaani-ihanuudet sormissa ollut jo kohta 2,5v

Jos ei ole tottunut käyttämään sormuksia, voi leveämpään sormukseen tottumiseen mennä yllättävän pitkäkin aika. Kuitenkin tärkeintä olisi löytää se muotokieli, joka sua puhuttelee ja tuntuu susta omalta, ja siksi melkein suosittelisinkin etsimään kuvia omaa silmää miellyttävistä sormuksista ja viemään ammattisepälle, jonka kanssa voisitte miettiä juuri teille, juuri sulle sopivan, sun näköisen sormuksen. Mua ei puhutellut juuri mikään sormus etukäteen ja mentiin aika mutu-tuntumalla sitten Juha Loikalan (X8:n seppiä) puheille. Juha sai kuitenkin ihan uskomattoman nopeasti kiinni siitä ajatuksesta, mitä me halutaan ja tuloksena siitä on mun sormessa nyt leveä titaaninen ihanuus, joka on juuri mun näköinen ja timanttejani lukuunottamatta aivan identtinen mieheni sormuksen kanssa. Jos siis valmiista sormuksista ei tunnu löytyvän juuri sitä oikeaa, kannattaa mennä kultasepän pakeille. Käsintehdyn, uniikin ja "valmiin mallin" sormuksen välinen hintaero saattaa yllättää erittäin positiivisesti. Seppä vaan pitää valita huolella.

Tuo oli uskomattoman hyvin sanottu. On muuten uskomatonta tuo järjetön yleistäminen: "Kerran pettäjä, aina pettäjä". Mä en ymmärrä miksei ihminen voisi muuttua, tai miksei hänelle annettaisi edes mahdollisuutta siihen. Kärjistettynä tuolla periaatteella alkoholistit, huumeriippuvaiset ja henkisesti sairaat ihmisetkin jäisivät vaille hoitoa. "Kerran juoppo, aina juoppo." "Kerran nisti, aina nisti." "Kerran hullu, aina hullu." Halusin vain tuoda vähän muutakin näkökanta tähän keskusteluun. Sympatiat aloittajalle.

Nimenomaan, näin esimerkiksi meillä. Lähdettiin häämatkalle heti häitä seuraavana tiistaina, eikä passia (edes pikapassia, koska tiedot eivät olleet vielä väestörekisterissä oikein) saanut ajoissa uudella nimellä. Reissussa oltiin kaksi viikkoa, eikä mitään ongelmia tullut. Varmuudeksi meillä oli vielä asiakirjan kopio matkassa. Ja ennen reissua soitin POLIISILAITOKSELLE kysyäkseni asiaa, ja sain tuon vastauksen. Matkasta on aikaa 3kk.

^ Se lohi oli oikeasti aivan to-die-for. Vieraat kehuivat sitä kilpaa häissä ja muistelevat kaiholla Eli voisin suositella kyllä sitä ihan tosi tosi lämpimästi!

Hymyilin hillittömästi koko matkan

^ Valmista titaanisormusta kivillä voi olla tosi hankala löytää, koska on vielä toistaiseksi niin harvinainen. Sen sijaan ihan perus flakka-malleja yleensä löytyy aika monestakin isosta liikkeestä joka myy esim. Fossil-merkkiä. Usein siis titaanisen saa teettää tai tilata ulkomailta.

Mulla on vain vihki sormessa, 6mm titaaninen ihanuus.

Myös mun häämeikki oli täydellinen. Vaikka itse sanonkin, olen hyvä meikkaaja itsekin, mutta en niin hyvä että osaisin oikeasti tehdä meikin, joka pysyisi aamu-yhdestätoista yö-yhteen korjailematta, niinkuin ammattilaisen tekemä meikki pysyi. Suosittelen ehdottomasti.

Mulla ei ole sanaakaan pahaa sanottavaa Ateriaxista meidän 7.6. olleiden häiden suhteen. Ruoka oli erinomaista, sitä oli riittävästi, tarjoilu pelasi moitteetta ja aikatauluista pidettiin tiukasti kiinni. Myös joustavuudesta erityismaininta Ateriaxille, joka tarjoili meidän itse hankkimat viinit ja boolit (jonka myös tekivät ilman korvausta meidän hankkimista aineksista). Palvelun lisäksi myös hääkakku sekä rucola-lohi olivat erityismaininnan arvoisia; ne olivat parhaita ikinä!! Voin erittäin lämpimästi suositella, hintakin on erittäin kilpailukykyinen.

^ Me varattiin juhlapaikka riskillä jo alkuvuodesta, ja kirkko saatiin varattua vasta 3.9. Jos pääkapunkiseudulla asutte, ei oikein muu auta jos mieleisensä meinaa saada.

^ Mä uskoisin että ihan kävelemällä lääkärille ja puhumalla asiasta. Uskoisin että myös hammaslääkärin ajanvarauksessa osaisivat asiassa auttaa eteenpäin, mutta tosiaan sinnekin soittamiseen jos tarvitsee rauhoittavia, niin sitten ihan peruslääkärille juttelemaan asiasta. Yllättävän ymmärtäväisiä nekin osaa olla

Ja yksi vaihtoehtohan on mennä yksityiselle ja pyytää nukutusta. Mulla on ystävä, joka todella pahan hammaslääkärifobian takia nukutetaan joka kerta. Tässä tietenkin on miinuksena nukutukseen aina liittyvät riskit. Ja komppaan Morrea siinä, ettei hammaslääkäripelossa ole mitään pahaa. Itse kärsin sellaisesta "hulluudesta" kuin lepidopterofobiasta eli perhoskammosta. Hammaslääkäripelko sentään on huomattavasti ymmärrettävää kuin tuo Tsemppiä!

Mä vahaan itse käsikarvat aina kun muistan tai jaksan, häitä varten ajattelin viikon päästä (eli sit olis viikko häihin) tehdä vahaukset.

TERVEISET MAAILMAN PARHAISTA POLTTAREISTA! Kerrottakoon heti alkuun, että mä olen aika rämäpää, miksi mun polttarit ei tosiaan olleet mitkään ihan perus tyttöpolttarit Aamulla mä valmistauduin ihan normaalisti töihinlähtöön ja mietin vielä mitkä kengät laitan, jos polttarit onkin samana päivänä. Päädyin kiilakorkoisiin mutta mukaviin kenkiin, ja aloin ilmoitella J:lle että "Mä lähden nyt töihin". J sanoi että "Odotas hetki, mulla on sulle jotain" ja kaivoi kaapistaan kuplakirjekuoren, jossa luki mun nimi päällä. Ja mä arvasin saman tien ja avasin sitä kiljuen: "MULLA ON TÄNÄÄN POLTTARIT!!!" ja kiroten nauraen J:n kykyä pimittää multa salaisuuksia... Kirjekuoren sisällä oli silmälaput ja huvii sekä lappu, jossa luki: "Huomenta S. Sinulla ei ole tänään työpäivää. Syö kunnon aamupala, pakkaa laukkusi ja saavu parkkipaikallenne kuoressa mukana tulevat silmälaput ja side silmillä tasan kello 10.00. Pakkaa mukaan: uimapuku urheiluvaatteet (verkkarit ja t-paita) rennot, mukavat vaatteet puhtaat alusvaatteet meikit, hiusharja, dödö" Siitä alkoikin mieletön ryntäily, kun mä juoksin pakkaamassa kamppeita kasaan vauhdilla ja siinä hötäkässä kyllä vaihtui vauhdilla kengätkin tennareihin. Tasan kello 10.00 J laittoi mulle silmälaput ja huivin silmille ja talutti mut rappukäytävään, hissiin, ja ulos, jossa luovutti mut (kuten samantien tajusin) vanhemmalle isosiskolleni. Koko polttariporukka oli ihan hiljaa, kukaan ei hiiskahtanutkaan, ja mut muilutettiin varoen autoon istumaan, laitettiin turvavyöt kiinni ja kuulokkeet korville. Pian kuulokkeista kuuluikin nuoremman isosiskoni ääni: "Älä huolehdi, olet ystävien seurassa. Matka kestää tovin, joten se kuluu varmasti rattoisammin hyvän vaimon oppaan parissa." Kuulokkeista alkoi kuulua siskoni lukemana ja humoristisesti muokkaamana vanhanaikaisia vaimon oppaan tekstejä, ja jokaisen kohdan välissä raikuikin Essi Koivulan (?) "Naimisiin"....jonka muuten opin sen puolituntisen matkan aikana ulkoa Mä yritin koko matkan ihmetellä missäköhän mennään, mutta motarilla menin jo ihan sekaisin suunnista. Mun toinen isosisko piti mua kädestä kiinni ja silitteli mun sormia, ja matka meni tosi hauskasti nauhan parissa. Perille saavuttaessa mä en saanut heti silmäsiteitä pois, vaan mut ohjattiin pitämään jostain rautatangosta kiinni ja mä haistoin merituulen saman tien. "Me ollaan rannassa" mä arvasin saman tien. Sain odotella jonkin aikaa, kuunnella meren ääniä ja kuiskuttelua ja pian kuoharipullon poksahduksen, ja ei aikaakaan kun mun käsiin laitettiin varovasti kuohuviinilasi. Sitten joku alkoi ottaa multa siteitä silmiltä, ja ensimmäinen mitä tajusin sen jälkeen, oli mun paras ystäväni M halaamassa mua takaapäin ja sanomassa: "Hyvää polttaripäivää rakas ystävä!" Mulla läikkyi siinä kuoharitkin ja kun silmät tottui aurinkoon, mä totesin porukan olevan kasassa, kaikkien yhdeksän. Mulle annettiin skumpan kanssa mansikoita, ja rupateltiin ja naurettiin siinä aikamme. Yhtäkkiä jostain ilmestyi punaiseen takkiin pukeutunut mies, joka kätteli mua ja sanoi: "Skybreakersilta Make terve". Mä kyyläsin heti että onko lähettyvillä benji-telinettä, mutta totesin pian että siitä ei ole kyse. Mulle ei kerrottu sen enempää, jouduin autoon vaihtamaan päälleni uikkarit, joiden päälle mun piti vetää märkäpuku. Siinä mä sitten tepastelin Helsingissä telakoiden lähellä märkäpuvussa ihmisten ilmoille, ja mulle annettiin lisää vaatetta... MÄRKÄÄ sellaista. Kaiken kaikkiaan mun piti pukea päälleni about viisi vaatekerrosta litimärkiä vaatteita, minkä lisäksi vielä isot märät kengät ja valtavan paksu tweedtakki, märkä tietenkin sekin. Ja kaiken huipuksi sellainen tonttuhattua muistuttava musta lätsä, jossa oli punainen tähti edessä. Mun epäilykset sai vastauksen vasta kun Make sanoi: "Noniin, sitten laitetaan sulle tätä palogeeliä kasvoihin ettet kärähdä". MUSTA TEHTIIN IHMISSOIHTU! Tarkkojen ohjeiden ja tuulen tarkistusten sekä paloöljyn levityksen jälkeen mut sytytettiin noin 10 metrin päässä laiturin reunasta tuleen selän puolelta, ja liekit olivat kuulemma olleet niin kuumat, ettei polttariporukka ollut voinut seistä viittä metriä lähempänä mua. Mun piti kävellä hitaasti kohti laiturin reunaa, pysähtyä reunalle ja hypätä käskyn saatuani veteen. Se aika tuntui tosi pitkältä, ja ainoa tilanne missä jännitti, oli ajatus siitä, pääsenkö mä pintaan enää, vaikka tosi hyvä uimari olenkin. Mä kuitenkin hypääsin rohkeasti veteen, ja pongahdin pintaan hyvin pian, kiitos merenpohajn ja alle puettujen pelastusliivien. Voin muuten sanoa, ettei ole ihan helppoa viisi märkää vaatekertaa ja liian isot kengät jalassa kiivetä pystysuoria metallitikkaita viittä metriä ylöspäin merestä... Riisuutumisen päätteeksi mulle tarjottiin lisää skumppaa, ja se lasi meni muuten yhdellä alas! Se oli ihan MIELETTÖMÄN makea kokemus! Skybreakersin tyyppi kertoi, että tosi harvoin naisporukat tilaa tuota temppua, ne on kuulemma pääosin raavaita miehiä. Siskot oli sanoneet että "No, meidän pikkusisko onkin sellanen rämäpää..." ....ja sitä rämäpäisyyttä tosiaan seuraavassakin tehtävässä tarvittiin! Mun kuivattua ja puettua itseni, siirryimme pienelle välipalalle lähipuistoon. Tarjolla oli kolmioleipiä ja mehua, kevyttä välipalaa siis, hyvästä syystä... Koska siitä lähdettiin kävelemään, ja päädyttiin Thaiboxing Clubille, jossa mä sain tunnin mittaisen peruskurssin thaiboxingiin (kerrottakoon että olen harrastanut kuntonyrkkeilyä ja Taekwondoa) ja lopuksi jouduin "matsaamaan" tätä ohjaajaani, Antti Naakkaa, SM-tason thainyrkkeilijää vastaan! Se oli ihan jumalattoman siistiä, mutta arvatkaa kun ihan pystymetsästä tökätään tollaiseen, olin NIIN hikinen, NIIN puhki ja NIIN riemuissani tosta että huhhuh! Mä sain vimmattuja kannustushuutoja osakseni (sekä täksi päiväksi jumalattomat lihaskivut ). Mielettömän hienoa! Lopuksi sain muistoksi "matsista" seuran t-paidan ja shortsit Mun päästyä suihkuun ja saatuani puhtaat vaatteet päälleni, siirryttiin ulos odottelemaan jotakin, mun arvauksen mukaan kyytiä, mutta MILLAISTA! ...ei aikaakaan kun nurkan takaa kurvasi, ei enempää kuin vähempää, karaoketaksi! Matkalla kaasolle (jonka mies ja meidän kummityttö oli siirtyneet kaason anoppilaan evakkoon) laulettiin mm. "Naimisiin" (ette olis varmaan ikinä arvanneet ), Hurriganesin "I will stay" ja tietenkin Rauli Badding Somerjokea ja Eppuja. Perillä kaasolla mä sain lisää juotavaa, ja ne laittoi grillin päälle. Pian mä sainkin kasvisgrillivartaita ja grillimakkaraa, ja meillä oli tosi hauskaa kun juteltiin, naurettiin ja vitsailtiin siinä syödessä. Mä olin aivan onnessani ja ajattelin että olipas mahtava ohjelma, kun yhtäkkiä kaaso ilmestyi aivan tuntemattoman naishenkilön (joka näytti siltä kuin olisi ollut Tupperware-esittelijä) kanssa sisään. Pian selvisi, että kyseessä oli niinkin mahtava (ja jälleen: NIIN mun tyylinen ja sydäntä lähellä oleva!!) juttu, kuin seksiväline-esittely! Esittelijä oli tosi helposti lähestyttävä, ilmoinen, rempseä ja huumoritajuinen ja jolla selkeästi oli hauskaa meidän kanssa. Polttariporukka oli päättänyt sponssata mulle ja miehelle avioliiton aloittajaisiksi jotain tietyllä summalla, ja löytyihän sieltä.... (en tosin kerro, jos mies käy kurkkimassa, se on pikkuylläri hääyöksi ). Mun ja kaason lisäksi nekin, jotka eivät olleet vielä tulleet tutuiksi seksilelujen kanssa, innostuivat tilaamaan jotain, ja kaikki saivat hyvän mielen. Mä tilasin ihan omaan piikkiin muutamia meidän "pakista" puuttuvia juttujakin... Esittelijän poistuttua huumaavien aplodien ja kiitos-huutojen säestämänä, oli sauna laitettu vaivihkaa lämpiämään. Porukalla saunottiin, vilvoiteltiin, naurettiin, juotiin ja hemmoteltiin itseämme mm. saunahunajalla. Viimeisen vilvoittelukerran päätteeksi mua odottikin saunatiloissa yllätys: koulukaverini H-R ja K pukeutuneina itämaisiksi spa-hoitajiksi kynttilöiden loisteessa. Huumorilla höystetyssä "spa:ssa" mä sain kasvo-, käsi-, jalka- ja vartalohoidon sekä hiuksiin naamion ja ihanan päähieronnan Kaiken kaikkiaan se oli mahtava kokemus, ja naurulihakset sai taas treeniä! Hoitojen jälkeen mä pääsin mahtaviin ruoantuoksuihin kämpän puolella, ja pian upeasti katettuun pöytään tarjoiltiinkin tandoorikanaa mangochutneyn ja raita-kastikkeen kera mahtavien viinien kanssa ja jälkiruoaksi Mariannevaahtoa. Se oli aivan UPEAA ruokaa, noin hyvää ei saa edes ravintolasta! Nautittiin ruoasta ja viinistä rauhassa, siinä vaiheessa kello kävi jo puoltayötä. Ihanan illan päätteeksi mulle luovutettiin virallinen diplomi, jossa lukee: "DIPLOMI S*** P****** (tuleva T********) on suoriutunut ansiokkaasti hänelle järjestetystä polttaripäivästä 17.5.2008, sekä suorittanut vaimokokeen, ja on näin ollen valmis solmimaan avioliiton." Alla luki vielä "Polttarikomitea" ja kaikkien nimet alla Samassa yhteydessä mulle luovutettiin laatikko, jossa luki "Vaimoboksi, 17.5.2008" ja kannen alla "Yhdessä juhlineet" ja kaikkien nimet. Vaimoboksi sisälsi seuraavanlaisia asioita: rautalankaa (asioiden vääntämiseen rautalangasta) kuminauhaa (joustamiseen) suklainen penis karkkikaulanauha (itsensä hemmotteluun) karkkisukkanauha Pieni rakkauskirja kortit "52 ways to say I love you" prinsessakruunu varapäreitä (jos sattuu polttamaan muutaman) seksinoppa alapään karvoituksen värjäyssetti... VIHREÄ Viimeisenä kaasolle jäivät sinne yöksi jäävät minä, ystäväni Lahdesta sekä toinen parhaista ystävistäni. Yöllä heräsin muutaman kerran ja ensimmäisenä kuin havahduin, alkoi soida päässä "me mennään naimisiin..." ja heti perään ajatus "voi vitsi miten mulla oli makeat polttarit!" (Enää mä en vihaa tota biisiä niin paljon kuin ennen, nyt siihen liittyy aivan mahtavia muistoja! ) Aamulla nauroimme päivälle, ja joimme aamukahvit pesto-mozzarella-tomaattipatonkien kera. MULLA OLI NAISET MAAILMAN PARHAAT POLTTARIT! ...ja mulla on maailman ihanimmat isosiskot ja ystävät.

^ Me tavattiin tossa toissapäivänä Ateriaxin Hannu Saario ja kaikki vaikuttaa lupaavalta. Häät on tuossa 7.6. joten lupaan tulla kertomaan tuoreita kokemuksia hääamtkan jälkeen

Mulla titaanisormus on vähän vajaa 16mm, ja siinä keskellä pystysuunnassa jänniteistutettuna kolme princess-hiontaista timanttia, ja millään kärpäsen paskan kokoisella ei ole tarvinnut tätä meidän verraten pitkää lausetta kaivertaa (sormuksen leveys 6mm ja kaiverrus sisällä melkein 4mm korkeaa). Tässä on nyt aika isona tekijänä se sormuksen malli, kivien viemä tila ja tietenkin se tärkein: kaivertajan ammattitaito.

^ Ei kuulemma ole suositeltava ellei sitä tehdä supersyväksi. Eli esimerkiksi herkästä kaiverruksesta ulkopinnalla on turha haaveilla titaanisessakaan sormuksessa, menee niin nopeasti pilalle. _pampula_ : Mulle ei ainakaan tule mieleen, mutta googlettamalla löytyy varmaankin.

^ Joo, se Eine Kuismin joka noita hoitaa on ihan mukava livenä mutta ei ihan paras sähköpostilla asioija.... Ja joku tossa sanoi että pöydät ja tuolit 60 hengelle, meillä ainakin on varattuna ne kaikki sieltä ja pitäisi ainakin 70:lle löytyä tuolit ja pöydät meidän juhlia varten.

^ Näin on. Materiaalina titaani on halvempaa, mutta koska se on niin hillittömän vaikeaa työstää ja siihen menee enemmän aikaa kuin valkokultaiseen, tulee työlle enemmän hintaa ja näin ollen myös sormukselle. Silti mä koen että saatiin meidän uniikit sormukset tosi edullisesti ottaen huomioon työn upean jäljen. Titaani on muuten myös aivan ihanaa sormessa kun on niin kevyttä

Sormukset ovat TÄYDELLISET.

Mekin tehtiin itse alusta loppuun ja hintaa tuli about euron per kutsu. Ja kuitenkin kyseessä kolmiosaiset kutsut joissa valokuva ja satiinivyötteet... Mutta tosin kyllä niitä tarvikkeita sai etsiäkin

^ Niin mä vähän muistelinkin että sielläkin ainoastaan Juha työstää titaania. Me siis ollaan nähty sormukset jo kerran, varmistettiin vaan että koot ovat sopivat ennenkuin alettiin upottaa timantteja mun sormukseen, ja kyllä olivat jo siinä vaiheessa niin täydelliset, että olisin voinut mennä jo sillä naimisiin Huomenna tosiaan haetaan sormukset, mä en varmaan huomenna ehdi, mutta perjantaina voit odotella kommenttia tänne vielä ihan valmiista sormuksista