Olen täysin samaa mieltä Murulin kanssa. jokainen meistä tekee itse päätöksensä, milloin ja kenen kanssa naimisiin menee. Minä olen perunut häämme kolmisen vuotta sitten. Halusimme tuolloin sulhasen kanssa pienet kesähäät, joita oltiin suunniteltukin jo. Oltiin mietitty hääpäivä, kirkko ja pappi valmiiksi , katsottu mahdollisia hääjuhlanviettopaikkoja, soviteltu sormuksia ym. Elämäntilanne vain muuttui hetkellisesti niin, että katsoimme parhaaksi kuopata suunnitelmat häistämme. Häistä ei oltu kerrottu vasta kun pienelle joukolle läheisistämme, joten peruminen ei ollut edes kovin hankalaa. Tosin äidilleni häiden peruminen oli iso asia. Oli niin paljon ollut lähiaikoina surua, joten iloisia asioitakin sekaan olisi toivottu. Jatkoimme elämää normaalisti. opiskelimme, asuimme yhdessä ja erillämme ja koko ajan oltiin edelleen kihloissa. Saatiin opinnot suoritettua, mies meni töihin, meille syntyi esikoinen ja minä jäin hänen kanssa kotiin. Koko ajan meille oli oikeastaa selvää, että joskus meidät vihitään, oiikean ajankohdan löytäminen vain oli hakusessa. Nyt sitten ollaan onnellisesti aviossa. Tällä kertaa, kun häistä päätettiin ei edes mielessäni käynyt, että tekisin väärin tai jotain sellaista mikä ei tunnukaan niin hyvältä... Minä olen sitä mieltä, että asioissa kannattaa ottaa hieman takapakkia ja miettiä uudelleen. Jos nyt ei ole oikea aika se voi olla myöhemmin...