OliviaS

Onnea caramel! Kolme vuottahan on aika lyhyt aika! Olen aina vissiin ajatellut tuota viittä vuotta ja en tiennyt, että amerikkalaisen kanssa naimisissaololla on vaikutusta tuohon. Kävin taas huvikseni katselemassa noita koekysymyksiä.. ne ois mulle se vaikein paikka tuossa kokeessa kun jostain syystä historian ja politiikan oppiminen on mulle vaikeaa vaikka sinällään kiinnostaisikin! Mutta tällä kertaa sain sentään suurimman osan oikein ehkä mulla on toivoa sit joskus oppia edes minimitiedot koetta varten Kyllähän se kansalaisuus varmasti vähän helpottaa eloa. Io, paljonko se hakemus tulee muuten maksamaan?

Vaikeahan täällä on neuvoa ketään lähtemään ilman viisumia ym. menemään naimsiin USAssa vaikka aikookin palata. Mulla ei ole muuta kuin se oma kokemus ja silloin minullekin sanottiin, että ei se laitonta ole. Tosiaan, jos ei lähtiessään kamalasti mainosta aikomustaan mennä naimisiin ja tarvittaessa sanoo, että päätös tuli tehtyä vasta kun oli jo USAssa ja tarkoituksena on kuitenkin tulla heti takaisin Suomeen pysyvästi! En uskoisi Amerikan viranomaisten paljon välittävän. Mutta jokainen tapaushan on erilainen ja siksi en kyllä halua "luvata" mitään u know what I mean.. Mutta tosiaan, meidän kohdalla kaikki sujui oikein hyvin ja suunnitelmien mukaan. Onpas täällä jo monta Coloradossa naimisiin mennyttä menevää! Kivaa meidän pitäisi tavata! Millaiset häät teillä oli mariam? Meillä kaksikielisyys on tähän mennessä sujunut oikein hyvin. Suomessa asuessa (asuttiin siellä kunnes tyttö oli 1,5 vuotias) suomi oli selkeästi vahvempi kieli ja sen huomasi myös tänne tullessa siitä, että kun englanti tuli "kunnolla" mukaan suomen kielen ohelle, alkoi kielen oppiminen hidastua vähän. Tuohon muuttoon asti tyttö oppi sanoja ja puhetta jopa nopeammin kuin jotkut ikätoverit ja mistään kaksikielisyyden aiheuttamasta "hitaudesta" ei ollut merkkiäkään. Nyt kielet on melko tasapuolisesti käytössä. Eniten aina hämmästyttää miten nopeasti ja tarkasti tyttö vaihtaa kielen puhuessaan minulle ja miehelle! Kuulemani perusteella ongelmia kahden kielen kanssa saattaa tulla vasta vähän vanhempien lapsien kanssa, jos he eivät jostain syystä haluakaan puhua toista kieltä. Sitä odotellessa meilläkin on sellainen jääräpää jotta toivottavasti ei jouduta tuollaiseen tilanteeseen Io, aiotkos hakea kaksoiskansalaisuutta? Millainen prosessi se on? Neljä vuottako täällä pitää asua, että sen voi hakea vai muistanko väärin?

Me hankittiin kaksoiskansalaisuus Suomessa ollessa ja tosiaan pitaa lapsen kanssa sit kayda paikanpaalla konsulaatissa sita hakemassa. Ei mikaan monimutkainen prosessi mutta yksityiskohtia en muista enaa!

Onpas kiva sattuma, että miehesi on noin läheltä Minun mies on alunperin kotoisin Pueblosta. Me tosiaan asuttiin Suomessa reilut neljä vuotta ja mies viihtyi tosi hyvin. Oppi ehkä pitämään Suomesta jopa enemmän kuin USAsta vaikka puolensahan on tietenkin molemmissa paikoissa. Suomen kielen oppiminen on tosiaan vaikeaa minunkaan mies ei paljoa puhu vaikka niinkin kauan asuttiin mutta tietenkin riippuu niin ihmisestä että miten ahkerasti sitä kieltää alkaa vain käyttää! Itse olen ainakin oman mieheni osalta huomannut, että kun koulussa ei ole tarvinnut "pienenä" opetella vierasta kieltä, on se koko kielenopiskelun tekniikka niin vierasta, että jo se vaikeuttaa! Mutta tosiaan, kyllähän sen kielen oppii, jos rohkeaseti alkaa vain alusta asti puhua Me muutettiin tänne vähän alle puolitoista vuotta sitten. Suomeen muutto on aina mielessä joten saa nähdä kuinka kauan täällä nyt sit asutaan!

Mekin menimme naimisiin USAssa ilman viisumia. Tai minulla oli opiskeluvaihtoon tarkoitettu viisumi. Muistelisin, että "sääntö" menee jotensakin niin, että lähtiessään tai ainakaan sitä viisumia hakiessa ei saa suunnitella menevänsä naimisiin mutta jos sitten "USAssa ollessa päätti" mennä naimisiin niin ei se rikos ole en usko tuon 90 päivän waiverin kanssa olevan ongelmia kunhan ei mainosta rajalla, että on menossa naimisiin tai välttämättä edes mainitse sulhasta/poikaystävää. Varsinkin, jos on kovin raskaana olevan näköinen ja sanoo tulevansa sulhasen luo, voi saada vähän lisäkysymyksiä rajalla. Tai sitten ei! Arvailen vain Minusta Amerikassa solmitun avioliiton rekisteröinti Suomeen sujuu helposti. Mekin olimme pian vihmisen jälkeen muuttamassa Suomeen ja mies sai oleskeluluvan helposti. Saimme jopa lähettää kaikki paperit konsulaattiin etukäteen ennen häitä niin, että hakemus oli oikeastaan jo käsitelty ennen häitä. Sitten häiden jälkeen laitoimme vain marriage lisencen postiin, konsulaatissa rekisteröivät avioliiton Suomeen ja myönsivät sen oleskeluluvan. Menimme naimisiin toukokuussa (ylihuomenna 5 vuotta sitten, mihin tää aika menee!), muutimme Suomeen heinäkuussa ja muistelen, että miehen viisumi tuli hyvissä ajoin ennen lähtöpäivää, väittäisin ettei siihen kuukautta kauempaa ainakaan mennyt.

Mies on asunut Suomessa nyt lähes kolme vuotta ja kieli on vielä hakusessa aika pahasti. Mies ymmärtää todella paljon kuulemastaan ja lähes aina tietää ainakin mistä puhutaan vaikka yksityiskohdat jääkin väliin. Mutta puhuminen taas ei tunnu sujuvan, jos vain voi millään käyttää englantia. Huomaan itsekin ihan yllättyväni toisinaan, kun kuulen miehen puhuvan suomea esim. isälleni ja lauseista saa hienosti selvää! Mutta sitten kun tivaan miksei mies puhu useammin suomea, on vastaus ettei kehtaa / uskalla. Meidän pitäisi tietenkin ahkerammin puhua keskenään englantia mutta jotenkin arjesta tulee aika raskasta, jos koko ajan pitäisi olla tosita opettamassa! Olen miettinyt, että vaikka tunti päivässä vain suomea voisi olla toteuttamiskelpoinen ajatus eikä liian rankkaa kuitenkaan. Toisaalta on hyvä, että puhumme keskenämme englantia kotona ja tyttäremme kuulee näin enemmän englantia suomen rinnalla ja sekin vahvistuu. Tuntuisi aika vähältä englannin kielenkäytöltä tytölle, jos vain isänsä suusta kuulisi englantia.

Amerikkalainen

Tulipa muuten mieleeni.. juuri tuolla kerralla, kun mua tentattiin J1 viisumi haastattelussa naimisiinmenoaikeista.. minähän vannoin kovasti että en ole menossa naimisiin ja palaan varmasti takaisin Suomeen. Se oli sit lopulta puoliksi totta silla mentiin kuitenkin naimisiin sinä keväänä mutta palattiin Suomeen. Naimisiinmeno helpotti sit miehen Suomeen muuttoa ym. Mutta katsookohan ne tulevaisuudessa tuota pahalla, että käytännössä "valehtelin". Vaikka aionkin tarvittaessa vannoa, että ei ollut suunniteltu naimisiinmenoa ennen matkaani vaan vasta sinne päästyäni tehtiin päätös. Ja tottahan se on mutta ei niiden ole pakko uskoa. Mutta pienessä skeptisessä päässäni on alkanut kaihertaa ajatus ettei ne uskokaan mua ja sit tulevaisuudessa on ongelmia saada viisumia jne kun olen valehdellut. Noh, sen näkee sitten.. Huomaa kyllä, että tässä on oppinut olemaan tosi negatiivinen ja skeptinen näiden asioiden kanssa

Kyllä homma ois varmaan vähän hankaloitunut, jos oisit kihlauksesta kertonut mulle ainakin pidettiin kunnon tenttaus, kun selvisi että ollaan vielä majailemassa kihlatun kans samassa osoitteessa. Sit vielä lopuksi haastattelija tokaisi, että hän tulee sit vaikka hakeen pois jos menen naimisiin ja jään sinne mutta oonkin tainnu jo kaikki nää kertoilla tänne aiemminkin joten loppu Onkos sulla tytt1 hääpäikkyä vielä, pitää lähtee etsimään ja alkaa seurailla teidän häävalmisteluja jos löytyy

Onnea tytt1 viisumista! Olinkin just alkamassa kirjoittaan, ettei sitä 2 vuoden kieltoa aina tule. Mulla ei ekalla kerralla laitettu sitä mutta sit toka kerralla, kun kerroin kihlatusta, sain sen muuttokiellon. Eli luulisin sen menevän sit jotenkin tapauskohtaisesti

Meidän sormukset pitäis saapua ensi viikolla, tekeillä/suunnitteilla ne on olleet kyllä jo huhtikuusta. Mutta saamme ne siis kuukauden ennen häitä. Ihan sopivan lähellä minulle, en ehdi liikaa hipelöimään

Ihanimpia rakkauslauluja on mielestäni Sammy Kershaw:n Love of My Life (keith stegall/dan hill) You are the love of my life And you are the reason Im alive And baby baby baby When I think of how you saved me I go crazy Ive never known love like this And it fills me with a new tenderness And I know I know I know Youre in my heart youre in my soul Youre all I cant resist And I need to tell you The first time I held you I knew you are the love of my life I spent a lifetime waiting Always hesitating until you I was lost so deep inside my shell til you came and saved me from myself Now all I really know Is I need you And you are the love of my life All the joy and tears that I cry And baby baby baby You dont have to say a word I see it in your eyes As we stand together I promise forever til the day that I die You are the love of my life I spent a lifetime waiting Always hesitating until you I was lost so deep inside my shell til you came and saved me from myself Now all I really know Is I need you You are the love of my life You are the reason Im alive

Tirlittan, juuri tuo on suunnitelma morsiamen kummilla, joka leikkiä järjestää : heti tuli mieleeni, että morsiamella (siskollani) on ainakin ongelmia keksiä viisi adjektiivia tulevasta anopista, jos positiivisiä pitää olla

Oisko kellään hyviä ideoita hääparin tehtäväksi, jotta saadaan ryöstetyt anopit takaisin? Minusta paras ois tehtävät, joilla anopit pidettäis pois mutta leikin järjestäjä ei tykänny ideasta! Joten nyt hyviä ja helposti toteutettavia tehtäviä morsiusparille!

Itseasiassa minä en koskaan ehtinyt sitä hankkimaan ja nyt muuttui suunnitelmat sen verran etten varmaan hankikaan. Käytin sen sijasta ihan tavallista ruskeata lakanakangasta sitten. Mutta luulisin, esim Eurokankaasta löytyvän..? En kyllä ole käynyt tarkastamassa. Kertokaa joku viisaampi, tiedä vaikka joudun sitä vielä itekin hankkiin ;D