Soitimme molemmat vanhemmiillemme heti, kun olimme menneet kihloihin (päätimme samalla hääpäivän) ja kyllä kai sulhon äitikin oli silloin onnitellut. Oma äitini töksäytti ensimmäisenä, että painostinko sulhastani kosimaan ja loukkaannuin tästä hieman. Äiti kyllä soitti sitten heti seuraavana päivänä ja pyysi vuolaasti anteeksi, oli kuulemma juonut pari lasia viiniä ja mennyt uutisesta niin sekaisin, että ei ollut tiennyt mitä sanoa. Nyt vanhempani ovat todella onnellisia puolestamme ja innoissaan suunnittelemassa häitä sekä tarjoamassa apuaan. Myös sulhastani ovat kovasti onnitelleet. Sulhasen vanhemmat taas eivät ole millään tavalla ottaneet puheeksi kihlaustamme tai häitämme. Ymmärrän toki, että ehkä kaikki eivät halua näitä asioita puhelimessa suunnitella, välimatkaa kun meillä on sulhon vanhempiin lähes 600 kilometriä. Nyt kun kuitenkin ensimmäistä kertaa kihlauksen jälkeen tavattiin ihan kasvotusten, niin he eivät edelleenkään sanallakaan maininneet mitään hääsuunnitelmistamme saatika onnitelleet kihlauksestamme. Päin vastoin, hyvä että tervehtivät minua, vaikka tulivat nimenomaan meille kylään. En odottanutkaan, että he välttämättä mitenkään alkavat hössöttää, mutta nyt tuli sellainen olo, että mahtaakohan heitä kiinnostaa häämme yhtään