Sparkles

Kiitos Lumiruusu! Olin itsekin tosi tyytyväinen tulokseen. Rasiat ovat peltiä ja ikkuna on muovia. Sisällä on m&m karkkeja Jenkeistä. Toisena vaihtoehtona kaverillani oli pääsiäisrakeet tai suklaarusinat Suomesta - kivat nekin olis varmasti ollut.

Itse tein kaverini pyynnöstä heille tällaiset:

Itse raahasin pukuni kasimatkatavarana vetoketjullisessa pukupussissa (maksoi 18 euroa). Koneessa lentoemannat ottivat sen heti ja laittoivat vaakatasoon lennon ajaksi kun kerroin kyseessa olevan haapuvun. Muuten meni hyvin, mutta kasi kylla puutui kun jonotin immigrationissa melkein tunnin! Ja henkaristakin lahti jo Hki-Vantaalla koukku, joten suosittelen, etta ripustatte puvun muovihenkariin (ei puiseen!).

Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että tuurista (virkailijasta, ajankohdasta jne.) on kyse. Itse olen tosi pikkutarkka ja tein kaiken Cornichen tavoin juurta jaksaen ja rehellisesti. Poikaystävästä ei haastattelussa kysytty mitään, mutta jos olisi kysytty olisin asian myöntänyt. Vastasin siis kaikkiin kysymyksiin rehellisesti niin kuin asiat ovat. Silti tuli kielteinen vastaus. Tuohon kielteiseen vastaukseen vaikutti varmaan eniten ajankohta. Hain viisumia pari kuukautta 9/11 jälkeen, jolloin viisumeita kaiketi evättiin enemmän kuin aikaisemmin. Toivottavasti ajat ovat nykyään toiset. Kiva kuitenkin kuulla, Corniche, että teillä meni asia noinkin kivuttomasti. Antaa ainakin toivoa muille.

Tervetuloa joukkoon susan ja 1+1=2! Olen aikaisemminkin kirjoittanut ketjuun viisumiasiasta, mutta kirjoitan nyt uudestaan: 1+1=2 -- Vuonna 2001 kun asuin vielä Suomessa hain turistiviisumia Jenkkeihin 4-5 kuukaudeksi. Halusin mennä poikaystäväni luokse pidemmäksi ajaksi kuin 3 kk ja samalla olisin tehnyt opinnäytetyötäni. Viisumi kuitenkin evättiin, koska minulla ei ollut tarpeeksi näyttöä, että olisin tullut takaisin (vaikka en maininnut poikaystävästä mitään ja työ, koulu jne. odotti täällä). Saman tien passiini laitettiin leima, jossa luki etten pääsisi USA:han ollenkaan. Virakailija painotti, että leima on voimassa FOREVER ellen siis saisi jonkun toisen kategorian viisumia, joka oli hänen mielestään tosi epätodennäköistä. Olin uutisesta totaalisesti rikki enkä voinut ymmärtää, miksi minua kohdeltiin kuin rikollista, kun oikeasti olin halunnut toimia täysin lainmukaisesti ja ylipäätänsä hakea viisumia. Olin kyllä kuullut tuosta tavasta, että olet 3 kk maassa ja sitten vaan vierailu Meksikossa ja sitten taas saat 3 kk lisää, mutta en halunnut ryhtyä tuollaiseen, siksi siis halusin hakea viisumia. Pettymys oli kuitenkin kova, kun viisumi evättiin. Jos päätät hakea viisumia, toivon että muistat, että jos hakemus hylätään, et voi matkustaa USA:han pelkällä passillasi niin kuin ennen! Itse olisin toivonut, että olisin tiennyt tämän ennen koko prosessia. Jälkikäteen kaduin koko viisumin hakemista. Olisin mielelläni lentänyt tänne 3 kk ajaksi ja palannut sen jälkeen kotiin Suomeen. Toisin kuitenkin kävi. 1,5 vuoden ajan poikaystäväni lensi lomillaan Suomeen luokseni, mutta minä en voinut lentää USA:han häntä tapaamaan. Loppujen lopuksi päätimme mennä naimisiin, jotta saisimme olla yhdessä. Sain siis kihlatunviisumin, jonka avulla muutin tänne USA:han vakituisesti. Nyt on avioliittovuosia täynnä melkein neljä ja jokaisesta yhdessä vietetystä päivästä nautitaan erilailla, kun tiedetään ja muistetaan kuinka vaikeaa oli, että saatiin ylipäätänsä aloittaa yhteinen elämä täällä USAssa. Tarkotus ei ollut pelotella viisuminhakijoita, mutta halusin kuitenkin kertoa oman tarinani. Tsemppiä teille kaikille! Toivon, että yhteisen elämänne aloittaminen olisi teille kaikille helpompaa!

Tässäkin on näköjään eroavaisuuksia ilmeisesti osavaltiosta riippuen. Mulle tuli kirje, jossa luki koska saan aikaisintaan hakea 10v. green cardia. Laitettiin heti se vireille kun voitiin (tais olla 3 kk ennen kun kortti meni umpeen), mutta silti meni aikaa monta kuukautta kunnes uusi kortti myönnettiin. Tuona aikana mun eka green card meni umpeen ja paniikissa otin yhteyttä INS:ään et mitäs nyt. Ne sanoi, että ei mitään huolta ja mulle postitettiin kans sen kirje, että kortti on saanut jatkoaikaa. En kuitenkaan olis voinut matkustaa maasta pois ainakaan ilman mitään lisäleimoja passissa, mutta onneksi ei tarvinnutkaan.

Kerronpa viela tannekin, etta eilen postilaatikkoon tupsahti kirje, jossa kerrottiin etta mun Green Card -hakemus on hyvaksytty!! Ei siis jouduttu enaa haastatteluun. Hakemuksen jatin n 6kk sitten, joten aika iisi prosessi kunhan vaan katsoo tarkasti etta kaikki tarvittavat paperit on mukana. JEE JEE! ;D

Meidan piti tayttaa lomake I-751 (Petition to Remove Conditions on Residence), johon liitteeksi sitten kaikki mahdollinen todistusaineisto, etta ollaan edelleen avioliitossa ja asuttu yhdessa koko aika. Itse lahetimme esim. kopiot vuokrasopimuksistamme, yhteisista vakuutuksista/pankkitilista/luottokorteista/veroilmoituksista, tiettyjen laskujen kopiot (esim. "utility bills") seka maihinnousukortit yhdessa tehdyilta matkoilta. Eli periaatteessa kaikki sama kun siihen ekaan hakemukseenkin (heti naimisiinmenon jalkeen tehtyyn). Tarkeinta on, etta kaikissa naissa on siis molempien nimet.

Meijat vihittiin v. 2003 Kaliforniassa ja vuotta myohemmin jarjestimme kakkoshaat Suomessa. Ensimmaisissa haissa oli n. 50 vierasta ja Suomen haissa muistaakseni saman verran, ellei enemmankin. Suomen haat olivat muuten ihan samanlaiset kuin mitka tahansa haat, paitsi etta vihkimista/kirkkossa kayntia ei ollut lainkaan. Siis pelkastaan juhlittiin! Kaliforniassa minulla oli perinteinen haapuku, mutta Suomen haihin pukeuduin "modernimpaan" valkoiseen pohjepituiseen mekkoon. Kaliforniassa minulla oli haakimppu, Suomessa taas rannekukka. Oli ihana jarjestaa kahdet haat!! Onneksi meilla oli kuitenkin rutkasti aikaa juhlien valilla, etta sai keskittya valilla muuhunkin kuin pelkkaan haahulinaan.

Tässä hieman toisenlaista tietoa --- jos on naimisissa amerikkalaisen kanssa, voi kansalaisuutta hakea kolme vuotta sen jälkeen kun on saanut "conditional permanent resident" statuksen. Eli tuo kolme vuotta lasketaan siitä päivämäärästä, joka on printattu siihen ensimmäiseen Permanent Resident Cardiin (= Green Card), vaikka se kortti on "conditional". Näin minulle kerrottiin INS:llä. Tässä vielä linkki INS:n sivuille, jossa lisää asiasta: http://uscis.gov/graphics/citizenship/beco...0U.S.%20Citizen Tarkennan vielä, että minulla kyllä on kyseinen Permanet Resident Card (eli Green Card), joka tosin on vielä "conditional", koska olen asunut täällä vasta kolme vuotta. "Varsinaisella" Green Cardilla tarkotin sitä 10-vuoden korttia, joka minun pitäisi saada tämän vuoden aikana. Toivottavasti tämä selvitti asiaa. Niin ja, tiedän että haen sitten aikanaan USA:n kansalaisuutta, mutta puhumme kaksoiskansalaisuudesta, koska samalla säilytän Suomen kansalaisuuteni. Olemme amerikkalaisen mieheni kanssa pohtineet asiaa, ja yksi tärkeimmistä syistä miksi minulla olisi hyvä olla kansalaisuus on juuri se, että tulevaisuudessa voisimme oleskella Suomessa pidempiäkin ajanjaksoja (esim. 1-3 vuotta) ilman, että pitäisi hakea erillisiä lupia tai pelätä Green Cardin menettämistä. Tuosta laittamastani linkistä saa paljon tietoa kysesisistä asioista.

Onpas taalla monia meita, joilta on jossain vaiheessa viisumi evatty! Kiinnostava lukea muidenkin kokemuksista... Niiinalle (ja muillekin) tiedoksi, etta meilla ei ole viela ollut kuin yksi haastattelu taalla USAssa, eli 9 kk naimisiinmenon jalkeen, kun haimme minulle Green Cardia. Silloin sain siis "conditional permanent resident" -oleskeluluvan, joka oli voimassa kaksi vuotta. Tuon kahden vuoden lopulla haimme sitten sita "varsinaista" Green Cardia, joka olisi kasittaakseni voimassa 10 vuotta. Lahetimme paperit INS:lle viime vuoden (05) loppupuolella ja saimme pian sen jalkeen kirjeen, jossa sanottiin, etta kasittelyssa menee noin vuosi aikaa. Olivat kuitenkin jatkaneet oleskelulupani ja matkustusoikeuttani siihen asti kunnes kasittely on tehty. Nyt sitten vaan odottelemme koska tulee kutsu hastatteluun, tai jos tulee. En tieda myontaisivatko pelkan hakemuksen perusteella, vai "tenttaisivatko" meita taas. Oli miten oli, ei auta muuta kun odotella. Olen muuten miettinyt, etta hakisin kaksoiskansalaisuutta... Ihan senkin perusteella, etta saisin matkustaa Suomi-USA -valia niin paljon kuin lystaa, eika tarvitsisi enaa murehtia paperisodasta ja byrokratiasta. Mites te muut?

Noista ikavista haastattelukokemuksista... Itsellani on ollut useita viisumeja (opiskelu/tyoharjoittelu jne) eika minulla ollut koskaan hankaluuksia saada viisumia kunnes tuli 9/11 ja koko viisumikaytanto muuttui. Suunnittelin tekevani opinnaytetyoni taalla USAssa 4 kk ajan ja anoin siihen viisumia marras-joulukuussa 2001. Se kuitenkin evattiin ja erittain ikavan haastattelukokemuksen jalkeen sain myos kuulla, etta minulla ei ole mitaan asiaa USA:han edes turistina. Tama kaikki, koska haastattelijan mielesta minulla ei ollut tarpeeksi nayttoa siita, etta palaisin USAsta Suomeen. Hanelle ei riittanyt, etta minulla oli asunto, vakituinen tyo, perheeni ja koulu kesken taalla. Seurustelin tuolloin nykyisen mieheni kanssa (han on amerikkalainen), mutta hanta ei haastattelussa mainittu lainkaan. Voin kuitenkin sanoa, etta haastattelusta ja saamastani kohtelusta jai tosi paha maku suuhun. No, puolitoista vuotta myohemmin anoin jalleen viisumia, talla kertaa kihlatun viisumia. Halusimme menna naimisiin ja asettua USA:han ainakin aluksi. Kokemus oli aika jarkyttava jalleen, silla haastattelijana oli sama henkilo, joka oli viisumini aikaisemmin evannyt. Olin aivan varma, etta joutuisimme perumaan haat ja sulhaseni joutuisi muuttamaan Suomeen. Loppujen lopuksi sain kuitenkin viisumin ja paasin muuttamaan tanne. Harmi, etta haastattelukokemukset olivat kammottavia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ensi kuussa meilla tulee 3 vuotta avioliitossa tayteen ja kaikki oli kylla sen arvoista!! On ihanaa saada elaa yhdessa rakastamansa ihmisen kanssa!!

Kerronpa hieman lisaa viela meidan prosessista, mikali se jotakuta auttaisi. Mina muutin tosiaan puolitoista vuotta sitten USA:han amerikkalaisen kihlattuna, kihlatunviisumilla. Viisumiprosessi Suomessa kesti n. 8 kk. Kiire meinasi tulla, mutta paasin kuitenkin muuttamaan tanne 3 viikkoa ennen haitamme! Viisumin hankkiminen ei ollut halpaa, eivatka maksut todellakaan loppuneet siihen taalla USA:n puolella kun anoimme minulle naimisiin mentyamme pysyvaa oleskelulupaa (green cardia). Noin 9 kk haidemme jalkeen sain sen vihdoin, tosin se on "conditional" kahden vuoden ajan (mikali siis avioliiitto ei ole kestanyt jo kahta vuotta hakuprosessin alussa). Ensi vuoden lopulla pitaisi sitten anoa taas sita "varsinaista", 10 vuoden Green Cardia, jolloin siis tuo sana "conditional" putoo pois ja minusta tulee (toivon mukaan) permanent resident. Rahaa on kylla palanut rutkasti, mutta ollaan maksettu maksut kiltisti ja onnellisena siita etta saadaan ylipaatansa elaa ja olla yhdessa!

Me päätettiin karata yhdeksi yöksi Lake Tahoelle (pohjois-Kaliforniassa) Caesars-hotelliin. Oli mieheni idea lähteä reissuun. Aikaisin sunnuntai-aamuna pakkaamme laukut, ajamme n. 4 tuntia pohjoiseen ja sitten loppupäivän saammekin nauttia kylpylästä (ja varsinkin saunasta!! - vuoteen en ole saunassa ollutkaan), kasinoista ja hyvästä ruuasta. Seuraavana päivänä olis tarkoitus mennä lyhyelle laivaristeilylle ja nauttia ihanista luontomaisemista! Can't wait!!

Jenkki-mieheni on ihmeen innokas oppimaan suomea, mutta ei halua oppia sitä ainakaan vielä kirjoista, vaan ainoastaan kuuntelemalla. Ihmeen paljon on edistynytkin vuoden yhdessäolon aikana! Lauseiden muodostaminen ei vielä onnistu, mutta sanoja ja sanontoja osaa sadoittain. Tässä esimerkkejä: - Huometa! On ensimmäinen sana, jonka kuulen aamulla. M lausuu sen kuitenkin lähinnä "houmenta" - Kulta. Meidän perheessä ei ole koskaan käytetty "honey" tai "dear". - Lopeta! (tuttu mm. riidellessä ) - Mennään! (kuulen usein kauppareissuilla, kun jään katseleen näyteikkunoita vähän liian pitkäksi aikaa...) - Tu tänne, tule, tule! - Tyhmä ja tuhma menevät aina sekaisin. - Siat sanovat kuulemma "hör hör" - Anna pusu. - Saan usein kuulla olevani "pieni mummi". (kun esim. valitan työpäivän jälkeen kipeetä selkääni) - Hyvää yötä (lausu: huvvaa uota) Ai niin, M:n ensimmäinen itse muodostama lause oli "Hyvä kissa on numero yksi." M oli tuolloin vihainen mulle ja antoi ymmärtää, että kissa oli sillä hetkellä parempaa seuraa kuin minä! Että tällaista on meidän arki.