Nightfall

Tätä juuri itsekin ajoin takaa, kun sanoin, etten ryhdy lapsenvahdiksi aikuiselle miehelle. Yhä edelleenkin, mikäli jokin juttu - oli se sitten strippausesitykset, koulun tai työpaikan iltamat tai ihan mitä tahansa - eivät aidosti jompaakumpaa tai kumpaakaan osapuolta kiinnosta, niin kaikkihan on kunnossa silloin. Ei tässä kukaan ole niitä pakolla teidän polttareihinne tai muutenkaan tuputtamassa, joten lepo vaan. Ja itsekin olen muuten sitä mieltä, että johonkin kälyiseen strippiluolaan raahaaminen on kyllä polttariporukalta melkoinen mielikuvituksettomuuden osoitus - kuten aikaisemminkin on tullut todettua, niitä oikeasti tasokkaita ja hienoja tanssiesityksiä kun ei Suomesta mahda tältä saralta löytyä. :-/ Itse itseäni quotaten: "Kuten jo tuolla aikaisemminkin sanoin, itse en suostuisi edes harkitsemaan avioliittoa sellaisen miehen kanssa, jonka käytökseen ja toimintaan en voisi luottaa myös esim. polttarireissulla. Kaveriporukan painostus ja humalatila kun ei ole minkäänlainen selitys millekään, kyllä niitä kumppanin kanssa yhdessä sovittuja rajoja pitää pystyä silloinkin kunnioittamaan - ja minun näkökulmastani se on kyllä tasan miehen itsensä asia pitää kiinni niistä, eikä minun, joka en ole edes paikalla." Narsku tuossa puhui siitä miesten "maineesta", josta pidettäisiin kiinni viimeiseen asti... noh, mitä muuta voin sellaiseen sanoa, kuin että jos näin oman miehen kohdalla olisi ts. hän mieluummin pitäisi kiinni "miehekkäästä maineesta" (jota vastaan hän muuten btw. on täysin oma-aloitteisesti kapinoinut jo ennenkuin minut tapasi, joten se siitä teoriasta ) kuin noudattaisi meidän yhdessä sopimiamme suhteen pelisääntöjä, niin se olisi sitten voi-voi, siis noin niinkuin hänen ja suhteen jatkumisen kannalta. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta mielestäni on melkoisen perseestä ja miehiä alentavaa ajatella, että "no miehet nyt vaan on semmoisia, niille on tärkeää olla "äijä" kavereiden silmissä ja siksi niitä pitää vähän vahtia ettei ne vaan petä". Sillähän nimittäin nainen epäsuorasti (tai itse asiassa ihan suoraankin) nostaa itsensä miehen yläpuolelle ---> hei-hei tasa-arvoinen parisuhde. Ja JOS taas tilanne tosiaan on se, että mies on niin lapsellinen ja kypsymätön, että elää ja toimii tuon ajattelutavan mukaisesti, niin eipä ole kyllä ko. äijässäkään silloin kehumista... Jokainen tyylillään, me valitsemme mieluiten toisen fiksuuteen ja aikuisuuteen luottaminen, kuin kieltely- ja vahtimislinjan. EDIT: Tuosta baarittelusta noin ylipäätään vielä sen verran, että sen veikkaisin useimmilla menevän aika lailla tilanteen mukaan, ts. välillä yhdessä ja välillä taas omissa porukoissa. Tässäkään kohtaa ei missään nimessä ole olemassa yhtä ja ainutta totuutta, joten mielestäni on ihan turhaa lähteä nokittelemaan erilaisten biletystapojen paremmudella. Sen verran voin sanoa, että itselleni ja avokille ei missään tapauksessa sopisi semmoinen, että kävisimme baarissa tms. aina ja vain toistemme seurassa, mutta toisten tilannetta en lähde arvioimaan enkä arvostelemaan, se ei minulle kuulu.

Ei ole, missään tapauksessa, tästä olemme ihan yhtä mieltä, ja typeriä ovat mielestäni sellaiset kaverit, jotka näin ajattelevat. Jos ja kun tilanne on oikeasti se, että miestä ei strippaus kiinnosta, niin tilannehan on suorastaan kunnossa. Itse en ainakaan ole missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että silloin pitäisi väkisin sellaista mennä katsomaan, mikäli joku on sellaisen kuvan puheistani saanut, on kyseessä kyllä väärinkäsitys. Pointti on minulla siinä, etten ymmärrä, miksi morsiamen pitää etukäteen jo kieltää stripparit yms. ja vannottaa tai jopa uhkailla polttariporukoita ja bestmania, että tätä kieltoa myös totellaan. Sorry, mutta tällaisesta toiminnasta tulee minulle mieleen juurikin tuollainen lapsenvahtina toimiminen. Koska jos kerran miestä ei tällainen toiminta kiinnosta, niin luulisi, että aikuinen mies osaa ja uskaltaa itse sanoa sen painokkaan "ein" siinä vaiheessa, kun rajat alkavat tulla vastaan? Kuten jo tuolla aikaisemminkin sanoin, itse en suostuisi edes harkitsemaan avioliittoa sellaisen miehen kanssa, jonka käytökseen ja toimintaan en voisi luottaa myös esim. polttarireissulla. Kaveriporukan painostus ja humalatila kun ei ole minkäänlainen selitys millekään, kyllä niitä kumppanin kanssa yhdessä sovittuja rajoja pitää pystyä silloinkin kunnioittamaan - ja minun näkökulmastani se on kyllä tasan miehen itsensä asia pitää kiinni niistä, eikä minun, joka en ole edes paikalla. Minä en ole veljeni enkä myöskään elämänkumppanini vartija, vaan luotan ja haluan luottaa hänen fiksuuteensa, aikuisuuteensa ja arvostelukykyynsä. Jos hän sen luottamukseen pettää - mihin en todellakaan usko! - niin silloin tiedän, ettei hän ollutkaan oikeasti sellainen mies, mitä luulin hänen olevan. Mutta minä en aikuiselle miehelle äidiksi ryhdy. Piste.

Provohan tämä on (onhan?), mutta kysynpä silti, että viitsitkö nyt näyttää sen kohdan, missä muka näin väitettiin? EDIT: Nyt on ihan pakko kysyä, että te, jotka ehdottomasti kiellätte mieheltänne strippibaariin menon, niin ettehän sitten itse myöskään katsele vähäpukeisia miehiä uimarannalla tai vaikkapa urheilukisoissa? Tulipahan vain mieleeni, jos kerran se katseleminenkin on pettämistä... :

Niinpä, ja kylläpä vain veikkaan, että aika moni nainenkin mielellään lepuuttaa silmiään vaikkapa uimaripojan niukoilla Speedoilla verhotuissa tiukoissa pakaroissa, ja kenties jopa muutama tuhma ajatuskin niiden stimuloimana mielessä vilahtaa. Minä en vain kerta kaikkiaan ymmärrä sitä, miksi minun pitäisi olla aikuiselle miehellä elämänkumppanin lisäksi vielä lapsenvahtikin. Kun tässä nyt tosiaankin aikuisia ollaan ja on ns. kierretty muutakin kuin tahkoa, niin minun mielestäni on ihan legitiimiä olettaa, että miehellä pelaa se oma järkikin sen verran, että hän tajuaa ilman ylimääräisiä kieltoja ja paapomisiakin, mikä on parisuhteessa olevalle ihmiselle "sallittua" ja mikä ei. (Ja tämä ei nyt tietenkään tarkoita sitä, etteikö meillä näistä jutuista ja parisuhteen pelisäännöistä keskusteltaisi - tottakai meillä puhutaan ja on puhuttu, paljonkin.) Jokainen tavallaan ja tyylillään, eihän näissä jutuissa ole sitä yhtä ja ainutta oikeaa totuutta olemassakaan, mutta itse henkilökohtaisesti en suostuisi edes harkitsemaan avioliittoa sellainen ihmisen kanssa, johon en voisi sen vertaa luottaa, etten uskoisi, että hänellä pysyy järki päässä ja hän käyttäytyy kumppaniaan ja parisuhdettaan ja sen yhdessä sovittuja pelisääntöjä kunnioittavalla tavalla silloinkin, kun minä en ole häntä "vahtimassa", silloinkin kun hän on miesporukalla liikenteessä ja alkoholiakin on mahdollisesti kuvioissa mukana. Katsokaahan, jos se kumppani on pettääkseen, niin kyllä hän sen tekee, vaikka puoliso miten vahtisi ja kieltäisi stripparit, pornon katselun, poikien illat jne. Ja jos taas kyseessä on aidosti fiksu, aikuinen, parisuhteeseensa täysillä sitoutunut ja sen pelisääntöjä kunnioittava ihminen, niin ei hän petä, vaikka kuinka houkutuksia ja stimulaatioita tulisi ulkoapäin. Nuff said.

Jokainen tavallaan, ja minun näkökulmastani katsominen ei ole pettämistä. Olen itse ollut kerran elämässäni katsomassa miesstrippareita (erotiikkamessuilla, eikä mieheni ollut edes mukana, koska asuimme eri kaupungeissa silloin), ja tämä oli myös vastaavasti hänen kannaltaan täysin OK. Katsohan, Bride-06, se luottamus ja aikuisuus näissä asioissa tarkoittavat juuri sitä, että viina ja kaveritkaan eivät saa aikaan mitään "soppaa", vaan tilanne pysyy hanskassa ja hanskat siellä omalla puolella. Ja jos nyt joku mimmi jossain bileissä saisi päähänsä ryhtyä värkkiään esittelemään, niin mitäpä minä siitä flippaamaan, kuten sanottua onhan tuo avokki niitä ennenkin nähnyt ja jopa ihan lähietäisyydeltä Se on kyllä ihan totta, että aika harva kotimainen strippausesitys taitaa mitään kovin tasokasta erotiikkaa olla. Valitettavasti. :-/

Mikäli "epäonnistumisella" tarkoitetaan eroon päättymistä, niin sitä tosiaan tapahtuu varmasti ihan kaikissa ikäluokissa. Mitä taas tulee kypsyyteen ja aikuisuuteen, niin allekirjoittanut ei ole vielä tavannut yhtäkään alle 18-vuotiasta - oma itseni mukaanluettuna - jota voisi kutsua aikuiseksi ja kypsäksi, varsinkaan niin vakavan asian kuin avioliiton solmimisen kyseessä ollessa. Ja 99% tuntemistani/tietämistäni pariskunnista, jotka alkoivat seurustella peruskoulussa tai lukiossa, ovat ehtineet jo erota, aika suuri osa useampaankin kertaan. 17-vuotias on kuitenkin vielä teini-ikäinen, ei aikuinen. Samaa ihmettelen kuin muutama aikaisempi vastaaja: mihin on niin kamala kiire? Jos kerran rakkaus on oikeaa, niin luulisi sen nyt yhden puolen vuoden odotuksen kestävän... Mutta, eipä siinä. Ehkä tämä elämänkokemuksen kyynistämä wanaha haahka on juuri tämän kyseisen pariskunnan kohdalla väärässä, ja he selviävät aikuiseksi kasvamisen myrskyistä ja elelevät happily ever after. Toivotaan niin!

Minun pointtini tuolla aikaisemmin oli siis se, että kun nyt tosiaankin on aikuisesta ja kokeneesta miehestä kyse, niin oletan, että hän on nähnyt aikaisemmin jopa niitä häpyjä ja klittoja sen verran, ettei tarvitsisi silmät päästä pullistellen sitä stripparin p*llua tuijottaa, jos sellainen tilanne eteen tulisi Sinänsä en tosiaan osaa pitää pahana sitä, jos mies vaikka alastomia naisia näkisikin (niitähän nyt voi katsella vaikka internetistä jos haluaa, ja eikö noita melkein jo uimarannoillakin nykyään käyskentele...), mutta toki myönnän, etten ehkä välttämättä varsin hunajaa tykkäisi, jos avokki tosiaan läähättäisi sitä stripparitytön värkkiä kuola roiskuen ja silmät tapillaan. Mutta tuskinpa mitään itkupotkuraivariakaan asian tiimoilta saisin tai häitä peruuttaisin tms., katsomisesta kun on kuitenkin pitkä matka koskemiseen - ja tässä kohtaa nimenomaan astuu kuvaan se aikaisemmin mainitsemani luottamus, eli luotan kyllä täysin siihen, että kumppanini osaa pitää ne sormet ihan vaan siellä omalla puolella, vaikka minkälaista tavaraa nenän eteen tyrkylle tuotaisiin. (EDIT: Ja jottei kellekkään nyt jää väärä kuva asiasta, niin minun on kyllä TODELLA vaikea uskoa, että sulho mitenkään erityisesti noita stripparimimmejä kuolaisi - jo senkin takia, että nämä neitokaiset ylen harvoin edustavat sitä nais- ja vartalotyyppiä, mikä mieheni saa syttymään, ja muutenkin.) Itse menisin muuten mieluusti katselemaan tasokasta strippausesitystä - ihan kumman tahansa sukupuolen esittämänä -, eikä minua lainkaan häiritsisi, vaikka se olisi hyvinkin rohkea. Taidan olla näissä jutuissa meillä se innokkaampi osapuoli ;D

Juuri näin, tätä olen itsekin monesti ihmetellyt. Haluaisin nostaa esiin vielä sellaisen pointin noihin leikkeihin liittyen, että aika moneen hääleikkiin liittyy kokemusteni mukaan juoksemista, makaamista, kyykyssä kyyristelyä tms., enkä itse ainakaan ole mitenkään innostunut juoksemaan tai kyykkimään korkokengissä ja juhlavaatteissa, saati sitten makaamaan pölyisellä lattialla.

Näin juuri, kuin minun näppikseltäni. [smiley=thumbsup.gif] EDIT: Aika monissa tapauksissa nimittäin nuo leikit tms. hassunhauskat ohjelmanumerot tuntuvat perustuvat "sisäpiirin" juttuihin, ja aukeavat näinollen vain morsiamen ja sulhasen lähimmille ystäville muiden peitellessä haukotuksiaan n:nnen leikin seuratessa toistaan... :

Samat asiat kuin minuakin, eli juhlapaikka, ruoka, juoma, musiikki ja yleinen hyvä meininki. Vihkipaikkaa ei tarvitse sen enempää pähkäillä, kun kerran maistraatissa mennään, mitään teemavärejä tai hääkarkkeja tms. askartelusipistyksiä ei tule, ja muutenkin tulemme panostamaan niihin suuriin linjoihin ja jättämään turhan nysvingin mahdollisimman vähiin. On hyvin mahdollista, että häävaatteetkin jo löytyvät kaapista, molemmilta ;D

Katsoa saa mutta koskea ei, ainakin meillä luotto pelaa sen verran, että ne sormet pidetään ihan siellä omalla puolella, polttareissakin. Nimim. tiirailee mielellään esim. pikajuoksijoiden pyllyjä TV:stä

Tuosta seinäkiipeilystä sen verran, että ainakaan Helsingissä, Myllypuron liikuntakeskuksessa ei raskaanaoleva ihminen päässyt kiipeilemään, eivät halunneet ottaa vastuulleen sitä, jos jotain ikävää tapahtuisi. (kyse ei siis ollut morsiamesta, vaan tämä raskaanaoleva oli yksi polttarivieraista)

Jotain muuta, mitä: Tulemme molemmat säilyttämään omat sukunimemme. Joskus asiasta keskusteltaessa kumppani kyllä heitti, että kyllä hän voisi minun sukunimeni ottaa... Mutta yhtä vähän kuin tahdon itse luopua omasta sukunimestäni, tahdon hänenkään niin tekevän, koska olen oppinut tuntemaan hänet tietynnimisenä, ja tuntuisi perin hassulta, jos hän olisikin yht'äkkiä ihan eriniminen (epäselvin lause ikinä) :

OK, sitten käsitin tosiaankin hieman väärin, pahoitteluni siitä. EDIT: Tosin olen myös sitä mieltä, että yhteiselämän muoto ts. liiton tyyppi ei vielä välttämättä kerro todellisen sitoutumisen asteesta mitään, mutta näin ymmärsin myös sinun, mieb, ajattelevan?

Ei todellakaan ole. Nuff said. Ja rehellisesti sanottuna olen aika yllättynyt ja järkyttynytkin, että yhteensä n. 20% Naikkareista on sitä mieltä, että vaimonsa nimen ottava mies on joko vähän tai jopa kokonaan tossun alla

No ei todellakaan siirry! Olin aivan järkyttynyt, kun ex-mieheni serkun häissä muutama vuosi sitten pappi puhui, että "kun sinä morsian olet nyt irroittautumassa omasta suvustasi ja liittymässä miehesi sukuun..." Ja tämä siis 2000-luvulla. Juuei Enpä ole toisaalta kyllä mieheni sukunimeäkään ottamassa, mutta vaikka ottaisinkin, niin en kyllä missään tapauksessa kokisi "siirtyväni" miehen sukuun.

Jos meinaa olla ongelmia, niin ei muuta kuin ystävällinen, mutta napakka ilmoitus kehiin - nämä ovat teidän häänne, eivätkä kaason ja bestmanin. Morsiusparin sana on ja sen pitää olla laki näissä jutuissa. Itselläni oli aikoinaan samanlaista ongelmantynkää ex-anopin kanssa - kun hääohjelmista puhuttiin, anoppi yht'äkkiä tuntui kokonaan unohtaneen "ei"-sanan merkityksen. Lukuisista tiukoista kielloista huolimatta hän vielä häitä edeltävänä iltanakin suunnitteli täyttä häkää jotain idioottimaista tuolileikkiä tjsp., mutta onneksi bestman (joka tiesi minun ja sulhasen kannan) juorusi, joten käskin hänen sanoa anopille sellaiset terveiset, että jos hän jotain kielloista huolimatta järjestää, hän tulee loukkaamaan minua henkilökohtaisesti ERITTÄIN pahasti minun hääpäivänäni. Ja se naula sitten viimeinkin veti, eikä ylläreitä tullut. Sitten, kun nykyisen avokin kanssa häitämme joskus juhlimme, emme missään tapauksessa halua yhtäkään hääleikkiä, vaan häiden ohjelma tulee koostumaan syömisestä (hyvää ruokaa ja paljon!), tanssimisesta ja hyvästä musiikista (sekä tanssimusiikkia että myös raskaampaa, toivottavasti jonkin hyvän bändin soittamana) sekä mukavasta, rennosta yhdessäolosta ja vapaasta seurustelusta. Loppuun vielä provontynkä: Eihän muissakaan perhejuhlissa, esim. ristiäisissä, rippijuhlissa tai yo-juhlissa, ole useinkaan mitään ohjelmaa, tai ei ainakaan mitään leikkejä. Miksi ihmeessä häät olisivat jotenkin eri juttu? Taantuvatko häihin tulevat ihmiset jotenkin lapsen tasolle eivätkä voi mitenkään viihtyä ilman leikittäjää? (typotin ensin: ilman LIEKITTÄJÄÄ... ;D)

Oleta toki, jos sen jotenkin tarpeelliseksi näet, kunhan muistat sen, mistä muutama tuossa jo mainitsikin: osa kihlautuneista ja/tai avioituneista ei käytä sormuksia, eikä osalle (kuten esim. minulle) tule niitä lainkaan. EDIT: En kyllä ihan ymmärrä, miksi ulkopuolisten ylipäätäänkään pitäisi päätellä jonkun suhteen laadusta tai sen varmuudesta yhtikäs mitään? :-? Keijutiiran kommentit ovat todella hyviä, ja kuvaavat erittäin hyvin myös minun ajatuksiani tästä aiheesta.

Keijutiira, kuulostaa oikein kivalta suunnitelmalta! Juuri noin voisin hyvin kuvitella juhlivani myös omaa avioitumistani (kunhan nyt ensin päästään sinne asti ;D).

Näin juuri mekin asian ajattelemme. Meille tuleekin sitten (joskus) oikein ultrakälyiset häät, kun seremonia hoidetaan maistraatissa (emme kuulu kirkkoon kumpikaan), emmekä perusta hienoista hääpuvuista ja komeista sormuksista ;D

Jaa'a, tuskinpa tulee strippareita (kun ei välttämättä tule polttareitakaan, mies ei ole koko perinteestä erityisen innostunut, ja itse olen jo yhdet sellaiset kokenut enkä mitenkään erityisesti toisia hinkua, joskaan en nyt varsin kieltämäänkään aio ketään ryhtyä). Mutta enpä loukkaantuisi vaikka tulisikin, eiköhän tuo mies ole tissejä ja pyllyjä nähnyt aikaisemminkin, joten tuskinpa niissä nyt mitään niin ihmeellistä, uutta ja villinnyttävää aikuiselle miehelle olisi (ja sama pätee tietenkin myös minuun ja miesten ruumiinosiin ;D).

Ja täällä kolmas. Eikä tämä ole ainut ketju, josta minulle on tullut sellainen tunne, että morsian on aina oikeassa, mitä tulee hääjärjestelyihin, ja että tarkoitus pyhittää keinot sulhas-paran päätä käännettäessä.

Kuin myös, ei tule olemaan ainoan ainutta leikkiä meidän häissämme. Eikä myöskään kimpunheittoja tms. Tulemme panostamaan musiikkiin (tasokas bändi, jolta onnistuu niin perinteisemmä kuin rockimmankin tanssimusiikin soittaminen), ruokaan (riittävästi ja hyvää!) ja rentoon, mukavaan seurusteluun.

En pidä hääleikeistä yhtään, ja avokki on samoilla linjoilla, joten meidän tuleviin häihimme ei 100% varmuudella tule yhtään typerää ja vaivaannuttavaa leikkiä eikä ryöstöä. Sensijaan panostamme hyvään, tanssittavaan musiikkiin ja rentoon, mukavaan seurusteluun Myöskään edellisissä häissäni ei leikkejä ollut, koska ex-miehen kanssa nimenomaan kielsimme ketään niitä järjestämässä - ex-anoppi tosin oli ihan väkisin järjestämässä jotain tuolileikkiä tms. vielä häitä edeltävänä iltana, vaikka vasiten oli monta kertaa sanottu, ettemme halua mitään sellaista > Onneksi bestman juorusi, ja käskin hänen välittää anopille viestin, että jos hän jotain vastoin minun nimenomaista kieltoani järjestää, hän tulee loukkaamaan minua TODELLA PAHASTI meidän hääpäivänämme. Tämä ilmeisesti sitten tepsikin, koska mitään yllätysleikkejä ei ollut, lukuunottamatta sitä iänikuista "avataan-kaksi-laatikkoa-ja-toisessa-on-kaulin-ja-toisessa-shampanjapullo" -juttua, mutta sitä nyt en varsinaiseksi leikiksi laske. Hieman offtopic: en kertakaikkiaan voi ymmärtää sellaista, että jos morsiuspari nimenomaan kieltää leikkien järjestämisen, sitä ei totella, vaan pikemminkin jotkut bestmanit/kaasot - tai anopit - tuntuvat vain saavan lisää vettä myllyynsä sellaisesta. Kyse on kuitenkin HÄÄPARIN juhlasta ja suuresta päivästä, ja heillä todentotta pitäisi olla oikeus juhlia naimisiinmenoaan ilman yhtäkään mukahauskaa leikkiä, jos niin haluavat >

Anteeksi ahdasmielisyys ja niuhotus... mutta mielestäni kihloihin menoa ei voi sopia etukäteen, koska kihloihin meno = myönteinen vastaus kosintaan, tai yhteinen päätös naimisiinmenosta. Sormustenvaihtopäivän voi tietenkin sopia, mutta kihloissa ollaan siitä hetkestä alkaen, kun päätös naimisiinmenosta on tehty, tahi kosintaan myöntävästi vastattu. Nih. Me emme vielä kihloissa ole, ja tuskinpa meille mitään sormuskihloja tuleekaan (saati sitten kihlajaisjuhlia), emme oikein semmoisista perusta. Suattaapi olla niinkin, että sukulaiset ja ystävät saavat tietää kihlauksesta vasta sitten, kun hääkutsu kolahtaa postiluukusta