Nightfall

Nolouden ja myötähäpeällisyyden lisäksi hääleikeissä on usein se ongelma, että ne ovat polttariporukan tms. "sisäpiirin" järjestämiä ja heidän juttuihinsa ja vitseihinsä perustuvia, ja ko. porukkaan ei-kuuluvat (joita yleensä on valtaosa häävieraista) pitkästyvät puolikuoliaaksi näitä "hupailuja" seuratessaan. Tuleepa mieleen eräätkin häät muutaman vuoden takaa Puhumattakaan sitten siitä, että kaikenmaailman koikkelehtiminen ja pomppiminen tms. eivät kyllä ainakaan meikäläistä juhlakoltussa ja korkokengissä liiemmälti houkuta...

Ei muuta kuin runoja miettimään sitten Mitenkäs se sapuskapuolen järkkäily? Mä voin edelleenkin käydä ostamassa ne aurinkokuivatut tomaatit Kuopiosta (eikös niitä ollut tarkoitus alkupaloiksi? entäs oliivit tms.?), ettei tarvii kenenkään kauempaa kantaa.

Joo, tämäkin on kyllä hyvä pointti - ja mä itse asiassa oletin että vieraita olisi ollut koko lailla enemmän kuin 26. EDIT: Mun on silti pakko nyt kuitenkin korostaa sitä että mulla ihan aidosti _ei_ole_ juurikaan yhtään ylimääräistä rahaa tällä hetkellä Toki nyt vähän löytyy mutta en valitettavasti pysty kovin paljon panostamaan, vaikka haluaisinkin...

^ no mä vähän arvelinkin että sä et ehkä tuolileikkiä tai Tuttu Juttua meinannut Seuraa hieman nolo kysymys, mutta mitenkäs tuo kulupuoli? Ei muuten mutta kun meikäläinen on tällä hetkellä kroonisesti aika persaukinen, johtuen valtion harjoittelijanpalkoista jotka ovat jossain itkettävän ja naurettavan välimaastossa...

Ehdin vihdoin tännekin... Mä olen näillä näkymin edeltävän päivän (ja yön) Kuopiossa joten ainakin periaatteessa voin jotain tehdä. Ongelma on vain se että mä en tod. ole mikään hyvä kokki Mutta jos tarvii esim. juosta kaupoissa hakemassa jotain pikkutavaroita ja sälää tyyliin serviettejä sun muita niin nakittakaa vapaasti. Ja jos WE kaipaa apua ohjelmansuunnittelussa niin laita vaikka privaa niin katsellaan EDIT: Menu näyttää loistavalta Ainakin nuo aurinkokuivatut tomaatit mä voin hakea kaupasta Kuopiossa niin ei tarvii kenenkään lähteä niitä matkan päästä kantamaan. Entäs booliainekset? Onko yhtään ajatusta millainen booli tehdään?

OT, mutta kenen se pitäis tietää (ja miksi)? No mutta eikös nyt yksi sormuskin kerro jo siitä että varattu mies (tai nainen) on kyseessä...? Perinteisesti kai Suomessa ei miehillä kahta sormusta ole ollut (eikä käsittääkseni monessa muussakaan kulttuurissa). Yksi sormus on myös minun miehelläni - nimittäin vihkisormus, ja sama homma minulla, emme halunneet lainkaan kihlasormuksia. Ja jos joku random-tyyppi nyt luulee että olemme "vain" kihloissa niin oevoe ja evvk

IMHO ei voida sanoa että "perinteisesti nainen on ottanut Suomessa miehen sukunimen ja tämän voi omista vanhemmistaankin todeta", koska tuossa muodossaan tuo lause sisältää ajatuksen siitä että miehen sukunimen ottaminen on ollut nimenomaan naisen valinta. Ja tässä tapauksessahan niin ei ole ollut koska mitään valinnanmahdollisuutta ei ole ollut aikaisemmin. Tiedän esim. että oma äitini olisi hyvinkin voinut säilyttää oman sukunimensä avioituessaan jos sellainen olisi aikoinaan ollut mahdollista. Eikä tässä nyt mistään nimilaista olla kiistelemässä, aika turhaahan siitä olisi kiistelläkään kun se on ihan kiistämätöntä faktaa

No tottakai se on näin mennyt kun ei laki ole aikaisemmin antanut muuhun mahdollisuutta Kuinkahan moni tämänkin palstan kävijöiden äideistä olisi pitänyt mieluummin oman nimensä avioituessaan, jos olisi voinut sen tehdä? Kyseessä ei siis IMHO ole mikään "oikea" perinne, vaan lakiteknisin keinoin aikaan saatu pakkotilanne, joka sitten nykyään käsitetään virheellisesti "perinteeksi". Mikä ei sinänsä tarkoita sitä, että aviomiehen nimen ottamisessa yhteiseksi nimeksi olisi tosiaankaan mitään pahaa, kunhan se on molempien osapuolten tahto

En ota itse asiaan nyt sen enempää kantaa, mutta tätä kohtaa kommentoisin sen verran, että ko. tapa alkoi yleistyä vasta 1800-luvun loppupuolella, eli verraten lyhyestä "perinteestä" on kyse. Lähde

Avioitumisesta oli periaatteellisella tasolla puhuttu tyyliin kai sitä joskus varmaan ehkä juu, mutta itse kosinta tuli kyllä ihan totaalisesti puun takaa.

Soot niin mun idoli. Oikeasti.

Komppi tälle - harmi vain, että Suomesta ei taida tasokasta tämän alan viihdettä oikein löytyä. Miehen polttareissa ei tietääkseni ollut strippausta, mutta eipä haittaisi vaikka olisi ollutkin. Mulla taas ei polttareita ollutkaan, omasta halustani.

JOS meille joskus tulee jälkikasvua (mikä on kyllä epätodennäköistä), tulevat he tod.näk. saamaan minun sukunimeni.

Minun ei pitänyt enää tähän keskusteluun lainkaan osallistua, mutta nuo Pepin ja Morren argumentit ovat niin täyttä asiaa, etten voi olla yhtymättä niihin. Ja minäkin tosiaan kuulisin mielelläni vastaukset noihin Morren esittämiin kysymyksiin, siis nimenomaan asialliset vastaukset, en hymiöiden kyllästämiä vastakysymysryöppyjä. Pointti ei nyt siis tosiaankaan ole siinä, onko avioituminen alaikäisenä järkevää, vaan siinä, että se ei ole lain mukaan Suomessa sallittua (paitsi erikoisluvalla). Pitäisikö näin ollen esim. alkoholin ostamiseenkin myöntää erikoislupia?

Ai jaa, kukas sen kieltää? Eikä se avioliitto itse asiassa taida suuresti edes verotukseen vaikuttaa, ne tärkeimmät juridiset seikat löytyvät ihan muualta

Mä olen muistaakseni ihmetellyt tätä kommenttia aikaisemminkin, ja ihmettelen edelleen - valkokultainen filigraani on ollut sormessani puolisentoista vuotta, enkä kyllä olen mitään lian kertymistä havainnut. Tosin otan sormuksen pois leipoessani, siivotessani ja treenatessani, mutta niin tekisin joka tapauksessa, vaikka sormus olisi joku muukin. Vihkisormus on siis kyseessä, kihlasormusta minulla ei ole.

Tuo pitää 100% paikkansa myös minun kohdallani. Nykyinen liittoni on siis minulle toinen, miehelleni ensimmäinen.

Ei ollut hääkimppua eikä muitakaan kukkia, mutta tällä ei ollut mitään tekemistä vihkipaikan kanssa.

12 kuukautta tylsine, moneen kertaan kuultuinen vitseineen, karhu-ja-metsästäjä-kuvaelma (vai mikä liekään), lasten piiri- yms. laululeikit ryöstöjen yhteydessä, vauvanuken pukemis/vaipan laittamiskisa, tunnistusleikit (morsian/sulhanen yrittää tunnistaa puolisonsa silmät sidottuna jonkin ruumiinosan perusteella)... ja niin edelleen...

En nyt ota kantaa varsinaiseen aiheeseen, mutta ei viinin ole mikään pakko olla ns. ylikallista. 6,66 eurolla/litra ( ) saa jo ihan OK-tasoista viiniä.

No aamen, todellakin! Jos joku minun ystävistäni vetäisi herneet nenäänsä kuten ketjun aloittaja eikä hänellä olisi edes "munaa" tulla kasvokkain asiaa selvittämään, niin silloin olisi ystävyys nimenomaan hänen puoleltaan ollut niin heikoissa kantimissa, että joutaisi mennäkin. Ja se, että ystävä on joskus aikaisemmin kertoillut miehensä työjutuista, ei todista vielä yhtään mitään. Joskus voi nimittäin olla sellainen tilanne, että asiasta EI SAA kertoa ennen, kuin se on ihan 100% varmaa tms.

Mekin teimme juuri näin.

Harvemmin tulee enää nykyään täällä hääpuolella liikuttua, mutta nyt sattui silmiin niin fiksu viesti, että tuota täytyy kyllä kompata. Minäkään en nimittäin voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää sitä, mikä ihmeen fetissi monilla naikkareillakin tuntuu olevan tavaraan ja tavaralahjoihin. Kas, kun tilanne voi todellakin olla se - kuten esim. meillä oli - että mitään tavaraa, astioita, vuodevaatteita jne. ei vain kerta kaikkiaan tarvita yhtään lisää. Meillä oli hääkutsussa juurikin ym. syystä rahalahjatoive, ja siitä huolimatta saimme häälahjaksi mm. neljä mariskoolia, jotka ovat edelleenkin avaamattomissa pakkauksissa (ja häistä on yli vuosi aikaa), koska meillä ei aikuisten oikeesti ole niille mitään käyttöä. Sen sijaan lahjaksi saamamme rahat löysivät käyttökohteen jo piankin häiden jälkeen: ostimme niillä uuden sängyn ja futonpatjat.

Ostimme uuden sängyn, ja minulle futonpatjan ja -tyynyn (puolisolla oli sellaiset jo ennestään). Rahaa on vielä hieman jäljellä, ja todennäköisesti tulemme hankkimaan sillä tukevan TV-tason.

Pakko kommentoida tähän, kun tuo lausahdukseni näkyy kirvoittavan kovastikin keskustelua Itse en taas pahastuisi lainkaan ym. kaltaisesta tilanteesta - en näe syytä, miksi pitäisi? Miksi se on minulta pois, jos kumppani välillä fantasioisi vaikkapa jostain näyttelijättärestä tai urheilijattaresta (aika paljon vettä saisi kylläkin virrata, että Carmen Electra puolison fantasioissa vierailisi ;D) - tai häneltä, jos minä niin teen? Minä en katso, että minulla olisi oikeus määrätä puolison ajatuksista, tahi vaatia häntä tilille niistä, vaikka naimisissa ollaankin. Kaiken pohjallahan on nimittäin tieto siitä, että puoliso rakastaa ja haluaa oikeasti MINUA, ei näyttelijää X/urheilijaa Y/whatever, ja tuo fantasiointi täysin viatonta hupia, josta ei ole mitään vaaraa tahi haittaa meidän suhteellemme. Kukin tavallaan - ja näin meillä. 8-)