Sleeping Sun

Toista kertaa menen naimisiin, mies ekaa kertaa. Ekat häät oli kahvitukset seurakuntatalolla sukulaisille ja jatkot lapsuudenkodissani kavereille. Nyt karataan eikä kutsuta ketään todistamaan, mennään maistraatissa naimisiin kun ei sukulaisten hyysäämisestä välitetä eikä perinteisistä häistä. Juhlat pidetään sitten ensi kesänä kavereille synttäreidemme yhteydessä. Ekan avioliiton kariutuminen ahdisti monta vuotta, vieläkin tuntuu välillä pahalta ettei uskonut sitä pientä ääntä sisällään joka epäili. Mutta kuten ylempänä sanottiinkin, kun ei tiedä paremmasta (ja on vielä yhteinen pieni lapsikin) niin ei tajua lähteä ennenkuin verenmaku on suussa ja oma pää kipeä seinään takomisesta (kuvainnollisesta)... meillä ei siis ollut väkivaltaa, muuta kuin henkistä. Yleistä mun elämän rajoittamista ja yleisorjana olemista. Vaikka 1. liiton ero ahdistikin monta vuotta niin en kadu että mentiin naimisiin ja vielä vähemmän kadun sitä että tajuttiin erota. Saman tien kun oltiin erillemme muutettu niin jutteluvälit palautui ja tappelut loppuivat liki tyystin. Eli kavereina tullaan toimeen mutta ei kumppaneina. Hyvissä väleissä ollaan vieläkin, myös nykyinen mies ja ex tulevat toimeen keskenään. Tällä kertaa ei ole pieniä varoittavia ääniä kuulunut missään vaiheessa, päinvastoin, alusta asti on ollut se tunne että tän ihmisen kanssa jaksais loppuelämänsa viettää yhdessä. Edellinen tähän ketjuun kirjoittamani viesti ennusti vuotta ´08 häiden ajankohdaksi mutta se onkin nyt muuttunut yllätykselliseen "karkumatkaan" 30.8.2007

Me kuulumme molemmat kirkkoon ja rippikoulut on käyty. Naimisiin haluamme mennä nopeasti ja vaivattomasti (maistraattiin meno helpompaa kuin kirkkoon, se kirkko johon olisimme menneet on "väärässä suunnassa" , maistraatti taas työpaikkojemme suunnalla) ja heti, juhlia ei ole vielä varaa järjestää. Joten juhlimme sitten ensi kesänä synttäriemme yhteydessä ja jos silloin haluamme enää, voimme ehkä jopa käydä hakemassa silloin siunauksen avioliitollemme, ennen varsinaisia juhlia

En enää muista mitä olen aiemmin vastannut... ;D Tietäähän se mutta tietää myös sen että suurimman osan kirjoitteluistani kirjoitan tuonne alakertaan jonne se ei pääse ilman tunnuksia. Enemmän oon puhunut naiksuista muiden osioiden takia kuin hääosioiden...

Neittamon pitopalvelu (vai juhlapalvelu) yksi vaihtoehto... Ois mielikuva että tarjoilunkin saa sitä kautta. Muistaakseni...

;D IsoVeliValvoo :

Oma sukunimeni on harvinainen, silti vaihdoin nimeni tuiki-tavalliseen ensimmäisessä avioliitossani. Vanhanaikainen kun olen, vaihdan sen myös uudelleen kun seuraavan kerran menen naimisiin, silläkin kertaa suht tavalliseen suomalaiseen nimeen. Ainoastaan jos tulen raskaaksi ennen kuin olen uudelleen naimisissa, otan tyttönimeni takaisin ennen lapsen syntymää koska exän nimelle en kovin mielelläni lapsia synnytä. Harvinainen sukunimi ei siis ollut niin tärkeä että sen olisin säilyttänyt. Yhdistelmäsukunimi ei tule kysymykseen koska etunimiä on 3 ja tyttönimessä 13 kirjainta joten yhdistelmästä tulisi aivan tolkuttoman pitkä. Jo lapsena ei nimi meinannut mahtua minnekään papereihin... : Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla Nykyisenä nimenä 19 11 8 16 3 Entisenä nimenä 7 Kuolleilla 6 2 4 6 0 Yhteensä 32 Väestörekisterikeskuksen mukaan, nykyisenä nimenä tyttönimeäni on siis maailmassa 19 joista 3 asuu ulkomailla. ...ennen olin ainoa maailmassa, nyt yksi monista ja kun uudelleen naimisiin menen niin olen samanniminen kun kälyni oli tyttönimeltään... ja edelleen vain yksi monista... ;D

kiralove, jos oisit lukenu aikasempia viestejä, oisit huomannu että iso osa lukijoista on älähtänyt sitä että toiselle veljelle on annettu pala metsää (koolla ei sinänsä ole väliä, kovin pienen pientä plänttiä kun hullukaan ei emätilasta lähde lohkomaan, ja ainakin se metsä minkä me ostimme sukupolvenvaihdossa oli keskimäärin 2400 EUROA per hehtaari (eli siis pläntti kokoa 100 m x 100 m) Metsänhoitoyhdistyksen virallisen arvion mukaan... että todella kallis lahja toiselle veljelle annettu alkuperäisellä kirjoittajalla) ja toiselle veljelle oli annettu vaan se 50 e. Eli lahjojen epätasaisuudesta suurin älähdys. > ;D

Ihana! Just näin mä oon haaveillu että vois omat häät pitää, kutsuis kaikki kaverit yhdistetyille 30- ja 35-vuotissyntymäpäiville ja meniskin ensin naimisiin kirkossa! Tai sitten kutsuis papin paikalle johonkin tiettyyn aikaan... ;D ;D

;D Lucille, naulan kantaan! ...muuten ois mokomasta jaksanu mekkaloidakaan... ;D Henkilökohtasesti mulle on yks v***n hailee mitä ite saadaan lahjaks kun mennään naimisiin, mua haittais yhtään vaikkei tuliskaan lahjoja, kuitenkin ihmisillä jotka on yli ja alle 30 on sitä tavaraa yli 10 vuoden oman talouden pitämisen aikana tullut ihan liikaakin. Eli kaikkea on... : Mut siitä mä suuttuisin jos mun vanhemmat kohtelis mua arvokkaampana kuin veljiäni tai toisinpäin!

Mun mielestä keskustelu on myös ollut hauska ;D Jo pelkästään se että joku tämän ketjun jaksoi kaivaa esille ja ei ole mitään tietoa siitä mitä alkuperäisessä jutussa kävi... ;D Mä takerrun siihen metsänpalaan ihan sen takia että tässä kuluneena kesänä kun on miehen sukutilalle alettu sukupolvenvaihdosta tekemään, niin on tullun KONKREETTISESTI tutuksi kuinka paljon se aivan pienen-pieni läntti metsää maksaa! Se maksaa aivan jumalattoman paljon, olkoon kuinka pieni pläntti tahansa! Ja koska on sivusta niin monta sukuriitaa seurannut, tiedän tasan tarkkaan kuinka syrjivää käytöstä se voi olla jos toiselle antaa (vaikka ennakkoperintönä, ihan sama) niin kamalan kalliin lahjan ja toiselle ei. Vähemmästäkin on välirikkoja moneen sukuun tullut. Oma isäkin haluaisi antaa ennakkoperintöä mutten tasan suostu jos ei anna saman kokoista plänttiä myös kahdelle veljelle! Mä en niiden kanssa tappelemaan rupea, tasan kaikki aikanaan kuitenkin jaetaan. Mieluummin pidän isän useemman vuoden luonamme ;D

EDELLEEN KOROSTAN: Pirun kallis pläntti metsää vs. 50 e... Lahjan antajana sama pariskunta! Kyllä pikkasen piruilulta kuulostaa että toiselle lykätään 5000e ja toiselle 50e!! (helv... meillä jo pelkät metsät tekee tilan ostohintaan 155 000 e! Ja siinä ei oo mitään muuta vielä mukana!) ;D Melkeen kuka tahansa sisarus nostaisi iisisti metelin syrjinnästä ja sitähän se on, kuulostaa hieman hmmm... toisen sisaruksen suosimiselta! ;D Helpompihan se täällä on purkaa se ketutus ilmoille kun sanoa päin pläsiä että piru vie, oisitte antanu vaikka sit sen palan mettää ...ja vaikka itse vastasinkin alkuperäiseen ketjuun niin yhdyn silti seuraaviin alla oleviin kirjoituksiin... ;D ;D ;D

No, kyllä musta vähän hassulta tuntuis saada häälahjaksi 50e... Sama summa mikä on appiukon joululahja (+suklaakonvehtirasia) ;D Ja puoliso saa oman rasiansa omalla setelillään! Ja on muuten tosi toivottu ja hyvä lahja, sille rahalle löytyy aina käyttöä, saa jotain mieleistään Mut outo summa kun vertaa siihen metsään, tiedän vähän liiankin hyvin kuinka arvokas on pala metsää, sen verran kallis arvio tuli metsistä Metsäkeskuksesta pari viikkoa sitten! Eri asia tosiaan jos lahjan antaja on köyhä ja antaa viimeisistään, silloin tietää itsekin että 50 e on paljon!

Yhteinen kotipaikkakunta Yhtainen asuinpaikkakunta ...Paluumuuttajia! ;D ;D

Mä tuun menemään samassa kirkossa vihille, on myös molempien rippikirkko. En vaihtais pois mistään hinnasta vaikka olen siellä jo kerran aiemmin vihillä käynyt. Kyseinen kirkko on ainoa jolla on mulle mitään merkitystä, se toinen kirkko jonka seurakuntaan olen kuulunut syntyessäni, naimisiin mennessäni ja esikoiseni kastettu, ei tuo minulle mitään mielikuvia. En ole koskaan edes käynyt sen srkunnan kirkon sisällä! Näin ollen en varmana suostu menemään toisen paikkakunnan kirkossa naimisiin Astiasta kukkaruukkuun, Ninski kyseli niistä edellisistä häistä... Voi olla että miehet jotka on ollu jo aiemmin naimisissa, eivät muista niistä kovinkaan paljon... Menin ekan kerran naimisiin vuonna ´98 ja seuraavat ovat tod.näk vuonna ´08 eli nyt on kulunut 8 vuotta aikaa välissä... Eikä mulla oo enää hajuakaan mitkä meiän marssit silloin oli, papin puheesta en muista mitään, en äidin puheesta enkä siitä mitä lahjoja saatiin ex-miehen kanssa (no joo, osan lahjoista muistan kyllä) Kuvia en oo säilyttänyt kuin pienen määrän, tyttärelle muistoksi... Mitä sitä menneissä, suunta eteenpäin vaan! Tällä kertaa mies tuntuu siltä ainoalta oikealta kenen kanssa haluan vanhana murahdella aamukahvipöydässä, ei epäilytä niin kuin viimeeksi...

;D Kait niillä aterimilla ja astioilla on joku merkitys kun me ollaan saatu yhteen muuttaessa vääntää lähes joka kiposta ja kupista että mitkä otetaan käyttöön ;D Pöllöpojan ainot toive kahvimukeissa (arkikäytössä) oli että nenä mahtuu kuppiin eikä tökkää reunaan...! Tosin ymmärrettävää, muakin ärsyttää se ja mulla taitaa olla se pitempi klyyvari vieläpä Mut joo, aterimet on Savoniaa ja toinen ei halunnu luopua omista haarukoistaan joten pöytään katetaan nyt aika kirjavaa kokoelmaa kun sen haarukka pitää olla se tietty ja mun tyttären haarukka Savonia ja mulle menee joko Savonia tai yks toinen malli mitkä on omaa perua... : Ja ettei menis liian helpoksi niin juomalasitkin on jokasella oman toiveen mukaan... huoh! Onneks arkikäytössä ei haittaa että on sekalainen seurakunta, en jaksa stressata moisella. ;D Astioissa, aterimissa, kattiloissa yms. Pöllöpojalla on aika tarkka silmä, mikä vaan ei mee. Tosin se laittaa suurimman osan meiän ruuista joten eipä ihme että se katto tärkeeks sen millasia ne on...

:'( Nanna74 otan osaa :'( Hyvin kirjoitettu! Elämä tekee ihan omat suunnitelmansa... Niinhän se on ettei lapsia tehdä, niitä saadaan. Kun ja jos saadaan...

Tottakai kylmäkäsittely. Ovathan kukkakaupasta ostetut kimput viileäkaapissa ja kestävät hyvännäköisenä tosi pitkään.