Pashmina

Tässä minun kalla-kimppuni, se oli sidottu nauhalla ja mukana oli peikonpähkinän oksia. Kukkakaupasta tuli myös tuo silkkinauha, kun kuvailin, millaisen kimpun haluan.

Minusta kaasoksi ei tarvitse pyytää parasta ja läheisintä kaveria. Minulla oli kaksi kaasoa, toinen siskoni, joka on kyllä läheisin ystäväni, mutta toiseksi kaasoksi pyysin vain noin kuukautta ennen häitä miehen kaverin tyttöystävää, kun toinen ystäväni, joka oli jo lupautunut kaasoksi, ei tehnyt asian eteen mitään ja loppujen lopuksi ei tullut häihinkään. :-? Olin tyytyväinen valintaani, ja tuo myöhemmin pyydetty kaaso teki valtaisan työn häiden eteen ja järjesti meille jopa hääyönviettopaikan. Eli tällä tahdoin sanoa, et kaason voi valita myös käytännön syistä ja kun pyytää ei sitä parasta ystävää, niin voi yllättyä iloisesti ja ystävyys muutenkin lähentyä.

Meillä tapettia käytettiin kapeissa pöydissä ohuena kaistaleena, kuva hiukan keskeneräisestä kattauksesta: Ostettiin yksi rulla tapettia, se leikattiin kolmeen osaan ja riitti hyvin noin 170 vieraan häissä. Halvemmallakin olisi tapettia saanut, mutta tuota väriä taisi olla vain tuo yksi merkki saatavilla. Hinta oli tarjouksessa 20 euroa/rulla, tapetti oli pyyhittävää, eikä ihan ohutta, joten toimi hyvin. Paloja voi käyttää kattauksissa myös myöhemmin tapetin kestävyyden vuoksi.

Meillä tarjoiltiin patonkia, karjalanpiirakoita, suolakeksejä ja -tikkuja ja muutamaa erilaista juustoa (ostettiin sellaset isot kiekot juustoa) sekä viinirypäleitä ja eri tavoin marinoituja oliiveja. Ne oli helppo viedä mukana juhlapaikalle, joka oli siis eri paikka kuin missä syötiin. (tässähän tulee nälkä... )

Pappi unohti Vihkiraamatun pappilaan, siellä se on edelleen. Alussa oli tarkoitus kuvata kaikki vieraat porukoissa, mutta siihen ei jääny aikaa, vieraskirjoihin saatiin onneksi lähes kaikilta pöytäseurueilta muukin tervehdys kuin nimi. Samoin unohtui poseerauskuvat suvun kanssa, kuvia on kyllä paljon, mutta ei potretteja hääjuhlasta. Tietokoneen ja projektorin piuha oli hukassa, kun piti alkaa näyttää valokuvaesitystä. Mutta siinä kiireessä ja vierasjoukossa saatiin silti syömiset ja muut melko sujuviksi, niin se oli pääasia.

Kalevala-korun Vanamo-sarjan ranneketjun, mies on kerännyt koko sarjan mulle Itse taidan muistaa huomenlahjalla yksivuotishääpäivänä, kun en nyt mitään hankkinut.

Minulla on kaksi kaasoa, eka tuli pyytämättä kaasokseni heti, kun tiesi, että menen naimisiin. Toista ystävääni pyysin kaasoksi vasta viime viikolla, koska hän on oma-aloitteisesti auttanut vaikka missä, esim. suunnitellut kattaukset, hankkinut kukat ja muut koristeet, joten halusin myös hänet kaasokseni kiitoksena kaikesta vaivannäöstä. Vaikka asumme eri paikkakunnilla ehti hän järjestää minulle yllätyksenä mökkireissun morsiussaunoineen, eli hyvin on toiminut, vaikka toisella kaasolla asia on ollut tiedossa 10 kk ja toisella viikon

Meillä käytännön seikat sanelee sen, että kyllä nähdään toisemme ennen avioliittoon siunaamista, toisaalta mehän ollaan silloin jo naimisissa ;D Kuvaus on aamupäivällä, ettei vieraat joudu liikaa odotteleen, koska menemme 30 kilsan päähän kuvattaviksi (lähin hyvä kuvaaja). Sulho on nähnyt pukuni, muttei mua se päällä, eli sen jännityksen säästän siihen asti, kun sulho ja bestman tulee hakeen mut meikistä ja kampauksesta kuvaamoon, ehkä siitä tunteesta saa sit hyvät kuvat, kun "näemme vain toisemme", avioliittoon siunaamistilaisuudessa nähdään sit ehkä jo vieraitakin

Ostin kirjakaupasta muovifiguurit, haarniska-asuisen ritarin ja punahiuksisen, vihreähameisen metsänkeijun. Ne asetellaan kakun päälle

Itse rahdattuna Tallinnasta saakka on tosiaan aika kätevää, jos viinit ostaa laatikoissa. Tietty se pullo on juhlavampi, mutta emme mekään aio iskeä noita laatikoita suoraan pöytiin, vaan erilliseen juomapöytään koristeltuna. Oon ollu muissakin suurissa juhlissa, joissa viinit on tarjoiltu laatikoista ja hyvin ovat maistuneet. Minä tingin tässä, koska meillä vieraita tulee noin 200 ja hanapakkaukset helpompia hankkia ja kuljettaa. Meillä syödään eri paikassa kuin missä iltajuhlinnat järjestetään, joten jos viiniä jää aterialta yli, onnistuu sen kuljettaminen helpommin tanssipaikallekin. Meillä ei tule pöytiin tarjoilua, vaan jokainen hakee ruokansa ja juomansa itse, siksikin hanaviinit sopii meille hyvin. Eri asia, jos pöytiin olisi järjestetty tarjoilu ja juomien kaadot.

Meillä "janoisia" vieraita varmaan 120-150. Juomia haettu kahteen otteeseen Tallinnasta, ensi kaveri toi meille sieltä yhden takakontillisen ja itse haettiin vielä toinen. Meillä ei tosin ollut autoa mukana, joten passijonossa saatiin ihmettelyä moisista alkoholimääristä, joku paheksu ääneen, et noiden juomisessahan menee kuukausia. No ei taida mennä ku se yksi ilta ;D Onnittelujuomana venäläistä skumppaa (testattu moneen otteeseen, hinta-laatusuhde mainio), ruoan kanssa valko-punaviiniä, ostettiin hanapakkauksissa, illalla boolia, sitä varten ostettiin mäyräkoira Saarenmaata 80%, kun boolintekijän mukaan ei kannata Virosta asti vettä kantaa ja sitten iltapalan palanpainikkeeksi on varattu olutta ja siideriä. Rahaa menee noin 500 egee, vieraat ei aivan kuivin suin jää, mutta mihinkään räkäkänniin noista tuskin tulee. Ja uskon, et perinteen mukaan aika monella vieraalla on taskumatit mukana, jos lisää juomista kaipaa

Minulla on siviilivihkimisessä Marimekon pellavamekko, Kivet-sarjaa, jossa mustia kuvioita vihreällä pohjalla ja jalkaan laitan rennot mustat Vagabondin sandaalit. Seuraavan päivän juhlassa sitten ihan perinteinen valkoinen/ivory morsiuspuku.

Iisalmi 09.06.06 :-X Isommalla porukalla juhlitaan sit seuraavana päivänä

meillä on luultavasti oma pöytä, koska ruokailutilassa on pitkien pöytien ja penkkien lisäksi pieni pöytä ja siihen kuuluvat kaksi erillistä tuolia. Se sopii siis meidän pöydäksi, siihen on sitten vieraitten helppo tulla piipahtaan, koska ruokailu tapahtuu monessa eri huoneessa. Ruokailun jälkeen siirrytään toiseen juhlatilaan, jossa sitten ollaan koko aika vieraiden joukossa.