Cucciola

Minakin mietin samaa kuin Phoebe, kun yritan vissiin mielessani laittaa teita kaikkia maailman kartalle..

Meilla saadaan riita (saatiin, opin siis muutamasta kerrasta), kun ma sanoin "Don't yell at me!" ja kulta siihen, etta "I am NOT yelling..." ja siita edettiin sitten Yes you are, No I am not - lauseilla tappeluun. Eli olen oppinut pikkuhiljaa, ettei se aanen korottaminen ja tiukkaan savyyn puhuminen ole hanelle tappelemista...

Siis taahan on kuin suoraan meilta!!! Valilla ma olen kuullut riidan yhteyksissa, kuinka me ollaan NIIN erilaisia, tullaan eri maailmoista ja tehdaan asioita eri tavoilla... mutta mutta sitten taas kun se pahin aalto on mennyt ohitse ja riitely lopetettu, se on taysin vakuuttunut siita, etta ei enemman rakastuneempi voisi olla... ja siis ihmettelee sitten, etta miksi ma nyt mokotan, et onko han sanonut jotain... ?

Kyllahan sita joskus kuulee Kummiseta-vertauksia hyvalla huumorilla maustettuna! Ja joku sanoi joskus, etta ei paree suututtaa italiaanoo, kun ei tieda seurauksia. Done that several times Suloisin kommentti oli ehka kultsini ukilta hanen hoitajalleen (ikaa reilusti 80 tuolla puolen), etta "Katos toi tytto ei olekaan italialainen, vaan suomalainen. Eikos ole maailma muuttunut!" Terava huomio

Meilla perhe otti kullan vastaan avosylin ilman mitaan ennakkoluuloja. Kukaan kaveripiiristanikaan ei ollut edes yllattynyt, etta matkaan on tarttunut tumma latino Sen sijaan pari puolituttua on sitten kommentoinut jotain tietamattomyyttaan mafiasta, gigoloista ja machokulttuurista... ??? ??? En ole myoskaan kuullut, etta kullan perhe olisi mitenkaan ihmetellyt mun skandinaavitaustaa. Itse asiassa niille on ollut suht eksoottista, kun blondi tuli taloon edit. ai niin paitsi sita ovat ihmetelleet, etta ovatko kaikki suomalaiset nain puheliaita...

Olen seurustellut suomalaistenkin miesten kanssa. Parin exan kanssa oli useita vuosia kestaneet suhteet ja asuttiinkin yhdessa. Olen myos seurustellut ulkomaalaisten kanssa aikaisemminkin, ennen tata suhdetta. En niinkaan ajattele, etta seurustelen jonkin tietyn kansalaisuuden kanssa, vaan paremminkin kukin heista on ollut ihka oma persoonansa, tavallinen kundi

Ei ole kaynyt kursseja, ei ole mitaan sen syvempaa tarkoitusta oppiakaan, mutta jotain on kuitenkin matkan varrella tarttunut eli - Huomenta Kulta - Kulta pieni, Pikkuinen (muistaa italian piccolasta...) - Kiitos, Ole hyva - Anna monta pusua! - Tule tanne! - Perkele! miten taa aina tarttuukin ulkomaalaisiin... - Katso! (tama siis hilpealla tavalla huvittaa hanta, silla italian cazzo sen sijaan tarkoittaa jotain IHAN muuta

Ma kavinkin tuolla SuperLatinWife&Brides-paivakirjassa kommentoimassa tuota "lihavuus"-asiaa oman italiaanoni kohdalta. Siis kun han joskus hellitellessaan kutsuu mua "Ciccia"-nimella, jonka kirjaimellinen kaannoshan on "fat" ja taman selvitessa mulle alussa, ma olin ??? ja kulta joutui sitten selittelemaan sita, etta se on semmoinen suloinen nimike, jota kaytetaan esimerkiksi vauvoja helliessa ja tarkoittaa lahinna suloista, hellanlettuista tmv. Ja sitten se grasso/grassa on ihan oikeesti se lihava... Mutta naisenahan ma heti vedin johtopaatoksen, et nyt olen siis todella lihava, allottava ja turvonnut valas. Ja alkuun se jai aina raikumaan takaraivoon, kun kyseisen sanan kuulin. Nyt se tuntuu jo kivalta kutsumanimelta, enka heti ryntaa jaakaapille rouskuttamaan mielenosoituksellisesti porkkanaa

Johanna Minun on vaikea kommentoida italialaisten naisten ystavyytta, koska emme ole siella asuneet. Siina mielessa olen tyytyvainen tahan meidan "kolmas maa" vaihtoehtoon, etta aloitettiin niinkuin molemmat samalta viivalta. Oli hommattava ystavapiiri taalla asuvista ihmisista ja luojan kiitos, niihin kuuluu muitakin kuin italialaisia Mutta kyllahan mekin kuultiin alussa ihan taalla painkin maailmaa kuittailuja ja jotain pienia kommentteja meidan "klassisesta" kokoonpanosta eli tumma gigolo ja skandinaaviblondi. Ihan kuin tassa nyt toinen hakisi sita tummaa ja tulista rakastajaa ja toinen pelkkaa valkeaa hiuskuontaloa mutta naa on naita "toisesta korvasta sisaan, toisesta ulos"-juttuja.

Italiaanon mielesta: - Suomalaiset kuulemma mukautuvat kaikkeen liian hyvin ja hiljaa. Eli siis jos jokin asiaa mattaa, sita paivitellaan ja voivotellaan siella neljan seinan sisalla, mutta kukaan ei tee asialle mitaan. Italialaiset uhkailee, huutaa ja mekastaa, ettei kenellekaan jaa epaselvaksi, missa vika ja mita tapahtuu, jollei vika korjaannu - "Siis mita, eiko taalla saa alkoholia ostettua enaa yhdeksan jalkeen?" - Suomalaiset eivat nayta tunteitaan julkisesti eli hanen mielestaan suomalaiset ovat joskus "tasapaksuja" paivasta toiseen (tosin pyorsi taman mielipiteensa heti perheeni tavattuaan, jossa todellakin huudetaan, kun silta tuntuu)

Kulttuurieroista tuli viela mieleen tama suht vanhanaikainen kasitys ainakin meidan italo-piireissa, joissa mies on mies ja nainen on nainen. En tarkoita talla sita nainen keittiossa-ajatusta (joka on enemmankin noita aikaisempien sukupolvien heinia), vaan paremminkin sita, etta miehen tulee suojella ja turvata "heikompaa" naista, nain karjistetysti. Minun italiaanolla tuo "suojeluvietti" tuntuu olevan valilla suht voimakas ja mina tietysti alussa (itsenaisena tai mina lie) suomalaisena naisena kommentoin, etta yksi isa minulta loytyy, enka toista tassa iassa tarvitse

Ja allekirjoitan niin tuon Phoeben ja Johannan faktan, etta italialaiset paastelee sammakoita suustaan (tai eivat edes niita itse sammakoiksi luokittele). Mina olen valilla saanut purra hammasta, pidattaa itkua ja raivoa, etta "Miten sa voit sanoa mulle noin...?" ja mies on ihan, etta "sanoinko ma jotain loukkaavaa ja etta ala ole niin herkka" Jossain vaiheessa sita tulee paksunahkaisemmaksi, kun osaa ajatella asian "italialaisittain", ettei siis heilla ole valttamaton tarkoitus loukata ja aiheuttaa mielipahaa. Asiat vain sanotaan niinkuin ne on. Suomalaisten keskuudessa moisista lausahduksista varmaan puitaisiin nyrkkia, eika puhuttaisi toisille enaa koskaan... tai ei ainakaan vuoteen

Se on kylla yksi asia, minka ulkomaille muuttaessani huomasin. Tosin en viela kovin pitkaan ole naita mantuja tallaillut, eli on kai ihan normaalia, etta kestaa aikansa loytaa hyvia sydanystavia. Etenkaan kun ei opiskele eli ei ole niita opiskelijatovereita ja sitten kun viela tyoskentelee miesvaltaisella alalla, niin ei se ystavien loytyminen sormiaan napsauttamalla onnistu.

Italialaisten "tulisuus" ja se forte suhtautua asiaan kuin asiaan on aiheuttanut valilla harmaita hiuksia... Siis eihan kaikesta tarvitse suuttua, eika korottaa aantaan ja tehda asioista isompia kuin ovatkaan (sanoo suomitytto!) Vaikka en itsekaan ole luonteeltani mikaan saysea ja lauhkea lammas , niin parit kerrat alkuun otin itseeni herran kommentit... Mina en vaan siis tee joka asiasta kamalan isoa numeroa, toisin kuin tama italiaanoni...Karrikoidusti siis "Poltetaan nyt sitten koko kauppa, kun eivat suostuneet palvelemaan enaa klo 23 jalkeen.." Edit. Mutta nama nyt eivat taas koske kaikkia italialaisia... Ehka mun kohdalle vain sattui vahan vaikeampi tapaus Muita ns. kulttuurieroja en ole loytanyt, silla olen itse matkustellut paljon ja "tottunut" erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin.

Vastasin englanti, joka ei siis ole kummankaan aidinkieli. Toki puhumme usein kolmen kielen sekoitusta eli suomea, italiaa ja englantia