Belgemine

Ei saatu kukkia, enkä ole kyllä ikinä kuullut tai nähnyt kenenkään muunkaan saavan häissänsä kukkia. Muissa juhlissa kylläkin.

Katson vielä hääohjelmia. Erityisesti Satuhäitä ja Meidän häitä on tullut seurattua vielä näin pari kuukautta omien häiden jälkeekin. Muutkin hääohjelmat kiinnostaa vielä, jos sattuu tulemaan telkkarista sopivaan aikaan. Katsoin hääohjelmia myös jo silloin kun omien häiden suunnittelu ei vielä ollut ajankohtainen.

Mitään radikaaleja muutoksia en tehnyt. Hiuset värjättiin, tosin värisävyllä, jonka tummuusaste on melkolailla sama kuin luonnollinen värini. Käytin häissäni piilolinssejä, mutta käytän niitä paljon muutenkin. Minulle laitettiin tekoripsiä ja meikki oli jonkin verran vahvempi kuin mitä itse teen. Omiin kynsiin laitettiin ranskalainen manikyyri ja koristetarroja.

Rahalahjoitukset tulivat pääosin säästötilillemme, josta nostin pitopalvelun laskua varten rahaa häiden jälkeen, joten käytännössä kai ne menivät sitten pitopalvelun maksamiseen. Tosin säästötilillemme jäi reilusti vielä rahaa, jota olemme säästäneet aikaisemmin, joten se nyt on ihan makuasia, millä rahoilla se lasku maksettiin... Käytännössähän asialla ei merkitystä. Shekkeinä ja käteisenä saadut rahat vaihdoimme häämatkaa varten dollareiksi ja käytimme häämatkalla. Lisäys: Nostimme säästötililtä rahaa myös häävalokuvien maksamiseen ja navigaattorin ostamiseen.

Olen oikein tyytyväinen. On vaan ehkä vieläkin vähän liian iso, vaikka sormusta pienennettiinkin heti ostamisen jälkeen. Toisaalta pakkasella sormet on niin kylmät, että muuten sopivankokoinenkin sormus tuntuu liian isolta... Mutta siis sormus on ihana!

Omasta nimestä luopuminen oli haikeaa, vaikka samalla on mukavaa, että meillä miehen kanssa on nyt yhteinen nimi. Nyt reilu kuukausi häiden jälkeen alkaa pikku hiljaa muistamaan oman virallisen nimensä.. Tosin vielä pitää joka kerta miettiä tarkkaan, kun vastaa puhelimeen tuntemattomalle tai kun allekirjoittaa jotain, että nimi menee oikein. Jos ei mieti tarkkaan, niin vanha nimihän sieltä lipsahtaa. En ole meinannut oikein tottua miehen nimeen siitäkään syystä, että mielestäni se ei ihan parhaalla tavalla soinnu etunimeni kanssa hienosti yhteen. Mies ei kyllä ole samaa mieltä. Toisaalta tuo tunne voi johtua siitäkin, että on vaan niin tottunut siihen omaan alkuperäiseen nimeensä ja tämä tuntuu niin vieraalta. Kyllä kai se tästä pikku hiljaa.

Olen tätä samaa kummastellut monesti. Onko niin suuri vaiva kerätä ne kyltit sieltä tienvarsilta pois? Meillä appiukko nappasi heti juhlia seuraavana päivänä kaikki meidän kyltit pois. Jos ei kukaan muu olisi sitä tehnyt, niin itse olisin ne sieltä huolehtinut.

Enpä olekaan tullut tätä ajatelleeksi. Mutta nyt kun mietin niin olisi hölmöä nollata kaikki nämä seurusteluvuodet ja alkaa "tyhjästä" laskemaan, kun noita yhteisiä vuosia meillä kuitenkin on takana jo 7. Joten eiköhän me edelleen lasketa seurustelun alkamisesta yhdessäolon vuodet. Ja aviovuodet sitten lasketaan erikseen.

Sujui oikein hyvin tanssin alkamiseen asti. Häävalssissa kannattelin laahusta lenkistä, mutta myöhemmin laitoin sen napilla kiinni. Laahus oli kuitenkin niin pitkä, että sitä jonkin verran tallottiin tanssin aikana, mutta puku säilyi ehjänä eikä tanssilattialla ollut kuitenkaan ihan hirveän ahdasta, joten tuosta selviittiin kohtuullisesti. Ennen tätä laahuksesta ei ollut mitään vaivaa eikä haittaa. Olen tyytyväinen, että otin laahuksellisen puvun, kun se minun unelmapukuni olikin.

Yhteenkuuluvuudentunne. Olemme perhe! Ja siitä merkkinä ihana timanttisormus sormessa...

Herättiin hotellihuoneessa kymmenen maissa ja nautimme huoneeseen tuodun runsaan aamiaisen. Makoilimme rauhassa sängyssä jonkin aikaa ja rentouduimme. Meitä tultiin hakemaan joskus puoli kahden maissa hotellilta ja menimme käymään hääjuhlapaikassa, jossa siivoukset oli juuri saatu valmiiksi. Kotona kannoimme häälahjat autosta olohuoneen nurkkaan. Vanhempani ja veljeni tyttöystävineen tulivat vielä meille ja söimme häistä ylijääneitä ruokia. Oli ihan juhlava päivällinen vielä. Illalla, kun jäimme mieheni kanssa kahden, availimme häälahjat ja luimme onnittelukortit.

Pärjäsin ihan hyvin. Laahus oli ongelmallisempi tanssiessa, mutta kyllä sekin siinä meni. Kirkon portaita kun tulin alas, en vaan meinannut kaikkien alushamekerrosten alta saada kiinni vannehameesta ja niissä kuvissa vannehame näkyy helman alta vähän tyhmästi, mutta ei voi mitään.

Meillä oli iltapala. Ruokailu oli klo 17.30 alkaen ja kahvi vähän ennen kahdeksaa. Iltapala tarjoiltiin vähän ennen klo 23. Ihan oli tarpeen.

Mentiin aamupäivällä juhlapaikalle ja siellä vierähtikin koko päivä paikkaa kuntoon laittaessa. Eli järjesteltiin pöydät, laitettiin kattaus ja koristeet valmiiksi jne. Kävin päivällä välillä laitattamassa kynteni (lakattiin) ja samalla reissulla hain hääpukuni ompelijalta, jolla se oli ollut korjattavana ja säilytyksessä sen jälkeen. Myöhemmin alkuillasta lähdin sulhasen, isäni ja veljeni kanssa hakemaan heidän pukujaan vuokraamosta ja sen jälkeen pöytäkukkia kukkakaupasta. Kukkakauppa on syrjässä kaupungin keskustasta ja eksyttiin tuolla matkalla, kun ajoin väärää tietä... No, tuli vaan 15 min ylimääräinen ajelu. Illalla, kun saatiin koristelut valmiiksi menin käymään ruokakaupassa. Meidän asunnolla sitten otettiin yömyssyt sulhasen, vanhempieni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Hermoilu väheni hetkeksi, mutta heräsin kuitekin yöllä enkä saanut enää hermoilultani juurikaan nukuttua yömyssystä huolimatta...

Tässä kuva omasta vaaleanpunaisesta hääkimpustani.