Raiku

Jotain ihanan tunnelmallisia lyhtyjä ja tulia haluaisin hääpaikan pihalle ja terassille syyskuisiin häihin, kun ilta hämärtyy Ideoita? Vinkkejä? Kuvia? Kokemuksia?

Laitanpa tännekin saman kysymyksen kuin tuonne paikkakuntapuolelle: Eli tietääkö kukaan, onko 9.5. järjestettävän Kanssasi naimisiin -illan lisäksi mitään muuta häämusiikkikonserttia missään? Muistaakseni viime vuoden toukokuussa oli järjestetty varsinainen häämusiikkikonserttikin.

Luultavasti isäni, koska autokin on hänen. Moni ei edes osaa automaattivaihteista ajaa (enkä tiedä, antaisiko isä siihen edes lupaa : ;D). Perinteistä jokapaikanhöylä-bestmania meillä ei edes ole. Tai oli, mutta sen lisäksi, että hän saa perheenlisäystä hänelle ilmaantui tärkeitä menoja hääpäiväksi. Toinen kysytty on myös pienen vauvan isä, ja muut ovat liian etäisiä. Joten talkoomeiningillä mennään: se ajaa, joka osaa ja jaksaa. Erillistä autoa ei edes viitsitty hankkia, kun on niin kallista. Isän uljas musta kaunotar kelpaa mainiosti.

Musiikki on molempien harrastus, joten siitä ollaan tarkkoja. Kirkossa marssit ovat hiukan erikoisempia ja juhlissa kuunnellaan levyiltä omia suosikkeja, kuitenkin hääjuhlaan sopivia. Musiikkiesityksiä on luultavasti myös runsaasti, kun kaveripiiriäkin on saman harrastuksen puolesta. Oma ammattini (kieli & kirjallisuus) näkyy toivon mukaan ainakin ohjelmassa: ystäväni lausuvat luultavasti runoja ja pitävät puheita, myös kotimurteinen juhlaohjesääntö voi tulla kysymykseen. Lisäksi kutsujen tekstit ovat hyvin muotoiltuja ja suosikkirunojani ujutan ainakin vieraskirjaan, hääkarkkeihin ja kutsuihin. Ujuttaisin muuallekin, mutten oikein keksi, minne. Runotkaan eivät ole niitä tavallisimpia Eppu Nuotion ananaskookos-värssyjä, vaan esimerkiksi Aleksis Kiveä, Shakespearea, vanhoja kalevalamittaisia kansanrunoja ja joitakin nykyrunoilijoita (esim. Michael Longley).

Tämä on ihan mielettömän hieno kappale, ja sanatkin kauniit (A. Kivi on mun lemppari). Yritän huomenna selvitellä asiaa, että passaako tämä papille ja kanttorille. En kyllä ala, jos ei passaa!

Mua ällöttää suuresti kaikki sukupuolirooleja korostavat jutut, joten jotain heteronormatiivisuutta purkavaa voi olla tulossa. Esim niin, että hääkimppu heitetään naimattomille miehille ja sukkanauha naimattomille naisille...

Hyvä kirjoitus, anla, ja täysin paikallaan. Omien tekojensa ja tekemättä jättämisien seurauksia voi miettiä myös laajemmin. Strippaustouhu on vain lievempi muoto prostituutiosta. Seksiä ja rahaa. Touhun rahoittaminen on paitsi ihmiskaupan välillistä tukemista, myös toimi, jolla seksististä ja naista alistavaa maailmankuvaa pönkitetään. Näille asioille ei löydy puolusteluja, mutta toki ymmärrän, etteivät jotkut välitä.

Eipä juurikaan. Silti haluaisin vielä korostaa suurta merkityseroa alastomuuden ja seksuaalisen alastomuuden välillä, ja kumota argumentin "kyllähän sitä alastomuutta on joka puolella". Alastomuutta voi kyllä nähdä, mutta on aivan eri asia mennä sitä katselemaan. Melkoinen ero on myös tilanteella, jossa saunotaan kaveriporukalla tai katsellaan leffaa, jossa vilahtaa paljasta pintaa ja sillä, että varta vasten hommaudutaan tissibaariin katselemaan alastomien naisten eroottista tanssia ja kiihottumaan vieraasta lihasta (puhumattakaan että katsomisen lisäksi luvassa voi olla myös muuta). Saunassa ei mittailla toisten kroppaa, saati sitten kuolata sen perään. Jos niin käy, lentää häirikkö ulos aika vikkelään. Paljon ollaan miehen kanssa saunottu unisex-kaveriporukalla ja harrastuksen yhteydessä isommallakin sakilla, emmekä ole koskaan törmänneet moiseen. Sauna on pyhä paikka, ja niille, jotka eivät sitä tajua, on se tosi nolo homma. Loppujen lopuksi kyse on siis kuitenkin siitä, mitä korvien välissä liikkuu. Jos mies pitää jokaista kaunista tai hyvännäköistä naista automaattisesti seksiobjektina, ei sekasaunan ja stripparibaarin funktiot eroa toisistaan paljoakaan. Jälkimmäisessä saa tietty seisottaa vehettään rauhassa ja nähdä enemmän

Kuten poodle jo vähän vihjaisikin, myös meille tässä jutussa on kyse tietynlaisen arvomaailman mukaan elämisestä. Seksi ja raha on ikävä yhdistelmä, ja tämä pätee myös strippareihin (vaikkakin lievemmällä tavalla kuin prostituoituihin). Strippareiden pillujen kuolaaminen on meidän mielestämme seksististä ja pahimmillaan molempia sukupuolia halventavaa toimintaa, joten sen enemmiltä miettimisiltä on säästytty. Alastomuudesta ei sinänsä ole ongelmaa, se on luonnollista. Saunommekin sekaisin miehet ja naiset yhes koos. Mutta saunassa katsotaankin silmiin, pornoluolissa jonnekin muualle...

JUST näin. En olisi itse paremmin sanonut.

Ilman muuta, ja jotakuinkin näin se meillä tulee menemäänkin.

Kihla 15,5, vihkistä tullee samankokoinen.

Luultavasti istumme ison pöydän päässä, ja lähimpänä ovat kaaso ja bestman+bestmanin puoliso, jotka hoitavat myös seremoniamestarin hommat. Sittenpä en tiedäkään. Vanhemmat varmaankin haluaisivat istua samassa pöydässä meidän kanssa, mutta sitten bestman ja kaaso jäävät muusta nuoresta porukasta eristyksiin, ei kiva. Pitäisiköhän vanhemmille ja niille muutamalle hassulle tädille ja enolle jotka nyt tulevat, laittaa yhteinen pöytä? Saisi vanhempi väki ja nuorempi väki jutella keskenään, mikä on varmasti luontevampaa. Ja ei kai sitä koko iltaa pöydässä ole tarkoitus edes istua.

Minäkin paljastelen. Ja jos joku sitä jaksaa paheksua, niin miettiköön sitä vaikka illalla aina ennen nukahtamista.

Mulla alkaa tavallisimmista häävalsseista jo tulla jonkinlaisia puistatusreaktioita, enkä siis tiedä tuleeko meille hääVALSSIA vaiko hääTANSSI. Joka tapauksessa rakastan joitakin vanhoja klassikoita, jotka sanoituksiensakin puolesta passaavat häihin. Jos meille tulee häävalssi, se lienee jompikumpi seuraavista: Kulkurin valssi on aivan ihana, jokin siinä liikuttaa minua Uralin pihlaja sopisi häittemme pihlaja-teemaan kuin sormi napaan, mutta on ehkä vähän surullinen ja haikea... :-? Kulkurin Valssi Linnoissa kreivien häät vietetää, on morsiamell’ kruunattu pää. Siellä viihdyn suo viini ja shamppanja vaan, sydän kylmä voi olla kuin jää. Siks mieluummin maantiellä tanssin, kun metsien humina se soi, minä kultaisen kulkurin valssin, tule kanssani tyttö ohoi! Vaikk’ linnojen kruunut ne valoaan luo ja kristallit kimaltelee, ei hetkauta kulkuria laisinkaan tuo, kun armaansa kanss’ astelee. Hän pistää vain raitilla tanssiks’... Maantietä rakastan ja kaihoan ain, maantiellä viihdyn ma saan. Maantiellä kuljen kuin aikanaan Kain, kantaen kohtaloaan. Maantiellä, maantiellä tanssin... Tähtinen taivas ja kuutamoyö tien viittana kulkurin on. Jos liiaksi matkalla kiristää vyö, niin poikkean taas talohon. Siell’ laulan, taas laulan ja tanssin... Uralin Pihlaja Illan tuuli soittaa jo latvaa pihlajan. Kaupungista kuulen mä valssin niin kaihoisan. Pihlajasta se kertoo, on tuttu tarinaa sen. Muistan Uralin rinteiltä valkolatvuksen. Niin kuin seppelepäinen vain nuori morsian on, kukkii pihlajahuntu tuo alla auringon. Kauas tuonne jääneen mä tiedän pihlajan. Kauas kulki tieni, ja hän, jota rakastan. Syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on. Itkin pihlajan lailla, on sydän onneton. Kenties kerran vielä soi tuuli lauhemmin, kaupunkien pauhu jää taakse viimeinkin. Missä pihlaja kukkii, taas armaan nähdä mä saan. Luonto puhkeaa kukkaansa jälleen kauneimpaan. Silloin seppelepäinen...

Tämä lienee kutsuun liian pitkä, mutta koska tämä on kaunein runo, johon olen ikänäni törmännyt, haluan jakaa sen kanssanne. Tietenkin tästä voi irrottaa kutsun runoksi vaikka vain yhden säkeistön tai kaksi. Tämä Michael Longleyn runo kertoo yhdessä vanhenemisesta. HÄÄLAULU Nyt pimeä on täysi, piirittää taloa, yön hyönteiset koputtelevat nälkäisinä päästäkseen sisään, pimeää pitkin suuntaavat kohti ikkunastamme tulvivaa valoa. Ne kai uhmaavat kohtaloa yksinäisinä, ainoat valvojat, niin kuin me, niin onnellisina että valo rikkoo meidän lihamme ja ruoholle läikkyy säteitä, tällaiset vieraat heijastavat kuin tähdet hullaantuneet tämän puutarhan kirkkautta ajelevat sen valokäytävillä, juopuneet, kukkien yläpuolella, jotka supussa nukkuvat, nämä palvojat meidät pukevat kuninkaallisiksi, kun ne lentävät luoksemme, kunnes hiljaiset tähdet vielä hiljemmin syttyvät, ja niiden ikuisuudet yössä palavat, pukeutua juhlavasti viittaan, ympärillämme hiljaisuus, sinä ja minä, pimeä luonto ja harras valomme sen sisällä, kuninkaallisuus sopii yön tunnelmaan. Ja kun vallien yli syöksyy hiljaisuuteen hiljaisuudesta, paatunut, äkkinäinen ja äänekäs juna sopeudumme helposti sen sekasortoon ja rahtaukseen. Välttämätöntä on syvä läheisyys, koska olemme yhdessä sopineet, että pimeys on tällaista ikuisesti ja koska olemme rakastuneet, ja pimeys jo ikääntyy. Aamu on tulollaan, valot kuten aina, aikataulussaan pikkutunnit avautuvat päiväksi meidän huoneemme eteishuoneenaan se täyttää hiljalleen kaikki talot, meidänkin on kaikkien uhalla sanaa sanomatta yölamppu sammutettava kun pimeän viimeiset rippeet laskeutuvat sen päälle, ja häiriintymättä likaisena makaavasta yöperhosesta huomattava kuinka puut, jotka pimeä muutti näkymättömiksi näyttävät taas aikansa ja historiansa, ja että minne tahansa silmämme näkevät ei millään ole yön nimeä, kukat kuihtuvat joka puolella ja tähdet pois häipyvät ja sekoittuvat häikäisyyn, vaikka meitä hellästi ympäröivät viime yönä ja me kaksi huoneessa yksi niistä valoista olimme, jotka aikainen aamu saa hälvenemään, ja toivomme, että uusissa ulottuvuuksissa yhteisen muodon onnistumme löytämään, jossa voimme tuntea toisemme tai että ainakin kun me olemme nousseet ne näkyvät muistumina aamunkoitossa yhä kirkkaina symboleina kuin liput, jotka liehuvat taivaalla kun kuningas ja kuningatar ovat poistuneet.

Oho. Mun taas ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää, että hääpari tekee itse häistään mieleiset. Myös musiikilla. Minusta hääparin kiva fiilis menee sen ohi, että kaikkia yritetään viihdyttää. Kaikkia kun ei yksinkertaisesti voi viihdyttää eikä miellyttää. Äkkiseltäni en nyt osaa kuvitella, että kellään vieraistamme menisi päivä pilalle sen takia, ettei saa tanssia humppaa tai kuunnella ikivihreitä. Meillä voisi tunnelma sen sijaan latistua, jos siihenastisen elämämme tärkeimpänä päivänä joutuisimme kuuntelemaan musiikkia, josta emme pidä, vaikka jotkut vieraista sattuisivatkin pitämään.

Käytiin tänään Kulta-Albertissa kattelemassa malleja ja tekemässä hinta-arviota. Mielettömän hyvä ja asiantunteva palvelu ja edullinenkin. Mun unelmasormuksen saa alle kolmensadan euron. Parasta on, että saa täsmälleen sellaisen sormuksen kuin haluaa. Itselleni tulee 3,7 mm:n pyöreä keltakultasormus valkokultaisen kihlan rinnalle. Yksi timantti, joka laitetaan tähdenmalliseen koloon tai sitten sellainen malli, joka kapenee istutusta kohden. Senkin voi ottaa tähdenmallisena. Kaiken lisäksi sormuksen hinnan voi hioa himmeäksi tai rosoiseksi. Kun yritin etsiä hyviä sormuksia Kultajousesta ja Oulun Korusta, valikoimat olivat tosi huonoja: vaikka sormus olisi ollut muuten kaunis, se ei mitenkään istunut kihlan kanssa. Albertissa tehdään varmasti kihlankin kanssa sopiva. Eikä tarvi säätää senkään kanssa, että onko karaattimäärä oikea.

Nostetaanpas vähän! Mistä ootte muut Oulumorsiot hankkimassa vihkiä? Me ollaan ajateltu tuota Kulta-Albertia, näyttää olevan luotettava ja tykätty paikka. Oulun Korun ja Kultajousen valmiit mallit eivät kyllä tyydyttäneet, valikoima oli melkoisen suppea molemmissa. Kertokaapa taas vähän tuoreempia kokemuksia puljusta! Onko tosiaankin niin, että sormuksen saa suunnitella alusta loppuun ihan itse? Siis materiaali, karaatit, leveys, pyöreys, pinta, timantin tai kiven muoto ja koko sekä istutuksen muoto (esim. tähti)? Siis siten, että näitä ominaisuuksia valmiista malleista saa yhdistellä vapaasti?

En oo Saarista henk.kohtasesti tavannut, mutta paljon oon seuraillut häntä lehtien palstoilla. Vaikuttaa todella fiksulta ja rennolta tyypiltä. Eikös se tehnyt väikkärinkin naispappien syrjimisestä tms? Mieluusti ottaisimme mekin Saarisen, mutta mitenkäs on: voiko papin ottaa eri seurakunnasta? Me itse ollaan tuiralaisia, kirkko on Tuomiokirkko ja pappi vielä Karjasillalta... huu. Onko mahdollista?

Tom Waitsia aateltiin aluksi, mutta tällä hetkellä oon erityisen ihastunut REMin At My Most Beautiful -biisiin , joka on myös miehen kestosuosikki. Se on niin kamalan kaunis, että melekein alakaa itkettämmää.

Me otettiin Helena. Kun 28 euron hintaan saa hyvä ruuat, jälkkärit, kakkukahvit ja vielä iltapalan sekä TARJOILUN, niin tulee kaikkein halvimmaksi. Ruuat vaikutti tosi hyviltä ja kakuissakin on valikoimaa. Meille tulee *slurp* vadelma-valkosuklaakakku. Täti oli mukavan oloinen ja kokenut. Omia sapuskoja saa tuoda lisäksi.

Suosittelen Terva-Toppilan kartanoa, vaikka meidän häitä ei vielä ole vietettykään. Isoimpaan saliin mahtuu n.70 henkeä, paikka on todella kaunis ja juhlava. Kartanossa on myös kakluuneja, joihin käsittääkseni saa tulen, jos haluaa. Omat sapuskat ja juomat saa viedä. Hinta muodostuu henkilömäärän mukaan, olisikohan nykyisin n. 13 euroa aikuisilta. Juhlia saa niin pitkään kun haluaa, mutta puolenyön jälkeisestä ajasta pitää maksaa satanen tunnilta :-/

Sama pointti meilläkin Ei auta yhtään, vaikka kuulisimme haluamamme kappaleet, jos esittäjä on joku meille tuntematon maksetun bändin solisti (vaikka olisi hyväkin). Toiseksi suuri osa valitsemistamme kappaleista on sellaisia, ettei niitä kukaan ala esittämään, ovat sen verran tuntemattomia. Musiikista emme tingi yhtään. Paitsi niin, että biisit ovat suht. kuuntelijaystävällisiä. Ei-listalla on siis proge, punk, räyhempi rock ja korviinpistävän surullinen musiikki, vaikka muuten näitä kuuntelisimmekin. OT: Minusta on hauskaa, kun eri ihmiset ja pariskunnat ovat ehdottomia eri asioissa. Morsian voi esimerkiksi olla hyvä ompelija tai meikkaaja ja hoitaa pukunsa ja kauneutensa mieluummin itse kuin antaa homman (tuntemattoman) ulkopuolisen käsiin. Joku toinen ei taas ole ollenkaan tyytyväinen pitopalvelun ruokiin tai hääkimppuun. Ihan ymmärrettävää. Me olemme kaksi musiikkiin kajahtanutta, jolle joku Tom Waits on elämän ja kuoleman asia. Ja tämä ominaisuutemme eittämättä tulee häissämme näkymään ja kuulumaan 8)

Makuasioita. Ja budjettiasioita. Ja tyylikysymyksiä. Me emme nimittäin todellakaan halua mitään "tykitystä" tai savukoneita. Varsinaisia tanssihäitä ei tule. Haluamme omanlaisemme tunnelman. Levyiltä tuleva musiikki ei ole meille kasvotonta, se on sielukasta ja meille tärkeää. Täynnä tunnearvoa. Huonoja bändejä olen valitettavasti kuullut enemmän kuin hyviä. Ja ne hyvät, jotka tiedän, ovat sitten sen verran tyyriitä, ettei penni sinne asti veny.