chutney

Ostin juuri häitä varten off-white -väriset (kermanväriset/luonnonvalkoiset) stay-upit. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa stay-upejen pysyvyyden kanssa joten päätin unohtaa sukkanauhaliivin (yksi investointi vähemmän) ja sukkanauhat. Luulin, että olisi vaikea löytää kauniita stay-upeja, joiden pitsi on kermanvärinen mutta sukkaosa ei-niin-valkoinen, mutta nämä Stockalta löytämäni sukat olivat ihanan läpinäkyvää ja ohutta materiaalia, lopputulos ei siis ole liian valkoinen vaan varsin luonnollinen. Vähä jännitin sukan kokoa, mutta testattuani olen ostokseeni vielä entistäkin tyytyväisempi! Reiden kohdalta juuri oikea leveys, ei tule pahkuroita, mutta ei myöskään putoa päältä

Ei puhu vielä mutta halu oppia on kova! Tällä hetkellä eletään skypesuhteessa ja siinä ei oikein jaksa satsata kielen opiskeluun kauheasti - joskus innostutaan sentään. Mutta niinä kertoina kun on viettänyt pari viikkoa Suomessa, on alkanut tapailla sanoja ja yksinkertaisia lauseita. Kerran vastasin puhelimeen ja sieltä kuului: Terve muruseni, mitä kuuluu? Säikähdin melkein Tällä hetkellä sanavarasto on jokseenkin tällainen: Kiitos. Kiitos paljon. Ei kiitos. Anteeksi. Huomenta. Hyvää joulua. Hyvää yötä. Nuku hyvin. Minulla on ikävä sinua. Yksi kuppi kahvia. Yksi kahvi. Saisinko yhden kupin kahvia. Maito. Mitä kuuluu? Paljon pusuja. Saisinko pusun. Nyt. Haluatko leipää? Koti Tule Koira Kissa Minun muruseni. Leppäkerttu. Hyvä. Väsyttää. Napa. Pieni. Seurakunta. Yksi nimi ylitse muiden, yksi nimi muuttumaton... (laulunsanoja) Saksanpähkinä. Rakastan sua rakas rakkaani, sydämestäni Minun ihana hullu Joo joo. Niin. Kyllä. Ei. Minä olen bulgarialainen. Kello viisi. Keskusta. Satama. Kirja. Karhu. Aku Ankka. Apteekki. Ravintola. Paperikassi. Harakka. Kompotti. Sekä muita yksittäisiä sanoja Ja numerot yhdestä kymppiin onnistuvat.

Mies on nähnyt puvun jo, halusi lähteä mukaan kun tarvitsin apua lopullisen päätöksen tekemiseen. Sitä ennen jo näki kuvia sovituskeikalta, mutta niiden perusteella ei ollut vakuuttunut että minua eniten miellyttänyt puku olisi se paras. Mutta kun näki puvun livenä päälläni, ei empinyt hetkeäkään sanoessaan, että tässä se on, etsimisen voi lopettaa

tytt1 - En näe mitään syytä miksi teidän avioliittoanne ei voitaisi Suomessa siunata toiseen kertaan kirkollisin menoin. Meillä on tulossa varsinaisesti vaan yhdet juhlat, Suomessa. Bulgariasta kutsutaan lähimmät ystävät tänne, n. 15 hekeä. Saattaa olla että jotkut pienimuotoiset epävirallisemmat pirskeet pitää sitten kuitenkin järjestää Bulgariassa, ihan jo miehen vanhempien takia, jotka ovat niin iäkkäitä että eivät pääse oikein tänne lentämään. Katsotaan nyt millaiselle mallille tämä muotoutuu.. Kai sitä siihenkin tilaisuuteen voisi hääpuvun laittaa (varsinkin kun mulla ei ihan perinteisin suuren luokan puku).

Joku muu eli bulgarialainen

Kyllä avioliitto merkitsee mulle ihan samaa nyt kuin se merkitsi silloin ensimmäistä kertaa naimisiin mennessäni: päätöstä sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämäksi. Ekalla kerralla valitettavasti mieheltä loppui tahto yrittää. Uskon että ajoissa asioihin puuttumalla olisimme saaneet kriisiytyneenkin liittomme toimimaan, joten uskon edelleen avioliittoon - siihen että jos kaksi ihmistä TAHTOO, se on mahdollista. Naimisiin menen siksikin, että se on mulle henkilökohtaisesti ainoa varteenotettava parisuhteen muoto. Meillä yhteinen elämä alkaa tosissaan vasta kun ollaan juridisestikin toisiimme sitouduttu. Sitten vasta on "meidän perheen" ja yhteisen osoitteen aika.

Vastasin "ihan jossain muualla" kun en voinut valita molempia kotimaita Meillä on nimittäin suunnitelmissa asettua ensin vähäksi aikaa (vuodeksi?) tulevan mieheni kotimaahan lähinnä miehen lasten vuoksi, lopullisena yhteisenä kotimaana olisi kuitenkin Suomi. Vaikka mistä sitä tietää vaikka sekin jäisi tilapäiseksi ja päädyttäisiin ihan johonkin muualle oikeastikin

Mulla tapahtuu näillä näkymin muutto sulhasen kotimaahan pari päivää häiden jälkeen. Siinä tapauksessa on mentävä vaan vanhalla passilla ja vanhalla nimellä ja hankittava sitten Suomen suurlähetystön kautta uusi passi.. Maksaa kyllä enemmän kun sen tekee ulkomailla, mutta ei voi mitään. Tilata sen uuden ehtisi Suomesta käsin, mutta en tiedä postittavatko ulkomaille. Ja sitä paitsi kai se tilattaessa pitää se vanha passi jättää poliisilaitokselle, ettei oo tuplapassia, enkä mä kokonaan ilman passia sentään selviä.

Ollaan molemmat toisella kierroksella. Kummallakin oli aika perinteiset häät ne ensimmäiset, ja ikää pikkuisen päälle 20. Emme me nytkään aio himmailla, tätä on todellakin syytä juhlia! Mutta vähän pienemmällä kaavalla ja yksinkertaistetulla sapluunalla mennään.

Olen seurustellut bulgarialaisen miehen kanssa puolisen vuotta eikä mitään kovin radikaaleja kulttuurieroja ole tullut vastaan. Ehkä minä en ole ihan tyypillinen suomalainen luonteeltani ja toisaalta mies on taas bulgarialaisittain jotakin muuta kuin keskiverto. Tuntuu kyllä myös siltä, että maiden välillä ei mitään kovin rajua kulttuurieroa ole muutenkaan, ainakaan tässä nuoremmassa sukupolvessa. Historiassa on vähän samankaltaisuuksia, Venäjän vaikutus näkyy molemmissa ja aika pienistä kansoista on kyse - Bulgariassa 8 miljoonaa ihmistä. Jotakin kulttuurisia eroja on sentään tullut ilmi, ei niinkään meidän kahden välillä, mutta tavoissa muuten. Olen ehtinyt käydä Bulgariassa vain kerran, joten kovin kattavaa kuvaa en ole vielä edes saanut, mutta tässä jotakin: - perhekeskeisyys: edelleen on melko tavallista että useampi sukupolvi elää saman katon alla osittain omilla reviireillään - päivällinen etelämaalaisittain melko myöhään - spontaanisuus, asioita ei suunnitella niin paljon eikä niin pitkällä tähtäimellä - ulkona syödään huomattavasti enemmän kuin meillä - pikaisia epämuodollisia visiittejä ystävien ja naapurien luokse harrastetaan enemmän kuin meillä - vanhempien ihmisten kunnioitus näkyy enemmän kuin Suomessa - pyöräilijöitä et Bulgariassa juuri näe! Ainoastaan lapset pyöräilevät.. Kaikenkaikkiaan Bulgaria on todella slaavilainen verrattuna naapurimaihin Kreikkaan, Turkkiin ja Romaniaan. Jostain syystä tuntui aika kotoisalta, toisin kuin Italiassa jossa koin olevani turistina kummajainen Jos tuota perhekeskeisyyttä ei oteta huomioon, niin henkilökohtainen reviiri on Bulgariassa aika samanlainen kuin Suomessa. Samoin kohteliaisuuden taso, small talkin määrä jne. (Paitsi kaupoissa joissa välillä palvelu aika töksähtelevää). Ihmiset tuntuvat aika konstailemattomilta ja avoimilta.

Pääasiallinen säästökeino on vieraslistan karsiminen. 60 alkaa olla ehdoton katto. Näissä myös säästämme: - hääyötä emme vietä hotellissa vaan varmaankin minun asunnossani, johon emme kuitenkaan tässä vaiheessa jää asumaan, vaan koti laitetaan ensi vaiheessa Bulgariaan - ei alkoholitarjoilua (ei olisi edes sallittua pappilan tiloissa, siinä hyvä selitys ihmettelijöillekin..) - kutsut tekee sulhanen itse alan ihmisenä ja painattaa ne edullisesti Sofiassa - kiitoskortit mahdollisimman yksinkertaisella sapluunalla tyyliin valokuva allekirjoituksilla - ei hääkarkkeja - meikkauksen hoidan itse - kukkakoristelu minimiin, jotakin vihreää suoraan puutarhaliikkeestä, vain tarjoilupöytään kukka-asetelma - en massiivista morsiuskimppua, jotain edullista ja simppeliä tai rannekukka - sormukset myös edullista linjaa: mulle ehkä valkokultainen rinkula mutta ilman kiviä. Miehelle kenties terässormus - ostan pukuni edullisesti Sofiasta tai sitten tilaan halvalla netistä, kaveri on luvannut tehdä tarvittavat korjaukset - kilpailutamme pitopalvelut - hääjuhlapaikka edullinen - kynttilänjalkoja jne. hankitaan lainaksi - ei bändiä, joku ystävistä/sukulaisista soittaa/laulaa, muuten musiikkia levyiltä - hääautoksi joku tuttavien auto + ystävä kuskiksi En tiedä olisiko valokuvauksesta mahdollisuus tinkiä jotenkin vai onko studiokuvaus investoimisen arvoinen juttu... Olisihan se hienoa saada häihin muutenkin kuvaaja mutta ei onnistu ellei joku tuttu suostu tulemaan pientä korvausta vastaan.

Tietää. Pakko kysyä aina välillä että onko okei että lainaan sitä täällä Miestä harmittaa, kun ei pysty lukemaan suomenkielistä päiväkirjaani...

En jaksanut ihan koko ketjua lukea mutta tuli mieleen idea noista sinällään hyödyttömistä kivistä, jotka voisivat nimikoituina toimia paikkakortteina.. Mitä jos niiden taakse liimaisikin magneetin? Olisi vähän erilainen muistilapun pidike jääkaapin oveen Tietysti ongelma on siinä että kivet painavat aika paljon, koosta riippuen, joten magneetin pitäisi olla aika vahva.

Sannulini, miten teillä kävi tuon nimiasian suhteen? Olen miettinyt itsekin, että miehen nimen haluaisin ottaa (ainoaksi nimeksi tai osaksi yhdysnimeä), mutta sellaisenaan se on maskuliini ja vaatisi yhden kirjaimen lisäyksen ollakseni miehen kotimaassa naispuoleinen.. Olisi kiva tietää kuinka vaikeaa tällainen sumpliminen tosiaan täällä olisi. Toisaalta meillä on jollain aikavälillä tavoitteena asettua Suomeen, mutta ensin kuitenkin Balkanille ainakin vuodeksi. Tuntuu vaan siltä että ehkä olen tarpeeksi kummajainen siellä muutenkin, ilman maskuliinimuotoista sukunimeä, joten olishan se kiva noudattaa maan tapoja..

Aloitin varovaisesti viime viikolla hääpäiväkirjaa vaikka kihlauskaan ei vielä ole julkinen Meidän suomalaisbulgarialainen nettideittitarina löytyy tuosta ylemmästä linkistä, alemmassa hääsuunnittelua.

Näyttää siltä että mulle on tulossa hopeinen kihla jo ihan siitä syystä, että valkokultaan(kaan), platinasta puhumattakaan, ei ole nyt varaa.. Ensin tuntui vähän vieraalta ajatukselta, mutta toisaalta mulla on monta vuotta ollut käytössä hopeasormus, joka on lähestulkoon aina sormessa ja väri on säilynyt ihan kirkkaana eikä naarmujakaan ole häiritsevästi.

Olen seurustellut suomalaisen kanssa ja ollut naimisissa toisen suomalaisen kanssa. Nyt seurustelen vakavin aikein bulgaarimiehen kanssa Eipä mulla ollut mitään suunnitelmaa hankkia itselleni ulkomaalaista miestä eikä kansallisuus tässä todellakaan ole merkittävä tekijä. Oikeastaan suhtauduin aika varauksellisesti ulkkisten yhteydenottoihin, koska ajattelin aina heti kaikki käytännönongelmia (eikä ollut suunnitelmia pysyvästi muuttaa ulkomaille). Toisaalta viime vuosina olen kyllä ihastunut - ei kovin vakavasti mutta kuitenkin - ulkomaalaista syntyperää oleviin tapauksiin, joiden kanssa kommunikointikieli on ollut englanti. Jollain tavalla siinä on sitten kypsynyt ajatus että hyvinkin tässä voi vielä käydä niin että päädyn yhteen ei-suomalaisen kanssa. Oleellista joka tapauksessa on tuo monen täällä toistelema yhteensopivuus tai sielunkumppanuus. Joku joku persoonansa puolesta tuntuu itselle sopivalta niin ei siinä ole kansalaisuudella tai syntyperällä väliä. Juntteja löytyy kyllä kaikkialta. Itse asiassa bulgaarini ei kuulemma ole herrasmiesmäisten käytöstapojensa, ahkeruutensa ja huolenpitohalukkuutensa puolesta kovin tyypillinen bulgarialainen Mä en ole vielä suhteen tässä vaiheessa huomannut kovin vahvasti tuota yhteisten juurien puuttumisen ongelmaa. Tosin Suomella ja Bulgarialla on historiassa ja mentaliteetissa jotain yhteistä - onhan meillä Suomessakin tuota slaavilaista vaikutusta naapurin kautta ja myöskin samanlainen alistetun pienen maan identiteetti ja nopea yhteiskunnan muutos - heillä tosin vasta ihan lähihistoriassa kommunismin romahdettua.

Jotenkin äkkiseltään tuntuisi että se vasen käsi olisi parempi... Mutta enpä tiedä sitten. Olis kiva toisaalta että kukka olis toisessa kädessä kuin sormus ja että se olis näkyvissä kun käännytään vastatusten alttarilla eli oikea kylki kirkkokansaan päin. Onko vielä lisää kuvia rannekukista? Jotain herkkää kevyttä mallia haeskelen...

Martinkadun Ruusu-Aulassa on ainakin aiemmin ollut floristina eräs Taina jonka kädenjäljestä pidän todella paljon...

Oliiviöljyä minipulloissa, kaulassa värssylappu, oletan