Tepe

Meidän hauveli oli hoidossa kasvattajalla häidemme ja häämtakan ajan, yhteensä noin 3 vko. Oli ainakin hyvässä paikassa. Tosin oli tuolloin vasta noin 4 kk. Kasvattaja on luvannut jatkossakin ottaa koiraa hoitoon tarvittaessa.

Meistä häähössötys tuntui turhalta ja typerältä jo ennen kuin aloimme sunnittelemaan häitä, joten emme sitten hössöttäneet. Suosittelen muillekin. Minusta itse päiväkään ei ollut mitenkään ihmeellinen. Kaikki viihtyivät, ilma oli hyvä, ei sattunut mitään kommelluksia eli sinäänsä ihan täydelliset juhlat noin 80 henkilölle. Vaikka päivä oli oikein hieno ja mukava, niin silti valitsisin sen maistraatin ja ihanan illallisen kahden kesken sen jälkeen. Mielestäni naimisiin meno ei kuulu muille ihmisille. Sulho halusi isot juhlat, joten suostuin hänen takiaan. Hänen mielestään asia täytyi kuuluttaa kaikille.

Minä päätin nimeni noin tuntia ennen vihkimistä... Mulle nimi ei ole mikään sukujuttu vaan sanayhdistelmä. Oma nimeni on erittäin harvinainen, mihenkään ei yleinen mutta kuulostaa tavalliselta. Tällaisia asiota tuli pohdittua 1. Oma nimi + Ei tarvitse uusia henkkareita, pankkikortteja, bonuskortteja yms yms -> säästyy aikaa ja rahaa + Hauskempi kuin miehen nimi + Ihmiset eivät usko kuullessaan nimen, joten nimeä saa aina tavailla -> muodostunut iso osa persoonaa + erilainen ratkaisu - Mulla on ruma nimmari, jonka haluaisin vaihtaa. -> jos nimi säilyy, ei nimmariakaan kannata vaihtaa - Mies haluaisi yhteisin nimen 2. Miehen nimi + yhteinen + saisi vaihtaa nimmarin - kuulostaa tavalliselta - kauhea vaiva henkkareiden yms vaihdosta - "normaali tapa" 3. Yhdysnimi + saisi vaihtaa nimmarin + yhteinen nimi - tyhmä käyttää - hidas kirjoittaa (ei ole kuin 11 kirjainta + väliviiva) - henkkareidenvaihto-operaatio Ei siis mitään suuria periaatteellisia syitä. Mihinkään niemiseen tai virtaseeb en ikinä olisi vaihtanut. Ensin pudotin yhdysnimen pois ja mietin oman ja miehen nimen välillä ja päädyin melkein omaan nimeeni. Sitten mieheni esitti todella hyvän perustelun, miksi hänelle sama nimi olisi tärkeää. Tästä johtuen pudotin oman nimeni pois ja aloin pohtia miehen nimen ja yhdysnimen välillä. Miehen nimen ottaminen ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Jossain vaiheessa aloin pohtia oman nimen ja yhdysnimen välillä. Ja tosiaan noin tuntia ennen vihkimistä päätin ottaa yhdysnimen. Sain sillä tavoin vaihdettua nimmarini ja mies sai yhteisen nimen. Eli ei mitään fiksuja perusteluja Kaduttaako? Todella paljon. Yhdysnimi on ihan älytön, tiesin sen valitessani jo, että tulen sitä katumaan, mutta silti piti sellainenkin virhepäätös tehdä. Vielä en ole päättänyt, miten nimeäni käytän. Luultavasti yritän unohtaa tuon jälkimmäisen puoliskon. En vain ole keksinyt, miten se käytännössä onnistuu. Voisin kyllä vielä vaihtaa takaisinkin...

Kannattaa katsastaa kilpatanssiseuratkin. Jotkin seurat järjestävät ns. lavatanssikursseja. Mutta voisin kyllä suositella ihan kilpatanssinkin aloittamista, siinä tulee monta hienoa tanssia ja sitten on helppo hämmästyttää vieraita hitaalla valssilla, rumballa, tangolla tms. Puolivuottakin treeneissä tekee taiturin vieraisiin nähden. ;D Me päädyttiin häissämme sitten opettamaan vieraille sambaa, cha cha chata ja muita erikoisempia tansseja ja hauskaa oli. Seuroja voi hakea http://tanssiurheilu.fi/index

Mulla oli kimppuna yksi ainoa valkoinen ruusu, jonka sulhanen antoi minulle luovutushetkellä.

Kiitti Au Ra! Saahan mua lainata Vieraita ei todellakaan voi pakottaa epämiellyttäviin asuihin tai vaatia hankkimaan jotakin vain häitä varten.

Me laitettiin kutsun mukana menneeseen info-lehtiseen pukeutumisohje: "hienoksi laittautuminen on sallittua mutta tärkeintä on että vieraat viihtyvät vaatteissaan". Lisäksi esitimme yhden muun toivomuksen vieraiden pukeutumisesta, jos heiltä sattuu valmiiksi kaapista tietty asuste löytymään... Yhdessä saamassamme kutsussa luki "p.s. jätäthän kravaatin kotiin". Sulhasella oli päällään frakki ilman solmuketta, mikä sopi hänelle ja tilaisuuteen todella hyvin.

Eikös olisi helpointa ottaa yhteyttä kutsujaan ja kysyä mikä on maan tapa?

www.ballroomdancers.com valitse "learn a new dance step" ja sitten "ballroom dances" alta "Viennese Waltz". Sieltä niitä askeleita löytyy. Saako udella, mitä teet askelohjeilla? Tanssi on todella nopea ja vaatii tilaa, joten ei sitä tuosta noin vain laiteta vieraita tanssimaan...Mutta tämän varmaan tiesitkin. Ei ollut ihan pikainen vastaus...

Meillä on sekoitus. Ammattilainen ottaa ennen vihkimistä potrettikuvat ja kuvaa myös vihkimisen sekä alkumaljat ja tanssin (ajattelimme tanssia ekan tanssimme ennen ruokailua). Tämän jälkeen sulhasen veli on pääasiallinen kuvaaja sekä muutama muu kameraan tottunut vieras. Itse haluaisin kuvata, mutta sulhanen ei ole innostunut morsiamesta kameran kanssa viilettämässä. : Onneksi mulla ja sulhasen veljellä on hyvin samanlainen valokuvaustyyli ja kohteiden valinta... Ikinä en antaisi kenen tahansa vain räpsiä kuvia. Sommittelut ovat yleensä mielikuvituksettomia, jalat puuttuvat ja kaikki on kuvattu samalta etäisyydeltä. Myös tärähtäneitä, sumeita, yli- tai alivalottuneita kuvia tulee huomattavasti enemmän, jos kuvaajalla on kamera ekaa kertaa kädessä. Jos haluaa kuviin jotain ideaa, ehdottomasti pitäisi luottaa kaveriin, jolla on näkemystä kameran etsimen läpi tai näytön kautta näin digiaikana. Koska itse kuvaan järjestelmällä, en edes suostu käyttämään digiä. Kameratyypin vaihtaminen on äkkiseltään hieman hankalaa. Itse yhdet häät kuvanneena (erittäin onnistuneita kuvia muuten, vaikka itse sanonkin) voin sanoa, että häistä jää väkisinkin juhlapuoli hieman vähemmälle, mikä kannattaa muistaa, jos pyytää vierasta kuvaajaksi. Kannattaa huomioida myös kameraankin tottuneen kaverin kuvaustyyli. Itse inhoan esim. ihmisten kuvaamista (em häissä keskityinkin ihaniin yksityiskohtiin, kampauksiin, kimppuun, koristeisiin, katseisiin, lähikuviin, joita ei löytynytkään muilta "kaverikuvaajilta"), joten häävieraiden kuvaaminen ei ole kivaa eikä kuvistakaan tule siltä osalta hyviä. Kaverit ovat siis ihan hyvä valinta, jos on kuvauskokemusta. En tarkoita, että täytyisi tosissaan harrastaa kuvausta huippuvehkeillä vaan ihan omaksi ilokseen.

Ei pelottanut. Harrastimme aika pitkään sormusten ikkunashoppailua ihan huvin vuoksi. Jossain vaiheessa uskalsimme mennä kauppoihinkin kokeilemaan. Sitten löytyi juuri meidän näköiset sormukset. Kotona päätimme sitten sopivan kihlapäivän ja parin päivän päästä menimme varaamaan sormukset. Eli meidän kihlaus oli vähän niin kuin "heti kun sopivat sormukset löytyy". Kihlapäivänä jännitti vähän, mitä sulho aikoo tehdä. Lähti aamulla hakemaan sormuksia ja minä tietty kotona hermoilin vaatevarastoni edessä. Sain sitten ihan kosinnankin ja ison ruusukimpun samalla. Ehkä nuo pelon tunteet liittyvät epätietoisuuteen, miten ja koska kosinta tapahtuu. Kun sitä odottaa, niin saattaa joka päivä olla vähän varuilllaan, että "josko "tänään".

Kun vanhemmat kustantavat juhlat, niin vanhemmilla on oikeus myös kutsua omia tuttujaan, jos haluavat. Itse en varmaan kutsuisi melkein ketään. Parempi silti muutama ventovieras kuin koko hääbudjetti pois omasta kukkarosta. Pöytäjärjestelyt on toki laadittava harkiten, mutta kyllä on ihmisessä jotain vikaa, jos ei osaa osallistua keskusteluun ilman jonkun tutun kädestä pitelyä. Taitaa vaan olla suomalaisissa jokin tuppisuugeeni. Onhan se vähän outoa, jos olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, niin juttelisi vain oman avecinsa kanssa kauppalistasta. Mutta jos vieraita kutsutaan, niin on heidän viihtyvyydestä myös huolehdittava. Ruoan ja kakun tiedän riittävän, mutta muu viihdyke kyllä mietityttää.

Jos meillä olisi kirkollinen vihkiminen, haluaisin ehdottomasti naispapin. Ihan vain sen takia, että vieraina on uskontoon vakavammin suhtautuvia ja he eivät suostu itse ottamaan esim ehtoollista naispapilta. Haluan kai olla vain ilkeä. : Valitsimme kuitenkin siviilivihkimisen, joka tulee vieraille yllätyksenä.

Vaalea kulta. Olisi tosin samanvärinen vaikka meidät vihittäisi kirkollisin menoin.

Nilla: johtuen juuri tuosta väärästä mielikuvasta, joka monille syntyy O'fortunatasta, sen hylkäsimme. Sanoitushan siihen on sopiva, moni vain luulee sen kertovan saatanasta ja paheksuisi valintaa. Muut Carminan "biisit" eivät ole yhtä vaikuttavia, eikä kyllä kovin moni muukaan biisi. Ulkovihkimeseen jokin kevyempi sopii myös paremmin. Jos olisi kirkkohäät, niin O'fortunata ja parit savukoneet olis aika makee yhdistelmä ;D